Author: Sole
Fandom: Glee
Genre: Angst, Romance
Rating: S
Pairing: Emma Pillsbury/Shelby Corcoran
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle
Summary: Emma alkaa kertoa Shelbylle asioista itsestään tämän kysyessä, miksi hän on niin tarkka siitä, ettei teetä saa läikkyä pöydälle tai hihansuut tuhriintua.
Osallistuu Femmekymppiin.
Ideoimisavusta kiitos Jerelle.
Teehetkihaaveita
Kun Shelby Corcoran seisoo ensimmäistä kertaa Emman työhuoneen ovella odottamassa häntä, tämän kädet ovat epävarmasti puuskassa ja suu kapea punainen viiva, joka ei hymyile, vaikka Emma yrittää hymyillä ja sanoo hei. Shelby ojentaa kätensä ja esittelee itsensä, ja Emma esittää yllättynyttä Shelbyn kätellessä häntä pikaisesti. Sillä vaikka se on ensimmäinen kerta kun he tapaavat, Emmasta tuntuu siltä kuin he olisivat tunteneet toisensa jo monta viikkoa. Sitä saakka, kun Rachel on käynyt hänen luonaan puhumassa äidistään, joka on aivan erilainen kuin tämä on kuvitellut äitinsä olevan. Mutta tietenkään Shelby ei tunne häntä, ja tietää hänestä vain sen verran kuin Will on kertonut tälle, jos on kertonut mitään.
Shelby näyttää vanhemmalta ja klassisella tavalla kauniimmalta versiolta Rachelista. Shelbyllä on ruskeat hiukset ja ruskeat silmät, jotka jäävät huolellisesti kiharrettujen ripsien taakse piiloon Shelbyn vältellessä Emman katsetta. Emma on hämmentynyt Shelbyn käytöksestä, sillä nainen, joka seisoo hänen edessään ei vastaa Rachelin kuvausta.
Shelbyssä ei ole mitään muuta itsevarmaa kuin tämän kädenpuristus.
Emma havahtuu ajatuksistaan Shelbyn vetäessä pitkät ja sirot sormensa pois hänen sormiensa lomasta ja katsoessa nopeasti häntä silmiin ja siirtäessä katseensa sitten hänen poskiinsa. Shelby välttelee katsekontaktia, ja Emma hymyilee taas saadakseen jotain muuta ajateltavaa. Hän avaa huoneensa oven ja ohjaa Shelbyn istumaan tuoliin, joka on hänen pöytäänsä vastapäätä. Shelby riisuu punaisen takkinsa ja laskostaa sen tuolin selkänojalle Emman istuessa varovaisesti pöytänsä taakse. Emma tarkistaa, ettei tuolissa ole likaa ja laskee käsivartensa pöydälle vasta tarkistettuaan, ettei se ole ehtinyt pölyyntyä aamupäivän aikana.
Kello soi, eikä heistä kumpikaan sano hetkeen mitään. Shelbyn suu pysyy punaisena viivana ja Emma tuntee tämän katseen poskipäillään. Kun Emma lopulta kysyy, miksi Shelby on tullut tapaamaan häntä, hän ei saa suoria vastauksia, vaan Shelby selittää kaikenlaista Rachelista ja siitä, kuinka tahtoisi olla enemmän mukana tyttärensä elämässä. Tai olisi tahtonut olla. Emma nojautuu pöytänsä yli lähemmäs Shelbyä ja kysyy varovaisesti, eikö Shelbyn kannattaisi puhua asiasta Rachelin itsensä kanssa.
Shelby vastaa tiukasti: ”Ei.”
Emma nojautuu takaisin tuoliinsa niin että hänen lapaluunsa koskettavat sen selkänojaa ja sanoo säikähtänyt ilme kasvoillaan: ”Hyvä on.”
He alkavat tavata kerran viikossa, ja jokaisella kerralla Emma kertoo Shelbylle lisää Rachelista, jonka tämä tahtoo oppia tuntemaan, mutta johon ei tahdo tutustua. Emma aloittaa kertomalla Rachelin koulumenestyksestä ja ystävistä ja keittää Shelbylle kahvia, mutta Shelby tahtoo tietää enemmän ja sanoo juovansa teetä, kiitos vain. Emma keittää Shelbylle teetä, opettelee juomaan sitä itsekin ja kertoo Shelbylle Finnistä ja kuorosta, josta on tullut Rachelille nopeasti yksi tärkeimmistä asioista koko maailmassa. Silloin Shelby katsoo häntä silmiin ja kysyy, voisiko hän Emman mielestä olla Rachelille joskus yhtä tärkeä, ja Emma nyökkää hätäisesti, vaikka ei tiedä, onko Shelbylle paikkaa Rachelin elämässä.
Shelby alkaa käymään Emman luona kahdesti viikossa, joskus ilmoittamatta, jolloin Emma joutuu tarjoamaan pussiteetä, joka maistuu kamalalta, mutta joka ei sotke paikkoja ja aiheuta hänelle niitä pieniä paniikkikohtauksia, joita hän saa jo ajatellessaan sanaa 'lika'. Emman tee jäähtyy hänen kertoessaan Shelbylle, miltä hänestä tuntuu Rachelin laulaessa, esiintyessä ja avatessa suunsa sanoakseen jotain typerää. Hän saa Shelbyn nauramaan kertomalla Rachelin sanovan välillä jotain niin typerää, että hän miettii, voisiko tämä laulaa kaiken sanomansa, sillä silloin edes sen melodia tuntuisi merkitykselliseltä, vaikka sanoitus olisikin aivan kamala.
He alkavat puhua muistakin asioista kuin pelkästään Rachelista, vaikka Shelby kyseleekin silloin tällöin, mitä mieltä Rachel olisi milloin mistäkin asiasta, ja näyttää hetken tyytymättömältä, jos Emma ei tiedä vastausta. Emma antaa Shelbyn kiukutella, vaikka se tuntuukin hänestä typerältä, sillä hänelle riittää se, että Shelby katsoo häntä silmiin ja hymyilee heidän vaihtaessaan puheenaihetta. Hän alkaa kertoa Shelbylle Rachelin sijasta asioista itsestään tämän kysyessä, miksi hän on niin tarkka siitä, ettei teetä saa läikkyä pöydälle tai hihansuut tuhriintua. Hän kertoo Shelbylle paljon sellaista, mitä ei tiedä hänestä kukaan muu kuin Will, eikä huomaa, ettei Shelby koskaan kerro hänelle mitään itestään.
Shelbyn vierailuista, jotka ennen ovat olleet Emmalle hieman kiusallisia ja tuntuneet hyödyttömiltä, on tullut hänelle tärkeämpiä kuin mikään muu. Ne tuntuvat hänestä lohdullisilta, ja hän huomaa katselevansa Shelbyä jokaisella vierailulla huolellisemmin kuin edellisellä. Hän erottaa Shelbyn silmien ruskean sävyn tämän hiuksista ja laskee tämän silmänräpäykset ja ripset. Shelbyn kapeat ja kauniit kasvot ovat hänen mielessään silloinkin, kun tämä ei istu hänen huoneessaan häntä vastapäätä juomassa teetä.
Kestää monta kuukautta ennen kuin Emma myöntää itselleen ihastuneensa Shelby Corcoraniin ja vielä kuukausi, ennen kuin hän uskaltaa kysyä Shelbyltä, voisivatko he tavata joskus myös muualla kuin hänen työhuoneessaan.
Shelby vastaa kohteliaasti: ”Ei, Emma”, nousee ja ottaa punaisen takkinsa tuolin selkänojalta.
”Hyvä on”, Emma sanoo hiljaa, ja Shelby lähtee hänen huoneestaan viimeisen kerran.
Tee jäähtyy kupeissa ja kyynelet kirvelevät Emman silmiä. Teehetket ovat ohi.
Shelby ei ole tulossa takaisin, ja Emma on taas yksin.
