Kiitos kommentistasi Mockingbea! Tässäpä on jatkoa!
Kaapattu Tylypahka osa 2/3 Toffee katsahti Minervaa, joka katsoi tätä tosissaan. Epämielluttävä virnistys nousi Toffeen kasvoille.
- Siis ihan
mitä vain? hän varmisti.
Minerva nyökkäsi.
- Hyvä on. VORO! Anna Potterin olla.
Voro näytti pettyneeltä, kun ei saanutkaan kiduttaa ketään, mutta päästi kumminkin irti Harryn kädestä. Minerva huokaisi helpotuksesta, mutta se jäi katkonaiseksi, kun Toffee heilautti sauvaansa loihtien kullankeltaisen mekon hänen eteensä.
- Nähdään siis joka ilta illallisten merkeissä, Toffee sanoi. - Laita tämä mekko aina päällesi. Nyt voitkin sitten mennä.
Minerva lähti pois äkkiä ja oven ulkopuolella hän tutkaili mekkoa; siinä oli v-aukko, joka oli aivan liian paljastava ja helma oli niin lyhyt, että hänen säärensä näkyisivät aivan varmasti. Minervan teki mieli häipyä pois Tylypahkasta, mutta tiesi, ettei voisi, koska vartijat tukkivat tiet ja Voro varmasti saisi kiduttaa Harrya hänen karkaamisensa tähden. Hän lähti omaan huoneeseensa ja hämmästyi suuresti nähdessään Williamsin makoilevan hänen sängyllään.
- Hei, kultsu, Williams tervehti.
- Tiedäkin, että olen varattu ällölle Toffeelle, Minerva mutisi istuen sohvalle.
- Noh, minä sain häneltä luvan lellitellä sinua, Williams sanoi, nousi ylös sängystä ja istahti hänen viereensä.
Minerva käänsi Williamsille selkänsä.
- Joku vartioista! Laittakaa Potter roikkumaan kaulastaan tyrmän kattoon! Williams huikkasi.
Kaksi vartijaa ilmestyi oven suuhun.
- Ei Minerva minun mielestäni tehnyt mitään, toinen vartijoista sanoi.
- Hän... äh, unohtakaa. Menkää pois!
Vartijat häipyivät. Williams katsoi hetken Minervan selkää, kunnes sitten alkoi hivelemaan sitä sormillaan.
- Sinulla on sileä selkä, hän kuiskasi.
Minervaa ällötti, joten hän irtaantui pois Williamsin läheltä.
- Olipa kilttiä, Williams tuhahti. - Rangaistukseksi saat siivota koko Suuren salin ilman sauvaa tai muuten Potter ripustetaan tyrmän kattoon!
Williams otti Minervan sauvan ja lähti pois hänen huoneestaan. Matkalla pihamaalle Williams törmäsi Vauhkomieleen.
- Naiset ovat kajahtaneita, Williams mutisi.
- Älä. Minulla menee hyvin, koska minä en ole koskaan seurustellut enkä muuta sellaista, Vauhkomieli sanoi.
Williams hätkähti.
- Ei minulla niin sanotusti ole ongelmia. Minä en vain käsitä naisia. No, ainakin Minervalla on tehtävää siivottaessaan koko Suuri sali puhtaaksi.
Kun Williams jatkoi maktaansa Vauhkomieli päätti mennä katsomaan, miten Minerva selvisi.
Minerva oli pessyt neljä ikkunaa ja sekin oli jo väsyttävää ilman taikuutta. Hän päätti levätä hetken ja istahti tuolille. Kun Suuren salin ovi avautui hän pomppasi ylös.
- Kyllä minä siivoan! hän sanoi.
Nähdessään Vauhkomielen Minerva lopetti ja totesi:
- Ai, sinä.
- Minäpä juuri. Anna kun autan.
Vauhkomieli heilautti sauvaansa ja hetkessä koko Suuri sali loisti kirkas timantti.
- Kiitos, Minerva kiitti. - Minäpä tästä lähden.
- Minne sinä menet? Vauhkomieli kysyi ja kun Minerva näki hänen uteliaisuutensa hän vastasi:
- Illalliselle Toffeen kanssa.
Minervan lähdettyä Vauhkomieli aisti palaneen käryä, sillä eihän Toffee ikinä järjestäisi huvikseen illallisia, mutta tuskinpa hänellä oli mitään tärkeää puhuttavaa Minervan kanssa.
Illallisella Toffee ja Minerva söivät yhdessä hienossa ravintolassa. Minerva ei olisi millään halunnut syödä mitään, mutta Toffee kumminkin tilasi hänelle ison pizzan.
- Ajattele, jos me menisimme naimisiin, Toffee haaveili. - Saisimme kolme poikaa.
- Minä haluaisin kyllä yhden tytön, Minerva sanoi.
- Noh, hyvä on. Niistä pojista tulee yhtä älykkäitä kuin minusta ja perivät minun ulkonäköni ja kaiken ja siitä tytöstä tulee vain nörtti. Opetan pojat kunnioittamaan minua ja he sitten palvelevat minua aina!
- Itserakas, Minerva mutisi.
Syömisen jälkeen Minerva muisti, että Williams oli vähän lähennellyt häntä tänään ja jos hän sanoisi siitä Toffeelle tämä olisi kiireessään koko ajan vahtimassa Williamsia eikä kerkeäisi olla hänen kanssaan.
- Muuten, Williams lähenteli minua tänään, Minerva sanoi.
- EI KAI?! Se sika! Älä huoli, minä suojelen sinua, Toffee lohdutti.
Seuraavana Kansliassa Toffee oli tilannut ison sohvan, jossa hän nyt makoili; Pimento tuuletti häntä ja Percy heitteli hänelle viinirypäleitä suuhunsa.
- Tämä se vasta on elämää, Toffee huokaisi.
Kanslian ovi avautui ja John Dawlish käppäili sisään.
- Ahaa. Sinä siis näit ilmoituksen taikaministeriön ovessa? Toffee kysyi.
John nyökkäsi.
- Hyvä. Auroreille ei ole kyllä enää mitään tarvetta, joten taitosi taitavat mennä nyt hukkaan.
- Enkö saa edes ottaa kuolonsyöjiä kiinni? John kysyi.
- Et. Saat siivoamisesta 10 kaljuunaa per päivä ja minun viihdyttämisestä 15 kaljuunaa.
- Surkeat palkat!
- EROA SITTEN!
John nyökkäsi ja lähti pois. Toffee tuhahti ja nousi istumaan, kun näki Williamsin tulevan huoneeseen Kingsley perässään.
- Tämä idiootti hajotti teidän muotokuvapatsaanne, Williams kertoi.
- Kingsleykö? En voi uskoa tuota todeksi. Miksi teit sen?! Toffee ärähti.
Kingsley pysyi vaiti. Toffee alkoi menettää hermonsa; miksi juuri hänen patsaansa, missä oli hänen muotokuvansa?
- HEITÄ HÄNET LUKKOJEN TAAKSE, WILLIAMS! Toffee huusi.
- Sinun valtasi ei toimi enää kauaa! Kaikki ovat jo väsyneitä ja käytät asemaasi väärin! Kingsley ärähti.
- ET PUHU MINULLE NOIN!
- Kohta kutsun lohikäärmeen syömään sinut!
Kauhu välähti Toffeen kasvoilla ja hän tärisi hieman. Williams tarttui Kingsleytä käsistä ja veti tämän pois kansliasta.
- Mokoma, Toffee mutisi.
Nyt Minerva astui ovesta sisään.
- Mitä kiireellistä asiaa sinulla oli minulle? hän kysyi
- Noh...
Toffee näytti hänelle kultaista sormusta, polvistui ja kysyi:
- Minerva, tuletko kanssani naimisiin?
- En.
Toffee hätkähti rajusti.
- Mitä sanoit?
- En tule kanssasi naimisiin, Minerva sanoi jyrkästi.
- Miksi et?
- 1. Koska en rakasta sinua, 2. Sinä olet ällöttävä ja 3. Olen jo luovuttanut sydämeni ihastukselleni.
Salama välkähti Toffeen silmissä. Siinä samassa vartija oli tarttunut Minervaa olkapäistä ja sitonut hänet Dumbledoren entiseen tuoliin.
- Pysyt siinä niin kauan, kunnes suostut, Toffee päätti. - Ja minä hoitelen sen sinun ihastuksesikin, sillä taidanpa arvata, kuka hän on...