Kirjoittaja Aihe: Viimeiset kyyneleet (S, angst, raapale)  (Luettu 1556 kertaa)

sieerra

  • ***
  • Viestejä: 39
  • © Vanilje
Viimeiset kyyneleet (S, angst, raapale)
« : 03.08.2012 22:03:19 »
Kirjoittaja: sieerra
Ikäraja: Sallittu
Genre: angst
A/N: Iltana eräänä velloin itsesäälissä ja syntyi tämä raapale – ajatusten purkaminen näin helpotti oloani paljon. Kommenteista tykkään kovasti valtavasti! :)

Viimeiset kyyneleet


Tällä kertaa lupaan itselleni, nää on viimeiset kyyneleet. Viimeiset, jotka vuodatan sinulle.

Mulla on suklaata pähkinöillä, jotain niin makeaa ja imelänpahaa että tekisi mieli parkua. Rakkausromaani, hömppää kyllä ja joillekin roskaa, mutta mulle paras tapa haudata sydänsurut syvälle syvälle sisimpään. Puristaa kokoon ja kasaan niin lujaa kuin ei olisi koskaan ollutkaan.

Ja näin mä uskottelen itselleni, niin kauan kun päivä ja hetki seuraava taas koittaa.

Eikä silloin ole väliä.

Ei millään, mitä olen itselleni luvannut ja vannonut, vaan vain sillä, miten satutat mua kerta kerran perään. Erona vain se, että jokaisella kerralla koskee yhä vain enemmän. 

Kyyneleet virtaavat puroina taas.
You only miss the sun when it starts to snow
sieerra nevada

Herkkuoone

  • Vieras
Vs: Viimeiset kyyneleet (S, angst, raapale)
« Vastaus #1 : 29.07.2013 12:10:14 »
Surullista. :< Epäonniset rakkaustarinat ja saavuttamattomat rakkaudet aiheuttavat aina sellaisen ”höh”-reaktion – niin tämäkin. Tekstin ”minän” ajatukset viimeisestä ”sinulle” vuodattamistaan kyynelistä ovat hyvin samaistuttavia kaikessa surullisuudessaan ja katkeruudessaan. Samaistumisen helppouden vuoksi lukijana kaikki sympatiat ovat kyllä minäkertojan puolella, vaikka syitä tähän tilanteeseen ei tekstissä tuodakaan esiin. Sääliksi käy, ei kukaan ansaitse tulla satutetuksi – eikä varsinkaan montaa kertaa. :<

Tämän tekstin tyyli on kiva, tavanomaisesta hiukan poikkeavat sanajärjestykset tekevät tekstistä aavistuksen verran runomaisen, mikä sopii tähän kivasti. Otsikko puolestaan aiheutti minussa kamalan ristiriitaisia tuntemuksia, sillä se kyllä kuvastaa hyvin itse tekstiä, mutta on samalla kamalan kliseinen, mutta noh, vähän kliseinenhän on aihekin.

Vielä yksi juttu, jota jäin miettimään:
Rakkausromaani, hömppää kyllä ja joillekin roskaa, mutta mulle paras tapa haudata sydänsurut syvälle syvälle sisimpään.
Onko tässä virkkeessä tarkoituksella kaksi kertaa ”syvälle” vai ihan vahingossa? :3

Kiitokset tästä! :>
~ Herkku.