Vieraita Tylypahkassa, k-11, Hermione/James, Sirius/Lily, 5. LUKU 16.1.13!

[Jeeetu]

Nimi: Vieraita Tylypahkassa
Beta: Swizzy
Kirjoittaja: Jeeetu
Genre: Drama, het, fluffy, angst, AU
Ikäraja: k-11 //Lils nosti ikärajaa
Disclaimer: J.K Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä vain lainaan, enkä saa rahallista korvausta
Paritukset: James/Hermione, Sirius/Lily
Haasteet: yksittäinen Potter-haaste&Rare10
Summary: : Sirius, Lily ja James joutuvat Harryn aikaan ja onnistuvat sotkemaan ihmissuhteita muiden tapahtumien mukana.
A/N: Laitanpa heti ekan luvun, kertokaa rohkeasti mielipiteitänne! =:)

1. LUKU

Harry, Ron ja Hermione menivät yhtä aikaa junaan. He etsivät tyhjän vaunuosaston.
“Onko täällä tilaa?” kolmikko kuuli yht’äkkiä jonkun kysyvän. Harry vilkaisi puhujaa.
“Anteeksi, mutta voisitteko kertoa nimenne?” Harry kysyi kohteliaasti. Kysyjän takana oli vielä toinen poika ja yksi tyttö.
“Minä olen James Potter. Entä te?” James kysyi. Ronilta loksahti suu auki.
“Et voi olla”, Hermione kuiskasi.
“Minä olen Sirius. Sirius Musta”, toinen poika kertoi.
“Mutta…”, Ron aloitti, mutta Hermione vaiensi hänet.
“Ja minä olen Lily. Lily Evans”, tyttö sanoi.
“Mutta kun se ei ole mahdollista! Te olette kaikki kuolleet! Olette vain jotain valehtelijoita!” Ron huudahti, kun ei voinut hillitä itseään.
“Anteeksi kuinka?” Lily kysyi.
“Entäs ketä itse olette?” James kysyi.
“Harry James Potter”, Harry sanoi. Nyt vuorostaan Jamesin leuka loksahti auki.
“Hermione Granger”, sanoi Hermione, joka näytti olevan muissa maailmoissa. Pohti kai jotain juttua, mietti Harry.
“Katsos kun ette heti tienneet. Minulla on punainen tukka ja käytetty kaapu. Ron Weasley”, Ron mutisi. Lily, Sirius ja James vilkaisivat yllättyneinä toisiinsa.

 
“Ottaako kukaan mitään?” kärryä työntävä noita kysyi.
“Katsos Harry. En tiennytkään, että sinulla on serkku”, jatkoi noita siinä samassa huomattuaan Jamesin.
“Ottaisin noita”, Harry sanoi vain.

“Tässä on jotain mätää”, James mutisi, kun noita oli mennyt ohi.
“Niin juuri, Sarvihaara. Matohäntä ja Kuutamo ovat jossain, eikä Snivellustakaan ole näkynyt”, Sirius pohti.
“Eikä ketään muutakaan tuttua”, Lily jatkoi.
“Te olette matkustaneet ajassa”, Hermione sanoi. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä odottavin silmin.

“En minä tiedä miten. Ei ainakaan ajankääntäjällä”, Hermione sanoi.
“Saatat olla oikeassa”, Lily sanoi pohdiskelevalla äänellä.
“Mutta kuinka?” James kysyi.
“En tiedä. Sitä olen juuri tässä miettimässä”, Hermione sanoi.


“Isä, oletko sinä jo äidin kanssa yhdessä?” Harry kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Pakkohan Jamesin oli olla hänen isänsä. Kaikki täsmäsi; nimi, lasit, tukka ja Lilyn silmät. Ne olivat ihan samanlaiset kuin Harrylla.
“Maailmassahan on monia Pottereita. Mistä tiedät, että minä olen muka isäsi?” James kysyi.
“Katso nyt meitä, isä. Sinä näytät ihan minulta, paitsi silmistä”, Harry sanoi.
“Harry on oikeassa. Pojalla on Lilyn silmät. Ajatella, Antura, tuo on sinun ja Lilyn poika”, Sirius hymyili.
“Sinä olit minun kummisetäni, Sirius. Kuolit viime vuonna, kun me otettiin kuolonsyöjien kanssa yhteen. Bellatrix Lestrange tappoi sinut”, Harry selitti.
“En ole koskaan pitänyt serkustani”, Sirius sanoi äänessään inhoa.
“Entäs me? Kuka meidät tappoi?” Jamesia kiinnosti.
“Vol - “aloitti Harry, mutta Hermione keskeytti hänet.
“Ei sillä ole väliä”, tyttö sanoi vain.

“Oletko vielä keksinyt, miten äiti, isä ja Sirius pääsivät tänne?” Harry kysyi Hermionelta.
“En tiedä. Mutta heille pitää keksiä uudet nimet”, Hermione sanoi.
“Lily voisi olla meidän serkku. Lily Weasley. Menen kertomaan heti Ginnylle”, Ron keksi ja lähti etsimään siskoaan.

“Hei, Ron”, Luna Lovekiva sanoi. Ginny löytyi Lunan vierestä.
“Moi, Luna. Voisinko lainata Ginnyä hetkeksi, tässä ei kestä kauaa”, Ron pyysi.
“Tietysti”, Luna sanoi hymyillen. Ginny seurasi Ronia muiden luokse.

“Tässä on meidän uusi serkku, Lily Evans”, Ron sanoi, kun hän ja Ginny pääsivät muiden luo.
“Hei”, Lily sanoi hymyillen.
“Kuka hän on sitten oikeasti? Tai nuo toiset tyypit?” Ginny kysyi.
“Tätä ei saa kertoa kenellekään, mutta James Potter, Lily Evans ja Sirius Musta”, Harry varoitti.
“Okei, en kerro”, Ginny sanoi.
“Nyt voit lähteä, heippa”, Ron sanoi. Ginny näytti hänelle kieltä, mutta poistui silti.

“Isä voisi olla minun serkkuni”, Harry ehdotti.
“Entä nimi?” Ron kysyi.
“Hmmmm…….Kävisikö vaikka Chris?” Hermione ehdotti.
“Minulle on ihan sama”, James hymyili.
“Ja sitten vielä Sirius”, Harry sanoi.
“Voisinko olla vaikka Jamesin.. siis Chrisin adoptioveli?” Sirius ehdotti.
“Hermione, sinä olet hyvä keksimään nimiä”, Ron sanoi.
“Hmm…vaikka…David….Smith” Hermione ehdotti.
“Sopii”, Sirius hymyili.

Aamulla kuudesluokkalaisilla rohkelikoilla oli ensimmäiseksi pimeyden voimilta suojautumista.
“Lily”, Kalkaros sanoi astuessaan luokkaan. Hän tunsi heti punahiuksisen tytön, mutta myös kaksi uutta poikaa.
“Professori, mistä sinä tiedät nimeni? Olen täällä vasta ensimmäistä päivää”, Lily vinkaisi. Kalkaros pudisteli päätään. Tytön oli pakko olla Lily. Ja poikien James Potter ja Sirius Musta. Kalkaroksen olisi juteltava tunnin jälkeen Dumbledoren kanssa.
“Keitäs te sitten olette?” Kalkaros kysyi jäätävällä äänellä.
“Minun sukunimeni on Weasley. Olen Ronin ja Ginnyn serkku”, Lily sanoi.
“Minä olen Chris Potter, Harryn serkku”, James sanoi.
“Luulin, ettei sinulla ole muita sukulaisia kuin Dursleyt”, Kalkaros sanoi Harrylle.
“Niin minäkin. Mutta sitten löysin Chrisin”, Harry selitti.
“Ja minä olen David Smith, Chrisin adoptioveli”, Sirius kertoi.
“Jaahas”, Kalkaros sanoi ja alkoi pitää tuntia.

“Dumbletorella on Lilylle, Chrisille ja Davidille asiaa. Näin hänet tänään ja hän kertoi minulle” Neville sanoi päivällispöydässä.
“Toivottavasti se ei ole mitään kovin kamalaa”, Lily sanoi pahoin aavistuksin. Hän seurasi jalat täristen Siriusta ja Jamesia Dumbletoren toimiston oven eteen. McGarmiwa odotti heitä.
“Salasana on minttupastilli”, McGarmiwa sanoi ja oppilaat pääsivät sisään.

“Miten te pääsitte tänne?” Dumbletore kysyi.
“Professori Dumbledore, me emme todellakaan tiedä”, Lily sanoi vilpittömästi.
“Hyvä on, uskon teitä. Mutta muistakaa, että kukaan ei saa tietää, ketä te todellisuudessa olette”, Dumbledore sanoi vakavaan äänensävyyn.
“Me tiedämme kyllä”, James sanoi.
“Siksi meillä on peitenimet”, Sirius jatkoi.
“Voitte poistua. Mutta muistakaa olla hyvin varovaisia”, Dumbledore sanoi.

“Minä arvasin, että Dumbledore tietää” Lily sanoi.
“Hän tietääkin aina kaiken”, James sanoi.
“Missäköhän on Kelmien kartta? Tai sinun näkymättömyysviittasi, James?” Sirius pohti.

Hermione oli mennyt tarvehuoneeseen tekemään läksyjä. Hän oli halunnut paikan, jossa hän pystyisi olla ihan yksin. Hän oli juuri kirjoittamassa muodonmuutostunnille esseetä, kun ovi avautui. Tulija näytti olevan poika, hänellä oli ruskea tukka ja silmälasit.

“Harry?” Hermione kysyi.
“Minä täällä. James”, James sanoi.
“Ainiin. Olin unohtanut sinut. Mitä Dumbledore sanoi teille?” Hermione kysyi.
“Hän kysyi, että mitä me teemme täällä ja miten tulimme tänne”, James kertoi.

“Tuota, voisinko kokeilla yhtä asiaa?” James kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
“Tuota, kai se sopii”, Hermione sanoi varovaisesti. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, James oli painanut huulensa tytön suulle.

Suudelma oli ihaninta mitä Hermione oli koskaan kokenut. Hän olisi voinut seistä siinä Jamesin kanssa ikuisesti, saada vaikka kaikista aineista P:n, jos hän vain olisi saanut olla Jamesin kanssa - Kunnes Hermione muisti, että oli juuri suutelemassa varattua poikaa. Hänen ystävänsä poikaystävää.

“James”, Hermione yritti sanoa.
“James”, Hermione sanoi ja tällä kertaa kovempaa. James irrotti huulensa Hermionen omilta.
“Mitä?” Hän kysyi kun suurikin hölmöläinen.
“Tuoko se sinun kokeilusi oli?” Hermione kysyi.
“Öö, tota joo”, James myönsi jo hieman nolostuneena.
“Mitä sinun päässäsi oikein liikkui?” Hermione tiuskahti.
“En ole koskaan suudellut ketään toista tyttöä. Halusin kokeilla, miltä se tuntuu”, James selitti.
“Menen tekemään läksyni loppuun jonnekin muualle”, Hermione sanoi ja ennen kuin James ehti estää, hän paineli ovesta ulos.

Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen tultuaan Hermione huomasi ensimmäisenä Lilyn. Tyttö jutteli Parvatin ja Padma Patilin kanssa täysin tietämättömänä siitä, mitä Hermionen ja Jamesin välillä oli juuri tapahtunut.

Hermionella ei mennyt seuraava koulupäivä ihan hyvin. Hän ajatteli koko ajan, että kertoisi Lilylle totuuden, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän yritti koko ajan vilkuilla kelloa, minkä takia pyöri jatkuvasti paikoillaan ja sai opettajilta monta huomautusta. Eikä hän pystynyt keskittymään ollenkaan opetukseen. Kaiken lisäksi James oli suudellut häntä todella hyvin.

[Lily•]

Mää ryömin katossa, kun huomasin, että on tullut uusi aikamatkustus fic. Harry on mielestääni hieman ooc, koska eihän hän vain kutsuisi nuoria vanhempiaan äidiksi ja isäksi. Minusta ei myöskään ole Harryä kertoa tapahtumia noin vain. Tai kertominen ajattelettomasti Ginnylle.

Haluan koitenkin jatkaa lukemista, koska vaikuttaa mielenkiintoiselta ja rakastan aikamatkustus ficcei.

Lily

[Jeeetu]

Lily•: Kiitos! Voi hyvinkin olla, että Harry on hieman ooc, kirjoitin alun tähän ficciin jo joskus viime vuonna, kun en ollut kirjoittanut kuin pari ficciä. Nyt olen kirjoittanut sellaiset 17 lukua ja muita ficcejä, että olen ehkä hieman kehittynyt, ainakin toivottavasti. Minun mielestäni olisi ollut hölmön kuulosta, jos Harry olisi kutsunut vanhempiaan etunimellä, että tässä ficissä he ovat äiti ja isä. Toivottavasti jatkat kuitenkin tämän ficin lukemista!

2. LUKU

“Hermione, mikä sinua oikein vaivaa?” Harry kysyi.
“Ai mitä? Miten niin? Olenko jotenkin outo?” Hermione oli ihmettelevinään ja puri hammasta samalla, että joku oli huomannut hänen epätavallisen käytöksensä.

Sirius ja James tekivät läksyjä Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa.
“Tiedätkö sinä missä on kelmien kartta?” Sirius kysyi hiljaisella äänellä, ettei kukaan vaan kuulisi. James ei vastannut. Hän ajatteli vain Hermionea ja eilistä suudelmaa. Hän oli tehnyt todella typerästi. Kunpa Lily ei saisi tietää.

“Entä sinun näkymättömyysviittasi?” Siriuksen ääni havahdutti Jamesin todellisuuteen.
“Tein eilen jotain typerää”, James sanoi. Hän ei pystynyt enää olla kertomatta kenellekään.
“Miksi et ottanut minua mukaan?” Sirius kysyi pettyneenä.
“Ei. Ei mitään sellaista. Nimittäin suutelin Hermionea”, James kuiskasi Siriukselle.
“Sinä teit MITÄ?” Sirius melkein huusi.
“Tiedän, se oli todella typerää. En vain voinut itselleni mitään”, James sanoi onnettomalla äänellä.
“Sarvis, sinä olet todella typerä. Ensin sinä jahtasit Lilyä monta vuotta ja nyt olet mennyt suutelemaan Hermionea. Olet todella idiootti”, Sirius huokaisi.

Hermionekaan ei voinut itselleen mitään. Hänen oli pakko kertoa totuus Lilylle. Eihän Lily ollut hänen ystävänsä. Eikä hän ollut saanut ideaa suudella ketään.
“Kuule, Lily. Voisimmeko puhua yhdestä asiasta kahden kesken?” Hermione kysyi varovaisesti.
“Totta kai. Tarvitsetko sinä apua jossain koulun jutussa?” Lily kysyi.
“Itse asiassa en. James petti sinua”, Hermione pamautti. Vaikka se oli ollut vain koe, mutta silti se oli pettämistä.
“Mistä sinä sen muka tiedät?” Lily kysyi ymmällään.
“Koska hän suuteli minua”, Hermione myönsi pienellä äänellä.
“Et ole tosissasi”, Lily tiuskaisi ja läimäytti Hermionea vasten kasvoja.

“James, tänne on tulossa pyörremyrsky. Ai, se onkin Lily. Tyttö taitaa olla aika vihainen”, Sirius ilmoitti.
“MITEN SINÄ KEHTASIT SUUDELLA HERMIONEA? ONKO SINULLA OLLENKAAN JÄRKEÄ PÄÄSSÄ? JOS SEURUSTELET MINUN KANSSANI, SINUN TÄYTYY OPPIA, ETTEI TOISTEN NAISTEN PERÄÄN HAIKAILLA!” Lily huusi Jamesille täyttä kurkkua.
“Se oli vain kokeilu”, James sanoi pienellä äänellä.
“MINÄ EN HALUA OLLA ENÄÄ KANSSASI, CHRIS POTTER! SE ON OHI! NYT VOIT MENNÄ JATKAMAAN SIITÄ, MIHIN TE EILEN JÄITTE! Lily huusi Jamesille. Rohkelikot, jotka olivat oleskeluhuoneessa, kääntyivät mulkoilemaan Jamesia.
“Lily, odot-”, James aloitti.
“MINUA EI KIINNOSTA!” Lily huusi ja marssi vihaisesti makuusaliin. James näytti siltä, kun purskahtaisi itkuun. 

“Piristy, mies hyvä. Mennään vaikka kysymään Harryltä, tietääkö hän, missä viitta tai kartta on. Sinähän olet Harryn isä”, Sirius ehdotti. Siinä samassa James piristyi silminnähden.
“Ja Lily on Harryn äiti. Hän antaa minulle anteeksi”, James hymyili.
“Tule”, Sirius sanoi. James ja Sirius saivat paljon mulkaisuja, kun he menivät oleskeluhuoneen toisesta päästä toiseen Harryn ja Ronin luo. Ja Hermionen.

“Tiedättekö missä meidän viitta on? Tai kartta?” Sirius kysyi.
“Ne ovat meidän”, Ron sanoi.
“Minä käskin antamaan kartan McGarmiwalle”, Hermione puuskahti.
“Isä, luulin sinun olevan erilainen. Olen hyvin pettynyt. Luulin, että olit halunnut olla äidin kanssa jo kauan”, Harry sanoi.  Jamesilla oli sellainen olo, että hän oksentaisi. Hänkin oli pettynyt itseensä.
“Minulla on vähän huono olo”, James sanoi ja otti äkkilähdön vessaan.

Hän ei kuitenkaan oksentanut. Hän meni yhteen koppiin ja ajatteli, ettei enää koskaan tulisi takaisin. Ehkä hän pääsisi jotenkin takaisin siihen aikaan, josta oli tullut. Hänellä oli liian nolo olo. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin jutella ensin Hermionen kanssa ja vasta sitten häippäistä planeetalta. Hän avasi vessan kopin oven ja lähti raskain askelein takaisin Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen.

“Hermione, voisitko jutella kanssani hetken?” James kysyi varovaisesti.
“Mitä sinä vielä minulta haluat?” Hermione kysyi kädet puuskassa.
“Tiedän, että käyttäydyin todella epäreilusti sinua ja Lilyä kohtaan ja olen todella pahoillani. Anteeksi”, James sanoi.
“Sinun takiasi en ole enää Lilyn kanssa väleissä”, Hermione sanoi vihaisesti. James tiesi, että Hermione halusi satuttaa häntä. Eikä hän moittinut tyttöä siitä. Se oli hänelle oikein.
“Tiedän. Olen todella pahoillani. Voitko antaa minulle anteeksi?” James melkein purskahti itkuun.
“Mietin sitä”, Hermione tiuskaisi.

Jamesilla oli sellainen olo, että hän purskahtaisi itkuun noin viiden sekunnin päästä. Hän oli tuhonnut kahden rakastamansa tytön elämän. Sillä sitä hän oli. Ihastunut Hermioneen. Ei hän muuten olisi suudellut Hermionea silloin tarvehuoneessa. Ja Lily, Lily oli ollut hänen ensirakkautensa. James oli ollut ihastunut häneen jo monta vuotta. Eikä hän molempien tyttöjen kanssa voisi seurustella.

Hermione ajatteli, että ehkä hän voisi sittenkin antaa Jamesille anteeksi. Oli kulunut jo muutama päivä siitä, kun hän oli jutellut pojan kanssa viimeksi. Hermione oli pannut merkille, että James näytti ihan kuihtuneelta kukalta. Vaikka James ei ollut toiminut reilusti, kyllä Hermionen oli pakko antaa hänelle anteeksi tai muuten poika vielä hirttäisi itsensä tuossa tilassa.

“Minä tulen tähän”, Hermione sanoi pimeyden voimien suojautumisen tunnilla, kun Sirius meinasi istua Jamesin viereen. Sirius näytti Jamesille peukkuja ja meni Hermionen paikalle.
“Saat anteeksi”, Hermione sanoi. James puhkesi sellaiseen hymyyn, mitä Hermione ei ollut koskaan nähnyt. Tytöllä oli hirveän onnellinen olo ja hän purskahti yht’äkkiä itkuun.
“Granger voisi kertoa muillekin, mikä on niin liikuttavaa”, Kalkaros sanoi.
“Ei mikään, professori”, Hermione niiskautti. Kyyneltensä lomassa hän huomasi, kun Lilyn naama oli vääntynyt irvistykseen.

Hermionella oli jäänyt vain yksi ajatus edellisestä tunnista. Se oli James on IHANA, IHANA, IHANA. Hänen olisi tehnyt mieli taas suudella poikaa ja vain jutella tämän kanssa. James näytti lukevan tytön ajatukset ja tarttui Hermionea varovasti kädestä. Tyttö hymyili pojalle.
“Ihanaa, että annoit minulle anteeksi”, James sanoi.
“Tiedän. Olen maailman onnellisin tyttö”, Hermione sanoi. Sitten hän ei enää voinut vastustaa kiusausta vaan suuteli Jamesia. Poika vastasi innokkaasti suudelmaan. Hän tunsi olevansa maailman onnellisin poika. Suudelma kesti ja kesti, siitä ei meinannut tulla loppua.

Seuraava Hermionen järjellinen ajatus oli, että hän istui muodonmuutoksien luokassa yhä liimautuneena Jamesiin. Tunti oli alkamassa, mutta hän ei pystyisi lopettamaan. Ei kerta kaikkiaan.
“Ovatpa rohkelikot söpöjä”, Draco Malfoy kommentoi ivalliseen sävyyn.
“Jospa neiti Granger ja Potterkin voisivat voisivat keskittyä opetukseen”, McGarmiwa sanoi tullessaan luokkaan. Luihuisten päästä kuului ivallisia naurahduksia.

“Isä, onko sinun pakko kuherrella parhaan ystäväni kanssa?” Harry valitti tunnin jälkeen.
“Mutta Harry, minä satun rakastamaan sinun parasta ystävääsi”, James selitti hymyillen.
“Niin minäkin rakastan sinua”, Hermione hymyili. Ronin naama venähti.
“Hermione, tuo on ällöä”, Harry valitti. Juuri sillä hetkellä Lily kulki heidän ohi tönäisten Jamesia.
“Äiti on vieläkin vihainen sinulle”, Harry sanoi.
“Mitäs meidän kyyhkyläiset?” Sirius vitsaili liittyessään heidän joukkoonsa.

Kului pari viikkoa. Hermione ja James istuivat nykyään melkein joka tunnilla vierekkäin. Sirius tunsi itsensä yksinäiseksi, kun Jamesilla oli mielessään vain Hermione. Hän olisi halunnut tehdä metkuja ja muutenkin tehdä juttuja Jamesin kanssa niin kuin ennen. Usein hän olikin Harryn ja Ronin kanssa, mutta kaipasi silti Jamesia joka hetki.

Sirius oli menossa tekemään läksyjä rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Dean Thomas töytäisi kuitenkin häntä vahingossa ja Sirius menetti tasapainonsa. Hän tajusi samassa hötäkässä kaatavansa jonkun toisenkin. Se oli Lily. Lily kaatui Siriuksen päälle.

Tuijottaessaan Siriuksen mustiin silmiin Lily tajusi yhden asian. Hän oli ollut ihastunut Siriukseen. Siksi hän oli antanut Jamesille pakit niin monta kertaa. Hän oli toivonut salaa, että Sirius olisi pyytänyt häntä treffeille. Kun näin ei ollut tapahtunut, hän oli hyväksynyt Jamesin.

“Anteeksi. Dean törmäsi minuun vahingossa”, Sirius sanoi.
“Ei se mitään”, Lily hymyili.
“Tuota, voisitko siirtyä päältäni pois?” Sirius kysyi.
“Ai. Joo. Tietysti”, Lily änkytti ja meni oleskeluhuoneen pöydän äären tekemään läksyjä.

Sirius meni myös jatkamaan läksyjänsä, odottaen samalla Jamesia. Hänellä oli ikävä parasta ystäväänsä. Harry ja Ronkin olivat lähteneet jonnekin.

Seuraavana päivänä tuntien jälkeen Lily nykäisi Siriusta hihasta.
“Minulla on sinulle asiaa”, hän sanoi.
“Mitä?”, Sirius kysyi.
“Tule tänne”, Lily käski ja veti Siriuksen käytävällä olevaan syvennykseen, jotta kukaan ei kuulisi, mistä hän aikoi puhua Siriuksen kanssa.

“Olen ihastunut sinuun”, Lily paukautti.
“Ja lehmät lentää. Kyllä minuakin ärsyttää, kun James on aina vain Hermionen kanssa. Kyllä minäkin haluaisin olla hänen kanssaan enemmän”, Sirius sanoi uupuneella äänellä.
“Ei, kun ihan oikeasti. Tajusin sen eilen. Siksi annoin Jamesille pakit niin monta kertaa. Olin ihastunut sinuun. Ja olen vieläkin”, Lily selitti.
“Lily hei, voisitko oikeasti lopettaa?” Sirius pyysi.
“Itsepähän tätä kerjäsit”, Lily mutisi ja painoi sitten huulensa jopa hieman kovakouraisesti Siriuksen omille.

Juuri sillä hetkellä James Potter sattui kuitenkin kävelemään Lilyn ja Siriuksen ohi. Tällä kertaa ilman Hermionea.
“Kiitti vaan! Heti kun minä olen eronnut Lilystä niin sinä tietysti alat.. alat liehittelemään häntä!” James huusi vihaisesti ja lähti harppomaan vihaisin askelin kohti Rohkelikkotornia.
“Ai heti?! Sinä olet muhinoinut Hermionen kanssa vaikka kuinka kauan ja minulla on ollut tylsää ilman sinua ja Lily suuteli minua!” Sirius huusi yhtä vihaisesti, kun Lily irrottautui hänestä.

[Jeeetu]

White Rose: Kiitos paljon! Nyt on tulossa viimeinkin jatkoa, toivottavasti miellyttää =:)

A/N: Anteeksi kun tässä on kestänyt, on ollut paljon kiireitä, sitä se koulu teettää. Tässä tulisi kolmas luku:

3. LUKU

“Tuota, halusin vain, että tiedät mitä ajattelen”, Lily mutisi hiljaa.
“Niin, on hyvä olla rehellinen. Minun täytyy nyt mennä”, Sirius mutisi ja lähti harppomaan nopein askelin kohti Rohkelikkotornia.

Harrylla oli seuraavana päivänä yksityistunti Dumbledoren kanssa.
“Isä, Dumbledorella on asiaa sinulle, äidille ja Siriukselle”, Harry sanoi illalla oleskeluhuoneessa.
“Voisitko sanoa heillekin?” James ehdotti kasvot kiinni loitsukirjassaan ja nyökäytti päätään Lilyä ja Siriusta kohti.
“Isä, ei minusta ole hauskaa, että te olette riidoissa. Te olette minun vanhempani. Ja Sirius on minun kummisetäni. Sinun ja äidin kuuluisi olla yhdessä, ei sinun ja Hermionen. Hermione ei ole minun äitini. Hän on ystäväni. Saat itse sanoa äidille ja Siriukselle. Ja Dumbledore haluaa jutella kanssanne NYT”, Harry mäkätti hiljaisella äänellä.
“Hyvä on”, James mutisi.
“Hei, Weasley ja Smith. Tulkaa tänne”, James kailotti kovaan ääneen. Ginny katsoi häntä kummastuneena.
“Mitä sinä minusta haluat, Potter?” hän kysyi hieman ivallisella äänellä. Ginny oli ystävystynyt Lilyn kanssa ja ei oikein pitänyt Jamesista.
“Tarkoitan serkkuasi, punapää”, James tiuskaisi. Sirius ja Lily tulivat hänen luokseen.
“Mitä asiaa, Potter?” Sirius kysyi. Lily laittoi kädet puuskaan.
“Mitä sinä vielä meistä haluat?”, tyttö kysyi.
“En minä. Dumbledore. Nyt heti. Hänen toimistossaan”, James sanoi välinpitämättömällä äänellä, vaikka sisimmässään hän huusi, että miksi hitossa Sirius oli kutsunut häntä Potteriksi? Okei, hänkin oli kutsunut Siriusta Smithiksi, mutta silti. Hän ei koskaan ennen ollut ollut Siriuksen kanssa riidoissa.

“No, mennään sitten”, Lily sanoi hetken epämiellyttävän hiljaisuuden jälkeen.
“Joo”, Sirius sanoi ja sitten he lähtivät kolmestaan kohti Dumbledoren toimistoa. Harry katsoi heidän menoaan yksin, kun Ronilla ja Hermionella oli valvojaoppilasvelvollisuuksia. He eivät näyttäneet kovinkaan läheisiltä kävellessään, ainakaan Harryn mielestä. Poika vain toivoi, että hänen äitinsä ja isänsä palaisivat yhteen ja kaikki olisi jälleen hyvin.

Pian Lily, Sirius ja James olivat Dumbledoren toimiston oven edessä.
“Mikäköhän salasana on?” Lily kysyi kääntyen vain Siriuksen puoleen.
“En tiedä”, tämä mutisi hieman kiusaantuneena. Heidän ei tarvinnut kuitenkaan odotella kauaa, kun Dumbledore tuli toimistostaan heidän luokseen.
“Harry ei kertonut salasanaa?” Dumbledore kysäisi.
“Ei”, vastasi James.
“Niin arvelinkin. Tulkaa sisään”, Dumbledore kehotti. Toiset seurasivat häntä.

“Me luulemme, että Voldemort on saanut teidät tänne”, Dumbledore kertoi, kun Lily, Sirius ja James istuutuivat.
“Kuinka muka?” Lily kysyi ja yritti hymyillä Siriukselle. Sirius kuitenkin tuijotti seinään ja Jamesin suu oli kääntynyt irveeseen ja hänellä oli kädet puuskassa.
“Sitä me emme tiedä. Tiedämme vain sen, että tällä tempulla hän pystyisi kylvämään epäsopua ja kaikki riitoihin ja näin Voldemortin olisi helpompaa saada ihmiset pois tolaltaan ja liittymään pimeyden voimiin”, Dumbledore kertoi. Toiset punastuivat ja katsoivat nolona polviinsa.
“Tämän minä halusin vain kertoa. Joten voisitteko ystävällisesti sopia ja olla taas ystäviä? Se olisi kaikin puolin parasta. Me emme vielä tiedä, miten teidät saisi täältä pois”, Dumbledore jatkoi.
“Ai tarvitseeko meidät saada täältä pois? Tarkoitan, minä en ainakaan haluaisi lähteä täältä pois”, James sanoi.
“Muistakaa, sopikaa riitanne. Nyt voitte mennä”, Dumbledore sanoi. Sirius, Lily ja James tottelivat ja poistuivat Dumbledoren toimistosta ja lähtivät kohti Rohkelikkotornia, kukin turvallisen välimatkan päässä toisistaan.

Kun he pääsivät rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, Sirius meni suoraan makuusaliin ja käpertyi peiton alle ja alkoi itkeä. Oikeastaan hän halusi vain sopia Jamesin kanssa. Ja hänellä oli ikävä Remusta. Hirveän ikävä. Olihan hänellä ikävä myös Peteriä. He, kelmit, olivat aina olleet neljästään. Mutta nyt Remus ja Peter olivat joissain ja Sirius ja James olivat riidoissa. Mutta James saisi pyytää häneltä anteeksi, koska James oli suuttunut hänelle, kun Lily oli suudellut häntä. Siriusta vaivasi myös tytöt. Kelmien aikana Tylypahkassa Siriuksella oli ollut tyttöjä vaikka joka päivälle, mutta täällä vain Lily oli kiinnostunut hänestä. Täällä kaikki olivat kiinnostuneet vain Jamesista. Kerrankin kun James oli saanut Lilyn, hänen oli pakko vaihtaa tyttö Hermioneen. Elämä ei ollut reilua. Ei sitten yhtään. Ehkä hän voisi kuitenkin mennä juttelemaan Lilylle, koska Lily oli ollut hänelle kiltti. No jaa, ehkä hän voisi tehdä sen huomenna. Nyt häntä nukutti.

James meni ensimmäisenä kertomaan Dumbledoren asian Hermionelle, joka oli saapunut hänen poissa ollessaan oleskeluhuoneeseen.
“Moi, Hermione”, James sanoi ja antoi Hermionen huulille pienen suukon. Tyttö vastasi siihen iloisesti.
“Moi, James”, hän kuiskasi hiljaa pojan korvaan. Sitten he irtaantuivat.
“Mitä Dumbledore sanoi?” Hermione kysyi.
“Hän arveli, että tiedät-kai-kuka on saanut jotenkin meidät tänne”, James kertoi.
“Kuinka?” Hermione kysyi ymmällään.
“Joillakin pimeän konsteilla, uskaltaisin arvata”, James mietti.

“Mitä jos mentäisiin Tarvehuoneeseen?” James ehdotti pienen hiljaisen hetken jälkeen.
“Mitä sinä vihjailet?” Hermione kysyi.
“En mitään”, James sanoi, mutta hymyili kuin jakoavain. Poika ihan selvästi juoni jotakin.
“Läksyt ovat kesken”, Hermione mutisi.
“Sinä saat kumminkin Upean tuosta esseestä”, James hymyili vieläkin.
“Niin varmaan”, Hermione sanoi, mutta hymyili jo hieman.
“Ja sitten pitää käydä nukkumaan, nyt on jo myöhä”, Hermione jatkoi.

“Enkö saa edes pientä unisuukkoa?” James voihkaisi.
“No hyvä on. Mutta kirjoitan ensin tämän lauseen loppuun”, Hermione myöntyi. Hän kirjoitti sulkakynällään vielä muutaman rivin ja laittoi sitten kirjat, kynät ja musteen koululaukkuunsa.
“Oletko valmis?” James kysäisi. Hermione nyökkäsi silmät kiinni. Hänen mielestään James tuoksui hyvältä. Miksei poika voinut olla oikeastikin kuusitoista, samanikäinen hänen kanssaan? Silloin kaikki olisi ollut täydellistä.

James lähestyi Hermionea hymynkare suullaan ja painoi sametinpehmeät huulensa Hermionen suulle. Hermione kiersi kätensä Jamesin ympärille ja suuteli poikaa suullaan ahnaasti, yrittäen unohtaa vähäiset paikallaolijat. Se ei kuitenkaan ollut hankalaa, James kun suuteli niin ihanasti. James ajatteli, että tämä ei tainnutkaan jäädä ihan pieneksi unipusuksi. Mahtavaa. Minuuttien kuluessa Jamesin suu kävi yhä ahnaammin kiinni Hermionen huuliin. Tyttö voihkaisi ja yritti irrottautua, mikä ei ollut ihan helppoa, kun Jamesin suu oli kiinni hänen omassaan kuin liimattu ja pojan kädet olivat tiukasti hänen ympärillään. James tajusi vihjeen kuitenkin nopeasti ja irrottautui Hermionesta surullisin mielin.
“Se oli kivaa”, hän sanoi.
“Hyvää yötä, James”, Hermione sanoi ja painoi vielä yhden nopean suukon Jamesin suulle ja lähti sitten omaan makuusaliinsa. James jäi tuijottamaan hetkeksi hänen peräänsä ja lähti itsekin nukkumaan.

Aamulla maa oli valkoinen. Yöllä oli satanut lunta. Siriuksen mielestä maisema oli todella nätti. Poika pukeutui nopeasti ja lähti sitten suureen saliin aamupalalle. Häntä jännitti. Mitenköhän Lily reagoisi hänen anteeksipyyntöönsä? Sirius ajatteli, että hän oli totisesti hukannut vanhan Sirius Mustan jonnekin, ehkäpä Tylypahkaan parikymmentä vuotta sitten. Eilen Sirius oli itkenyt jostain muusta kuin perheestään ja nyt hän hermoili tytön takia. Ei mennyt kovin hyvin, ei. Siriuksen mietteet kuitenkin keskeytyivät, kun Lily tuli aamupalalle.
“Moi, Lily. Mennäänkö yhdessä loitsutunnille?” Sirius hymyili ja iski silmää. Nyt tuntui jo paremmalta.
“Mikäs siinä”, Lily sanoi ja hymyili ja lappasi lautaselleen munakokkelia.

Sirius ja Lily lähtivät Suuresta salista yhdessä kohti loitsujen luokkaa ja professori Lipetitin tuntia.
“Saitko tehtyä kotitehtävät hyvin?” Sirius kysyi ison virnistyksen kera.
“No, ainakin toivottavasti”, Lily sanoi ja hymyili hänkin.
“Tuota, minun täytyy pyytää anteeksi. Olen ollut vähän törppö”, Sirius mutisi.
“Saat anteeksi”, Lily hymyili.
“Ja, tuota, minusta olisi hauskaa olla kanssasi yhdessä. Kai minäkin olen vähän ihastunut sinuun”, Sirius sanoi ja kohautti olkiaan.
“Se olisi ihanaa!” Lily hihkaisi iloisesti.
“Mennään nyt tunnille, ettei myöhästytä”, Sirius sanoi.
“Mistä asti sinä olet piitannut koulunkäynnistä?” Lily kysyi.
“Tästä asti”, Sirius hymyili. Sitten hän käveli Lilyn kanssa käsi kädessä loitsujen tunnille.

[Jeeetu]

White Rose: Kiitos kommentistasi! Ei haittaa, vaikka ei aina tule niin rakentavaa kommettia, pääasia, että jaksat kommentoida edes jotain

4. LUKU

Sirius ja Lily kävivät istumaan vierekkäin loitsutunnilla. James mulkoili heitä päin, vaikka hän istui Hermionen vieressä. Harrykin oli huomannut Siriuksen ja Lilyn. Hänkin mulkoili heitä isänsä tavoin. Hän halusi isänsä ja äitinsä takaisin yhteen. Nyt asiat olivat menneet vielä enemmän solmuun, kun Lilykin oli löytänyt poikaystävän. Ja vielä Siriuksesta.

“Moi, Sirius. Oletko sinä äidin kanssa yhdessä?” Harry kysyi Siriukselta loitsujen kaksoistuntien jälkeen, kun rohkelikot olivat matkalla yrttitiedon tunnille.
“Joo”, Sirius myönsi ja katsahti varovaisesti Harryyn.
“Se on hyvä, että saitte sovittua, mutta isän pitäisi olla äidin kanssa yhdessä”, Harry väitti hiljaa.
“Potter on Grangerin kanssa yhdessä”, Sirius totesi kylmällä äänellä.
“Sirius, ihan totta, sinun pitäisi sopia isän kanssa. Te olette parhaat ystävät. Olen minäkin ollut Ronin kanssa riidoissa, mutta olen sitten sopinut. Ei minusta ole hauska kuulla, kun te käytätte toisistanne sukunimiä”, Harry valitti hiljaa.
“Potter suuttui minulle ensin, hänen pitää pyytää minulta ensin anteeksi”, Sirius sanoi Harryn mulkoiluista huolimatta.
“Tuolla asenteella te olette vielä vanhoina pappoinakin riidoissa”, Harry mutisi vihaisesti.
“Mitäs jos minä olen onnellinen Lilyn kanssa?” Sirius kivahti.
“Smith, Potter, jos te vielä puhutte, niin joudun vähentämään Rohkelikolta pisteitä”, professori Verso sanoi. Harry mulkoili Siriukseen päin koko lopputunnin, eikä Sirius voinut olla tajuamatta, että hän oli nyt Jamesin lisäksi myös Harryn kanssa riidoissa. Mutta eihän hän halunnut jättää Lilyä. Mitäs siitä, vaikka Lily olikin Harryn äiti? Eikö Harry halunnut, että hänen äitinsä ja kummisetänsä olivat onnellisia? Mikä Pottereita oikein vaivasi?

Hermione ja James huomasivat seuraavan Tylyahon- retken ilmoituksen ilmoitustaululla.
“Jee, päästään taas Tylyahoon!” James hihkaisi.
“Mennäänkö kahdestaan sinne?” James jatkoi ja virnisti.
“Totta kai”, Hermione hymyili.
“Se on kolmen viikon päästä”, James luki ilmoituksesta.
“Mennään tekemään läksyt”, Hermione käski.
“Olisi hauskaa tehdä Ruikulille joku jekku”, James mietti ääneen, kun hän käveli Hermionen kanssa käsi kädessä Rohkelikkotorniin.
“Joutuisit vain vaikeuksiin”, Hermione vastusteli.
“Hermione hei, etkö sinä ole koskaan rikkonut sääntöjä?” James kysyi.
“Olen, mutta en sen takia, että kiusaisin opettajia. Ja minä olen valvojaoppilas. Voisin ottaa sinulta pisteitä pois”, Hermione sanoi.
“Et kai sinä ottaisi pisteitä omalta poikaystävältäsi, joka sattumoisin kuuluu samaan tupaan kanssasi?” James oli kauhistelevinaan.

Hermione oli taas mennyt Ronin kanssa partioimaan käytäville ja jättänyt Jamesin tekemään läksyjä. Harry käytti tilaisuutta hyväkseen.
“Moi, isä”, Harry sanoi, kun istahti Jamesin viereen.
“Mitäs, Harry? Onko ongelmia läksyjen kanssa? Vai haluaisitko vaikka pelata jotain? Räjähtävää näpäystä? Velhoshakkia?” James ehdotti.
“Velhoshakki käy”, Harry virnisti. James kaivoi nappulat ja laudan ja siirsi kirjansa sivuun.

“Valkoinen vai musta?” James kysyi.
“Valkoinen”, Harry päätti. James otti mustat nappulat ja he järjestivät nappulansa.
“Miten huispausharjoitukset edistyvät?” James kysyi.
“Ihan hyvin. Mutta miksi sinä et tullut huispauskarsintoihin?” Harry ihmetteli.
“Olisin voinut tulla, mutta minulla oli silloin jälki-istuntoa”, James kertoi hymyillen.

“Ratsu G4:än. Isä, etkö sinä voisi sopia Siriuksen kanssa?” Harry aloitti, kun he olivat valmiita.
“Musta suuteli Evansia”, James sanoi.
“Mutta sinä et ollut enää äidin kanssa yhdessä! Haluan vain, että kaikki olisivat vain ystäviä!” Harry suutahti.
“Yrttitieto”, James sanoi tarkoittaen Harryn ja Siriuksen riitaa.
“Hyvä on, minä menen sopimaan Siriuksen kanssa”, Harry sanoi ja lähti kohti Siriusta ja Lilyä, jotka kuhertelivat oleskeluhuoneen nurkassa.

“David, olen pahoillani mitä sanoin sinulle ennen yrttitiedon tuntia. Ollaanko taas ystäviä? Saanko anteeksi?” Harry sanoi kovaan ääneen, että James varmasti kuulisi.
“Tottakai saat anteeksi, Harry. Ryhmähali!” Sirius virnisti ja rutisti sekä Harryn että Lilyn itseään vasten.
“Menen nyt pelaamaan iskän kanssa velhoshakkierän loppuun, moikka”, Harry sanoi, kun Sirius päästi hänestä irti.

“Se on sinun vuorosi siirtää”, Harry sanoi.
“Ai. Torni E3:en”, James sanoi.
“Isä, minä luulin, että me voisimme tutustua enemmän toisiimme, kun sinäkin olet nyt täällä Tylypahkassa”, Harry sanoi.
“Mehän pelataan juuri velhoshakkia”, James muistutti.
“Mennäänkö Tylyahoon? Ihan kahdestaan?” Harryllä välähti.
“Entä Ron?” James kysyi pienellä äänellä.
“Hän voi mennä vaikka Seamusin ja Nevillen kanssa. Kyllä hän ymmärtää”, Harry sanoi.
“Minä menen Hermionen kanssa. Anteeksi. Ehdin jo pyytää häntä”, James mutisi heikosti.
“Minua ärsyttää kun sinä olet aina vain Hermionen kanssa! Ei ole reilua!” Harry kivahti.
“Ei ole minun vikani, ettei sinulla ole tyttöystävää”, James sanoi.
“Niin, joo, iskä. Et kai ole vihainen. Hah! Shakkimatti!” Harry huudahti.
“En ole vihainen. Mutta minun täytyy nyt tehdä nämä läksyt”, James virnisti.

Kun Hermione tuli Ronin kanssa oleskeluhuoneeseen, James oli saanut tehtyä läksyt.
“Oletko sinä jo tehnyt läksyt?” poika kysyi Hermionelta.
“Enköhän. Ja huomenna on lauantai”, tyttö vastasi.
“Siitäpä tulikin mieleeni, että voisimmeko mennä tänään tarvehuoneeseen? Saisimme olla siellä kahdestaan ja voisimme pitää vaikka pienen piknikin, käydä hakemassa vähän ruokaa keittiöstä”, James ehdotti.
“S.Y.L.K.Y”, Hermione sanoi.
“Koeta ymmärtää, Hermione, kun kotitontut tykkää palvella”, James sanoi. He olivat keskustelleet asiasta ennenkin. James oli kyllä maksanut kaksi sirppiä, mutta vain siksi, ettei Hermione enää nalkuttaisi.
“Siitä tulee niille enemmän työtä”, Hermione väitti.
“Ei se niitä haittaa, vaikka me käydään hakemassa ruokaa. Ne tykkää siitä”, James sanoi.
“No mennään sitten”, Hermione myöntyi.
“Ai niin! Minulla ei ole enää viittaa. Harry varmaan suostuu lainaamaan sitä”, James sanoi ja lähti katsomaan poikien makuusalista, jospa Harry olisi siellä.

Ja olihan hän, juttelemassa Ronin kanssa, kahdestaan.
“Harry, tarvitsetko sinä näkymättömyysviittaa nyt? Saisinko lainata sitä? Ja karttaa?” James kysyi.
“Siitä vain”, Harry sanoi.
“Kiitos!” James virnisti ja nappasi viitan sekä kartan Harryn sängyltä. Sitten hän kävi hakemassa Hermionen oleskeluhuoneesta.
“Moi pojat”, Hermione sanoi saapuessaan.
“Menetkö sinä tuon kanssa jonnekin?” Ron kysyi.
“Ajattelin, että täällä kukaan ei huomaa, kun menemme viitan alle, kun oleskeluhuoneessa on kuitenkin porukkaa”, James sanoi, ennen kuin Hermione ehti vastata Ronille.
“Joo”, Hermione myönteli.
“Katsotaas… Voro on huoneessaan Norriskan kanssa, selvä reitti”, James mumisi. Hermione meni Jamesin viereen ja James heitti viitan heidän ylitseen.

[Jeeetu]

White Rose: Kiitos kommentistasi! Jotenkin minusta tuntuu taas hölmöltä, jos Harry olisi kutsunut vanhempiaan etunimellä, joten ne noin. Enimmäkseen tämä ficci kuitenkin keskittyy James/Hermioneen, joten toivottavasti tuo ei haittaa : )

5. LUKU

Ei kulunut montaa minuuttia, kun James ja Hermione olivat keittiössä. He riisuivat näkymättömyysviitan.
“Saisiko täältä jotain ruokaa?” James kysäisi.
“Hermione Granger! Harry Potterin ystävä”, kimitti joku kotitontuista.
“Ai, moi Dobby!” Hermione sanoi iloisesti. Sillä välin toiset kotitontut kiikuttivat Jamesin ja Hermionen eteen monenmoisia herkkuja.
“Tunnetko sinä tuon?” James kysyi Hermionelta osoittaen Dobbya.
“Joo”, Hermione sanoi.
“Harry Potter on hyvä poika. Harry Potter vapautti Dobbyn Malfoyn perheeltä. Dobby pitää Harry Potterista”, Dobby sanoi.
“Sepä on mukavaa. Me lähdetään nyt, moikka”, James sanoi. Sitten hän ja Hermione menivät taas näkymättömyysviitan alle ja lähtivät kohti tarvehuonetta. Se oli vaikeaa, kun Jamesin ja Hermionen piti kantaa ruuat ja karttakin.

Viimein he pääsivät perille. Tahtoisimme rauhallisen paikan, jossa voisi syödä ja olla kahdestaan, kumpikin ajatteli. Se toimi ja tarvehuoneen ovet tulivat näkyviin. James avasi oven ja sitten hän ja Hermione menivät sisälle. Tarvehuone oli aika pieni ja siellä oli iso pehmeä sohva, lämmin takka ja ruokapöytä. James riisui näkymättömyysviitan hänen ja Hermionen yltä. He laittoivat ruuat pöydälle ja kävivät löhöilemään sohvalle.
“Onpa pehmeää”, Hermione sanoi. James otti vaniljaviinerin ja alkoi syömään sitä.
“Maukasta”, hän mutisi. Hermione otti tuulihatun.
“Niin”, tyttökin myönteli.

“Kaikista parasta minusta on kuitenkin, kun sinä olet täällä. Ja me saadaan olla ihan kahdestaan. Ilman ketään muuta”, James sanoi.
“Minustakin se on mukavaa”, Hermione hymyili. Hermione otti ruokakasasta karkin ja syötti sen Jamesille.
“Kiitos”, James hymyili.

Jamesilla ja Hermionella oli hauskaa. He söivät, nauroivat ja pussailivat. Kumpikin unohti katsoa kelloa, niin hauskaa heillä oli. Jonkin ajan päästä Hermionea alkoi kuitenkin väsyttää. Hän vilkaisi kelloa.
“Voi ei, kello on jo puoli kaksi yöllä!” Hermione huudahti.
“Mitä? Onpa aika mennyt nopeasti”, James ihmetteli.
“Pitäisi varmaan lähteä takaisin Rohkelikkotorniin”, Hermione sanoi.
“Niin”, James myönteli ja sitten he lähtivät.

Hetken kuljettuaan Hermione pysähtyi. James katsoi häneen kysyvästi.
“Minä näen sinut”, Hermione sanoi.
“Entä sitten? Eikö se ole ihan normaalia?” James kysyi.
“Me unohdimme näkymättömyysviitan”, Hermione kertoi.
“Ai niin, hupsista”, James sanoi.
“Se täytyy mennä hakemaan”, Hermione käski.
“No ehkä”, James sanoi sarkastisesti. Hän ja Hermione kääntyivät ympäri.

James ja Hermione eivät ehtineet ottaa montaakaan askelta, kun he törmäsivät erääseen rasvatukkaiseen henkilöön.
“Taidatte olla iltakävelyllä, Potter ja Granger”, Kalkaros totesi voitonriemuisesti.  James ja Hermione eivät sanoneet mitään.
“Näin myöhään ei kuitenkaan saa olla enää liikkeellä. Viisikymmentä pistettä pois Rohkelikolta ja kummallekin jälki-istuntoa”, Kalkaros sanoi ja näytti siltä, että joulu olisi tulossa etuajassa. Hermione näytti lievästi sanottuna kauhistuneelta. Jamesin kasvoilta ei voinut lukea mitään.
“Voi anteeksi, professori Ruikuli”, poika sanoi. Kalkaroksen silmät kapenivat viiruiksi.
“Taidanpa ottaa vielä kaksikymmentä pistettä Rohkelikolta kielenkäyttösi takia, Potter”, Kalkaros totesi kylmästi.
“Olen toivonut tällaista tilaisuutta vuosia, että saan laittaa sinut jälki-istuntoon. Harmi vain, ettei Musta ole paikalla”, Kalkaros jatkoi. James mulkoili hänelle, mutta Kalkaros ei välittänyt. Mies jopa hymyili hieman. James ja Hermione päättivät lähteä paikalta, ennen kuin Kalkaros päättäisi vähentää Rohkelikolta vielä lisää pisteitä tai antaa heille lisää jälki-istuntoa. He hipsivät vähin äänin hakemaan näkymättömyysviitan ja kartan tarvehuoneesta ja menivät sitten Rohkelikkotorniin nukkumaan.

Seuraavana päivänä kuudesluokkalaisilla rohkelikoilla oli ensimmäisenä pimeyden voimilta suojautumista. Se oli nykyään Jamesin inhokkiaine, koska Kalkaros opetti kyseistä ainetta. Yleensä niillä tunneilla Kalkaros ilkeili Jamesille, Siriukselle ja Harrylle.

Noin ikuisuuden kuluttua kello soi.
“Potter ja Granger, jääkää luokkaan. Kerron teille jälki-istunnoistanne”, Kalkaros sanoi ja melkein hymyili. Koko luokka katsoi Hermionea ällistyneenä. Miten hän oli saanut jälki-istuntoa?
“Potter, sinä tulet huoneeseeni tänä iltana kello kuusi. Granger, sinä menet Hagridin mökille kuudeksi. Saat siivota sen. Varoitan, Hagrid ei ole siivonnut kunnolla kymmeneen vuoteen. Nyt voitte mennä”, Kalkaros sanoi, kun muut olivat jo lähteneet.

“Ihanaa, saan viettää tänään laatuaikaa Ruikulin kanssa”, James mäkätti, kun hän ja Hermione menivät seuraavalle tunnille.
“Hagridin mökki on varmaan todella likainen”, Hermione pohti.

Harry ja Ron pysäyttivät Jamesin ja Hermionen.
“Hermione, mikä sinuun on oikein mennyt? Mistä sait jälki-istuntoa?” Harry kysyi.
“Jäin Jamesin kanssa käytävillä hiiviskelystä yöllä kiinni. Kalkaros huomasi meidät. Unohdimme näkymättömyysviitan”, Hermione kertoi. Ron pyöritteli silmiään.

“Mitä sinun pitää tehdä?” poika kysyi.
“Siivota Hagridin mökki. Lattiasta kattoon. Ja Kalkaroksella on jotain hommaa Jamesille”, Hermione kertoi.
“No, Hagrid ainakin on kiva. Toivottavasti saat olla hänen kanssaan”, Ron sanoi.
“Minä en edes taida haluta tietää, mitä kaikkea törkyjä sen Hagridin mökistä löytyy”, James tokaisi.
“Niinpä”, Harry sanoi.

Päivä meni liian nopeasti ja pian James jo huomasikin lampsivansa kohti Kalkaroksen työhuonetta. Hän koputti oveen.
“Sisään”, kuului Kalkaroksen kylmä ääni. James avasi oven.
“Käy istumaan”, Kalkaros käski. James teki työtä käskettyä. Kalkaros iski pöydälle laatikon, jossa oli kortteja.
“Sinun pitää kirjoittaa nuo uudestaan”, Kalkaros käski ja laittoi pöydälle kasan puhtaita kortteja.

James otti ensimmäisen kortin laatikosta. James Potter ja Sirius Musta käyttivät Severus Kalkarokseen sata kertaa keholeijus-loitsua ja ripustivat hänet lopuksi nilkoista poikien vessan kattoon. Herra Kalkaroksen irrottamiseen meni kaksi tuntia. Potter ja Musta saivat jälki-istuntoa ja Rohkelikolta lähti viisikymmentä pistettä. James muisti tapauksen kuin eilisen päivän. Hänellä ja Siriuksella oli ollut todella hauskaa.

Koko laatikko oli täynnä kortteja Jamesin ja Siriuksen rikkeistä. Välillä Remus Lupin ja Peter Piskuilankin olivat mukana. Mitä enemmän kortteja James luki, sitä enemmän hänelle tuli ikävä hänen ja Siriuksen kepposia. He olivat kuin veljiä. Ja veljetkin riitelivät. Jamesin pitäisi sanoa vain yksi sana Siriukselle. Anteeksi. Sillä eihän Sirius ollut tehnyt mitään väärää. James ja Lily olivat jo eronneet, kun Sirius ja Lily suutelivat.

Viimein Kalkaros päästi Jamesin vapaaksi. James päätti etsiä heti ensitöikseen Siriuksen. Toivottavasti poika löytyisi Rohkelikon oleskeluhuoneesta. Käytävät oli tyhjät, kun James kulki sinne.

Tietystihän Sirius löytyi oleskeluhuoneesta. Tosin poika oli liimautunut Lilyyn, mutta James ei antanut sen haitata itseään. Sydän pamppaillen hän lähestyi Siriusta ja Lilyä.
“Tuota, Sirius. Voisimmeko puhua hetken?” James pyysi.
“Potter, mene pois. Minulla on muuta tekemistä”, Sirius tiuskaisi, yhä kiinni Lilyssä.
“Minä sanon silti. Minä tahdon pyytää anteeksi. Minä käyttäydyin törpösti. Tietysti sinä ja Lily saatte suudella milloin haluatte, ei se minulle kuulu. Minä vain toivoisin, että voisimme olla taas ystäviä. Olet todella tärkeä minulle, Sirius”, James sanoi. Se sai Siriuksen irrottautumaan Lilystä.
“Saat anteeksi, rakas veliseni”, Sirius hymyili ja antoi Jamesille ison halin.