Nonii otsikon virhe on nyt korjattu! Mmh, tässä seuraavassa ficletissä on yksi kirosana, mutta ajattelin, että ikärajaa ei tarvitse vielä pelkästään sen takia nostaa :3
4. Riita ja ero
Kusipää
Willistä tuntuu todella kummalliselta löytää itsensä eräänä aivan tavallisena maanantai-iltana riitelemästä Goolsbyn kanssa. Siihen menessä heidän kaikki maantainsa ovat olleet juuri sellaisia kuin hän tahtonutkin niiden olevan: iloisia ja täynnä typerää parisuhdeonnea, jollaista näkee vain elokuvissa, mutta ei koskaan tosielämässä. Hän on yrittänyt tehdä siitä heille tosielämää, iloisista maanatai-illoista, joina he ovat laittaneet ruokaa hänen asunnollaan ja keskustelleet viikon ensimmäisestä työpäivästä.
Goolbyn mielestä maanantai on viikon pahin päivä, Willistä mukavin. Goolsby inhoaa oppilaitaan, jotka ovat tätä lahjakkaampia laulajia ja tanssijoita, ja joista jonain päivänä saattaa tulla muutakin kuin pelkkiä kuoronohjaajia. Will rakastaa oppilaitaan, mutta Goolsbyn perustelut tuntuvat hänestä vakuuttavilta aina silloin, kun Rachel keksii uuden tavan ärsyttää häntä ja laulaa vielä vähän paremmin.
Heidän esimmäinen riitansa saa alkunsa kuitenkin juuri maanantai-iltana Willin keittäessä spagettia ja työntäessä tomaattikastikepurkin mikroon. Tietysti he ovat aikaisemminkin kinanneet asioista, mutta heidän riidanaiheensa eivät ole koskaan olleet tarpeeksi suuria, jotta he eivät olisi voineet sopia kinaansa tai tehdä pikakompromissia voidakseen ajatella kaiken olevan kunnossa.
Sinä iltana kaikkien heidän kompromissiensa liitokset kuitenkin ratkeavat, ja pieninkin riidanaihe muuttuu kipinäksi, joka palaa kirkkaalla liekillä tartuttuaan heidän vihaiseen puheeseensa. Goolsbylla on ollut tavallista huonompi maanantai, ja Willin kuoroharjoitukset ovat venyneet seitsemään. Goolsby syyttää häntä siitä, että spagetti on vielä al dente ja kastike kylmää, ja Will huomauttaa, että voisihan tämä joskus tehdä ruokaa itsekin.
”Tämä ei ole minun kotini!” Goolsby sanoo ja istuu murjottaen keittiön pöydän ääreen, jolle Will on jo kattanut lautaset.
”Voisi olla”, Will sanoo yhtä pienessä kiukunpuuskassaan liian varomattomasti. Goolsby katsoo häntä melkein yhtä pahasti kuin oppilaitaan silloin, kun nämä kompastuvat askeliinsa. Will kääntää nopeasti katseensa Goolsbyn silmistä keltaiseen möykkyyn kattilassa.
”En minä tahdo muuttaa tänne, montako kertaa siitä on oikein jo puhuttu?” Goolsby marisee.
”Satamiljoonaa”, Will puuskahtaa, ”en minä tiedä.”
”Sinä voisit muuttaa minun luokseni”, Goolsby ehdottaa aivan kuin se olisi juuri sattunut tämän mieleen. Kuin se olisi ollut ehdotus, joka ei ollut koskaan edes pälkähtänyt tämän päähän heidän puhuessaan yhteen muuttamisesta.
” – siitä me olemme puhuneet ihan yhtä montaa kuin siitä, että sinä muuttaisit tänne, ja tiedät ihan hyvin, että minä en halua muuttaa yhtään enempää kuin sinäkään”, Will sanoo ja jakaa spagetin kahdelle lautaselle. Hän ottaa tomaattikastikepurkin mikrosta ja kaataa sen spagetin päälle.
”En vain tajua miksi”, Goolsby kysyy ja tökkii haarukalla spagettiaan nenäänsä nyrpistellen.
”Mikset itse halua?” Will vastaa kysymyksellä ja osoittaa Goolsbya omalla haarukallaan.
”Koska – ” Goolsby aloittaa, ja Will tunnistaa äänen, jolla puhuessaan Goolsby kuvittele olevansa aina oikeassa.
” – olet itserakas paska, joka tahtoo saada aina tahtonsa läpi”, Will sanoo ennen kuin ehtii edes ajatella, onko se järkevää vai ei.
Tuntia myöhemmin he ovat huutaneet toisilleen tarpeeksi, ja Goolsbyn on pakannut vähäiset tavaransa Willin asennosta ja lähtenyt ovet paukkuen ja huutaen Willin olevan isoin kusipää, jonka tämä on koskaan tuntenut. Ensimmäinen puolituntinen tyhjässä asunnossa tuntuu Willistä hyvältä. Hän lämmittää spagettilautasensa mikrossa ja syö puolet ruoastaan ennen kuin hänestä alkaa tuntua siltä kuin jotain puuttuisi.
Kuin
joku puuttusi.
Will kuluttaa yksinäisen maanantai-iltansa katselemalla televisiota ja miettimällä, pitäisikö hänen soittaa Goolsbylle ja pyytää anteeksi vai ei. Kun hän menee kylpyhuoneeseen, Goolsbyn hammasharja ei ole siellä, eikä partakone. Hänen sänkynsä päätyyn on viikattu vain yhdet pyjamanhousut, ja toinen puolikas sängystä on tyhjä hänen mennessään nukkumaan ja vetäessään peitonreunan leukaansa saakka.
Kun Will on valvonut kaksi tuntia ajatellen Goolsbya, hän on tehnyt monta huomiota. Yksi: hän inhoaa riitoja, kaksi: hän ei tahdo enää koskaan riidellä Goolsbyn kanssa ja kolme: hänen ei myöskään koskaan tarvitse, sillä sitähän ero tarkoittaa.
Että ei enää tapailla, puhuta, hymyillä, naureta, eikä myöskään riidellä yhdessä.
