AngelofDarkness: Jee kommentoija. Vaikka tästä onkin jo aikaa, niin kiitän silti kommentistasi
Mahtavaa, että pidit aiemmista ja toivon, että pidät myös tästä seuraavasta, jos satut lukasemaan.
S
Rosalie/Jacob
Draama, romantiikka
Sinun? Minun. Kapeat sormet kulkivat pitkin pehmeää ihoa, hipsuttaen ja kutittaen välillä. Jacob huokaisi unissaan ja sormet pysähtyivät hetkeksi jatkaen sitten matkaansa nuoren miehen jäntevällä selällä. Jacobin iho oli polttavan kuuma kylmien sormien alla. Rosalien tummissa kultaisissa silmissä oli harvinaisen pehmeä katse tämän seuratessaan rakastajansa unta.
Tumman punaiset huulet kaartuivat hymyyn naisen muistellessa viimeisen puolentoista vuoden tapahtumia ja kuinka he olivat vihdoin lähentyneet Jacobin kanssa.
Rosalie ei voinut silloin sietää Bellaa, ei vieläkään voi, eikä hän ollut ollenkaan innoissaan Edwardin tuodessa tytön heidän kotiinsa. Hän oli ollut suorastaan raivoissaan kaikkien niiden piskien alkaessa parveilemaan
heidän alueellaan. Silloin Rosalie ei vielä kiinnittänyt huomiotaan Jacobiin, eikä huomannut kuinka hyvän näköinen poika silloin jo oli. Hän oli ollut liian kiireinen pitäessään vihaansa yllä Bellaa ja Edwardia kohtaan.
Lopulta Rosalie luovutti. Hän ei saanut ajettua säälittävää ihmistä pois, varsinkaan kun kaikki muut perheen jäsenet olivat niin ihastuneita uuteen leluun. Jopa Emmet. Niinpä Rosalie perääntyi taka-alalle katselemaan tyytymättömänä tapahtumien kulkua.
Silloin hän huomasi Jacobin. Poika oli tuolloin vielä niin toivottomasti ihastunut Bellaan, että se suorastaan kuvotti Rosalieta. Mutta se ei estänyt häntä huomaamasta Jacobin komeita piirteitä.
Jacob norkoili lähes aina jossain Bellan lähellä ja mulkoili Edwardia vähintään yhtä murhanhimoisesti, kuin Rosalie oli aikanaan. Nyt hän tyytyi vain jättämään veljensä huomiotta. Aikansa vaalea kaunotar tarkkaili varjoista, ennen kuin päätti tehdä siirtonsa. Rosalie muisti vieläkin kuin eilisen sen päivän, kun hän liittyi Jacobin seuraan tämän ollessa partiossa heidän rajansa lähettyvillä.
Jacob oli ollut hyvin epäluuloinen, ei Rosalie tosin muuta odottanutkaan. Silti tapaaminen sujui paremmin, kuin hän oli osannut toivoakaan. Etenkin, kun muita laumaan kuuluvia ei ollut lähettyvillä saatikka Bellaa. Hän sai pitää Jacobin huomion vain itsellään.
Sen illan jälkeen Rosalie oli hitaasti, mutta määrätietoisesti lämmitellyt heidän suhdettaan, vaikka se olikin ollut aluksi vaikeaa Jacobin ollessa
niin ihastunut Bellaan ja keskittynyt tappelemaan tämän suosiosta. Eikä Rosalie kyennyt pitämään äkäisiä kommenttejaan aina itsellään.
Rosalien silmissä Bella nautti saamastaan huomiosta. Kaikkihan sen näkivät (paitsi Jacob), ettei Jacobilla ollut mahdollisuuttakaan romanttiseen suhteeseen Bellan kanssa, mutta silti tyttö piti poikaa talutushihnassa valheellisilla
”ehkä” lupauksillaan.
Ja Rosalie vannoi kesyttävänsä suden itselleen. Aivan Bellan nenän edestä.
Lopulta he olivat edenneet varovaiseen ystävyyteen ja siitä hieman (no hyvä on, aika paljonkin) haparoiden rakastavaisiksi. Se oli vaatinut paljon aikaa ja vaivaa, eikä kärsivällisyyttä voitu laskea Rosalien hyveeksi, mutta viimein hän sai mitä halusi. Eikä hänellä ollut aikomustakaan päästää Jacobista irti.
Rosalie hykerteli tyytyväisenä ajatellessaan Bellan (ja Edwardin) ilmettä hänen suudellessa Jacobia pihatiellä. Mitään sanomattomat ruskeat silmät olivat laajentuneet järkytyksestä ja niissä vilahti kiukku. Bella avasi suunsa sanoakseen jotain ja –
”Sinä ajattelet
häntä taas, etkö ajattelekin?” Jacobin unesta karhea ääni havahdutti Rosalien ajatuksistaan. Kultaiset silmät kiinnittyivät nuorukaisen väsyneisiin kasvoihin, joilla kareili huvittunut hymy. Rosalie kohautti olkapäitään hymyillen hieman liian viattomasti ja kumartui suutelemaan Jacobin huulia.
”Tules tänne.” Jacob sanoi naurahtaen ja veti Rosalien lähelleen. Rosalie kikatti kiivetessään nuorukaisen päälle ja painautui aivan kiinni, antaen käsiensä vaellella pitkin jäntevää kehoa.
Kuinka polttavilta Jacobin huulet olivatkaan tuntuneet Rosalien saadessa suudella niitä ensimmäistä kertaa. Aivan Bellan edessä.
~*~
AN: En muista, miten sana mutt suomennettiin, vai oliko koko sanaa ees kirjoissa käytetty, mutta oikeasti, se on luultavasti ainut sana, jolla olen koskaan lukenut Rosalien käyttävän Jacobista tai muista muodonmuuttajista.
Ja sitten vielä, tuo kuuma sana, jota käytin melko ahkerasti kuvaillessani Jacobia ei nyt viittaa siihen ulkonäköön
(vaikka hyvän näköinen onkin) vaan ihoon, sillä jos ihmisen iho tuntui vampyyrille kuumalle, niin kuinka sitten muodonmuuttajan? Vai miten se meni
