Räsynukke (K-11, Narcissa/Bellatrix)

[Vanilje]

Kirjoittaja: Vanilje
Beta: fierté, kiiiitos ♥
Ikäraja: K-11
Genre: angst, tuplaraapale
Paritus: yksipuolinen Narcissa/Bellatrix, Lucius/Narcissa
Varoitukset: insestiä ja eräänlaista hyväksikäyttöä
Haasteet: FF100 (006. Viikot), Kerää kaikki hahmot (Bellatrix Lestrange), Pimeän tuolle puolen (Bellatrix Lestrange), Femme10 vol. 3, Genre10, Tunne10 (Häpeä), OTS20 (Luihuiset), Ficlet300 (085. Perheenjäsen)
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot, joita minä vaan lainaan tekeleissäni. En myöskään saa teksteistäni minkäänlaista rahallista korvausta.

A/N: Tämän tuplaraapaleen ideasta/inspiraatiosta saan kiittää LND:tä, joka heitti Raapalekaivossa minulle haasteen. Tällainen tästä lopulta tuli, ja olen kyllä lopputulokseen ihan tyytyväinen. Osittain kiitokset siitä kuuluu fiertélle, joka auttoi tämän hiomisessa. Hih.

Räsynukke

Yöpöydän avonainen laatikko, päiväkirjan rypistyneet sivut. Bellatrix tiesi.

Narcissa oli säikähtänyt, vihainen. Ei minkään ollut kuulunut mennä näin, ei. Häpeä poltti hänen kasvojaan.

Pimeänhämärä huone. Mustat sukkanauhat, Bellatrixin huulet hänen kaulallaan.

”Kuule Cissy, kun menemme ylihuomenna Orionin ja Walburgan luo, tarvitsen heidän talostaan yhden esineen. Ja minä haluan, että sinä haet sen minulle. Tai muuten minulta saattaisi lipsahtaa jotakin.”

Vasta myöhemmin Narcissa ymmärsi kuinka paljon Bellatrix oli käyttänyt häntä hyväkseen. Bellatrix ei koskaan ollut välittänyt hänestä samalla tavoin kuin hän siskostaan. Hän itse oli tuntenut väärin. Narcissa katui, että koskaan oli lähtenyt Bellatrixin peliin mukaan. Kaiken aikaa hän oli vain ollut Bellatrixin räsynukke. Säälittävää.

Luciuksen hampaat näykkäisemässä hänen korvanlehteään. Kuuma hengitys kulkemassa hänen ihollaan.

Edes Lucius ei auttanut pyyhkimään pois sitä kaikkea, vaikka Narcissa oli niin toivonut. Sydän tuntui hakkaavan liian nopeasti ja takaraivossa takoi koko ajan muisto vääristä ajatuksista. Aivan kuin jokin olisi varjostanut häntä päivästä toiseen.

Ja ehkä se lopulta olikin niin. Eivät muut sitä tienneet, mutta Narcissa tunsi itsensä epätoivoiseksi.

Siihen ei vaadittu muuta kuin viikkoja kestänyt ahdistus ja pimeänä syysiltana muutama lasi viiniä. Lucius nukkui tietämättömänä yläkerrassa, kun Narcissa poltti päiväkirjansa ja tiesi, ettei voinut enää perääntyä.

Viikon kuluttua Malfoyiden sukuhaudan kiveykseen kaiverrettiin koukerokirjaimin uusi nimi.

[Funtion]

No niin, nyt mä sit vihdoin kommentoin tätä! Musta on tosi hienoo, miten sä hioit tätä ties kuinka paljon ja miten tästä tuli näin hiton hyvä! Propsit sulle tästä oikeesti.

Yöpöydän avonainen laatikko, päiväkirjan rypistyneet sivut. Bellatrix tiesi.
Vain muutama hassu sana, joita ei voi edes lauseiksi kutsua (sillä sieltä puuttuu predikaatti) ja silti tää kohta kertoi niin paljon. Tuli melkein oikein kylmänväreet kun luin tän kohdan.

Pimeänhämärä huone. Mustat sukkanauhat, Bellatrixin huulet hänen kaulallaan.
Ja jälleen samantyylinen kohta. Hyi kauhee, miten ahdistava olo näistä tuli! Sä sait aivan upeasti välitettyä tän koko tunnelman muutaman sanan avulla.

Viikon kuluttua Malfoyiden sukuhaudan kiveykseen kaiverrettiin koukerokirjaimin uusi nimi.
Enkä mä voi kuin ylistää tätä loppua. Tässä on juuri sitä konkretisointia, jota mä halusin. Tää tavallaan aiheuttaa aluksi sellaisen wtf-hetken, jonka jälkeen syttyy lamppu palamaan ja tajuaa mitä tuo tarkoittaa ja sitten… lisää kylmänväreitä. Tää oli niin pysäyttävä lopetuslause.

Siihen ei vaadittu muuta kuin viikkoja kestänyt ahdistus ja pimeänä syysiltana muutama lasi viiniä.
Tähän mä jotenkin mielessäni lisäsin "punaviiniä" sillä tarkennukset on kivoja. Ja tää juttu tuli mulle siis vasta nyt mieleen, aiemmin en ees kiinnittänyt tähän huomiota… kai se johtuu siitä, että tää teksti on nyt sen verran tuttu, että yksityiskohtiin kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Rehellisesti voin sanoo, että tää on yksi vaikuttavimmista raapaleista, joita oon Finistä lukenut (tosin en oo lukenut niitä kuin ehkä vajaa parikymmentä.. mut silti!) Tässä oli ihan mielettömän paljon asiaa, enkä voi uskoo miten sait tän kaiken mahtumaan kahteensataan sanaan. Varsinkin, kun tää kertoo viikkojen tapahtumista, eikä mistään yhdestä päivästä tai yhdestä hetkestä.

Sun kirjoitustyylis on ihanan selkeä olematta tylsä. Siellä ei ollut turhia korulauseita tai -sanoja, eikä teksti ollut niin kiemuraista, että sitä olisi joutunut lukemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Sä kuitenkin oot kirjottanut tuonne hienoja yksityiskohtia, joista voi tehdä omia päätelmiä, minkä takia tähän tuli hieman sellaista tulkinnanvaraisuutta. Aa tykkään!

Kiitos tästä, tää oli oikeesti tosi hieno raapale. <3

[Haruka]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa!
Ja heti näin alkuun anteeksipyyntöni, jos tän kommentoimisessa on kestänyt näinkin pitkään...

Mutta mutta...
Näiden kahden naisen suhde on alusta alkaen ollut kieroonkasvanut ja hieman sairaskin, vaikka ne onkin sisaruksia.  Kumpikaan ei oo koskaan varsinaisesti ollut mun suosikkihahmoni Pottereissa, mut Narcissaa mun kävi tosin hieman sääliksi tässä, kun se tekee lopulta valintansa. Mutta mä ymmärrän, että tuollaisessa tilanteessa ei olisi muita vaihtoehtoja kuin tuhota mahdollinen todistusaineisto.

Mä tykkäsin tästä tekstistä, tää oli lyhyt ja sujuvaa luettavaa ja tästä kuvastui todella selkeästi se ahdistus, mitä Narcissa tuntee. En oo juuri lueskellut Potter-fandomia, mut ne, mitä oon lukenut, oon tykännyt niistä, kuten tästäkin.
Kiitos!

-Haruka

[Odo]

Bellatrix/Narcissa♥
Sisarusten väliset suhteet ovat jollain tavalla sellaisia, että ne voivat olla hyvin toimivia, mutta samalla ne ovat jotenkin kieroutuneita. Tässä tekstissä kieroutuneisuutta oli käytetty hyväksi, joka todellakin sopi Bellatrixille ja hänen luonteelleen. Se, että olit tekstiin sekoittanut kaksikon nuoruutta ja Cissyn vanhempaa ikää olivat myös todella toimivia ratkaisuja.

Hahmot olivat sellaisia kuin niiden kuuluukin ja Cissystä nuorempana olisi voinut kuvitellakin jotain tuollaista. Pieni salaisuus, jonka on kirjoittanut päiväkirjaan. Bellatrix taas on sellainen, joka saattaisi lukea sitä päiväkirjaa ja vielä käytää hyväkseen sitä, mitä siitä on saanut irti. Pidin myös siitä, että Orion ja Walburga oli otettu tähän esimerkiksi. Minun canonissani Walburga on todellakin sellainen hahmo, ettei siltä uskaltaisi mennä varastamaan mitään - se selittäisi sen, miksi Bellatrix myös tarvitsi siihen apua kiltiltä pikku Cissyltä.

Kaikinpuolin teksti oli myös todella sujuvaa luettavaa, eikä kirjotus virheitä ollut. Ei siis siitä sen enempää. Siirtyäkseni loppuun on pakko sanoa, että tuo lopetus oli erinomainen. Se oli yllättävä ja samalla pysäyttävä, joka herättää lukijassa ajatuksia. Ensin päiväkirjan polttaminen ja sen jälkeen ihan lyhyt pieni lause, joka muutti salailevan tunnelman vieläkin salaileavammaksi. Se herätti myös kysymyksiä: tappoiko Cissy itsensä siksi ettei Bellatrix enää voisi käyttää häntä hyväkseen? Vai oliko Bellatrix jo kuollut, kun tämä teksti loppui ja Cissy vain kestänyt taakkaa enää. Ja se on aina vain hyvä asia, että teksti herättää kysymyksiä ja ajatuksia. Tykkäsin siis ihan valtavasti lopusta!

Kiitokset siis tästä! Ihana iltapala. :>