Elegia (Hermione/Gabrielle, S)

[Beelsebutt]

Pelkkiä tunteita, häilyviä mielihaluja. Ei niille rakennettu taloa, perhettä, elämää.


Nimi: Elegia
Esilukija: Sisilja
Päähenkilöt: Hermione/Gabrielle
Lajityyppi: PTP eli fluffy+angsti+draamailu
Sanamäärä: tasan 200
Haasteet: Fifin Femme5 & Hahmot
Verse: Elegia -> Pidä hänestä huolta (K-11)
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


Otsikosta. Varsinkin tuo 'hautalaulu' pisti silmään. Tämä on siis tuplaraapale eli tasan 200-sanainen ficletti. Tästä oli tarkoitus tulla suorasanaisempi ja pidempi, mutta kappas kappas. Sentään ei mennyt ihan runomitaksi, josta ennen kirjoittamista jo Chuukolle vitsinä (?) heitin =P Ficci sitten sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan, kun sekä Hermione että Gabrielle opiskelevat Britannian taikayliopistossa. Hermione ja Ron ovat siis jo naikussa

Paritus on nyt tavallisesti merkittynä, mutta sen voi halutessaan ajatella yksipuolisena tai olemattomana. Mä tietysti ajattelin sen juuri tietyllä tavalla, mutta jätän lukijalle vallan tehdä omat tulkintansa \o/ Kiitokset Sisiljalle läpiluvusta ja rohkaisusta <3

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Elegia

Sana elegantti tuli Gabriellesta helposti mieleen. Se soljui Hermionen kielellä yhtä notkeana, yhtä aaltoilevana kuin tyttö itse. Nainen. Niinpä muodonmuutosloitsujen syntyoppi jäi varsin vähäiselle lukemiselle niillä hyppytunneilla, joilla Gabrielle istui pöydän toiselle puolen painettuaan ensin polttomerkkinsä Hermionen poskille, halusi Hermione niitä tai ei.

"Totta kai opiskelemme yhdessä! Mehän olemme nyt sukua!"

Niin, he olivat. Halusi Hermione sitä tai ei. Hänen kultainen sormuksensa, rakkaudella sormeen pujotettu, pyöri ympyrää, kun hän koetti olla katsomatta Gabriellen solakoita, vapaita sormia ja niiden ympärille kiertyvää hopeajuopaa. Tai kun hän yritti olla kiehumatta, kuplimatta, puristamatta sormiaan nyrkkiin kun Amanda sujahti Gabriellen viereen ja kuiskutti korvaan, vaikka kaikki tiesivät, että loitsi huulillaan rakkautta suoraan iholle: märkiä suudelmia kiemurtelevalla kielenkärjellä.

Hermione vihasi sovinnaisuutta, johon oli kasvanut ja johon tiesi kuuluvansa, halusi tai ei. Mutta se oli jotain vakaata, konkreettista. Mitä tämä muka oli? Pelkkiä tunteita, häilyviä mielihaluja. Ei niille rakennettu taloa, perhettä, elämää. Mutta miksi sitten Ginny ja Gwenog? George ja Oliver? Jopa Neville ja Dean, vaikka kaikki olivat luulleet sitä vain kämppäkaveruudeksi, säästösyistä.

"Me menemme lepäämään lopputunniksi, ehtiihän myöhemminkin lukea. Tuletko sinäkin?"

Ruskeat kiharat puistelivat, ja jälleen oli lukurauhaa syventyä Mahmudin aksioomiin, niihin tuttuihin ja turvallisiin. Lukea mielestä pois harhapolut ja häiritsevät haavekuvat.

Elämään tässä ja nyt.






> Itsenäisenä jatko-osana: Pidä hänestä huolta (K-11)

[Letizia]

Tästä tekstistäkin tulee mieleen sana elegantti. Kaunista, mutta ei liian koristeellista. Pidin kovin.

Ja vieläpä taikayliopisto! Olen saanut sellaisen käsityksen, että Rowlingin päässä velhoilla ei tainnut olla varsinaisia korkeakouluja, mutta itse en oikein pysty sulattamaan sitä, etteikö muka olisi.

Pidän eläväisestä kuvailusta kautta koko tekstin: painettuaan ensin polttomerkkinsä Hermionen poskille; Ruskeat kiharat puistelivat; Lukea mielestä pois harhapolut ja häiritsevät haavekuvat.

Lopetuslause on kahtiajakoisuudessaan ihastuttava. Kuka elikään tässä ja nyt?

(Ja Ginny ja Gwenog. <3)

[Beelsebutt]

letizia, aijaa, mä en oo kuullut Row'lta juuta enkä jaata asiaan, tosin en oo etsinytkään tietoa vaan oon olettanut, että pakkohan niillä on olla. Mistäs muuten kaikki opettajat valmistuis? No joo, miksei yksityisopetuksella, mutta. No, tää oli mun ratkaisu Hehe, G/G on yks mun lemppariparituksia, sehän on miltei canonia Mukavaa että ficci iski!

Gua, alkuiltaa sinnekin o7 Haha, mulla on ollut taikayliopistoon tai velhoakatemiaan tjsp sijoittuva ficci ficcejä ideatasolla kesken jo vuosikausia mulle tää on jotenkin niin normia, koska kuten tuossa letizialle yläpuolella selitin, pakkohan sellaisia on olla x) Mä tiäks vierastin itsekin noin suurta prosentuaalista osuutta kaveripiiristä, mutta en lopulta raaskinut jättää yhtään parituksista pois, niin pakko oli vain todeta, että Hermionella näin x) Suosittelen leinotulkinnan lisäksi tutustumaan myös Martikaisen sanoittamaan, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen esittämään Elegiaan <3



Kiitos kovasti kommenteista, saa sanoa vieläkin jos katsoo ficin olevan kommentin arvoinen



Edit: letizia, joo no totta kai ne voi nyt vaan opiskella vaikkapa itsenäisesti, eihän se mahdotonta ole, mut mun fanonissa niitä korkeakouluja ainakin löytyy

Edit: letizia, taidetaan mennä aika hyvin ristiin x) Mut en mä siis puolustellut ficciäni ja taikayliopistoani sitä vastaan, että sä olisit niitä kritisoinut vaan lähinnä koetin selittää, että vaikka Rowling olisi sanonutkin jotain korkeakouluttomuudesta taikamaailmassa, niin mä olen valikoiva fani ja hyväksyn canoniksi vain kirjatodellisuuden, en Rowlingin myöhemmin paljastamia juttuja. Paitsi niiltä osin, että ne sopivat omaan fanoniini LOL

Mut ihanaa offata <333

[Letizia]

Äh, anteeksi offaus, mutta...

Kun nyt mietin, niin käsitykseni taisi perustua siihen, että jostain vuosiluvuista oli laskeskeltu, että McGonagall oli Tylypahkasta valmistuttuaan ensin pari vuotta jossain hommissa ministeriössä ja sen jälkeen palasi Tylypahkaan opettamaan.

Mutta niin, itse olen kyllä samaa mieltä siitä, että pakkohan korkeampaa koulutusta on olla, ja tuollaiset voi sivuuttaa Rowlingin laskuvirheinä.

Edit: Heh, en tiedä tulkitsenko minä koko ajan kommenttisi väärin vaiko päinvastoin, mutta siis alkuperäisellä kommentillani halusin sanoa, että "pidän fikeistä, jotka sijoittuvat taikayliopistoon".

Edit2: Hahaa, okei. xD Paitsi niiltä osin, että ne sopivat omaan fanoniini, näinhän se menee.

[Herkkuoone]

Halusin kommentoida jotain sinun kirjoittamaasi, joten eksyin tänne. Otsikko hurmasi yksinkertaisuudellaan ja paritus kutkutti mieltäni, joten oli pakko avata tämä ja kurkistaa, mitä täältä löytyy. Ja voin kyllä sanoa, että tämä oli jälleen totuttua bbuttislaatua eli mitä ihastuttavinta tekstiä! <3

Hermione / Gabrielle ei todellakaan ollut tuttu paritus ennen tätä – se on ehkä rarein paritus, johon olen pitkään aikaan edes törmännyt! Mutta se täytyy kyllä myöntää, ettei tämä ajatus ole hassumpi: voittaa se ainakin mennen tullen ja palatessa canonin Romionen! Mä en osaa oikein sanoa, että käsitinkö tässä parituksen yksipuolisena, kaksipuolisena vai vaihtoehtona ei ole, koska tuntui siltä, että nuo kaikki vaihtoehdot ovat yhtä aikaa läsnä. Oivallinen fic, kun sitä voi tarkastella halutessaan erinäkökulmista – lukea uudelleen tulkiten eri tavalla kuin aiemmin!

Kielenkäyttö on jälleen upeaa, hyvin makoisaa ja suussa sulavaa; muodonmuutosloitsujen syntyoppi, solakat ja vapaat sormet, polttomerkki, Mahmudin aksioomi – nuo ainakin jäivät päällimmäiseksi mieleen. Ja elegia-elegantti – leikittely! Oh gosh. Joku vaan osaa. (Joku eli sinä, jos se nyt jäi jotenkin epäselväksi )

Ja aijai noita pieniä vihjauksia, joita tuolla viljeltiin!! Saisit kyllä kirjoittaa Ginny/Gwenogia, George/Oliveria (grrrr <3) ja Neville/Deania! Lukisin noita kaikkia kyllä enemmän kuin vain mielelläni.

Lopetuksesta tykkäilin ehkä kaikista eniten. : )

Kiitos! <3 
~ Herkutin.

[Sofiesque]

Hetken piti ihan miettiä että kuka Gabrielle olikaan, ihmettelin jo että onko kyse OFC-hahmosta Mutta tulihan se sieltä. Mielenkiintoinen paritus, voin kyllä suoralta kädeltä sanoa ettei ole ennen osunut vastaan.

Ah miten nättiä tekstiä. Osaat kuvailla tosi kauniisti ilman, että runollisuus menee yli ja muuttuu korniksi ja väkinäiseksi. Ihan mahtavia kielikuvia, kateushan tässä iskee. Tykkäsin kovasti myös siitä, miten käytit paikoin alku- ja loppusointuja tehokeinoja, ihastuin mm. tähän kohtaan:

Tai kun hän yritti olla kiehumatta, kuplimatta, puristamatta sormiaan nyrkkiin kun Amanda sujahti Gabriellen viereen ja kuiskutti korvaan, vaikka kaikki tiesivät, että loitsi huulillaan rakkautta suoraan iholle: märkiä suudelmia kiemurtelevalla kielenkärjellä.

Kuvailit hienosti Hermionen sisäistä kamppailua noiden intohimojen ja toisaalta sen hänelle tutun ja turvallisen rationaalisuuden välillä. Voisin hyvinkin kuvitella, että häntä ahdistaisi pelkkänä ajatuksenakin tuollainen hyppy tuntemattomaan. Komppaan Lupaa kahdessakin asiassa - ensinnäkin Ron/Hermione on aina ollut mulle vähän kummallinen paritus, jonka en millään voi kuvitella kestävän 'kunnes kuolema heidät erottaa'. Sen puolesta muhun vetoaa ajatus, että suhde olisi alkanut onnellisena, mutta jossakin vaiheessa jokin olisi tullut parin onnen tielle, tässä tapauksessa Hermionen tunteet Gabriellea kohtaan.

Toisekseen muakin vähän häiritsi toi, kuinka moni Hermionen tuttavapiiristä päätyi olemaan sateenkaarikansaa. Ehkä olis toiminut paremmin, jos olisit johonkin kohtaan tekaissut päästäsi randomit nimet, mutta toisaalta tuokin oli semmoinen pikkuseikka, ettei se sen enempää mua häirinnyt.

Enivei, tykkäsin tästä kovasti ja edelleenkin kadehdin sun kirjoitustyyliäs. Kiitos lukukokemuksesta!

[Beelsebutt]

Hui, täällähän oli kommentteja! O.O

Herkutin, oletpa melkoisen ihq-ihana kun tuolla lailla menit vain bongailemaan <3 Hähä, tän oli tarkoituskin olla monipolveileva ja ehkä pikkaisen pohtimaan pistävä ja vielä lisäksi sellainen, jonka voi tulkita melkein miten haluaa No Hermionen tuntemukset tulee luonnollisestikin selville, mutta Gabrielle jää enemmän tulkinnan varaan. Mulla on itselläni tietysti tästä oma mielipide, mutta taidan kerrankin pitääkin sen itselläni

Mahmudin aksiooma. Mun piti googlettaa se, mutta ilmeisesti se on sit mun itseni keksimä termi hitto, mulla on Ginny/Gwenog kesken (öö, tai ainakin suunnitteilla) ja onhan sitä sivuttu jonkin verran Anomalyssa (K-18, englanniksi). Mutta noita muita ei kyllä oo, Oliverista viimeisin on englanninkielinen Oliver/Harryn alku, jota sitäkin pitäis joskus jatkaa, hmm. Neville/Dean on kyllä varsin suloinen ajatus, sitä vois melkeinpä joskus harkitakin!

Dolores, Gabrielle on ehkä joo hahmo, joka jää helposti varjoon kirjoissa, mulla henkkoht on osunut eteen vuosien varrella tosi paljon Gabi-ficcejä, joten mulle siitä on tullut varsin tuttu (funny story, sama juttu on Dennisin kanssa, siis Colinin pikkuveljen, jota ei tunnistettu enkkufoorumilla lainkaan ja mode joutui kysymään multa, että onkos tuo nyt joku OMC vai mikä, haha )

Oon aikalailla samaa mieltä Ron/Hermionen kanssa. En jaksa uskoa, että se kestäisi, mutta toisaalta miksipä ei. Mun omassa head-canonissa ne eroaa jossain vaiheessa sen jälkeen, kun Harryn ongelmat ei oo enää niiden yhdistävä tekijä ja sateenkaaret! Mä johonkin kommenttiin jo vissiin vastasinkin, etten olis halunnut noin montaa paria listata, mut en raaskinut jättää yhtäkään niistä pois! Olen ongelmainen. Sitäpaitsi Hermione tuntee varmasti paljon paljon enemmän pariskuntia ja jos nuo on niistä ainoat sateenkaariväkeen kuuluvat, niin eiköhän siinä jäädä sinne 10 % tienoille mutta joo, puolustelut sikseen!


Kiitos kaunis molemmille kommenteista, ootte aika ihania kun jaksatte vaivautua nakuttelemaan jotain <3 kommentit lämmittää aina!

[Kuurankukka]

Vai että hautalaulu! No sitä koko tilanne tuntui ainakin Hermionelle olevan, voi raukkaa :c Olen jo ehtinyt tottua ihanan romanttisiin ficceihin sulta, mutta tämä oli kyllä ihan jotain muuta. On tätäkin ficciä pitänyt niin monesti kommentoida, ja sain sen vihdoin tehtyä Luin myös "Pidä hänestä huolta" jatkon, ja vaikka tunnelma olikin siinä ihan eri, ficit toimivat hyvin yhteen. Molemmissa oli sama, leikittelevä Gabrielle - en päässyt ihan varmuuteen siitä, oliko Gabrielle kuinka tosissaan tuossa toisessa, ja tahattomasti tai tahallisesti kieltäytyvä Hermione. Tuli myös sellainen tunne, että Gabrielle tiesi Elegian aikana osittain Hermionen tunteista, ja kenties testasi niitä, tai vain käytti hyväkseen. Kuitenkin, taisin pitää tästä hieman enemmän kuin Pidä hänestä huolta ficistä, vaikka siinä tilanteen katkerahko ironia tuleekin paremmin esille.

Elegia taas oli äärimmäisen hyvä kuvaus yhdenlaisesta Hermionesta. Ainahan Hermione on kypsän ja järkevän oloinen, mutta tässä hän ei antanut tunteilleenkaan kunnolla valtaa. Paritus teki kokonaisuudesta varsin kiehtovan: vaikka olen Ginnyn ja Gabriellen parittanut keskenään, en heti ehkä keksisi yhdistää Hermionea juuri Gabrielleen. Tykkäsin myös kovasti siitä, kuinka hienovaraisesti kerroit joitakin asioita. Esimerkiksi tämä kohta:

Hänen kultainen sormuksensa, rakkaudella sormeen pujotettu, pyöri ympyrää, kun hän koetti olla katsomatta Gabriellen solakoita, vapaita sormia ja niiden ympärille kiertyvää hopeajuopaa.

En tainnut olla ainoa, joka tulkitsi niin, että Hermione ja Ron rakastivat kyllä aluksi toisiaan, mutta jokin, mahdollisesti Gabrielle, tuli tielle. Ihanaa kun lukijallekin jää jotain kevyttä pohdittavaa Jotenkin Hermionen ahdinkoa ja tietynlaista vankeutta korosti entisestään se, kuinka vapaa Gabrielle puolestaan oli, yksinkertainen, mutta toimiva vastakkainasettelu.

Kuvailit tuttuun elävään tapaasi Hermionen ahdinkoa, johon oli muuten helppo samaistua. Kaikki tuo sanaleikittely ja juuri sopivalla tavalla rikas kuvailusi ja pienenpienet yksityiskohdat, hih. Kaikista eniten pidin tässä kuitenkin hyvin ICmäisestä Hermionesta. Kaikista ristiriidoista ja houkutuksista huolimatta hän pysyi itselleen uskollisena, vahvana ja päättäväisenä loppuun asti, sen esimerkiksi tuo loppu todisti <3 Toisaalta en oikein osaa päättää, oliko Hermione myös vähän naiivi tässä, kun uskoi pääsevänsä Gabriellesta eroon aksioomiensa avulla, sillä eihän se kai päässyt? Vai pääsikö? No kuitenkin, kuten näet, vaikka ficci olikin lyhyt, sait aikaan myös pohtimista. Vaikka tämä oli myös ohimenevä tunnekuvaus, Hermionen koko tilanne tuli lukijalle hyvin selväksi. Gabrielle jäi etäisemmäksi, mutta Hermioneenhan tässä olikin tarkoitus keskittyä. Nuo kolme homoparia näkyivät häiritsevän aikaisempia, mutta itse en edes kiinnittänyt siihen mitään erityistä huomiota, hah.  Niin kuin Hermionen hautalaulu oli elegantti, Gabrielle samoin, niin oli myös ficci kokonaisuudessaan. Hienoa työtä kertakaikkiaan. Kiitos, olet kyllä edelleen yksi suosikeista

[Beelsebutt]

Hähää, enpäs kerro enää omia käsityksiäni näistä hahmoista (tai no Gabriellesta, Hermionen pään sisälle pääsee paremmin), koska oon kirjoittanut jo 3k+ sana jatkoa tähän verseen, tai no ei tavallaan jatkoa vaan sen kehyskertomuksen, josta nämä kaksi ovat spinnareita (tai olisivat, ellei suunnitelmat olis jossain vaiheessa muuttuneet, äh, vaikea selittää). Ehkäpä postaan jonain päivänä työnimellä "Pieni askel" kulkevan ficin tänne Finiin (( Äh. Ei se ookkaan samaa verseä, koska siinä Hr/Ronia ei ole. Sotkin. Mut toi "Pidä hänestä huolta" -skenaario toteutuu vaihtoehtoisella tavalla siinä pidemmässä tarinassa, siksi linkitän sen samaan verseen näitten kanssa x) mut nää onkin siis au:ta! ))

Ei se Hermione päässyt Gabista eroon, ei sitä noin helpolla. Tietenkään. Kiitos pikkuinen

[onkonälkä]

Oi ! Ihan tajuttoman kaunis teksti, mistä paistoi Hermionen halu ja moraalin estot. Paritus on erikoinen, Gabrielle on muutenkin ficeissä vähemmän nähty hahmo, mikä tuo tietyn viehätyksen niihin muutamiin, joissa hän on. Niin pienelle roolille jäänyt, että antaa tilaa luonteenkehitykselle mihin tahansa suuntaan. Hermionen ollessa hyvinkin IC, Gabriellen voi jopa mieltää hieman vastenmieliseksi unelmaksi, joka on kehittynyt opiskelun aikana polttavaksi fantasiaksi, mutta olet silti saanut tekstin pidettyä hyvinkin siveellisenä ja jätät lukijan mielikuvitukselle hurjasti varaa. Myös mainitsemasi parit Hermionen mietteissä jotenkin istuvat tähän erityisen hyvin. Pidin tuosta Nevillen ja Deanin kämppäkaveruudesta. Säästösyistä, totta kai. Ehkä aluksi.
Tämä on todella kauniisti kirjoitettu, sanoja on juuri oikea määrä, ja asiat sanotaan jotenkin suoraan-mutta-kierrellen. Omalaatuista, ja tykkään tosi paljon!

Kiitos tästä, tämä oli todella hurmaava pieni teksti, joka oli aivan täydellinen juuri näin !

[Beelsebutt]

onkonälkä, mä olen rakastunut Hermione/Gabrielleen, siinä selitys sille, miksi Gabi esiintyy mun ficeissä! Hahaa, mulla on näistä kahdesta, itse asiassa tavallaan niinku tän ficin ja etenkin ton jatko-osan (K-13) ympärille kehkeytyvä tarina kesken! En kyllä lupaa mitään, mut olishan se hurjan hienoa saada se joskus valmiiksi asti Gabrielle nyt muutenkin hahmona on just kiva, kun siitä tietää jotain pientä, mutta se on esiintynyt oikeasti kirjoissa viimeksi ollessaan noin 10v tjsp. joten kasvua on varmastikin tapahtunut. Sit kasvun aikana on ollut sotatila, laajentuneen perheen sisäistä murhenäytelmää ja ties mitä kulttuurishokkia. Kaikki nää antaa aivan älyttömän laajan spektrin, josta voi poimia itselleen juuri sopivimmat Gabi-elementit joista rakentaa hahmoa mut tosiaan lukijalla on jo pieni haisu siitä, millainen se voisi olla, joten helpottaa elämää.

Oho, innostuin taas lärpättämään. Joo, Hermione ei ole minusta välttämättä ihminen, joka aivan helpolla tulisi ulos kaapista. Huolimatta siitä, että luultavasti Hermionella ei ole mitään ongelmia sen suhteen, jos joku muu tulee kaapista! En osaa selittää miksi näin ajattelen

Mutta hienoa, upeaa, että rääpäleet kiinnostivat! Siellä on sitten aina se jatkokin olemassa tosin se ei ole näin korukielistä sisältöä muistaakseni, taitaa olla suorempaa matskua. Kiitos kun luit ja kommentoitkin <3

[Arte]

Kiinnostava aloitus! Hermione/Gabrielle on tosi mielenkiintoinen paritus ja oli kiva saada vähän alkutuntumaa sille, että millaisista lähtökohdista lähdet tätä oikein kirjoittamaan. Ginny oli päätynyt yhteen Gwenogin kanssa, mutta sen sijaan Hermione oli tässä yhdessä Ronin kanssa, jopa naimisissa!

Gabriellen lausahdus "Totta kai opiskelemme yhdessä! Mehän olemme nyt sukua!" kuulostaa tosi eteläeurooppalaiselta ja sopii tytölle hyvin. Niinpä, tottakai sitä nyt yhdessä opiskellaan kun ollaan sukua ja kaikkea! Sitä vain jäin miettimään, että mitenhän nuo kouluvuodet oikein sopii yhteen? Gabriellella ja Hermionella kun kuitenkin on joku kuutisen vuotta ikäeroa. Mutta toisaalta, Hermione on tarvinnut Tylypahkan läpipääsemiseen kahdeksan vuotta, ja mistäs sitä tietää, mitä hän sen jälkeen on puuhannut. Mutta taikayliopistosta tykkäsin. ♥

Tämä oli tosi kiva alku. Herkkä, kuumotteleva, uteliaisuutta herättelevä. Mitäs tämän jälkeen tapahtuu? Menen heti lukemaan lisää. (:

(Niin muuten, tuolta ekasta viestistä puuttuu ikärajat noihin ficcilinkkeihin, ne kun nykyään pitää olla kaikissa linkeissä.)

[Kaira]

Tää on ihastuttava! Mun sydän meni jotenkin ihan sykkyrälle, tää on jotenkin niin taidokas ja, kuten aiemmat ovat sanoneet, hyvällä maulla kirjoitettu. "Hyvällä maulla" tarkoitan ehkä sitä, että tämä on todella kaunis ja viehättävä ikään kuin sivistyneellä tavalla, eli olematta lainkaan imelä tai överi. Ehkä se on myös tuo haikailun ja angstin kipeys, joka tuo hyvää tasapainoa.

Jopa Neville ja Dean, vaikka kaikki olivat luulleet sitä vain kämppäkaveruudeksi, säästösyistä.

Ihana! Voi Neville!

Lopetus oli niin kaunis, tykkäsin hurjasti. Tykkkäsin hurjasti aivan kaikesta.

[Beelsebutt]

Arte, Ginny/Gwenog nähdään myös mun mpreg-ficissä (Rarrya tietty) Anomaly (K-18, linkki vie LiveJournaliin ...koska jostain syystä en oo tuota ficciä siirtänyt vielä AO3:een, outoa O.o) joten se on kai sitä kontekstuaalisuutta

Mun headcanonissa Hermionen ja Gabyn ikäero on pienempi, tätä selitetään siinä ficissä, jonka luulin olevan prologi tälle ficille, mut joka onkin aivan omaa fanoniaan x) mut joo, mun versessä Gaby on vain pienikokoinen ja kun Harry luulee sitä alle 10-vuotiaaksi Kolmivelhoturnajaisissa (tjsp) niin se oikeesti onkin jo koulussa vai oliko se menossa kouluun eli 3-4v Hermyä nuorempi. Tai sinnepäin. Ja jee, tosiaan, Hermionehan pääsi Tylypahkasta vasta joskus 18-vuotiaana koska se joutui käymään seiskan uudelleen tai siis ei uudelleen, koska seiskavuonnaan oli sota, mut junou. Siksi mun oma ikäarvio heitti! Hahaa! Hienoa!

Jee, kiva että tykkäsit ja kiitos kommentista <3 Lisäsin ikärajan, vinkkikiitti

Kaira, sydän meni sykkyrälle, aws, kiitos ja punastu <3 Nevillestä sen verran, että se on yleensä mun ficeissä varsin versatiili, on taipuvainen minne suuntaan vain Mahtavuutta että tykkäsit ja suurkiitos kommentista <3

[Waulish]

Hermione/Gabrielle herätti heti mielenkiintoni, ja niinpä päätin tulla kurkkaamaan, millaiseen skenaarioon olet heidät oikein saattanut! Ja onpa se skenaario tosiaankin, huhhui. Tilanteen järisyttävyys ja vaikutusvaltaisuus välittyvät tosi elävästi ja käsinkosketeltavasti, ja Hermionen ahdinko tulee ihan iholle. Mieleen muistuu kaikki ne tilanteet, joissa on itse kohdannut jotain odottamatonta ja yllättävää ja joutunut tavalla tai toisella tunteiden ja järjen ristituleen. Tosi samaistuttavaa!

Gabriellen leikkisyys, viettelevyys ja tietynlainen huolettomuus luovat mielenkiintoisen kontrastin järkeilemään ja järkeistämään pyrkivän Hermionen kanssa. On tavallaan hyvin luonnollista ja ymmärrettävää, että tyystin erilainen Gabrielle vetää Hermionea puoleensa ja saa tämän lumoihinsa. Ei sitä suotta sanota, että vastakohdat viehättävät. Sitä paitsi kukapa voisi olla viehättymättä elegantista ja elämäniloisesta Gabriellesta!

Hermionen järkeily on niin kovin hermionemaista ja samaistuttavaa. Lapsuudesta saakka opetettu sovinnaisuus on inhottavaa, mutta se on kuitenkin vakaata ja turvallista, samoin kuin opintoihin syventyminen. On helpompaa hukuttaa mielihalut kirjoihin kuin kuluttaa aikaa ja mielenrauhaa vaiheilemalla niiden viettelyksissä. Hermionen samaan sukupuoleen kohdistuvat tunteet ovat nekin mielenkiintoinen ja luonteva säväys, ja fiilaan jotenkin kovasti sitä, miten Hermione vertaa itseään muihin ja pohtii tuntemiaan sateenkaaripareja. Mitä ihastuttavia sateenkaaripareja ne muuten ovatkaan, voi että!

Ruskeat kiharat puistelivat, ja jälleen oli lukurauhaa syventyä Mahmudin aksioomiin, niihin tuttuihin ja turvallisiin. Lukea mielestä pois harhapolut ja häiritsevät haavekuvat.

Voi Hermione. ♥ Niin hukassa, mutta niin jalat maassa!

Kiitos tästä hienosta lukukokemuksesta, tämä todella säväytti! -Walle