Kirjoittaja Aihe: Rakkauden kyynel, Lily jnr/Scorpius, K11, romance, drama ja muita  (Luettu 3275 kertaa)

Miusamo

  • Vieras
Nimi: Rakkauden kyynel
Ikäraja: K11
Kirjoittaja: Florida
Oikolukija: Eipä ole. Vapaaehtoiset saavat ilmottautua.
Yhteenveto: Lily aloittaa kuudennen vuotensa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa ja tutustuu Scorpius Malfoyihin paremmin. Itseasiassa niin hyvin, että ihastuu tähän alta aikayksikön. Vaan mitä sanoo Harry, Lilyn isä parin julkaistua seurustelunsa? Entä Albus ja James? Samaan aikaan Scorpius tuntuu salaavan Lilyltä jotain...
Haasteet: OTP10 Lily/Scorpiuksella.
Oma sana: Siitä on aikaa, kun oon viimeks kirjottanut Lily/Scorpiusta, joten älkää odottako liikoja. Mutta rakastan Lily/Scorpius paritusta yli kaiken ja halusin kirjottaa kerran elämässäni kunnollisen jatkoficin tällä parituksella. Olkaa hyvät!
 




 Traileri
 
 
Lilyllä alkaa toiseksi viimeinen vuosi Tylypahkassa...
”Tänä vuonna on ilmiintymiskurssi! Lils, mitä sanot?”
”Että osallistutaan ehdottomasti.”


Hän on rohkelikossa ja jahtaajana huispausjoukkueessa...
”Tänä vuonna rohkelikkojen huispausjoukkueen uusin jäsen on Lily Potter, kuuluisan Harry Potterin ja Ginny Potterin tytär, onko nuorimmainen Potter päässyt joukkueeseen vain isoveli Jamesin varjolla, vai onko hänellä varsinaisia kykyjäkin?”


Ja viettää aikaansa ystäviensä kanssa...
”Sarah, älä viitsi. Minun ja Malfoyn välillä ei ole mitään, usko jo.”
”Minusta näytti siltä, kuin hän olisi katsonut sinua liemien tunneilla.”
”Minusta näyttää siltä, että sinä kuvittelet omiasi.”


Koulu sujuu...
”Uskomatonta. Sait taas Upean. Miksei minulla voi olla sinun aivojasi?”
”Koska minulla on omat aivoni ja erittäin auttelias serkku.”
”Minä alan ottamaan Roselta yksityistunteja lomien aikana, jos se kerran vaikuttaa numeroihin.”


Ainakin siihen saakka, kunnes...
”Varokaa. Malfoy näköpiirissä.”
”Hei, Potter! Onko isi antanut ylimääräisiä kaljuunoita uuteen luutaan?”


Lilyn ja Scorpius Malfoyn välille alkaa syntyä yhteisymmärrys...
”Sinä siis luet paljon, eikö niin? Ja kirjotat lauluja ja sävellät ne kitaralla?”
”Niin. Koulussa ei ole paljoa aikaa, mutta kesälomilla sitäkin enemmän.”
”Voisitko soittaa minulle jotain?”


Ja lopulta Lily ei enää muuta ajattelekaan.
”Taasko sinä mietit sitä Malfoyta?”
”Hänellä on etunimikin, Al.”
”En vain pidä siitä. Muista, mitä kaikkea hänen isänsä teki.”
”Scorpius ei ole samanlainen.”


Lilyn isä...
”Lily Luna Potter!”
”Hemmetti...”
”Albus kertoi jotain sinusta ja eräästä Malfoyn pojasta. Puhuuko hän totta?”
”Puhuu. Minä seurustelen Scorpius Malfoyn kanssa.”


Ei ilahdu uutisesta.
”Lievästi sanottuna.”
”Hän sai siis raivarit?”
”Joo. Karkaan pian kotoa, jos isä jatkaa tätä menoa.”


Florida ylpeänä esittää...
”Ylpeä! Malfoyt eivät rakasta, he ovat liian ylpeitä siihen.”
”Isä, ole hiljaa.”


Rakkauden kyynel!
”Lily, sinä itket.”
”Ilosta, Scorp. Rakkaudesta.”


Tulossa pian
”Pian? Mutta vastahan te aloititte seurustelun...”
« Viimeksi muokattu: 18.05.2015 05:57:47 kirjoittanut Kaapo »

SiJaILali

  • ***
  • Viestejä: 34
En malta odottaa! Ihanan kuulosta :D harry kunnon natsi iskä! Alotappa pian, jooko?

scorpius99

  • Slytherin
  • ***
  • Viestejä: 23
  • Distortion-Misunderstood
Kuulostaa ihan mahtavalta, alotteleppa pian niin pääsen lukemaan!

Olis niin mukavaa lukee taas vaihteeksi kolmannesta sukupolvesta, varsinkin kun ficissä on Scorpius!
=:)

Ayumi

  • Fandomconfused
  • ***
  • Viestejä: 91
Oi, alota ehdottomasti heti, tää juttu rupes kiehtomaan mua ihan liikaa! :) Lily juniorista oon itekkin kirjottanu, mutta en niinkään lukenu muiden tuotoksia, joten siinä myös syy

Miusamo

  • Vieras
Oi, onpas tämäkin saanut kommentteja  :o

 SiJaILali, Juu, Harry on natsi isi xD Ei tää nyt kovin pian tullut, mutta... Kiitos kommentistasi.
 scorpius99, Tietysti tässä on Scorpius, koska Scorpius on <3 Kiitos sullekin kommentistasi! :)
 Ayumi, Mä en oo paljoo Lily juniorista kirjotellu, senkin takia halusin ruveta kirjottamaan tätä. Lisäksi siksi, koska Scorpius/Lily on mun OTP. Mutta kiitos kommentistasi, pääset lukemaan jo tänään ensimmäisen luvun!

 Okei eli, aluks sanon, et anteeksi, että tämä on kestänyt. Mun oli tarkotus alottaa tää aikasemmin, mutta sitä tuli kaikkee muuta, koulut alko ja mun pasmat meni sekasin. Joten, joudun ikävä kyllä, laittamaan tän vasta tänään. Mutta luvassa on pitkä luku! Olkaatte hyvät ja kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille, olette ihania  :-*

 - Flo

 Luku 1,
 Se alkaa

  Lily Potter hieroi silmiään. Hän oli edellisenä iltana saapunut taas Tylypahkaan, jota hän piti toisena kotinaan. Punatukkainen tyttö hymyili itsekseen valitessaan keltaisen pyyhkeen ja riisuessaan vihreän yömekkonsa. Hän rakasti viileää suihkua aamuisin. Vasta suihkun jälkeen Lily tunsi heräävänsä. Kotona hän oli ainut, joka kävi suihkussa aamuisin, Albus ja James eivät viitsineet vaivautua. Jamesin sai muutenkin nousemaan vasta puolenpäivän jälkeen. Tylypahkassa Lilyn täytyi herätä aikaisin, jotta ehtisi varmasti viileään suihkuun. Jos hän jäisi makoilemaan sänkyyn pidemmäksi aikaa, hän saisi lämpimän suihkun. Eikä hän herännyt kunnolla, jos vesi oli liian lämmintä. Joten Lily oli tottunut heräämään lomillakin ennen kahdeksaa. Lisäksi hän piti hiljaisuudesta, joka valtasi koko talon. Muuten heillä oli lomilla kamala melu koko ajan, James kuunteli musiikkia, äiti ja isä riitelivät jatkuvasti, Albuksen huoneesta kuului koko ajan jotain töminää.

 Lily huokaisi ja vapautti hiuksensa yöletistään. Hänen piti pitää punaiset suorat hiuksensa joka yö letillä, jotta niihin ei menisi takkuja. Nyt punaiset hiukset valahtivat tylsinä kohti keskiselkää. Lily oli perinyt äitinsä suorat punaiset hiukset ja kadehti salaa serkkuaan Rosea, joka oli perinyt sekä äitinsä kiharat että isänsä punaiset hiukset. Rosen hiukset kihartuivat nätisti olkapäille, hänen valuivat tylsinä keskiselkään. Lily toivoi aina, että olisi Albuksen tapaan perinyt isänsä kiharat ja mustat hiukset. Punainen väri alkoi jo kyllästyttäämään eikä sen kanssa sitä paitsi voinut pitää edes vaaleanpunaista. Ei sillä, että se olisi Lilyä pahemmin harmittanut, hän ei ollut vaaleanpunaisen ystävä. Vaatteissa Lily suosi mustaa ja vihreää. Yleensä hän piti päällään mustia pillifarkkuja ja vihreää pitkähihaista, jossa oli u – kirjaimen muotoinen kaula-aukko. Joskus hänellä oli sininen tai vihreä huppari. Lilyn äiti Ginny yritti turhaan saada tyttärensä kiinnostumaan hameista tai mekoista ja Lily inhosi Tylypahkan koulupukua, johon kuului tytöillä harmaa vekkihame. Hän tunsi itsensä alastomaksi hameissa tai mekoissa. Teddy Lupinin ja Victoire Weasleyn häissä Lily oli pakotettu laittamaan ylleen vihreä olkaimeton mekko, joka oli ulottunut juuri ja juuri polviin.

 Lily hymyili pienesti astuessaan suihkun alle. Teddyn ja Victoiren häät olivat olleet suurtapahtuma heidän suvussaan. Victoire oli näyttänyt kauniilta valkoisessa hääpuvussaan ja Teddy komealta mustassa smokissaan. Lily oli ollut morsiusneito ja Albus bestaman. Teddy olisi valinnut Jamesin bestamanniksi, mutta James oli ollut siihen aikaan tyttöystävänsä Lolan perheen kanssa Kreikassa. Ginny oli pannut ensin vastaan pojan halulle Kreikkaan, kun Teddyn häätkin olivat osuneet samalle viikolle, mutta James oli täysi-ikäinen ja piti päänsä. Myöhemmin hän oli kyllä lähettänyt Teddylle kirjeen ja häälahjan.

 Lily siirsi punaisia hiuksiaan suihkun alle, jotta nekin kastuisivat ja sulki silmänsä. James oli aloittanut seurustelun vuotta nuoremman Lolan kanssa jo seitsemännellä luokallaan ja nyt kahdeksantoista vuotias poika oli seurustellut ensimmäisen kerran kaksi vuotta. Lola oli viimeistä vuottaan Tylypahkassa, hän oli samalla vuosikurssilla Lilyn toisen isoveljen Albuksen ja Scorpius Malfoyn kanssa. Lola oli korpinkynnessä, joten Lily ei juurikaan nähnyt tyttöä.

”Lils, oletko siellä? Vauhtia nyt, kello on kohta kahdeksan ja minunkin täytyy käydä suihkussa!” Lily kuuli parhaan ystävänsä Sarah Murantin huudon. Lily ja Sarah olivat ystävystyneet ensimmäisellä luokalla ja ystävyys oli jatkunut aina tähän päivään saakka. He tunsivat toisensa hyvin, joskus Lilystä tuntui, että Sarah luki hänen ajatuksiaan.

 Lily sammutti suihkun ja väänsi sitä vähän lämpimälle. Hän hytisi kietoutuessaan keltaiseen pyyhkeeseen ja avasi suihkunhuoneen oven. Sarah melkein lensi sisälle.

”Huomenta”, Lily sanoi pirteästi ja valitsi minttuhammastahnan. Hänellä oli laaja hammastahnavalikoima, joka koostui kolmesta erilaisesta minttuhammastahnasta, kahdesta mansikkahammastahnasta sekä aprikoosihammastahnasta.

”Huomenta. Heräsit taas ennen minua”, Sarah sanoi nyrpeästi riisuessaan mustan yöpaitansa ja valkoiset yöhousunsa. Hän sukelsi suihkun alle Lilyn peseässä hampaitaan.

”Niin kuin joka aamu”, Lily totesi virnistäen ja sylkäisi hammastahnaa lavuaariin. Hän veti päänsä lavuaarin hanan alle ja veti kulauksen viileää vettä.

”Iik, Lils, olet taas säätänyt tätä vettä!” Sarah huudahti ja hyppäsi pois veden alta. ”En voi käsittää, miksi rakastat peseytymistä kylmässä vedessä.”

”Se on viileää”, Lily huomautti ottaessaan säärikarvojen ajolaitteensa meikkipussistaan. Hän pisti sen päälle ja hetken ajan vaimea humina täytti huoneen.

”Viileä tai kylmä, sama se”, Sarah väitti säätäessään vettä taikasauvallaan lämpimämmäksi. Lily vilkaisi ystäväänsä ja huomasi tämän lyhyiden mustien hiuksien olevan puoliksi märät. Sarahilla oli mustat, melkein päätä nuolivat hiukset ja tummansiniset silmät. Hän kadehti Lilyn punaisia pitkiä hiuksia ja halusi itselleen samanlaiset, mutta ei koskaan jaksanut kasvattaa hiuksiaan kuukautta enempää. Sarah pukeutui trendikkäästi ja manasi Lilyn tapaan Tylypahkan koulupukua, mutta eri syystä: Sarahista koulupuku oli ehdottomasti poissa muodista ja hän kieltäytyi kokonaan mustista ballerinoista ja käytti sen sijaan mustia korkokenkiä, joiden korot olivat ainakin viiden sentin pitusia. Lily puolestaan inhosi korkokenkiä ja käytti mielellään mustia ballerinoja.

”Ei se ole sama, kiirehdi muuten, aamiainen alkaa kohta”, Lily sanoi ottaessaan mustan ripsivärin ja ruskean kajaalin meikkipussistaan. Tavallisesti Lily ei meikannut, mutta nyt hän halusi jotain erilaista, olihan ensimmäinen koulupäivä.

 Sarah sukelsi taas suihkun alle ja Lily poistui huoneesta jättäen tytön rauhaan. Muutkin huonetoverit alkoivat hereillä, Sophie Byrant, jästisyntyinen availi silmiään sängyssään. Cyra Cocoa, jota sanottiin C.C:ksi suoristeli jo kuivia hiuksiaan. Lily ja Cyra eivät tulleet toimeen keskenään. Cyran paras ystävä Josphie Byrant, joka oli myös jästisyntyinen ja Sophien kaksoissisko, meikkasi sängyssään. Lily katseli hetken aikaa, kun Josphie levitti naamalleen aurinkopuuteria jättäen rajauksen leukaan ja kaulaan. Lily inhosi ihmisiä, jotka meikkasivat yhtä paljon, kuin Josphie. Hän itse laittoi korkeintaan ripsiväriä ja hiukan kajaalia, tavallisina päivinä ei ollenkaan.

 Lily keskittyi tekemään punaisista hiuksistaan kaksi samannäköistä ranskalaista lettiä, kun Sarah astui pois suihkuhuoneesta.

”Jaha, kun kerran tämän huoneen niin sanotut prinsessat ovat käyneet ensin, niin voimme kai mekin tavalliset kuolevaiset mennä suihkuun”, Cyra totesi kärsivällä äänellään. Lily tukahdutti huokauksensa. He olivat sopineet jo ensimmäisellä luokalla, että ensimmäinen herääjä sai mennä ensimmäisenä suihkuun ja siinä järjestyksessä jatkettiin. Cyran harmiksi Lily vain sattui automaattisesti heräämään ennen tyttöä.

”Et ole ilmeisesti vieläkään oppinut sovittuja järjestelyjä, Cocoa”, Sarah totesi viileästi valitessaan samalla valkoisen kauluspaidan mustan pitkähihaisen päälle.

 Cyra tyytyi vain mulkaisemaan Sarahia ja pamautti suihkuhuoneen oven kiinni tarpeettoman lujaa.

 Sarah huokaisi syvään.

”En jaksa häntä”, tyttö kuiskasi Lilylle, joka nyökkäsi hiljaa osoittaakseen olevan samaa mieltä.

”Mitä sanot? Ovatko lettini samannäköiset?” Lily kysyi huolissaan. Hän letitti hiuksensa sekä aamuisin että iltaisin, muttei siltikään saanut unelmoimiaan kiharoita.

”Ovat. Lils, sinulla on upeat hiukset, mutta puoli koulua ei vain tiedä sitä, koska letität ne aina...”, Sarah aloitti, mutta Lily pudisti päätään.

”Letit ovat kätevät. Eipähän tarvitse pohtia, miltä näyttää kun katsoo seuraavan kerran peiliin”, hän sanoi etsiessään rohkelikkojen värisen kravaatin ja solmiessaan sen kaulaansa.

”Teet itsestäsi liian kiltin tytön näköisen”, Cyra, joka oli palannut suihkusta, totesi. ”Jos vain antaisit minulle joskus vapaat kädet, niin laittaisin hiuksesi upeasti, samalla tavalla, kuin minulla itselläni on”, hän jatkoi ja osoitti kampaustaan. Cyran hiukset olivat nutturalla päälaella ja nutturasta tippui muutama hiussuortuva kehystämään kasvoja. Lilyn oli pakko myöntää, että se näytti hienolta, varsinkin Cyran vaaleilla hiuksilla. Mutta hän pudisti uudelleen päätään.

”Pidän leteistä”, hän sanoi.

”Olen aina tiennyt, että olet omituinen”, Cyra sanoi nauraen ja Josphie yhtyi nauruun. Lily muuttui yhtä punaiseksi kuin hiuksensa eikä keksinyt mitään vastausta. Onneksi hänellä oli Sarahin tapainen ystävä, jolla oli halveksuvia vastauksia jonossa.

”Minä taas olen aina tiennyt, että sinä, Cyra Cocoa, kadehdit salaa Lilyn ihanan punaisia, suoria ja pitkiä hiuksia ja haluaisit itsellesi samanlaiset. Sitä paitsi, tiedän, että Scorpius Malfoy tykkää enemmän punaisista kuin vaaleista hiuksista”, Sarah heitti vastaan, otti Lilyä kädestä ja käveli pois ennen kuin Cyra kerkesi kommentoida vastausta mitenkään.

”Kiitos. Vaikka minun puolestani Malfoy saisi tykätä enemmän vaaleista hiuksista”, Lily sanoi irvistäen. Hän inhosi Scorpius Malfoyta enemmän kuin Cyra Cocoaa. Scorpius kulki koulun käytävillä uusissa, hienoissa vaatteissaan sen näköisenä kuin omistaisi koko koulun. Lisäksi Scorpius oli tyttöjen suosiossa vaaleiden hiustensa ja jäänharmaiden silmiensä ansiosta.

”Malfoy on tavallaan komea”, Sarah huokaisi syvään. Lilyn katsoessa ystäväänsä, tämä korjasi sanojaan. ”Ei sillä, että minä hänestä pitäisin. Mutta ymmärrän, minkä takia muut tytöt kuolaavat hänen peräänsä.”

”He ovat valmiita, mihin tahansa, mitä Malfoy vain keksii pyytää”, Lily myönsi. ”Minusta Malfoy on vain itserakas ärsyttävä pentu, joka on kaiken lisäksi kateellinen perheeni saamasta huomiosta.”

”Niinpä”, Sarah sanoi. ”Hän on aina sinun kimpussasi.”

”Ei vain minun, vaan myös Albuksen”, Lily kertoi. ”Al kertoi kesällä, että Malfoy kiusaa häntä joka ikinen hetki tunneilla, joissa he ovat yhdessä.”

”Merlinin kiitos, meillä ei ole Scorpius Malfoyn kanssa yhteisiä tunteja”, Sarah sanoi. ”Katso nyt häntä, mikä rehvastelija.”

 He olivat kävelleet Suureen saliin aamiaiselle. Scorpius Malfoy oli parhaillaan luihuisten pöydässä ja piti elämää yllä. Hän oli selvästikin koko pöydän keskipiste. Lily käänsi katseensa muualle.

”Katso, Al on tuolla. Mennään hänen luokseen.”

 Albus Potter istui rohkelikkojen pöydässä selkä luihuisten pöytään päin. Hän istui yksin lukemassa jotain kirjaa. Sarah lehahti tulipunaiseksi ja Lily tiesi miksi. Sarah oli neljännestä kouluvuodestaan asti ollut ihastunut nuoreen Potteriin.

”Huomenta”, Albus toivotti huomatessaan tytöt.

”Huomenta. Mitä sinä luet?” Lily sieppasi kirjan veljensä käsistä ja irvisti lukiessaan kirjan nimen. ”Harry Potterin elämäkerta, kirjoittanut Rita Luodiko? Kai sinä tiedät, millaista roskaa Luodikon kirjoittamat jutut isästä aina ovat. Päivän profeetassa hän mainitsee isän vähän väliä...”

”Tässä on oikeastaan ihan hyvää tietoa. Ainakin kaikki sopii siihen, mitä isä on kertonut”, Albus keskeytti ja otti kirjan takaisin itselleen. ”Tiesitkö muuten, että isän Dudley-serkku sai juuri tytön?”

”En tiennyt eikä kiinnosta”, Lily sanoi istuutuessaan Albusta vastapäätä. Sarah istui Albuksen viereen.

”Eikö teidän isänne ollut orpo?” Sarah kysyi kaataessaan kahvia mukiinsa.

”Oli. Hän asui isänäidin perheen luona, joilla oli Dudley – niminen poika”, Albus kertoi. Hän kumartui Lilyä päin. ”Mietin vain, että saakohan tyttö taikaverta isän kautta?”

”Tai jos hänen äitinsä on noita?” Sarah ehdotti. ”Tiedättehän, puoliverinen. Eihän sellaisia asioita kerrota kuin vasta häiden jälkeen.”

”Mikä tytön nimeksi tulee?” Lily kysyi.

 Albus kohotti olkapäitään.

”Ilmeisesti jotain P:llä alkavaa, tai niin isä sanoi kirjeessään. Hän sanoi myös, että meidän pitää mennä ristiäisiin ensi viikon lauantaina.”

 Lily irvisti.

”Minä en mene. Äiti ja isä aloittavat kuitenkin ennen ristiäisiä tavanomaisen riitansa. Voin kuulla  sen jo korvisssanikin enkä jaksa”, hän sanoi. ”Saat luvan sanoa isälle, että menee yksinään niihin vuosisadan parhaisiin bileisiin.”

”Hei, näettekö Malfoyta?” Sarah kysyi keskeyttäen samalla sisarusten alkavan kiistan. Lily kohotti katseensa Scorpius Malfoyihin ja irvisti uudestaan. Malfoy piti tavanomaista esitystä yllä luihuisten pöydässä matkien taitavasti Rose Weasleyn tapaa viitata tunnilla. Lily huomasi serkkunsa istuvan yksin korpinkynsien pöydässä katsomatta ollenkaan Malfoyn suuntaan, mutta hän näki kaukaakin tytön kasvoilla kimaltelevat kyyneleet ja mietti, miksi Rose välitti mistään, mitä Malfoyn kaltainen surkimus teki.

”Al, mene käymään Rosen luona”, Lily sanoi hiljaa. ”Hän ei voi kovin hyvin.”

 Albus käänsi katseensa serkkuunsa ja Lily näki pojan kasvoilla käyvän ymmärryksen. Albus nyökkäsi Lilylle, siirsi tuoliaan taaksepäin ja käveli Rosen luokse, sanoi jotain hiljaa tytölle ja kietoi kätensä tämän ympärille. Rose kuitenkin rimpuili irti Albuksen otteesta ja pyyhki kyyneleensä.

”Malfoy on ääliö”, Sarah totesi. ”Kuulitko muuten, että perjantaina on rohkelikkojen huispausjoukkueen karsinat?”

”On vai?” Lily henkäisi. ”Minun pitänee harjoitella.”

 Lily oli aina halunnut pelata huispausta tupajoukkueessa, muttei koskaan uskaltanut vielä hakea. Hän rakasti huispausta ja sitä tunnetta, kun pääsi kunnolla lentämään. Lomilla hän, James ja Albus pelasivat tosi usein ja joskus heidän naapurinsa ja serkkunsa liittyivät peliin mukaan niin, että he saivat ison joukkueen kasaan. Pottereilla oli aina parhaimmat luudat, Lilyn sen hetkinen luuta oli komea Tulisalama 400 ja Albuksella oli Jamesin vanha Tulisalama 300. Albus ei tosin sen koommin pitänyt lentämisestä, ei niin paljon, kuin James ja Lily. Heidän molemmat vanhempansa olivat harrastaneet huispausta, Ginny oli jopa ollut ennen esikoisensa syntymää hyvin menestyneessä huispausjoukkueessa ja tullut melko kuuluisaksi. Jamesin syntymän jälkeen Ginny oli vetäytynyt kotiäidiksi, mutta kirjoitteli silti silloin tällöin Päivän profeettaan huispausartikkeleja. Lilyn isä Harry taas oli ensimmäinen ja siihen mennessä ainut Tylypahkan huispausjoukkueeseen valittu ensiluokkalainen ja Tylypahkan palkintohuoneessa oli valtavia palkintoja, joita Harry oli saanut huispausaikoinaan. Mutta kuten Ginny, myös Harry oli jättänyt huispauksen ja ryhtynyt sen sijaan auroriksi.

 Tämän takia ei ollut ihme, että jokainen tupa halusi yhden Potterin jäsenekseen aina, kun heitä lajiteltiin. Myös Weasleyt saivat paljon huomiota, vaikka suurin osa heistä ei huispausta harrastanutkaan. Lilyn pahin vihollinen huispauskentällä oli puuskupuhien Hugo Weasley. He olivat vihollisia vain huispauskentällä, muuten he olivat melkein parhaat ystävät. Itse asiassa ennen Sarahia, he olivat olleet parhaat ystävät. Hugo oli päässyt puuskupuhien kapteeniksi ja salaa Lily kadehti serkkuaan. Hänkin olisi halunnut päästä rohkelikkojen kapteeniksi, mutta ymmärsi hyvin, miksi paikka annettiin seitsemäsluokkalaiselle Adrey Willonssille. Adrey tuli Willonssien hyvästä huispaussuvusta ja oli pelannut huispausta melkein koko ikänsä. Hänen molemmat vanhempansa olivat kuuluisia huispauslegendoja ja Lily epäili, että Adrey oli ollut luudan selässä jo ennen kuin oli osannut kävellä tai ryömiä.

”Oliko Rosella kaikki ok?” Sarah kysyi heidän pöytään palanneelta Albukselta.

 Albus rypisti otsaansa.

”Hän on ollut hieman outo viime aikoina”, hän paljasti. ”Kun vain tietäisin, mikä häntä vaivaa.”

”Millä tavalla outo?” Lily puuttui puheeseen heittäessään samalla letin olkapäänsä yli.

 Albus huokaisi syvään.

”En minä osaa selittää. Hän on vain huonolla tuulella koko ajan, ei syö ja valittaa huonoa oloa”, poika selitti ja Lily vaihtoi Sarahin kanssa katseen.

”Pitäisiköhän meidän kirjoittaa Hermione-tädille?” Lily kysyi. ”Jospa hän voisi auttaa meitä, hänhän on parantaja.”

 Albus pudisti päätään.

”Ei ainakaan vielä, hei katsokaa, professori Erlsson jakaa lukujärjestykset”, hän vaihtoi puheenaihetta ja kaikki katsoivat rohkelikkojen pöydän toiseen päähän.

”Minä en pidä Erlssonista”, Sarah mutisi. ”McGarmiwa oli paljon parempi tuvanjohtaja.”

”Mutta hän oli liian vanha ja meni eläkkeelle”, Lily muistutti ja puhui totta. Professori McGarmiwa oli päättänyt pitkän opettajauransa kaksi vuotta sitten ja siirtynyt eläkkeelle mahtavien juhlien saattamana. Lily oli sitä mieltä, että McGarmiwa oli ansainnut juhlat ja punastui hieman juhlia ajatellessaan. Juhlissa Scorpius Malfoy oli ollut jotain ihan muuta, mitä muuten. Lily muisti elävästi heidän hitaan tanssinsa kuutamossa, Kielletyn metsän suojissa. Juhlien jälkeen Malfoy oli ikävä kyllä muuttunut jälleen omaksi itsekseen ja Lily oli huokaissut pettymyksestä.

”Sääli”, Sarah totesi Lilyn aikaisempaan kommenttiin.

”Murant, Potter, Potter”, Erlsson totesi jakaessaan heille heidän lukujärjestyksensä. Lily piti professoria kuitenkin vielä hetken heidän luonaan.

”Professori, miten huispausjoukkueisiin haetaan?”
 
 Professori Erlsson katsoi häntä hämmästyneenä.

”Sinä kirjoitat hakemuksen, joita saa minun työhuoneestani tuntien päätyttyä. Hakemuksen annat joko minulle tai neiti Willonssille ja sitten ilmestyt perjantaina kello kuusi huispauskentälle”, opettaja kertoi ja Lily nyökkäsi tyytyväisenä itseensä.

”Aiotko sinä hakea huispausjoukkueeseen?” Albus kysyi vähintään yhtä hämmästyneenä kuin professori Erlsson.

 Lily nyökkäsi.

”Tarvitsen jonkun kivan harrastuksen ja rakastan huispaamista”, hän selitti lukiessaan samalla lukujärjestystään. Hän voihkaisi. ”Meillä on ensimmäisenä liemiä!”

”Älä nyt, Lils, ei Kuhnusarvio nyt niin paha ole”, Sarah sanoi.

 Lily nyrpisti nenäänsä.

”Ei Kuhnusarvio ei, mutta liemet ovat. En ikinä onnistu niissä.”

”Taitaa olla ainoa aine, joka sinulta ei onnistu”, Sarah huomautti ja oli osittain oikeassa. Lily piti koulunkäynnistä, toisin kuin Sarah ja menestyi ihan mukavasti. Hän sai yleensä hyviä arvosanoja ja Rose opetti ja auttoi häntä paljon lomien aikana. Rose oli Lilylle kuin isosisko.

”Mennään. Voisin tosin aloittaa huonosti ja lintsata ensimmäisen tunnin”, Lily mutisi.

”James olisi ylpeä, mutta se ei tekisi hyvää sinun valvojaoppilasmerkillesi”, Sarah muistutti ja Lily huokaisi raskaasti.

”Piristy nyt, sinullahan on liemien jälkeen numerologiaa, siitä sinä pidät”, Albus yritti piristää pidellessään Lilyn lukujärjestystä kädessään. Lily nappasi lukujärjestyksensä pojan käsistä.

”Itse asiassa meillä on liemien jälkeen hyppytunti ja sen jälkeen numerologiaa”, Lily ei voinut olla huomauttamatta. ”Onko sinulla paha lukujärjestys?” hän kurkisti isoveljensä olan yli.

”Ei se nyt niin paha ole”, Albus yritti samalla kun Lily sanoi kauhistuneena:

”Joka päivä kahdeksasta neljään eikä yhtäkään hyppytuntia! Minä en kyllä varmasti mene seitsemännelle.”

”Siitäkös isä riemastuisi – puhumattakaan äidistä”, Albus virnisti ja joi samalla kahvin loput mukistaan. ”Voin tulla teidän kanssanne samaa matkaa vähän aikaa. Minulla on ensimmäisenä loitsuja.”

”Vaihdetaanko paikkaa?” Lily mutisi ärttyneenä ja sieppasi samalla laukkunsa lattialta. ”Mennään sitten.”

”Minun pitää käydä makuuhuoneessa”, Sarah sanoi. ”Unohdin sulkakynäni.”

”Minä voin tulla samaa matkaa”, Albus sanoi nopeasti ja Lily hymyili. Sarah iski Lilylle silmää.

”Minä menen sitten edeltä, pitäkää kiirettä”, Lily huikkasi Sarahin ja Albuksen selille. Hänen huono tuulensa oli kuin pois pyyhkäisty. Tavasta, jolla Albus katsoi Sarahia, Lily tiesi, että isoveli oli ihastunut. Albus ja Sarah sopisivat toisilleen täydellisesti ja Lily malttoi tuskin odottaa, että pääsisi kyselemään Sarahilta, mitä tapahtui kaksikon kävelyretkellä oleskeluhuoneeseen ja takaisin tyrmiin.

       ****

 Albus katseli lumoutuneena Sarahia ja hänen teki mieli nipistää itseään. Sarah oli vain hänen pikkusiskonsa paras ystävä! Vai oliko? Sarahilla oli kauniit silmät, siniset, jotka muistuttivat kristallia. Albus tunsi polviensa pettävän altaan ja toivoi, ettei Sarah kuulisi hänen sydämensä jyskytystä. Tyttö puheli huolettomasti ja siirteli välillä lyhyitä mustia hiussuortuviaan pois kasvoiltaan. Albus halusi suudella noita pehmeän näköisiä ja punaisia huulia. Hän halusi suojella Sarahia, hän halusi kietoa kätensä tämän ympärille ja piilottaa tämän muulta maailmalta. Hän halusi tanssia Sarahin kanssa. Hän halusi Sarahin kokonaan. Hän oli mielettömän rakastunut tuohon pieneen kuudesluokkalaiseen rohkelikkotyttöön.

”Mihin hemmettiin olen sen pannut...”, Sarah mutisi itsekseen tyttöjen makuusalissa. Albus seisoi ovella nojaten ovenkarmiin ja katseli Sarahia, joka heitteli tyynyjä pois sängyltään ja penkoi matka-arkkuaan. Nykyään Tylypahkan rohkelikkojen tyttöjen makuusaliin pääsi myös pojat, jos heillä vain oli joku tyttö mukanaan.

”Löytyi!” Sarah hihkaisi ja työnsi mustan sulkakynänsä laukkuunsa. Tyttö nousi ylös lattialta, jonne oli polvistunut ja soi Albukselle sädehtivimmän hymynsä, joka sai Albuksen polvet tärisemään ja sydämen hakkaamaan entistä kovempaa. Äkkiä Sarah punastui somasti ja katseli sekasortoa, jonka oli saanut aikaan. Albus käveli tytön luokse ja laski kätensä tämän olkapäälle. Sarah katsoi suoraan Albuksen smaragdinsinisiin silmiin ja hymyili. Albus vastasi hymyyn.

”Meidän pitää mennä”, Sarah tokaisi keskeyttäen hetken. Albus laski kätensä pois Sarahin olkapäältä ja nyökkäsi.

”Niin. Niin pitää.”

 He kävelivät kohti tyrmiä mitään puhumatta ja liemien luokan ovella Albus sujautti Sarahille lapun nyrkkiin. Sarah hymyili ja Albus vastasi hymyyn.

”Nähdään taas”, Sarah huikkasi ja Albus heilautti kättään hyvästiksi. Poika käänsi selkänsä ja Sarah sai tilaisuuden lukea viestin.

  Seitsemältä ison kiven luona lähellä Hagridin mökkiä.

seinäruusu

  • Vieras
Ihan mieletön! Ihana lukea jotakin kolmannen sukupolven ajatusmaailmasta. Toivottavasti pian jatkoa!!
Sori lyhykäinen kommentti, mutta raapustan ehkä jotakin älykkäämpää seuraavalla kerralla:)

Seinäruusu

Miusamo

  • Vieras
seinäruusu, Oi, kiitos! Jatkoa saat nyt :)

 Luku 2,
 Suudelma

”No?” Lily sanoi ensimmäisenä Sarahin tullessa hänen viereensä istumaan. Ensinäkin Sarah saapui myöhässä ja toiseksi hänen kasvonsa olivat punaisemmat kuin Lilyn hiukset. Näistä kahdesta Lily päätteli, että hänen ystävänsä ja Albuksen välillä oli tapahtunut jotain.

”Mitä no? Kävimme vain hakemassa unohtuneen sulkakynäni”, Sarah sanoi punastuen kuitenkin entistäkin enemmän, jos se vain oli enää mahdollista.

”Älä viitsi. Olet punaisempi kuin minun hiukseni, ei, olet jokaisen Weasleyn hiuksia punaisempi kasvoiltasi ja se on jo saavutus!” Lily huudahti turhan kovaa.

”Hys, kerron sinulle kaiken, mutta lue ensin tämä”, Sarah supatti ja ojensi Lilylle pöydän alta Albuksen lähettämän lapun. Lily luki lapun ainoan lauseen ja henkäisi sitten hämmästyksestä niin kovaa, että puoli luokkaa kääntyi katsomaan heitä.

”Neidit Potter ja Murant, onko teillä joku ongelma liemen kanssa?” Professori Kuhnusarvio kysyi saapuessaan Sarahin taakse.

”Mitä? Ei ole ongelmaa, professori”, Lily hymyili sädehtivästi ja vilkaisi samalla omaa noidankattilaansa, josta tulvi jotain mustan ja harmaan sävyistä ja todella pahalta haisevaa ainetta, kun taas Sarahin noidankattilassa oli smaragdinvihreää ja erittäin kaunista lientä, jota kutsuttiin jostain syystä Punaliemeksi. Professori Kuhnusarvion mukaan Punaliemi auttoi estämään punastumisen ja oli sen takia vihreää, punainen ja vihreähän olivat vastavärejä keskenään. Kuhnusarviokin vilkaisi Lilyn noidankattilaa ja huokaisi pettyneenä.

”Neiti Potter ei ole perinyt isänsä uskomattomia liemitaitoja. Olenko koskaan kertonut, kuinka isäsi teki Elävien kuolleiden juoman täydellisesti? En ole ikinä nähnyt kenenkään onnistuvan siinä niin hyvin...”

”Professori, olette kertoneet tuon meille kymmenen kertaa pelkästään tänään”, Lily sanoi.

”Neiti Potter, lukekaa minulle ohjeiden kolmas rivi”, Kuhnusarvio kehotti Lilyä. Lily huokaisi syvään ja luki ääneen:

”Lisää kolme yöperhosen siipiparia, hämmennä ensin vastapäivään kaksi kertaa ja sitten myötäpäivään kolme kertaa, lisää kourallinen sammakonkutua, hämmennä vastapäivään, lisää hämähäkki, hämmennä myötäpäivään, lisää viimeinen hämähäkki ja hämennä vastapäivään.”

”Teitkö sinä kaiken kolmannelta riviltä, neiti Potter?” Kuhnusarvio kysyi ja äkkiä Lilylle tuli mieleen professori Kalkaros. Isä oli kertonut Tylypahkan edellisestä professorista, joka oli kuulemma paljon Kuhnusarviotakin kamalampi.

”En”, Lily sanoi kovaan ääneen. ”Unohdin myötäpäiväisen hämmennyksen kahden hämähäkin välissä.”

”Tiedän sen, neiti Potter, kerää liemesi niin annan sinulle arvosanan.”

 Lily huokaisi syvään ja keräsi aikaansaamansa liemen pulloon ja sulki pullon korkin. Hän laski pullon tarpeettoman kovaa Kuhnusarvion pöydälle ja käveli sitten takaisin hyvin pettyneenä itseensä. Hän saisi varmasti arvosanakseen Peikon. Erittäin hyvällä tuurilla Lily saattaisi saada Surkean.

 Lily istuutui Sarahin viereen ja painoi päänsä käsiinsä.

”Älä nyt, Lils, yksi arvosana se vain on”, Sarah lohdutti.

”Isä saa hermoromahduksen”, Lily vaikeroi. ”Varmasti hän käskee jonkun Malfoyn kaltaisen idiootin antamaan minulle tukiopetusta tai jotain.”

”Eikä käske. Hän ymmärtää sinua”, Sarah sanoi. ”Oliko isäsi sitä paitsi edes niin hyvä liemissä, kuin Kuhnusarvio väitti?”

”Oli. Ainakin Kuhnusarvion tunneilla”, Lily virnisti pakostikin. ”Isällä kävi silloin tuuri ja hän sai kirjakseen professori Kalkaroksen vanhan kirjan, johon professori itse oli kirjoittanut kätevämpiä ohjeita liemiä varten”, Lily jatkoi ja Sarah virnisti myös.

”No niin”, Sarah sanoi. ”Kello soi ihan kohta, minä vien liemeni Kuhnusarviolle ja sanon, että sinä autoit minua siinä niin, että hän antaa sinulle varmasti paremman arvosanan.”

”Voi, Sarah, teetkö sinä tosiaan niin minun vuokseni?” Lily piristyi heti. ”Jään sinulle palveluksen velkaa.”

”No, voit toki siivota pöydän sillä välin”, Sarah ehdotti hymyillen. ”Älä viitsi, tätä varten ystävät ovat.”

”Olet ihana, Sarah, saat luvan kertoa kyllä vielä, mitä sinun ja Alin välillä tapahtui tänään”, Lily halasi ystäväänsä tiukasti.

”Ei mitään. Hän vain katsoi minua suoraan silmiin ja saattoi tänne. Ehkä illalla tapahtuu jotain”, Sarah iski Lilylle silmää ja lähti kävelemään kohti Kuhnusarvion pöytää.

 Lily hymyili iloisesti siivotessaan Sarahin tavaroita. Kello soi pian sen jälkeen, kun pöytä oli tyhjä ja Lily katsoi lukujärjestystään. Hyppytunti. Eikä Kuhnusarvio ollut antanut läksyjäkään.

”Varokaa”, Albus sanoi liittyessään heidän seuraansa välitunnin ajaksi. ”Malfoy näköpiirissä.”

 Lily ja Sarah huokaisivat molemmat syvään.

”Hei, Potter!” kuului Scorpius Malfoyn ylimielinen ääni. Sekä Lily että Albus kääntyivät häntä kohti kyllästyneenä. ”Antoiko isi aamulla ylimääräisiä kaljuunoita uuteen luutaan?”

 Piikki ei ollut tarpeeksi osuva, jos tarkoituksena oli saada Lily hermostumaan. Lily heilautti tyynesti punaisen lettinsä olkapäänsä taakse ja katseli Malfoyta päästä varpaisiin.

”Älä jaksa, Malfoy. Sinulle aivot lainannut kaipaa niitä varmasti jo takaisin”, Lily heitti purevasti ja sai rohkelikot nauramaan.

”Aiotko tosiaan huispausjoukkueeseen niin kuin veljesi väitti?” Malfoy kysyi. ”Tiedätkö, huispauksessa istutaan luudan päälle eikä roikuta ilmassa ja...”

”Minä kyllä tiedän huispauksen säännöt, Malfoy. Tiedän ne oikein hyvin”, Lily vastasi edelleen tyynenä. ”Sinun sen sijaan kannattaisi lukea Kaikki huispauksesta kirja uudestaan, koska huispauksessa etsijä ei käytä lyöjän mailaa puhumattakaan siitä, että sillä lyötäisiin vastustajajoukkueen pelaajia”, Lily jatkoi ja sai Malfoyn punastumaan. Malfoy oli nimittäin edellisenä vuonna käyttänyt lyöjän mailaa kumauttaakseen rohkelikon pelaajalta tajun kankaalle.

”Minä kyllä...”, Malfoy aloitti ja otti jo taikasauvan käteensä.

”Potter ja Malfoy, mitä nyt taas?” professori Longbottom kysyi huokaisten samalla. Lily käänsi katseensa kummisetäänsä ja väläytti tälle hymyn.

”Malfoy yritti kirota minut, professori.”

”Pötyä, minä vain...”, Malfoy sanoi, mutta ei päässyt pidemälle, kun Longbottom jo keskeytti hänet.

”Luihuinen menettää takiasi viisi pistettä, Malfoy. Rohkelikko taas menettää pisteen sinun takiaisi, Potter. Miksette te kaksi mene tunnille?” Longbottom kysyi ja käänsi sitten katseensa Lilyn takana seisoviin Albukseen ja Sarahiin. ”Saati sitten te kaksi. Kello soi jo minuutti sitten.”

”Meillä on hyppytunti, professori”, Sarah sanoi ja veti Lilyn lähemmäs itseään.

”Seitsemäsluokkalaisilla tuskin on, vai mitä Potter?” Longbottom sanoi katsoen Albusta, joka oli muuttunut punaiseksi kasvoiltaan. Albus mutisi jotain pimeyden voimilta suojautumisen tunnista, vilkutti Lilylle ja Sarahille ja riensi matkoihinsa Malfoy kintereillään.

  ***

 Lily huomasi toki, miten Sarah muuttui hermostuneemmaksi iltaa myöten. Puoli seitsemältä mustatukkainen tyttö raahasi Lilyn tyttöjen makuuhuoneeseen ja käski Lilyn päättää, mitä panisi päälleen. Sarah itse istuutui sängylleen ja painoi päänsä käsiinsä.

”Mustaa vai sinistä?” Lily kysyi ystävältään ja sai vastaukseksi tutun olankohatuksen. ”Hyvä on, hyvä on, tehdään sinusta todella nätti, mikä tietysti olet luonnostaankin”, punapää kiiruhti lisäämään.

 Lopulta Lily valitsi ystävälleen oranssin farkkuhameen, mustan topin ja punaisen ohuen villatakin, joka oli avoin. Sarah tarkasteli itseään kriittisesti peilistä puettuaan vaatteet päälleen.

”Odota, tarvitset vielä jotain”, Lily penkoi ystävänsä kaappia ja valitsi tämän paljaiden jalkojen peitoksi mustat legginssit ja mustat ballerinat.

 Sitten oli vuorossa meikki. Lily meikkasi ystävänsä nopeasti käyttäen mansikkahuulikiiltoa, mustaa ripsiväriä ja sinistä kajaalia, joka korosti Sarahin sinisiä silmiä hienosti. Sarah itse laittoi päähänsä vielä farkkuhameen väriin sopivan oranssin pannan, jossa oli rusetti. Hän pyörähti ympäri.

”Kelpaanko minä?” hän kysyi.

”Tietysti kelpaat. Kellokin on jo varttia vaille, joten ala mennä. Minä käyn kirjastossa, se on tänään auki kymmeneen ja painun pehkuihin. Huomenna saat kertoa kaiken”, Lily sanoi ja halasi ystäväänsä. Sarah hymyili vastatessaan halaukseen ja yhdessä tytöt lähtivät liikkeelle.

 Tyttöjen makuusalin portaiden päässä Sarah pysähtyi äkkiä. Tämä katseli oleskeluhuoneeseen ja Lily huomasi tytön etsivän Albusta, jota ei kuitenkaan näkynyt missään.

”Paljonko kello on?” Sarah kysyi.

”Puoli kahdeksan, ehdit vielä”, Lily kuiskasi takaisin. ”Mennään yhtä matkaa pääoville”, hän ehdotti ja Sarah nyökkäsi. Lily tiesi, että tyttö tarvitsi nyt hänen tukeaan.

 He kävelivät hiljaisina pääoville ja pääovilla Lily halasi Sarahia vielä viimeisen kerran lujaa.

”Keskity siihen, että on ihanaa olla Alin kanssa”, Lily supatti tytön korvaan. ”Älä ajattele mitään muuta, vain Alia.”

”Se on helppoa”, Sarah yritti luoda kasvoilleen virneen, mutta sai sen näyttämään lähinnä irvistykseltä. Lily nauroi ystävänsä ilmeelle ja huomasi ilokseen, että Sarah rentoutui.

”Nähdään huomenna”, Sarah sanoi ja Lily hymyili ja nyökkäsi. Sarah käänsi selkänsä hänelle, huokaisi syvään ja lähti pimenevään iltaan.

             ***

 Lily käveli yksinään kirjastolta kohti rohkelikkotornia. Kello löi kymmentä ja Lily tihensi tahtiaan, hän ei todellakaan halunnut tavata tänään opettajia tai ketään luihuista. Punapää kuitenkin tiesi, että häntä seurattiin ja hän toivoi vain ehtivänsä ajoissa rohkelikkotorniin.

 Pam. Lilyn käsissä pitelemä kirja putosi lattialle ja Lily kirosi samalla, kun kumartui nostamaan kirjaansa. Äkkiä kirjan päälle osui valo ja Lily kirosi uudestaan.

”Aiai, Potter, näin myöhään ilalla liikkeellä. Rohkelikkojen pitäisi olla kilttejä”, ääni ei voinut kuulua kenellekään muulle kuin aina niin ärsyttävälle Scorpius Malfoylle, pojalle, joka piti itseään luihuisten prinssinä.

”Mitä itse teet täällä tähän aikaan?” Lily sihahti pojalle nostaen kirjansa maasta ja siirtäen katseensa Malfoyn jäänharmaisiin silmiin. Hänen hämmästyksekseen Malfoy punastui hieman ja siirsi katseensa pois Lilyn ruskeista silmistä.

”Kunhan kuljen, minulla on siihen lupa, olen johtajapoika”, Malfoy sanoi ylpeänä ja röyhisti rintaansa.

 Lily tuhahti.

”Minäpä olenkin johtajatyttö”, hän sanoi. ”Joten minulla on yhtä suuri lupa olla täällä kuin sinullakin, herra itseään täynnä oleva luihuinen”, hän tuhahti uudestaan ja lähti kävelemään ohittaen Malfoyn.

”Itse olet itseäsi täynnä”, Malfoy sihisi hampaiden välistä seuraten Lilyä. ”Kieriskelet isäsi kuuluisuuden valoissa, voiko säälittävämpää olla?”

”Sanoo hän, joka toivoisi samaa kuuluisuutta itselleen”, Lily hymyili hiukan. Malfoy pani merkille, että Lilyn poskiin ilmestyi pienen pienet hymykuopat hänen hymyillessään.

”Enkä toivoisi. Onko totta, että vanhempasi ovat eroamassa?” Malfoy muutti nopeasti puheenaihetta.

”Vaikka se olisikin totta, niin ei se sinulle kuuluisi”, Lily näpäytti takaisin.

”Lily”, Malfoy aloitti.

”Mistä lähtien minä olen sinulle Lily ollut?” Lily kysyi kääntäen katseensa Malfoyihin. Tämä oli pysähtynyt ja puristi käsiään nyrkkiin miettien selvästi, mitä tekisi ja miten toimisi.

”Tästä lähtien”, Malfoy kuiskasi ja painoi huulensa Lilyn huulille.


seinäruusu

  • Vieras
Aaaaaaaaaaa..... Ihan mieletön!! Siis piristi ihan mielettömästi ja että jatko tuli näinkin nopeasti ihanaa, mutta tuo loppu herranjumala. Kuka kehtaa jättää sitä tuollaiseen kohtaan, häpeä! Tai siis... Ei saa jättää tuollaisiin kohtiin. Ihan perseestä. Jatkoa vaaditaan. Heti!
Kiitän ihanasta luvusta
Seinäruusu

Ayumi

  • Fandomconfused
  • ***
  • Viestejä: 91
Eikäää... Awws toi loppu! Scorpius on tässä jotenkin ihanan tollanen kaksjakonen hahmo tai en osaa selittää :) Jatkaheti tai Scorpius suutelee suakin - eikun toi ei ollut uhkaus :D Ihanaa... :3 Sun Lily jr on tosi samanlainen kun mun ja mun kaverin tarinassa :) Nyt mä rakastuin Scorpiukseen... Jatka! :)
Kiitos.

Miusamo

  • Vieras
seinäruusu, Minä kehtaan, *pahisnaurua* Jatkoa tuleepi nyt, kiitos kommentistasi :)
Ayumi, Oli se uhkaus - mä olen varattu. Hihii, ihanaa, Scorp on ihana hahmo kieltämättä <3 Kiitos kommentistasi sinullekin :)

 Onko kestänyt ONKO? Ei xD Eiku on. Eiku ei. Syyttäkää liian vähäsiä olemattomia yöunia, jos/kun kusee. Ja anteeksi luvun lyhyys, ensi kerralla saatte pidemmän luvun ja kyllä sitä Lily/Scorpius draamaa tähän pian tulee! xDD

 Luku 3,
 "Scorpius Malfoy suuteli minua."

  Aluksi Lily vastasi suudelmaan, hän tunsi, kuinka hänen vasen jalkansa nousi ilmaan, aivan kuin jästien romanttisissa elokuvissa, joita Lily joskus huvikseen katseli. Lily kietoi molemmat käsivartensa Malfoyn kaulan ympärille ja sulki silmänsä....

 Sitten hän heräsi horroksestaan ja irrottautui suudelmasta.

”Mitä helvettiä sinä teet?” Lily sihahti vihaisena polkien samalla jalkaansa koulun lattiaan. Scorpius katseli lumoutuneena, kuinka Lily polki jalkaansa ja kuinka tytön ruskeat silmät kapenivat vihasta ja hänen kätensä löysivät tiensä tytön vartalolle.

”Suutelin sinua”, Scorpius totesi aivan kuin asia olisi sillä selvä. Aivan kuin rohkelikot ja luihuiset yleensäkin suutelivat toinen toisiaan.

”Sinä... Minä...”, Lily sopersi, taivutti sitten oikeaa kättään taaksepäin ja ennen kuin Scorpius oli kerennyt huispausta tavata, Lilyn nyrkki oli suoraan hänen nenässään.

 Lily katseli hyvillään, kuinka Scorpiuksen nenästä alkoi valua verta ja kuinka Scorpius mulkaisi Lilyä ennen kuin katosi nenäänsä pidellen kulman taakse. Lily huokaisi syvään lähtiessään kävelemään toiseen suuntaan rohkelikkojen oleskeluhuonetta kohti.

 Scorpiuksen suuteleminen oli tuntunut melkein pelottavan hyvältä. Kun Lily sulki silmänsä, hän tunsi vieläkin Scorpiuksen huulet omiaan vasten. Hän tunsi, miten hänen oma jalkansa oli noussut, miten hän oli kietonut kätensä Scorpiuksen kaulan ympärille...

”Aiotko sanoa sen salasanan vai et?” Lihavan leidin ääni palautti Lilyn takaisin maan pinnalle.

”Katuvalot”, Lily sanoi ja kömpi muotokuva-aukosta sisään.

  Albus Potter seisoi aivan hänen nenän edessään ja Albuksen vieressä seisoi hurjasti punasteleva Sarah.

”Missä sinä olet ollut?” Albus kysyi Lilyltä.

”Kirjastossa”, Lily vastasi. Hän pani merkille Albuksen ja Sarahin kädet, jotka olivat kietoutuneet yhteen. ”Mitä se sitä paitsi sinulle kuuluu?” hän äyskähti vastaan veljelleen.

”Huomenna on ne juhlat”, Albus sanoi. ”Ne ristiäiset”, Albus muistutti, kun Lily katsoi isoveljeään hämmästyneenä.

”Ai niin”, hän sanoi. ”Sanoin jo, etten tule”, hän lisäsi.

”Isä käski sanoa, että hän tulee hakemaan meidät molemmat koulun pääovilta kello kaksitoista”, Albus sanoi. ”Sinun on pakko tulla mukaan.”

”En hemmetissä”, Lily sähähti vihaisena ja Albus otti muutaman askeleen taaemmas. Albus tiesi, millainen Lily oli suuttuessaan. Sitä paitsi Lily osasi taikoa lepakonräkäherjan lähestulkoon yhtä hyvin, kuin äitinsä. Sekin oli jo hyvä syy pysyä Lilystä mahdollisimman kaukana tämän suuttuessa.

”Lils, onko kaikki hyvin?” Sarah kysyi huolestuneena. Lily oli pitkän aikaa hiljaa, ennen kuin nyyhkäisi ja nyökkäsi samaan aikaan.

”On. Minua vain väsyttää. Nähdään aamulla”, piteimmittä puheitta Lily ryntäsi tyttöjen makuusaliin mutta Sarah ehti nähdä tytön itkuiset kasvot.

”Menen hänen peräänsä”, Sarah sanoi Albukselle ja oli jo lähdössä kohti tyttöjen makuusalia, kun Albus tarttui hänen käteensä.

”Älä. Anna hänen olla hetki yksin. Lily tarvitsee yksinoloa voittaakseen vihansa”, Albus sanoi. ”Usko pois, minä sen tiedän jos kuka”, hän lisäsi hiljaa.

   *****

 Lily purki vihansa hakkaamalla tyynyjään. Typerä Albus, typerä Scorpius Malfoy, typerä isä... Hän ei jaksanut enää. Tulikuumat kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin ja hän halusi kaikesta sydämestään jotain muuta ajateltavaa. Koko kesä oli ollut samanlaista, aluksi Lily oli pystynyt unohtamaan perhekriisit ja olemaan nuori, sitten hän oli taas muistanut kaiken ja itkenyt. Koko kirotun kesän Lily oli odottanut pääsyä Tylypahkaan. Ja nyt isä aikoi viedä hänet ja Albuksen päiväksi jonnekin sukujuhliin. Ei ikinä! Lily ei kestäisi päivääkään isän ja äidin seurassa. Jamesin hän pystyisi vielä nippa nappa näkemään, mutta ei isää eikä äitiä.

”Lils, onko kaikki hyvin?” Sarahin ääni kysyi Lilyn vuoteen reunalta.

”Ei”, Lily nyyhkäisi.

”Onko jotain tapahtunut?” Sarah kysyi silitellen samalla Lilyn selkää.

”On”, Lily nyyhkäisi uudestaan. ”Vanhempani, Sarah”, hän sai juuri ja juuri sanotuksi ennen kuin nousi istumaan.

 Sarah istui Lilyn vuoteen reunalla, hänellä oli yhä päällään samat vaatteet, jotka Lily oli vain muutama tunti sitten valinnut ystävälleen.

”Luulin, että teillä menee hyvin”, Sarah sanoi.

 Lily pudisti päätään niin, että punaiset letit heiluivat ilmassa.

”Ei mene. Äiti ja isä aikovat erota ja riitelevät aina. En jaksa enää!” hän sanoi. ”Arvaa mitä muuta tapahtui äsken?” hän sanoi katsoen Sarahia suoraan silmiin.

”Kerro”, Sarah kehotti.

”Scorpius Malfoy suuteli minua”, Lily paljasti.

”Mitä? Voi Lils, teistä tulisi ihana pari! Olen aina tiennyt, että Malfoy rakastaa sinua salaa...”, Sarah hehkutti. Sitten hän huomasi Lilyn ilmeen. ”Et taida olla kovinkaan iloinen”, Sarah totesi.

”Löin häntä nenään suudelman jälkeen”, Lily kertoi. Sarah purskahti nauruun. ”Ei se ole hauskaa, Sarah, vaikka tunsinkin mielihyvää nähdessäni hänen verta vuotavan nenänsä”, Lily hymyili hiukan.

”Malfoyn ilme oli varmaan näkemisen arvoinen”, Sarah hekotti pidellen vatsaansa.

”Siitä puheen ollen, miten sinulla ja Alilla meni?” Lily kysyi vaihtaen samalla ovelasti puheenaihetta.

”Ihan hyvin. Al muuten käski sanoa, että isäsi oli käskenyt sinun kirjoittaa useammin”, Sarah sanoi vaihtaen hänkin puheenaihetta saman tien.

 Lily huokaisi syvään.

”Selvä. Minä kirjoitan hänelle”, hän mutisi etsiessään pergamenttia ja sulkakynäänsä. Sarah livisti makuuhuoneesta puhuen jostain unohtuneesta kirjasta, vaikka Lily tiesi tämän menneen tapaamaan taas Albusta.

 Hei, isä ja äiti,
 Täällä menee ihan hyvin. Sain Upean muodonmuutoksen esseestä ja professori Erlsson sanoi, että minua varten tarvittaisiin kokonaan uusi arvosana: T niin kuin Täydellinen. Taikajuomat menivät tietysti vähän huonommin, sain vain Kelvollisen, mutta olen ihan tyytyväinen. Rose opiskelee liikaa, häntä ei juuri näy missään muualla, kuin kirjastossa. Hugo taas pelaa huispausta täydellä voimalla halutessaan voittaa luihuiset – vihdoin. Al opiskelee myös melko paljon, mutta ei kylläkään niin paljon kuin Rose. James kirjoitti minulle viikon aikana, en tiedä, onko hän kirjoittanut teillekin, mutta hänellä tuntui menevän hyvin. Fred on pitkästynyt, hän haluaa tehdä jo jotain hauskaa, pelkään, että George-setä ja Angelina-täti tulevat saamaan poikaansa koskevia kirjeitä useamman tänä vuonna. Fred aikoo ottaa viimeisestä vuodestaan kaiken irti – tosin eri tavalla, kuin Rose ja Albus. Voitteko uskoa – Rosella on poikaystävä! Hän seurustelee puuskupuhlaisen Ethan Milttonin kanssa, hurjan komea ja älyttömän mukava poika, seitsemännellä luokalla niin kuin Rose. Toivoin, että Ethan saa Rosen raahattua pois kirjastosta ulos tuulettumaan välillä, mutta Ethan näyttää olevan yhtä ahkera, kuin Rose. He istuvat usein päät yhdessä ja kuulostelevat toinen toisiaan. Näin myös Lorcania ja Lysanderia, he tuntuvat edelleen olevan varmoja siitä, että rikkokirejä on olemassa. Sarahilla ja Albuksella taitaa olla jotain meneillään, ainakin Albus pyysi Sarahia treffeille tänään ja he menivät yhdessä, älkää huolehtiko, eivät Tylyahoon, vaan ilmeisesti kiertelemään linnaa ja linnan piha-aluetta. Sarah tuntui viihtyvän, mutta ei halua puhua aiheesta mitään.
  Kirjoittelen pian taas lisää, tässä taisi olla tärkeimmät. Ai niin, isä, en todellakaan tule sinne ristiäsiin, et saa minua millään sinne. Nähdään jouluna,
  Lily

 Lily lähetti kirjeen pöllöllään, jonka hän oli nimennyt Arleksi ja meni sen jälkeen nukkumaan.

Nintsu

  • ***
  • Viestejä: 9
Kirjoitat tosi sujuvasti ja pidän tyylistäsi. Kirjoitusvirheitä ei ainakaan silmille hyppinyt. Lily juniorin kirje vanhemmilleen luvun lopussa oli tosi ihana! Paritus on lupaava ja fic muutenkin. Jatkoa innolla odottelen!

Ainoa mikä itsellä hiertää, on Harryn ja Ginnyn huonot välit. Ne kuuluu toisilleen, ei niitä saa erottaa!