Nimi: Rakkaudella rakkaalle
Kirjoittaja: Popka
Oikolukija: Picca
Ikäraja: S
Paritus: Neville/Luna
Luokitus:Talvisen suloista söpöstelyä
A/N: Alunperin kirjoitettu Finin joulukalenteriin. Näin joulun jälkeen siirrän kuitenkin tämän myös muualle.
Rakkaudella rakkaalle
Neville punnitsi pakettia kädessään. Hän tiesi Lunan pitävän erikoisista kasveista ja olikin siksi käyttänyt koko syksyn lahjan etsintään. Vihdoin hän oli saanut kuulla Versolta saksalaisesta kasvipostimyynnistä ja kuin onnen kaupalla löytänyt sieltä etsimänsä. Se oli maksanut pitkän pennin, mutta mitäpä hän ei olisi valmis tekemään rakkaan Lunansa vuoksi.
*
Lunan silmät loistivat ja hän näpläsi innoissaan retiisikorvakorujaan. Kaikki tiesivät Nevillen innon yrttitietoon ja siksi hän olikin päätynyt hankkimaan Nevillelle harvinaisen, ja hänen mielestään upean värisen, kasvin joululahjaksi. Hän oli etsinyt sitä kauan, kunnes hän kuuli isältään, että eräällä tämän ystävällä saattaisi olla hänen haaveilemansa kasvi. Hän oli maksanut kasvista puolet niistä rahoista, jotka hän oli ansainnut työskenneltyään koko kesän Saivartelijassa. Mutta Neville oli sen arvoinen.
*
Huispauskatsomot olivat peittyneet lumeen öisen lumisateen seurauksena. Nouseva kuu loi omia varjoleikkejään kimaltelevalle hangelle Lunan kävellessä kepein askelin kohti katsomoa. Hän oli ajoissa, kerrankin. Nevillen varjo lankesi kentän ylle pojan kahlatessa lumihangessa viitta hulmuten. Vieno hymy levisi Lunan kasvoille hänen seuratessaan Nevillen askellusta. Poika näytti tavallistakin komeammalta.
”Hei kaunokainen”, Neville kuiskasi hellästi astuessaan katsomon varjoon ja nähdessään hymystä sädehtivän Lunan. Tytöllä oli päällään kirkkaansininen kaapu, joka kiilteli kuun valossa kilpaa tytön samanväristen silmien kanssa. Tytön retiisikorvakorut hypähtelivät iloisesti kun tämä kallisteli päätään mitatessaan poikaa arvioivasti.
”Hei komistus”, Luna vastasi hymyillen ja suikkasi suukon pojan poskelle. Poski oli kylmä mutta pehmeä. Ja se maistui aivan Nevillelle.
Hetken he vain seisoivat kuun valossa, vastakkain, toisiaan tuijottaen. Hetki oli kaunis, suorastaan lumoava. Pian Luna kuitenkin alkoi kaivella kaapuaan ja hetki oli mennyttä. Neville seurasi tytön ilmeistä etsimisyritystä huvittunut virne kasvoillaan. Tuollainen Luna pohjimmiltaan oli, hyväntahtoinen höpsö. Hänen oma hyväntahtoinen höpsönsä.
”Toivottavasti pidät siitä”, Luna sanoi ojentaessaan Nevillelle pakettia, jonka hän oli viimeinkin löytänyt. Tyttö oli käärinyt lahjan keltaiseen lahjapaperiin, jota koristivat ruskeat, neonvihreät ja vaaleanpunaiset raidat. Lahjanaruna toimi kuivattu retiisi. Neville asetti paketin penkille ja veti Lunalle tarkoitetun paketin viittansa alta. Se oli hämmästyttävän samanmallinen kuin Nevillen Lunalta saama.
”Tässä, toivottavasti se miellyttää sinua”, Neville kuiskasi ja silitti hellästi tytön poskea ojentaessaan tälle pakettia. Tämä paketti oli paketoitu hillittyyn, siniseen käärepaperiin ja sen ympärillä oli punainen joulunauha. Luna punnitsi pakettia kädessään pitkän tovin ja laski sen sitten penkille Nevillen paketin viereen.
”Avataanko samaan aikaan?” Nevillen nyökätessä Luna poimi molemmat paketit käteensä.
”Yksi, kaksi, kolme!” Neville ja Luna repivät malttamattomina käärepaperia pakettiensa ympäriltä. Molemmat saivat lahjansa esiin suurin piirtein samaan aikaan ja purskahtivat sitten nauramaan.
”Sinä ostit minulle yrmyliinin”, he huudahtivat samanaikaisesti ja purskahtivat sitten nauramaan. Käsi kädessä ja typerästi virnistellen he lähtivät kävelemään takaisin kohti linnaa yrmyliinit tiiviisti kainaloissaan.
