Kirjoittaja Aihe: Muumilaakson tarinat: Muumilaakson syksy (S)  (Luettu 3593 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 234
Muumilaakson tarinat: Muumilaakson syksy (S)
« : 07.08.2012 18:06:54 »
Title: Muumilaakson syksy
Author: Violet Uu
Fandom: Muumilaakson tarinat Yukimura lisäsi fandomin myös otsikkoon.
Ikäraja: Sallittu
Genre: Pohdiskeleva angsti.
Vastuunvapaus: Muumit eivät kuulu minulle, enkä saa tästä mitään taloudellista korvausta.
Hahmot: Muumipeikko & Nuuskamuikkunen 
Summary: Syksy on tullut, ja Muumipeikolle se tarkoittaa vain yhtä asiaa.

A/N: Tämä on jokusen vuoden vanha tekele, jolla purin silloin tulevaa ikävää omaa Nuuskamuikkustani kohtaan. Pidän tästä edelleen ja siksi päätin tuoda ficceröisen myös "suuremman yleisön" tietoisuuteen.

 
Muumilaakson syksy

Muumipeikko oli onneton. Syksy oli tulossa ja se tarkoitti sitä, että pian tulisi myös talvi. Muumilaakson ruska oli joka vuosi upeaa katseltavaa, keltaiset vaahteranlehdet löivät leikkiä putoillessaan sateena maahan ja aamuisin kuurankukkaset viipyilivät niityillä.
   Muumipeikolle luonnon uudenlainen kauneus oli kuitenkin vain karu muistutus siitä, että Nuuskamuikkunen lähtisi taas vaeltamaan etelään.

   Muumipeikko ei nähnyt kypsiä puolukoita tai taivaalla liihottavia lintuauroja, ainoa syksyn kuva, jonka hän näki, oli Nuuskamuikkusen loittoneva selkä, joka lopulta katoaisi aina sumuun tai sulautuisi leijaileviin lumihiutaleisiin.

   “Menkää pois”, Muumipeikko olisi halunnut sanoa pienille kuuraruusuille, jotka olivat takertuneet Nuuskamuikkusen teltanliepeeseen. Joka puolella oli kuitenkin merkkejä syksystä, eivätkä ne kadonneet, vaikka pari kuurahippusta sulikin Muumipeikon lämpöisten sormien välissä.

   Muumipeikko oli varma, että vaikka hän olisikin kyennyt kätkemään syksyn merkit, vaikka hän olisi maalannut puiden punertuneet lehdet vihreällä ja sulattanut jok’ikisen kuurankukkasen, Nuuskamuikkunen olisi lähtenyt kuitenkin. Juuri se teki Muumipeikon kaikkein surullisimmaksi.
   Totta kai hän olisi halunnut lähteä Nuuskamuikkusen mukaan, mutta Muumipeikko ei halunnut kysyä. Hän tiesi kyllä, mitä Nuuskamuikkunen vastaisi.
   Toisinaan hänen oli vaikeaa ymmärtää ystävänsä ajatuksia. Miten joku saattoi kaivata yksinäisyyttä niin paljon? Miksi se oli niin tärkeää?

Toki Muumipeikko itsekin halusi olla joskus yksin, mutta hän oli varma, että jos olisi vaellellut koko talven yksinään - vaikka sitten etelän mailla - hulluuden harmaahapsinen vanha ukko olisi tullut hänen järkikultaansa hakemaan. Yksinäisyys olisi järsinyt häntä kuin nälkäinen susi.

Joka syksy Muumipeikko yritti inhota Nuuskamuikkusta, mutta ei koskaan pystynyt siihen kauaa. Heti, kun hän puhui ystävänsä kanssa, tai edes näki tämän, inhon tunne katosi, vaikka hän kuinka yritti pitää siitä kiinni.
   Totuus oli, että juuri etelään vaeltaminen ja se tietynlainen pidättyväisyys, melkein kylmyys, tekivät Nuuskamuikkusesta Nuuskamuikkusen.

   Ja aina keväisin Nuuskamuikkunen tuli takaisin huuliharppu täynnä uusia ihmeellisiä lauluja ja tarinoita, ja ruskeat silmät täynnä tulevan kesän lämpöä.
Muumipeikko ei millään kyennyt inhoamaan sitä kaikkea, eikä puolikas ollut mikään vaihtoehto. Syksyä hän saattoi kuitenkin vilpittömästi inhota, eikä se tuottanut hänelle minkäänlaisia vaikeuksia.

Muumipeikko inhosi syksyä siksikin, että se sai hänet pelkäämään. Pelko ei ollut nipsumaista kylmän, pimeän tai edes ruuan loppumisen pelkoa, vaan raskaampaa ja synkempää. Toisinaan Muumipeikosta tuntui, että pelko söi hänen sydäntään niin kuin nälkä syö vatsalaukkua, jos muumi ei saa iltapäiväteetä ennen päivällistä.

Joka syksy hän pelkäsi, ettei Nuuskamuikkunen enää keväällä palaisikaan.

« Viimeksi muokattu: 07.08.2012 18:37:32 kirjoittanut Yukimura »

I am enough.
.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Vs: Muumilaakson syksy (S)
« Vastaus #1 : 07.08.2012 18:29:53 »
Hui! Eipä tästä ole kuin pari päivää, kun useammallekin kaverille mesessä höpöttelin, kuinka olisi mukava lukea Muumipeikko/Nuuskamuikkusta :) Toki niissä höpöttelyissä oli kyse korkeamman ikärajan ficistä ja oikealla parituksella, tässähän se jää aika pitkälti lukijan pääteltäväksi, mutta joka tapauksessa, joka tapauksessa!

Tässä on oikein mageesti kuvailtu surua ja kaipuuta, mutta kuitenkin sellaista kaikenkattavaa toivoa ja kuvailutyyli pysyy uskollisena alkuperäisteokselle, tosin mä oon animekansaa, kirjoista oon lukenut vain vähäsen ja sarjakuviakin vain silmäillyt, vaikka sisko niitä ahkerasti aina joululahjaksi mulle osteleekin!

Loppu oli varsin pysäyttävä. Miten kaikesta ilosta ja toivosta ja rakkaudesta huolimatta pelko oli kuitenkin määrittävä tekijä joka ikinen syksy. Oih ja voih. Peikkoparkaa <3

Kiitos tästä! :)
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sacrifice

  • Vieras
Vs: Muumilaakson syksy (S)
« Vastaus #2 : 17.08.2012 18:39:03 »
Tässä on oikein mageesti kuvailtu surua ja kaipuuta, mutta kuitenkin sellaista kaikenkattavaa toivoa ja kuvailutyyli pysyy uskollisena alkuperäisteokselle.

Loppu oli varsin pysäyttävä. Miten kaikesta ilosta ja toivosta ja rakkaudesta huolimatta pelko oli kuitenkin määrittävä tekijä joka ikinen syksy. Oih ja voih. Peikkoparkaa <3

Kiitos tästä! :)

Koska nyt jostain syystä en osaa kunnollista kommenttia rakentaa, taidan lainata katsun sanoja :D

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 670
  • Malfoysexual
Vs: Muumilaakson tarinat: Muumilaakson syksy (S)
« Vastaus #3 : 08.07.2020 20:41:42 »
Kaivoin sinulta vanhemman tekstin täältä uumenista, koska tämä kuulosti listauksessa sellaiselta, minkä haluaisin ehdottomasti lukea.

Tämä oli todella suloinen. <3 Jotenkin olit saanut kuvailtua niin hyvin noita Muumipeikon tunnelmia ja ajatuksia sanoiksi. Heillä on tosiaan aina ollut sellainen ystävyys, jonka olet saanut tähän täydellisesti, kuinka Muumipeikko (kirjoitan kokoajan muumimeikko, ähh) on aina niin kovin harmissaan kun Nuuskamuikkunen lähtee pois. Olen itse sitä joskus pienenäkin pohtinut, että miksi Muumipeikko on niin surullinen kun hän kuitenkin menee melkein heti talviunille kun Nuuskamuikkunen lähtee ja saa herätä tyyliin tämän sävelmiin, että se aika ei varmasti tunnu pitkältä. Silti kun itsekin on kasvanut, niin tuo sinun kaunis viimeinen lause pitää täysin paikkaansa, että mistä se kaikki pelko johti juurensa.

Lainaus
Joka syksy hän pelkäsi, ettei Nuuskamuikkunen enää keväällä palaisikaan.

<3

Se on niin erikoinen tunne, kuinka näitä pelkoja syntyy, vaikka toinen ei koskaan antaisi mitään syytä sellaiseen. Ystävyys on parhaimmillaan niin kaunista. Toki jos omaa jotain niin upeaa, on aina pienenä pelkona, että sen menettää.

Onneksi kuitenkin Nuuskamuikkunen on aina palannut keväällä takaisin.

Kiitos tästä tietyllä tapaa haikeasta, mutta kauniista tekstistä. Mielestäni kirjoitat todella ihania lauseita.

niiina
Dramione

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Vs: Muumilaakson tarinat: Muumilaakson syksy (S)
« Vastaus #4 : 10.10.2020 22:12:06 »
niiina kaivoi kesällä nyt ajankohtaisen tekstin esiin. Ehkä tämä alkaa olla niitä hetkiä ja viikkoja, jolloin Nuuskamuikkuinen taas lähtee ja Muumipeikkoa kalvaa tyhjyys ja syksyn turhuus. Tähän sopii tämä Muumipeikon puolelta kuvailtu yksipuolisuus asiasta. Tokihan hän tietää miksi ja on varmasti kuullut sen useammankin kerran Muikkuselta itseltään. Mutta onhan se rankkaan kokea joka ikinen syksy se sama ikävä. Ja jäädä uudelleen siihen samaan pelkoo siitä palaisko toinen kevään tullen. Olisihan se kamalaa jos toinen ei joskus palaisikaan.  :-\