Mustetta, neiti Evans (James/Lily, Sirius, S)

[Letizia]

Otsikko: Mustetta, neiti Evans
Ikäraja: S
Sanamäärä: n. 600
Tyylilaji: draama, huumori
Päähenkilöt: James/Lily, Sirius

Tiivistelmä: Oikeastaan koko juttu oli Siriukselta melko lapsellinen idea, James tuumi.

Disclaimer: Kaikki Harry Potter -universumin osaksi tunnistettava kuuluu J. K. Rowlingille.

a/n: Tällä ei selvästikään ole kovin syvällisiä tarkoitusperiä (mutta ehkä silti jotain lieviä sivumerkityksiä) eikä tästä liene muuta mainittavaa kuin se, että jouduin yhtä lausetta varten tarkistamaan Iso-Britannian rautatieverkon, heh. Palautetta saa toki antaa.


 

***

James Potter ei osaa paikantaa tarkkaa hetkeä, jolloin hän rakastui Lily Evansiin. Hän on vakuuttunut, että se on tapahtunut jonakin täsmällisenä ajankohtana, sillä James Potter uskoo rakkauteen: rakkaus on oikukas, rakkaus on eriskummallinen, mutta rakkaus on selvästi erotettavissa ystävyydestä tai toveruudesta ja toisaalta myöskin maallisista tunteista, joita Jamesilla saattaa olla ylipäänsä miellyttäviä noitia kohtaan.

James osaa kuitenkin paikantaa täsmälleen hetken, jolloin Lily Evans lakkasi olemasta hänen silmissään nipottava pikku hikipinko.

Tämä tapahtui kolmannen vuoden ensimmäisellä taikuuden historian oppitunnilla. Kuluneiden kahden vuoden ajan James ja Sirius olivat nykineet Lilyä leteistä, lennättäneet paperilennokkeja häntä päin kesken oppituntien ja harjoitelleet manauksia hänen limaiseen outolintukaveriinsa aina, kun heillä oli yhteisiä tunteja Luihuisen kanssa. Se kaikki tuntuu nyt melko lapselliselta, James myöntää, mutta - no, siitä on jo vuosia. Useita vuosia, James vakuuttaa itselleen ja yrittää jättää huomiotta sen tosiseikan, että he yhä toisinaan noituvat Severus Snapen, kun Lily ei ole näkemässä.

Taikuuden historiassa James istui Peterin ja Siriuksen välissä, ja Siriuksen edessä istui Myra Larson, jonka vieressä istui Lily. Lilyn tukka oli sinä päivänä kahdella pitkällä palmikolla, jotka oli sidottu vihreillä nauhoilla ja letitetty niin tiukkaan, että hänen silmänsä menivät vinoon. (Eivät ne tietenkään todellisuudessa menneet, mutta he olivat keksineet sanoa niin edellisenä keväänä.) Lily oli kumartunut kirjansa ylle ja letit pyyhkivät pulpettia, mutta sitten hän käänsi päätään ja heilautti molemmat palmikot selkäpuolelleen, jotta ne eivät sotkisi hänen muistiinpanojaan.

Palmikot makasivat selässä kiiltävinä ja houkuttelevina kuin tarhakäärmeet rantakalliolla, eikä yksikään keskenkasvuinen velho olisi malttanut jättää koskematta niihin. Sirius kurkotti eteensä ja otti lähimmän palmikon pään sormiinsa varovasti, niin ettei Lily huomannut, ja alkoi hivuttaa sitä tuuma tuumalta kohti mustepulloaan. Remus huomasi ja vilkaisi häntä anovasti mutta tyytyi lopulta piiloutumaan kirjansa taakse, koska tiesi, ettei mitään ollut tehtävissä.

Oikeastaan koko juttu oli Siriukselta melko lapsellinen idea, James tuumi. He olivat nyt kolmasluokkalaisia, ja viimeistään menneen kesän aikana James oli alkanut hahmottaa, etteivät tytöt kenties olleetkaan niin vastenmielisiä olentoja kuin hän ja Sirius joskus olivat vannoneet, ja että hiusten uittaminen musteessa ei välttämättä edistäisi pyrkimyksiä tutustua näihin olentoihin lähemmin.

Juuri kun Sirius oli kastamaisillaan Lilyn letin musteeseen, Myra sattui sanomaan jotakin. Lily käänsi päätään sivulle, havaitsi hiustensa olevan jumissa ja käännähti ympäri. Sirius vetäisi kätensä pois ja piilotti ne viattoman näköisenä pulpetin alle. James oli varma, että Lily vain tuhahtaisi ja nakkelisi niskojaan kopean näköisenä eikä sanoisi mitään, sillä niin hän teki aina. Sirius nauraa tyrskähtelisi, ja koko näytelmä ehtisi mahdollisesti toistua ennen kuin tunti olisi lopussa.

James kuitenkin erehtyi. Lily toimi hämmästyttävän nopeasti, ikään kuin hän olisi hautonut kostoa koko kesän - James tuli myöhemmin ajatelleeksi, että mahdollisesti olikin - eikä James ehtinyt muuta kuin vilkaista nopeasti Peteriä ja ajatella, pitäisikö heidän jotenkin puuttua asiaan. Tyttö pyörähti tuolillaan ja nousi ylös, tarttui taikasauvaansa ja toisella kädellään kiskaisi sumeilematta Siriusta hiuksista, jotka tuolloin olivat naurettavan pitkät. (Rouva Black oli pakottanut leikkaamaan ne kesällä, mutta junassa Sirius oli onnistunut kasvattamaan ne takaisin Peterborough'n ja Doncasterin välillä.) Lily sihahti jonkin loitsun, jota James ei tuntenut, ja hänen sauvastaan pölähti savupilvi. Sen haju toi mieleen musteen sekä kitkerän lakan, jota Jamesin äiti aina käytti yrittäessään turhaan saada hiuksensa pysymään kurissa.

"Auts! Hitto!" Sirius älähti köhien ja tuli samalla kaataneeksi mustepullonsa Remusin muistiinpanoille. Useat oppilaat kääntyivät katsomaan.

"Kiitos samoin", Lily kuiskasi vihaisesti ja pudottautui takaisin tuoliinsa juuri, kun professori Binns käänsi katseensa liitutaulusta ja räpytteli silmiään muutaman kerran.

"Oliko täällä jotakin hämminkiä, Blake?" professori narahti.

"Ei, professori", Sirius mutisi tuijottaen tylsästi pulpettiaan. Hänen hiuksensa olivat nyt kahdella siistillä palmikolla, joiden latvoista tippui tasaisesti mustetta, niin että koko pöytä oli pian sotkeutunut siihen.

Evansilla kieltämättä säteilee, James ajatteli virnistellen ja päätti kopioida loitsun käytettäväksi vihollisia vastaan.

***

[Kaapo]

Hehei kommettikamppanjasta päivää!

Aww, mukava pikkuinen pätkä. c: Tykkäsin kovasti siitä, millainen tunne Jamesista jäi, myös Sirius oli hirveän mukavantuntuinen. (En oikein osaa selittää, mutta siis jäi kiva fiilis) Propsit myös siitä, että käytit Snapea ja Blackia! c: Itse käytän varsinkin Blackia paljon ja jotenkin Musta ei vain sovi omaan käyttöön ollenkaan.

Tapahtumat tapahtuvat 1973, mutta koska sain käsityksen, että James muistelee tapahtumaa, niin minkä ikäinen James tätä viatonta nuoruuttaan oikein muistelee? Jäi hiukan häiritsemään.

Se kaikki tuntuu nyt melko lapselliselta, James myöntää,
---
Oikeastaan koko juttu oli Siriukselta melko lapsellinen idea, James myönsi.

Tässä tuli tällainen hiukan ärsyttävä toisto. Se olisi toiminut, jos toinen myöntää olisi ollut eri tai jokin olisi muuttunut. Mutta kaksi lähes samanlaista kohtaa oli hivenen häiritsevää.

Palmikot makasivat selässä kiiltävinä ja houkuttelevina kuin tarhakäärmeet rantakalliolla

mikä vertaus.

Kaikinpuolin tämä oli varsin mukavaisa pieni pätkä. c: Kiitos tästä.

- Kaapo

[Letizia]

Kaapo: Kiitos piristävästä kommentista! Kiva, että joku myös tykkää alkuperäisistä nimistä, kun toisia ne taas häiritsevät. Itse en osaa käyttää suomennoksia, kun eivät ne vaan tunnu oikeilta.. (Ja sitä paitsi Binnsin nimisekoilu ei olisi toiminut.)

Tapahtumat tapahtuvat 1973, mutta koska sain käsityksen, että James muistelee tapahtumaa, niin minkä ikäinen James tätä viatonta nuoruuttaan oikein muistelee? Jäi hiukan häiritsemään.

Joo, James muistelee tapahtumia, mutta jätin oikeastaan tahallaan selventämättä, että milloin tarkkaanottaen preesensissä kerrottu osuus tapahtuu, koska mielestäni sillä ei ollut merkitystä. Voisi olettaa, että se tapahtuu esim. 7. luokalla, kun James seurustelee Lilyn kanssa, mutta Snape on yhä päivittäin noitumisetäisyydellä. :P

Se kaikki tuntuu nyt melko lapselliselta, James myöntää,
---
Oikeastaan koko juttu oli Siriukselta melko lapsellinen idea, James myönsi.

Tässä tuli tällainen hiukan ärsyttävä toisto. Se olisi toiminut, jos toinen myöntää olisi ollut eri tai jokin olisi muuttunut. Mutta kaksi lähes samanlaista kohtaa oli hivenen häiritsevää.

Ääh, totta. Tuo jälkimmäinen oli alunperin "James ajatteli", mutta muutin siihen viime hetkellä "myönsi", koska se sitoi sen edelliseen kappaleeseen (että James oli tavallaan samaa mieltä Remusin kanssa siitä että huono idea). Ja unohdin, että alussa oli jo melkein sama ilmaisu. Taidan muuttaa sen takaisin.

Hehee, hauska että poimit nuo tarhakäärmeet tuolta, kun hihittelin niille itsekin. James on kuitenkin vasta juuri siirtymässä maailmaan, jossa tytöt kiinnostavat enemmän kuin sammakot ja sisiliskot. :D

[Letizia]

Kuka täällä laittaa Siriuksen nöyrtymään? Kommentoin ihan vain muistuttaakseni, ettei se ole sallittua, vaan äärimmäisen halpamainen ja epäkunnioitettava teko.

Mutta enhän minä sillä, ettenkö pitäisi Siriuksesta. Päinvastoin - mutta kenen muun tukasta muka saisi yhtä hienot letit? :-) (Tosin veikkaan vahvasti, että loitsua kokeiltiin myöhemmin Severukseen, vaikka tämä lienee niitä juttuja, joita James yrittää olla mainitsematta myöhemmällä iällä, jos yrittää tehdä hyvän vaikutuksen lukijaan...)

Tätä oli oikeastaan aika kiva kirjoittaa Jamesin näkökulmasta, vaikka tiedän että pidemmässä tai vakavammassa tekstissä Jamesin pään sisään meneminen olisi mulle aika haasteellista.

Kiitos kommentistasi!

[Aalto]

Tykkäsin! Koko tilanne oli jotenkin tosi aidontuntuinen, tylsä tunti ja Sirius päättää pitää vähän hauskaa. James oli ihastuttava ajatellessaan olevansa tyttöjen härnäämisen yläpuolella nyt kun hän oli jo kolmasluokkalainen, ja Sirius oli oikea nuori hurmuri leikkiessään Lilyn leteillä 

***

Lilyn tukka oli sinä päivänä kahdella pitkällä palmikolla, jotka oli sidottu vihreillä nauhoilla ja letitetty niin tiukkaan, että hänen silmänsä menivät vinoon. (Eivät ne tietenkään todellisuudessa menneet, mutta he olivat keksineet sanoa niin edellisenä keväänä.)

***

Tämä oli varsinkin niin kelmimäinen kohta, että oli vähällä revetä kokonaan. James yrittää olla todella aikuinen, mutta edelliskevään tempaukset nousivat silti mieleen (:

[Letizia]

Aalto: Kiitos paljon kommentistasi! Huomasin sen melkolailla myöhässä ja en sitten muka kehdannut nostaa omaa ketjuani... mutta pöllömpää lienee jättää vastaamatta. Teinipojista (tai pikkupojista) kirjoittaminen ei ole ihan helpointa minulle, joten mukava kuulla, että jutut kuulostivat kelmimäisiltä. :)

(Hmm, jäin kyllä nyt miettimään, että menevätköhän tässä aikakerrostumat solmuun kun preesens-James muistelee kolmasluokkalaista Jamesia joka muistelee edellisiä vuosia. No, sille en enää tämän fikin osalta voi kai mitään.)

[Beelsebutt]

Vautsi! Tosi kiva ficci! Jotenkin tästä kuultaa läpi kertojan ikä, siis Jamesin pienet välihuomautukset tuolla tekstin lomassa saa ajattelemaan nimenomana keskenkasvuista, vaikka siitähän on jo useita vuosia (ehkä just tuo eniten pisti miettimään

Tykkään hurjasti, miten peruutetaan taaksepäin ja pohjustetaan lyhyesti ja ytimekkäästi tarina ikään kuin tulevaisuudesta käsin. Plussaa myös siitä, ettei James vain yhtenä päivänä luonut katsettaan Lilyyn ja ollut aivan "vau, tämä on rakkautta!" vaan että se tuli kuitenkin pikkuhiljaa. Ensin Lily onkin cool ja sitten vasta potentiaalinen vaimoehdokas. Tai kaikesta päätellen ainoa vaimoehdokas XD

Mutta joo. Kertojaääni on veikeä muutekin hypähtelemällä ja selittelemällä aina välistä syitä ja seurauksia ja jopa puolustautumalla, kuinka yksikään keskenkasvuinen velho ei olisi malttanut jättää koskematta letteihin, koska, no, niin. Siinähän ne roikkuivat, silmien alla, aivan sormien ulottuvilla x)

Hei, hienoa, että Siriuksen äiti oli käskenyt mennä parturiin (hehe, ei varmaan kuitenkaan komentanut hankkimaan työpaikkaa), koska eihän nyt pitkää tukkaa nuorelle pojalle, raggariltahan se näyttää. Ja Dumbledorekin on huuhkaja, jota ei kannata matkia ja että Sirius, aitona kapinallisena, kasvatti tukkansa oitis takaisin, kun silmä vältti. Varmasti näytti hyvältä letitettynä <3

Tästä tuli hyvä mieli, kiitos!

[Letizia]

Apua, melkein säikähdin kun tätä oli kommentoitu. :D Kiitos, Beelsebutt, ja hauska että oli hauskaa. Onhan keskenkasvuinen James aika huvittava...

Mä luulen, ettei Walburga jättänyt käskemiseen vaan korkeimman omakätisesti manasi paikalle kaupungin teräväsaksisimman parturin. Ja Sirius kai ajatteli, että tahtojen taisto oli sillä erää paras luovuttaa ja jättää tukankasvattaminen junaan.

Ja Dumbledorekin on huuhkaja, jota ei kannata matkia ;)

Niin, millaisissa käsissä onkaan velho-Britannian koululaitos!