Negatiivisena sanon ensin Reguluksen. En jotenkin pitänyt siitä, että hänet sotkettiin tähän. Tämän piti olla Harryn ja Siriuksen juttu! No joo, se on mielipidekysymys.
Jep, tää nimenomaan on mielipidekysymys, sillä mä taas pidin kauheesti siitä, miten tässä nostettiin myös Regulus esiin. : )
Nyt kun kerrankin löysin esimerkkejä siitä, miten sun lauseet on mun korviin outoja… yleensä kun mä luen, mä tavallaan etukäteen täydennän lauseen mielessäni, mutta tää ei koskaan onnistu sun teksteissä, sillä sun lauseet on niin omituisesti rakennettuja, että ne pitää lukea pari kertaa ennen kuin ne ymmärtää. Ja niin, nyt niitä esimerkkejä tästä;
Leveä hymy kasvoillaan Sirius varmisti talon olevan kunnolla suojattu, eikä edes alkanut ajatella omia tai Godricin notkon mörköjä. Omg, huomasin muuten vasta nyt, että tässä on virhe… oonpa mäkin hyvä esilukija! Eli siis se on Godrickin notko, eikä Godricin. Niin ja sitten tää lause… toi loppu
"eikä edes alkanut ajatella omia tai Godrickin notkon mörköjä" oli tosi omituinen, se oli jotenkin hassusti rakennettu, siinä oli ihan ihmeellinen sanajärjestys… tää asia on tyypillistä sun teksteissä.
Eikä sillä, ettei Harry edes ollut hänen lapsensa, ollut mitään väliä.Tässäkin taas sun omituista sanajärjestystä, jonka takia mun pitää aina lukee moneen kertaan nää lauseet… mä olisin itse kirjoittanut tän varmaan näin;
Harry ei edes ollut hänen lapsensa, mutta sillä ei ollut mitään väliä TAI
Eikä sillä ollut mitään väliä, että Harry ei ollut edes hänen lapsensa. Jotenkin sä niin kuin jaoit ton kohdan "eikä sillä ollut mitään väliä" kahteen pätkään, jonka takia tätä lausetta ei pystynyt aluksi heti ensimmäisellä lukukerralla käsittämään.
Viaton, kuin valkea linnunpoikanen vasta, aivan erilainen kuin hän samanikäisenä ja nyt jo paljon vahvempi kuin hän.Tää
"viaton, kuin valkea linnunpoikanen vasta" kuulosti jotenkin liian runolliselta tähän muuhun tekstiin verrattuna. Mutta tykkäsin hirveesti tän lauseen ideasta ja tuosta lopusta, miten Harry oli nyt jo vahvempi kuin Sirius.
Se ainakin tuntui, hän ajatteli ja näki totuuden mustana valkeaa vasten, sen että hän rakasti Harrya jo nyt kuin omaa poikaansa.Sun omituiset lauseet part 35839.
"Se ainakin tuntui"… mikä ihme tuntui? Mitä hittoa?
"Hän ajatteli ja näki totuuden mustana valkeaa vasten"… jotenkin toi hämäs mua, vaikka toisaalta pidin siitä, sillä tavallaan Sirius oli se musta… no joo. Niin ja tän jälkeen tulee toi lause, jonka perässä on kolmoispiste ja sä tiiätkin jo, mitä mä oon siitä mieltä, sillä sanoin sulle siitä jo aiemmin.
Kyyneleet, kuin lasihelmet, täplittivät punehtuneita vauvanposkia, pienet kädet kurkottivat kohti jotain, mitä edes hän ei voinut nähdä.Taas tällaista jotenkin liian runollista tekstiä muuhun tekstiin verrattuna… kuin lasihelmet. Jotenkin se tuntui niin… väkisin väännetyltä? Emmä tiä, mä en jotenkin pitänyt siitä. Ilman olisi parempi.
Vaikka tää teksti oli ihanan yksinkertainen (kerrankin!), niin silti tää oli tyylilles uskollinen ja siellä oli pari sellaista sanaa, jotka otti vähän korviin, mutta joita mä tiedän sun käyttävän teksteissäs. Mä en tiedä, miks ihmeessä mä tykkään aina lukea sun tekstejäs, vaikka sun kirjoitustyyli ei iskekään muhun ihan täysillä eikä sun teksteissä oo mitään "kunnollisia" juonia (no ei munkaan). Jotain näissä täytyy kuitenkin olla, sillä mä aina luen sun uusimmat tekstit ja kommentoin. Ei, tää ei johdu siitä että mä tunnen sut tälleen muutenkin, sillä mä en lue pelkästään mitään kavereiden tekstejä, enkä joskus lue lainkaan jonkun tekstejä, vaikka tuntisinkin sen jotenkin. Ehkä näissä sun kirjoituksissa on vaan joku vetovoima, magneetti, joka vetää mua puoleensa?
Vaikka tästäkin nyt löysin vähän kritisoitavaa (osa niistä jutuista oli samoja, joita oon hokenut sulle varmaan joka kommentissani, mutta ei se mitään, hyvä että pidät tyylistäs kiinni etkä rupee muuttamaan sitä vaan mun mielipiteensä takia!) niin mä pidin tästä kovasti. Ihanaa, miten sä kerrankin uskalsit kirjoittaa vähän erilaista ja mahdollisimman yksinkertaista. Tää oli semmonen lyhyt hetki elämästä, näitä on kiva lukea, sillä näiden kanssa ei tarvitse vaivata päätään.
Kiitos paljon hei taas! : )
//edit. Pakko editoida tähän...
katsu, jep, se tosiaan erottaa nää muista teksteistä. Se on osa Kuuriksen kirjoitustyyliä, enkä mä tarkoittanut sitä heikkoutena; se on vaan asia, joka mua hämää ja josta mä yleensä sanon näissä kommenteissani, sillä nostan aina hämäävät kohdat ylös, jotta kirjoittaja voi halutessaan kiinnittää niihin huomiota. Mut kirjoitustyylikin on alati muuttuva asia, joten aina voi tietty tehdä kokeiluja, joissa vähän poikkeaa tyylistään... mut niin, voihan tätä tietty omaleimaisuudeksikin kutsua! : )
