Title: Coming Out to Dumbledore
Author: C. Dumbledore
Rating: PG (S)
Disclaimer: I own none of the characters or the world in which they reside. It all belongs to JKR and various publishers and studios.
Pairings: H/D
Käännös: Guilty Consciense
Betareader: Swizzy
A/N: Linkki alkuperäiseen tarinaan:
http://www.thehexfiles.net/viewstory.php?sid=208 Ficin suomennokseen ja sen julkaisuun on kirjoittajan lupa.
*
Coming Out to Dumbledore Rehtori istui suuren työpöytänsä takana. Hän tunsi aina olonsa mukavaksi siinä, ollessaan ympäröitynä pinoilla pieniä taikaesineitä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä jotkin niistä olivat, mutta ne olivat nättejä ja ne näyttelivät suurta osaa aina, kun hänellä oli vieraita - kuten nyt.
Harry Potter katseli esineitä pelokkaasti, kun taas Draco Malfoy vaikutti ajattelevan niiden olevan todiste siitä vanhan hölmön tärähtäneisyydestä, josta tälle oli jo aiemmin kerrottu. Dumbledore oli oppinut että jos henkilö, joka istui pöydän toisella puolella oli hajamielinen tai jos he aliarvioivat häntä, heitä oli helpompi lukea. Kaksi poikaa näyttivät vaivautuneilta. Hänellä ei ollut aavistustakaan, miksi he olivat siellä. Mutta tietenkään hän ei voinut kertoa sitä heille.
”Sitruunapastilli?” hän kysyi ojentaen pussia poikia kohti.
”Kiitos, sir.”
Molemmat pojat ottivat yhden, Harry laittoi heti omansa suuhun ja Draco (jolla ei ollut aavistustakaan, mikä se oli) kannatteli sitä kädessään.
”Tahdoitte tavata minut?”
”Kyllä, sir.”
’Harry aloittaa keskustelun. Varmaankin siksi, että hän tuntee minut paremmin. Mutta herra Malfoy on useammin dominoiva noista kahdesta. Mielenkiintoista.’”No, Draco ja minä emme vain kestä tätä enää. Emme tahdo jatkaa näin. Toisin sanoen, emme aio jatkaa enää näin.”
’Hän kutsui tätä Dracoksi. Hyvin mielenkiintoista.’ ”Jatkaa mitä, poika kulta? Oppitunneilla käymistä? Huipauksen pelaamista?”
“Lipevä alku, Harry”, Draco yhtyi keskusteluun.
‘Ja hän kutsuu poikaa Harryksi. Eikä tämä virnuile.’“Asia on niin, sir”, Draco jatkoi. ”Että olemme kyllästyneet salailuun ja näkemään toiset onnellisina, kun me emme voi tehdä samoin.”
’Ohhoh, Harry punastelee. Tämä alkaa käydä järkeen.’ “Herrasmiehet, tämä keskustelu tarvitsee aiheen. Ehkä jos vain sanoisitte asianne…?”
“Öh, no sir, katsos, se on niin, että… me, minä ja Draco… me… hänonminunpoikaystävänijaonollutnoinkuukauden.”
‘Ohhoh. Jestas sentään. Vai niin. Kiitos Merlinille tästä kasvokarvoituksesta, he eivät varmaankaan huomanneet että suuni valahti juuri auki.’”Sir?”
”Niin, poikaseni?”
”Etkö aio sanoa mitään?”
”Poika kulta, pitikö minun sanoa jotain?”
”No, reaktio olisi mukava.”
”Selvä sitten, sano se uudestaan.”
”Sanon uudestaan, sir?”
”Sen minkä juuri sanoit, johon minun piti reagoida. Sano se uudestaan.”
”Ööh, okei. Draco on poikaystäväni ja on ollut noin kuukauden.”
”Selvä.”
Hiljaisuus.
”Siinäkö kaikki? ‘Selvä.’ Sekö on sinun reaktiosi?” Draco kysyi.
“Odotitko enemmän?”
“No, ehkä voisit kertoa meille, mitä ajattelet tästä.”
”Selvä. No niin, sano se uudestaan.”
”Mikä? Ai, se. Okei. Draco on poikaystäväni ja on ollut noin kuukauden.”
”Onneksi olkoon. Ja saanen lisätä että oli jo aikakin.” Dumbledore piti huolellisesti ilmeensä neutraalina. Hän oletti että niin kuin
usein, hänen yllättynyt ilmeensä tulkittaisiin hilpeänä tuikkimisena.
”Joten sinä olet okei asian kanssa?”
”Totta kai olen okei. Teidät kaksi on luotu yhteen, kaikki näkevät sen. No, eivät nyt ihan kaikki, mutta kaikki jotka osasivat katsoa sillä tavalla.”
”Oletko aina noin, noin…” Draco aloitti.
”… arvoituksellinen?” Dumbledore auttoi tietäen pojan ajattelevan ‘ärsyttävä’.
”Kyllä, sir. Juuri niin”, Draco sanoi, ajatellen että ärsyttävä olisi sopinut paremmin.
”Joten pojat, jos nyt palaisimme tapaamisen alkuperäiseen aiheeseen. Mitä se on, mitä ette voi, tahdo ja aio tehdä enää?”
Harry katsoi arvioiden Dumbledorea. ”Me tahdomme pidellä toisiamme kädestä kuten muutkin parit. Tahdon jutella Dracolle luihuisten oven edessä ja antaa hyvänyön suukon. Ja muuta. Niin kuin muutkin.”
”No pojat, rohkaisen teitä toimimaan juuri niin. Ja varoitan teitä myös siitä, mitä saattaa tapahtua herra Malfoylle tämän mennessä oleskeluhuoneeseensa kun olet antanut tälle hyvänyön suukon. Mietin myös sitä, miten herra Weasley mahtaa suhtautua ja tehdä jos pidätte toisianne kädestä.”
”Hän todennäköisesti kiroaisi Dracon.”
”Siinä saattaisi käydä juuri niin. Mitä te pojat tarvitsette, on liittolaiset. Tarvitsette ihmisiä, jotka huolehtivat selustastanne; ainakin näin aluksi. Voin vakuuttaa että teillä on henkilökunnan tuki.”
”Selvä. Entä Kalkaros?”
”Kun sanon henkilökunta, herra Potter”, Dumbledore toisti, hänen kulmakarvansa nousivat ja silmänsä tuikkivat puolikuulasien yli. ”Tarkoitan koko henkilökuntaa… mukaan lukien professori Kalkarosta.”
”Öh.”
”Uskon neiti Grangerin olevan ensimmäinen paras uskottu ystävä.”
”Ron sekoaa. Minun täytyy kertoa hänelle kun hänellä ei ole sauvaa. Ehkä voisin kertoa hänelle suihkussa.”
”Täydellistä, Potter”, Draco keskeytti. “Kerro Weasleylle että tykkäät peuhata poikien kanssa kun tämä seisoo alasti suihkussa.”
”Öh.”
“No, olen täysin varma että te pojat (Dumbledore huomasi heidän pitelevän toisiaan nyt kädestä) saatte asiat järjestykseen. Uskon teidän ilmoittavan minulle, jos tarvitsette apua jatkossa.”
Ymmärtäessään haastattelun olevan ohi, nuoret miehet nousivat seisomaan, kädet edelleen liitettyinä yhteen. ”Kiitos, sir. Arvostamme suuresti tapaasi suhtautua tähän.” Ja he kääntyivät kohti ovea lähteäkseen.
”Niin ja pojat?” Rehtori sanoi heidän peräänsä. “Siitä ‘muusta’, ymmärrättehän etten suvaitse seksuaalista kanssakäymistä oppilaiden keskuudessa. Itse asiassa, se on vastoin koulun sääntöjä. Henkilökunta on täysin tietoinen linnan ja pihamaan eri kolkista, joita nuoret pariskunnat käyttävät pussailemiseen. Me näemme sen. Käännämme katseemme. Ainakin suurin osa meistä. Teidän kannattaa pitää Minervaa silmällä. Hän tykkää muuntautua ’Kisuksi’ ja piiloutua pensaiden alle katselemaan.”
Hänen silmänsä tuikkivat poikien järkyttyneille ilmeille. ”Hyvää päivänjatkoa, pojat.”
Heti kun ovi sulkeutui, Dumbledore kiirehti tulisijansa ääreen ja heitti pienen määrän hormipulveria liekkeihin. ”Kisu!!! Tule heti tänne!” hän huusi.
*
Kun kivihirviö liukui takaisin paikalleen, kaksi poikaa päästi irti toistensa käsistä ja alkoivat puhua kulkiessaan hitaasti kohti aulaa.
”Luulen että hän tiesi”, Draco tunnusti.
”Hän tietää aina kaiken.”
”Hienoa, että hän oli niin rauhallinen asian suhteen.”
”Joo.”
”Harry?” Draco pysähtyi ja he kääntyivät katsomaan toisiaan.
”Niin, Draco?”
Draco otti Harryn kädestä kiinni, pidellen kämmentä ylöspäin heidän välissään.
”Tässä, rakkaani. Tämä on sinulle.” Ja hän kääntyi ja harppoi tiehensä, jättäen hyvin yllättyneen rohkelikon tuijottamaan tahmaista sitruunapastillia kämmenellään.
*