Oi, onpas tämäkin saanut kommentteja
SiJaILali, Juu, Harry on natsi isi xD Ei tää nyt kovin pian tullut, mutta... Kiitos kommentistasi.
scorpius99, Tietysti tässä on Scorpius, koska Scorpius on <3 Kiitos sullekin kommentistasi!
Ayumi, Mä en oo paljoo Lily juniorista kirjotellu, senkin takia halusin ruveta kirjottamaan tätä. Lisäksi siksi, koska Scorpius/Lily on mun OTP. Mutta kiitos kommentistasi, pääset lukemaan jo tänään ensimmäisen luvun!
Okei eli, aluks sanon, et anteeksi, että tämä on kestänyt. Mun oli tarkotus alottaa tää aikasemmin, mutta sitä tuli kaikkee muuta, koulut alko ja mun pasmat meni sekasin. Joten, joudun ikävä kyllä, laittamaan tän vasta tänään. Mutta luvassa on pitkä luku! Olkaatte hyvät ja kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille, olette ihania
- Flo
Luku 1,
Se alkaa Lily Potter hieroi silmiään. Hän oli edellisenä iltana saapunut taas Tylypahkaan, jota hän piti toisena kotinaan. Punatukkainen tyttö hymyili itsekseen valitessaan keltaisen pyyhkeen ja riisuessaan vihreän yömekkonsa. Hän rakasti viileää suihkua aamuisin. Vasta suihkun jälkeen Lily tunsi heräävänsä. Kotona hän oli ainut, joka kävi suihkussa aamuisin, Albus ja James eivät viitsineet vaivautua. Jamesin sai muutenkin nousemaan vasta puolenpäivän jälkeen. Tylypahkassa Lilyn täytyi herätä aikaisin, jotta ehtisi varmasti viileään suihkuun. Jos hän jäisi makoilemaan sänkyyn pidemmäksi aikaa, hän saisi lämpimän suihkun. Eikä hän herännyt kunnolla, jos vesi oli liian lämmintä. Joten Lily oli tottunut heräämään lomillakin ennen kahdeksaa. Lisäksi hän piti hiljaisuudesta, joka valtasi koko talon. Muuten heillä oli lomilla kamala melu koko ajan, James kuunteli musiikkia, äiti ja isä riitelivät jatkuvasti, Albuksen huoneesta kuului koko ajan jotain töminää.
Lily huokaisi ja vapautti hiuksensa yöletistään. Hänen piti pitää punaiset suorat hiuksensa joka yö letillä, jotta niihin ei menisi takkuja. Nyt punaiset hiukset valahtivat tylsinä kohti keskiselkää. Lily oli perinyt äitinsä suorat punaiset hiukset ja kadehti salaa serkkuaan Rosea, joka oli perinyt sekä äitinsä kiharat että isänsä punaiset hiukset. Rosen hiukset kihartuivat nätisti olkapäille, hänen valuivat tylsinä keskiselkään. Lily toivoi aina, että olisi Albuksen tapaan perinyt isänsä kiharat ja mustat hiukset. Punainen väri alkoi jo kyllästyttäämään eikä sen kanssa sitä paitsi voinut pitää edes vaaleanpunaista. Ei sillä, että se olisi Lilyä pahemmin harmittanut, hän ei ollut vaaleanpunaisen ystävä. Vaatteissa Lily suosi mustaa ja vihreää. Yleensä hän piti päällään mustia pillifarkkuja ja vihreää pitkähihaista, jossa oli u – kirjaimen muotoinen kaula-aukko. Joskus hänellä oli sininen tai vihreä huppari. Lilyn äiti Ginny yritti turhaan saada tyttärensä kiinnostumaan hameista tai mekoista ja Lily inhosi Tylypahkan koulupukua, johon kuului tytöillä harmaa vekkihame. Hän tunsi itsensä alastomaksi hameissa tai mekoissa. Teddy Lupinin ja Victoire Weasleyn häissä Lily oli pakotettu laittamaan ylleen vihreä olkaimeton mekko, joka oli ulottunut juuri ja juuri polviin.
Lily hymyili pienesti astuessaan suihkun alle. Teddyn ja Victoiren häät olivat olleet suurtapahtuma heidän suvussaan. Victoire oli näyttänyt kauniilta valkoisessa hääpuvussaan ja Teddy komealta mustassa smokissaan. Lily oli ollut morsiusneito ja Albus bestaman. Teddy olisi valinnut Jamesin bestamanniksi, mutta James oli ollut siihen aikaan tyttöystävänsä Lolan perheen kanssa Kreikassa. Ginny oli pannut ensin vastaan pojan halulle Kreikkaan, kun Teddyn häätkin olivat osuneet samalle viikolle, mutta James oli täysi-ikäinen ja piti päänsä. Myöhemmin hän oli kyllä lähettänyt Teddylle kirjeen ja häälahjan.
Lily siirsi punaisia hiuksiaan suihkun alle, jotta nekin kastuisivat ja sulki silmänsä. James oli aloittanut seurustelun vuotta nuoremman Lolan kanssa jo seitsemännellä luokallaan ja nyt kahdeksantoista vuotias poika oli seurustellut ensimmäisen kerran kaksi vuotta. Lola oli viimeistä vuottaan Tylypahkassa, hän oli samalla vuosikurssilla Lilyn toisen isoveljen Albuksen ja Scorpius Malfoyn kanssa. Lola oli korpinkynnessä, joten Lily ei juurikaan nähnyt tyttöä.
”Lils, oletko siellä? Vauhtia nyt, kello on kohta kahdeksan ja minunkin täytyy käydä suihkussa!” Lily kuuli parhaan ystävänsä Sarah Murantin huudon. Lily ja Sarah olivat ystävystyneet ensimmäisellä luokalla ja ystävyys oli jatkunut aina tähän päivään saakka. He tunsivat toisensa hyvin, joskus Lilystä tuntui, että Sarah luki hänen ajatuksiaan.
Lily sammutti suihkun ja väänsi sitä vähän lämpimälle. Hän hytisi kietoutuessaan keltaiseen pyyhkeeseen ja avasi suihkunhuoneen oven. Sarah melkein lensi sisälle.
”Huomenta”, Lily sanoi pirteästi ja valitsi minttuhammastahnan. Hänellä oli laaja hammastahnavalikoima, joka koostui kolmesta erilaisesta minttuhammastahnasta, kahdesta mansikkahammastahnasta sekä aprikoosihammastahnasta.
”Huomenta. Heräsit taas ennen minua”, Sarah sanoi nyrpeästi riisuessaan mustan yöpaitansa ja valkoiset yöhousunsa. Hän sukelsi suihkun alle Lilyn peseässä hampaitaan.
”Niin kuin joka aamu”, Lily totesi virnistäen ja sylkäisi hammastahnaa lavuaariin. Hän veti päänsä lavuaarin hanan alle ja veti kulauksen viileää vettä.
”Iik, Lils, olet taas säätänyt tätä vettä!” Sarah huudahti ja hyppäsi pois veden alta. ”En voi käsittää, miksi rakastat peseytymistä kylmässä vedessä.”
”Se on viileää”, Lily huomautti ottaessaan säärikarvojen ajolaitteensa meikkipussistaan. Hän pisti sen päälle ja hetken ajan vaimea humina täytti huoneen.
”Viileä tai kylmä, sama se”, Sarah väitti säätäessään vettä taikasauvallaan lämpimämmäksi. Lily vilkaisi ystäväänsä ja huomasi tämän lyhyiden mustien hiuksien olevan puoliksi märät. Sarahilla oli mustat, melkein päätä nuolivat hiukset ja tummansiniset silmät. Hän kadehti Lilyn punaisia pitkiä hiuksia ja halusi itselleen samanlaiset, mutta ei koskaan jaksanut kasvattaa hiuksiaan kuukautta enempää. Sarah pukeutui trendikkäästi ja manasi Lilyn tapaan Tylypahkan koulupukua, mutta eri syystä: Sarahista koulupuku oli ehdottomasti poissa muodista ja hän kieltäytyi kokonaan mustista ballerinoista ja käytti sen sijaan mustia korkokenkiä, joiden korot olivat ainakin viiden sentin pitusia. Lily puolestaan inhosi korkokenkiä ja käytti mielellään mustia ballerinoja.
”Ei se ole sama, kiirehdi muuten, aamiainen alkaa kohta”, Lily sanoi ottaessaan mustan ripsivärin ja ruskean kajaalin meikkipussistaan. Tavallisesti Lily ei meikannut, mutta nyt hän halusi jotain erilaista, olihan ensimmäinen koulupäivä.
Sarah sukelsi taas suihkun alle ja Lily poistui huoneesta jättäen tytön rauhaan. Muutkin huonetoverit alkoivat hereillä, Sophie Byrant, jästisyntyinen availi silmiään sängyssään. Cyra Cocoa, jota sanottiin C.C:ksi suoristeli jo kuivia hiuksiaan. Lily ja Cyra eivät tulleet toimeen keskenään. Cyran paras ystävä Josphie Byrant, joka oli myös jästisyntyinen ja Sophien kaksoissisko, meikkasi sängyssään. Lily katseli hetken aikaa, kun Josphie levitti naamalleen aurinkopuuteria jättäen rajauksen leukaan ja kaulaan. Lily inhosi ihmisiä, jotka meikkasivat yhtä paljon, kuin Josphie. Hän itse laittoi korkeintaan ripsiväriä ja hiukan kajaalia, tavallisina päivinä ei ollenkaan.
Lily keskittyi tekemään punaisista hiuksistaan kaksi samannäköistä ranskalaista lettiä, kun Sarah astui pois suihkuhuoneesta.
”Jaha, kun kerran tämän huoneen niin sanotut prinsessat ovat käyneet ensin, niin voimme kai mekin tavalliset kuolevaiset mennä suihkuun”, Cyra totesi kärsivällä äänellään. Lily tukahdutti huokauksensa. He olivat sopineet jo ensimmäisellä luokalla, että ensimmäinen herääjä sai mennä ensimmäisenä suihkuun ja siinä järjestyksessä jatkettiin. Cyran harmiksi Lily vain sattui automaattisesti heräämään ennen tyttöä.
”Et ole ilmeisesti vieläkään oppinut sovittuja järjestelyjä, Cocoa”, Sarah totesi viileästi valitessaan samalla valkoisen kauluspaidan mustan pitkähihaisen päälle.
Cyra tyytyi vain mulkaisemaan Sarahia ja pamautti suihkuhuoneen oven kiinni tarpeettoman lujaa.
Sarah huokaisi syvään.
”En jaksa häntä”, tyttö kuiskasi Lilylle, joka nyökkäsi hiljaa osoittaakseen olevan samaa mieltä.
”Mitä sanot? Ovatko lettini samannäköiset?” Lily kysyi huolissaan. Hän letitti hiuksensa sekä aamuisin että iltaisin, muttei siltikään saanut unelmoimiaan kiharoita.
”Ovat. Lils, sinulla on upeat hiukset, mutta puoli koulua ei vain tiedä sitä, koska letität ne aina...”, Sarah aloitti, mutta Lily pudisti päätään.
”Letit ovat kätevät. Eipähän tarvitse pohtia, miltä näyttää kun katsoo seuraavan kerran peiliin”, hän sanoi etsiessään rohkelikkojen värisen kravaatin ja solmiessaan sen kaulaansa.
”Teet itsestäsi liian kiltin tytön näköisen”, Cyra, joka oli palannut suihkusta, totesi. ”Jos vain antaisit minulle joskus vapaat kädet, niin laittaisin hiuksesi upeasti, samalla tavalla, kuin minulla itselläni on”, hän jatkoi ja osoitti kampaustaan. Cyran hiukset olivat nutturalla päälaella ja nutturasta tippui muutama hiussuortuva kehystämään kasvoja. Lilyn oli pakko myöntää, että se näytti hienolta, varsinkin Cyran vaaleilla hiuksilla. Mutta hän pudisti uudelleen päätään.
”Pidän leteistä”, hän sanoi.
”Olen aina tiennyt, että olet omituinen”, Cyra sanoi nauraen ja Josphie yhtyi nauruun. Lily muuttui yhtä punaiseksi kuin hiuksensa eikä keksinyt mitään vastausta. Onneksi hänellä oli Sarahin tapainen ystävä, jolla oli halveksuvia vastauksia jonossa.
”Minä taas olen aina tiennyt, että sinä, Cyra Cocoa, kadehdit salaa Lilyn ihanan punaisia, suoria ja pitkiä hiuksia ja haluaisit itsellesi samanlaiset. Sitä paitsi, tiedän, että Scorpius Malfoy tykkää enemmän punaisista kuin vaaleista hiuksista”, Sarah heitti vastaan, otti Lilyä kädestä ja käveli pois ennen kuin Cyra kerkesi kommentoida vastausta mitenkään.
”Kiitos. Vaikka minun puolestani Malfoy saisi tykätä enemmän vaaleista hiuksista”, Lily sanoi irvistäen. Hän inhosi Scorpius Malfoyta enemmän kuin Cyra Cocoaa. Scorpius kulki koulun käytävillä uusissa, hienoissa vaatteissaan sen näköisenä kuin omistaisi koko koulun. Lisäksi Scorpius oli tyttöjen suosiossa vaaleiden hiustensa ja jäänharmaiden silmiensä ansiosta.
”Malfoy on tavallaan komea”, Sarah huokaisi syvään. Lilyn katsoessa ystäväänsä, tämä korjasi sanojaan. ”Ei sillä, että minä hänestä pitäisin. Mutta ymmärrän, minkä takia muut tytöt kuolaavat hänen peräänsä.”
”He ovat valmiita, mihin tahansa, mitä Malfoy vain keksii pyytää”, Lily myönsi. ”Minusta Malfoy on vain itserakas ärsyttävä pentu, joka on kaiken lisäksi kateellinen perheeni saamasta huomiosta.”
”Niinpä”, Sarah sanoi. ”Hän on aina sinun kimpussasi.”
”Ei vain minun, vaan myös Albuksen”, Lily kertoi. ”Al kertoi kesällä, että Malfoy kiusaa häntä joka ikinen hetki tunneilla, joissa he ovat yhdessä.”
”Merlinin kiitos, meillä ei ole Scorpius Malfoyn kanssa yhteisiä tunteja”, Sarah sanoi. ”Katso nyt häntä, mikä rehvastelija.”
He olivat kävelleet Suureen saliin aamiaiselle. Scorpius Malfoy oli parhaillaan luihuisten pöydässä ja piti elämää yllä. Hän oli selvästikin koko pöydän keskipiste. Lily käänsi katseensa muualle.
”Katso, Al on tuolla. Mennään hänen luokseen.”
Albus Potter istui rohkelikkojen pöydässä selkä luihuisten pöytään päin. Hän istui yksin lukemassa jotain kirjaa. Sarah lehahti tulipunaiseksi ja Lily tiesi miksi. Sarah oli neljännestä kouluvuodestaan asti ollut ihastunut nuoreen Potteriin.
”Huomenta”, Albus toivotti huomatessaan tytöt.
”Huomenta. Mitä sinä luet?” Lily sieppasi kirjan veljensä käsistä ja irvisti lukiessaan kirjan nimen. ”Harry Potterin elämäkerta, kirjoittanut Rita Luodiko? Kai sinä tiedät, millaista roskaa Luodikon kirjoittamat jutut isästä aina ovat. Päivän profeetassa hän mainitsee isän vähän väliä...”
”Tässä on oikeastaan ihan hyvää tietoa. Ainakin kaikki sopii siihen, mitä isä on kertonut”, Albus keskeytti ja otti kirjan takaisin itselleen. ”Tiesitkö muuten, että isän Dudley-serkku sai juuri tytön?”
”En tiennyt eikä kiinnosta”, Lily sanoi istuutuessaan Albusta vastapäätä. Sarah istui Albuksen viereen.
”Eikö teidän isänne ollut orpo?” Sarah kysyi kaataessaan kahvia mukiinsa.
”Oli. Hän asui isänäidin perheen luona, joilla oli Dudley – niminen poika”, Albus kertoi. Hän kumartui Lilyä päin. ”Mietin vain, että saakohan tyttö taikaverta isän kautta?”
”Tai jos hänen äitinsä on noita?” Sarah ehdotti. ”Tiedättehän, puoliverinen. Eihän sellaisia asioita kerrota kuin vasta häiden jälkeen.”
”Mikä tytön nimeksi tulee?” Lily kysyi.
Albus kohotti olkapäitään.
”Ilmeisesti jotain P:llä alkavaa, tai niin isä sanoi kirjeessään. Hän sanoi myös, että meidän pitää mennä ristiäisiin ensi viikon lauantaina.”
Lily irvisti.
”Minä en mene. Äiti ja isä aloittavat kuitenkin ennen ristiäisiä tavanomaisen riitansa. Voin kuulla sen jo korvisssanikin enkä jaksa”, hän sanoi. ”Saat luvan sanoa isälle, että menee yksinään niihin vuosisadan parhaisiin bileisiin.”
”Hei, näettekö Malfoyta?” Sarah kysyi keskeyttäen samalla sisarusten alkavan kiistan. Lily kohotti katseensa Scorpius Malfoyihin ja irvisti uudestaan. Malfoy piti tavanomaista esitystä yllä luihuisten pöydässä matkien taitavasti Rose Weasleyn tapaa viitata tunnilla. Lily huomasi serkkunsa istuvan yksin korpinkynsien pöydässä katsomatta ollenkaan Malfoyn suuntaan, mutta hän näki kaukaakin tytön kasvoilla kimaltelevat kyyneleet ja mietti, miksi Rose välitti mistään, mitä Malfoyn kaltainen surkimus teki.
”Al, mene käymään Rosen luona”, Lily sanoi hiljaa. ”Hän ei voi kovin hyvin.”
Albus käänsi katseensa serkkuunsa ja Lily näki pojan kasvoilla käyvän ymmärryksen. Albus nyökkäsi Lilylle, siirsi tuoliaan taaksepäin ja käveli Rosen luokse, sanoi jotain hiljaa tytölle ja kietoi kätensä tämän ympärille. Rose kuitenkin rimpuili irti Albuksen otteesta ja pyyhki kyyneleensä.
”Malfoy on ääliö”, Sarah totesi. ”Kuulitko muuten, että perjantaina on rohkelikkojen huispausjoukkueen karsinat?”
”On vai?” Lily henkäisi. ”Minun pitänee harjoitella.”
Lily oli aina halunnut pelata huispausta tupajoukkueessa, muttei koskaan uskaltanut vielä hakea. Hän rakasti huispausta ja sitä tunnetta, kun pääsi kunnolla lentämään. Lomilla hän, James ja Albus pelasivat tosi usein ja joskus heidän naapurinsa ja serkkunsa liittyivät peliin mukaan niin, että he saivat ison joukkueen kasaan. Pottereilla oli aina parhaimmat luudat, Lilyn sen hetkinen luuta oli komea Tulisalama 400 ja Albuksella oli Jamesin vanha Tulisalama 300. Albus ei tosin sen koommin pitänyt lentämisestä, ei niin paljon, kuin James ja Lily. Heidän molemmat vanhempansa olivat harrastaneet huispausta, Ginny oli jopa ollut ennen esikoisensa syntymää hyvin menestyneessä huispausjoukkueessa ja tullut melko kuuluisaksi. Jamesin syntymän jälkeen Ginny oli vetäytynyt kotiäidiksi, mutta kirjoitteli silti silloin tällöin Päivän profeettaan huispausartikkeleja. Lilyn isä Harry taas oli ensimmäinen ja siihen mennessä ainut Tylypahkan huispausjoukkueeseen valittu ensiluokkalainen ja Tylypahkan palkintohuoneessa oli valtavia palkintoja, joita Harry oli saanut huispausaikoinaan. Mutta kuten Ginny, myös Harry oli jättänyt huispauksen ja ryhtynyt sen sijaan auroriksi.
Tämän takia ei ollut ihme, että jokainen tupa halusi yhden Potterin jäsenekseen aina, kun heitä lajiteltiin. Myös Weasleyt saivat paljon huomiota, vaikka suurin osa heistä ei huispausta harrastanutkaan. Lilyn pahin vihollinen huispauskentällä oli puuskupuhien Hugo Weasley. He olivat vihollisia vain huispauskentällä, muuten he olivat melkein parhaat ystävät. Itse asiassa ennen Sarahia, he olivat olleet parhaat ystävät. Hugo oli päässyt puuskupuhien kapteeniksi ja salaa Lily kadehti serkkuaan. Hänkin olisi halunnut päästä rohkelikkojen kapteeniksi, mutta ymmärsi hyvin, miksi paikka annettiin seitsemäsluokkalaiselle Adrey Willonssille. Adrey tuli Willonssien hyvästä huispaussuvusta ja oli pelannut huispausta melkein koko ikänsä. Hänen molemmat vanhempansa olivat kuuluisia huispauslegendoja ja Lily epäili, että Adrey oli ollut luudan selässä jo ennen kuin oli osannut kävellä tai ryömiä.
”Oliko Rosella kaikki ok?” Sarah kysyi heidän pöytään palanneelta Albukselta.
Albus rypisti otsaansa.
”Hän on ollut hieman outo viime aikoina”, hän paljasti. ”Kun vain tietäisin, mikä häntä vaivaa.”
”Millä tavalla outo?” Lily puuttui puheeseen heittäessään samalla letin olkapäänsä yli.
Albus huokaisi syvään.
”En minä osaa selittää. Hän on vain huonolla tuulella koko ajan, ei syö ja valittaa huonoa oloa”, poika selitti ja Lily vaihtoi Sarahin kanssa katseen.
”Pitäisiköhän meidän kirjoittaa Hermione-tädille?” Lily kysyi. ”Jospa hän voisi auttaa meitä, hänhän on parantaja.”
Albus pudisti päätään.
”Ei ainakaan vielä, hei katsokaa, professori Erlsson jakaa lukujärjestykset”, hän vaihtoi puheenaihetta ja kaikki katsoivat rohkelikkojen pöydän toiseen päähän.
”Minä en pidä Erlssonista”, Sarah mutisi. ”McGarmiwa oli paljon parempi tuvanjohtaja.”
”Mutta hän oli liian vanha ja meni eläkkeelle”, Lily muistutti ja puhui totta. Professori McGarmiwa oli päättänyt pitkän opettajauransa kaksi vuotta sitten ja siirtynyt eläkkeelle mahtavien juhlien saattamana. Lily oli sitä mieltä, että McGarmiwa oli ansainnut juhlat ja punastui hieman juhlia ajatellessaan. Juhlissa Scorpius Malfoy oli ollut jotain ihan muuta, mitä muuten. Lily muisti elävästi heidän hitaan tanssinsa kuutamossa, Kielletyn metsän suojissa. Juhlien jälkeen Malfoy oli ikävä kyllä muuttunut jälleen omaksi itsekseen ja Lily oli huokaissut pettymyksestä.
”Sääli”, Sarah totesi Lilyn aikaisempaan kommenttiin.
”Murant, Potter, Potter”, Erlsson totesi jakaessaan heille heidän lukujärjestyksensä. Lily piti professoria kuitenkin vielä hetken heidän luonaan.
”Professori, miten huispausjoukkueisiin haetaan?”
Professori Erlsson katsoi häntä hämmästyneenä.
”Sinä kirjoitat hakemuksen, joita saa minun työhuoneestani tuntien päätyttyä. Hakemuksen annat joko minulle tai neiti Willonssille ja sitten ilmestyt perjantaina kello kuusi huispauskentälle”, opettaja kertoi ja Lily nyökkäsi tyytyväisenä itseensä.
”Aiotko sinä hakea huispausjoukkueeseen?” Albus kysyi vähintään yhtä hämmästyneenä kuin professori Erlsson.
Lily nyökkäsi.
”Tarvitsen jonkun kivan harrastuksen ja rakastan huispaamista”, hän selitti lukiessaan samalla lukujärjestystään. Hän voihkaisi. ”Meillä on ensimmäisenä liemiä!”
”Älä nyt, Lils, ei Kuhnusarvio nyt niin paha ole”, Sarah sanoi.
Lily nyrpisti nenäänsä.
”Ei Kuhnusarvio ei, mutta liemet ovat. En ikinä onnistu niissä.”
”Taitaa olla ainoa aine, joka sinulta ei onnistu”, Sarah huomautti ja oli osittain oikeassa. Lily piti koulunkäynnistä, toisin kuin Sarah ja menestyi ihan mukavasti. Hän sai yleensä hyviä arvosanoja ja Rose opetti ja auttoi häntä paljon lomien aikana. Rose oli Lilylle kuin isosisko.
”Mennään. Voisin tosin aloittaa huonosti ja lintsata ensimmäisen tunnin”, Lily mutisi.
”James olisi ylpeä, mutta se ei tekisi hyvää sinun valvojaoppilasmerkillesi”, Sarah muistutti ja Lily huokaisi raskaasti.
”Piristy nyt, sinullahan on liemien jälkeen numerologiaa, siitä sinä pidät”, Albus yritti piristää pidellessään Lilyn lukujärjestystä kädessään. Lily nappasi lukujärjestyksensä pojan käsistä.
”Itse asiassa meillä on liemien jälkeen hyppytunti ja sen jälkeen numerologiaa”, Lily ei voinut olla huomauttamatta. ”Onko sinulla paha lukujärjestys?” hän kurkisti isoveljensä olan yli.
”Ei se nyt niin paha ole”, Albus yritti samalla kun Lily sanoi kauhistuneena:
”Joka päivä kahdeksasta neljään eikä yhtäkään hyppytuntia! Minä en kyllä varmasti mene seitsemännelle.”
”Siitäkös isä riemastuisi – puhumattakaan äidistä”, Albus virnisti ja joi samalla kahvin loput mukistaan. ”Voin tulla teidän kanssanne samaa matkaa vähän aikaa. Minulla on ensimmäisenä loitsuja.”
”Vaihdetaanko paikkaa?” Lily mutisi ärttyneenä ja sieppasi samalla laukkunsa lattialta. ”Mennään sitten.”
”Minun pitää käydä makuuhuoneessa”, Sarah sanoi. ”Unohdin sulkakynäni.”
”Minä voin tulla samaa matkaa”, Albus sanoi nopeasti ja Lily hymyili. Sarah iski Lilylle silmää.
”Minä menen sitten edeltä, pitäkää kiirettä”, Lily huikkasi Sarahin ja Albuksen selille. Hänen huono tuulensa oli kuin pois pyyhkäisty. Tavasta, jolla Albus katsoi Sarahia, Lily tiesi, että isoveli oli ihastunut. Albus ja Sarah sopisivat toisilleen täydellisesti ja Lily malttoi tuskin odottaa, että pääsisi kyselemään Sarahilta, mitä tapahtui kaksikon kävelyretkellä oleskeluhuoneeseen ja takaisin tyrmiin.
****
Albus katseli lumoutuneena Sarahia ja hänen teki mieli nipistää itseään. Sarah oli vain hänen pikkusiskonsa paras ystävä! Vai oliko? Sarahilla oli kauniit silmät, siniset, jotka muistuttivat kristallia. Albus tunsi polviensa pettävän altaan ja toivoi, ettei Sarah kuulisi hänen sydämensä jyskytystä. Tyttö puheli huolettomasti ja siirteli välillä lyhyitä mustia hiussuortuviaan pois kasvoiltaan. Albus halusi suudella noita pehmeän näköisiä ja punaisia huulia. Hän halusi suojella Sarahia, hän halusi kietoa kätensä tämän ympärille ja piilottaa tämän muulta maailmalta. Hän halusi tanssia Sarahin kanssa. Hän halusi Sarahin kokonaan. Hän oli mielettömän rakastunut tuohon pieneen kuudesluokkalaiseen rohkelikkotyttöön.
”Mihin hemmettiin olen sen pannut...”, Sarah mutisi itsekseen tyttöjen makuusalissa. Albus seisoi ovella nojaten ovenkarmiin ja katseli Sarahia, joka heitteli tyynyjä pois sängyltään ja penkoi matka-arkkuaan. Nykyään Tylypahkan rohkelikkojen tyttöjen makuusaliin pääsi myös pojat, jos heillä vain oli joku tyttö mukanaan.
”Löytyi!” Sarah hihkaisi ja työnsi mustan sulkakynänsä laukkuunsa. Tyttö nousi ylös lattialta, jonne oli polvistunut ja soi Albukselle sädehtivimmän hymynsä, joka sai Albuksen polvet tärisemään ja sydämen hakkaamaan entistä kovempaa. Äkkiä Sarah punastui somasti ja katseli sekasortoa, jonka oli saanut aikaan. Albus käveli tytön luokse ja laski kätensä tämän olkapäälle. Sarah katsoi suoraan Albuksen smaragdinsinisiin silmiin ja hymyili. Albus vastasi hymyyn.
”Meidän pitää mennä”, Sarah tokaisi keskeyttäen hetken. Albus laski kätensä pois Sarahin olkapäältä ja nyökkäsi.
”Niin. Niin pitää.”
He kävelivät kohti tyrmiä mitään puhumatta ja liemien luokan ovella Albus sujautti Sarahille lapun nyrkkiin. Sarah hymyili ja Albus vastasi hymyyn.
”Nähdään taas”, Sarah huikkasi ja Albus heilautti kättään hyvästiksi. Poika käänsi selkänsä ja Sarah sai tilaisuuden lukea viestin.
Seitsemältä ison kiven luona lähellä Hagridin mökkiä.