Nimi: Milloin jäädä milloin lähteä
Kirjoittaja: Pansy Paradise
Ikäraja: k-11
Tyylilaji: angst
Yhteenveto: Huomenna minä en jäisi.
Varoitukset: tekotaiteellista turhuutta kuoleman epäsuorilla maininnoilla viitattu, syöpä.
A/N: Oon kelannu et en saa ku tämmösiä iha vitun typeriä tekstejä aikaa nii sama ne on julkaista!
Miten minä kaduinkaan jäämistä aika ajoin. Kaduin kuinka en lähtenyt vaikka mahdollisuudet olivat hetken ajan paremmat kuin puolella maailman asukkaista.
Silti istuin joka ilta sen saman pöydän ääressä, join haaleaa maitokahvia ja hymyilin sinulle.
Kuuntelin kaiken mutten mitään, aina kun käännyin pois, helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni ja kaikki sanomasi oli tyhjyyttä, ei sen kummempaa.
Minä nauroin ja hieroin olemattomia hiuksiani jotka olin hävittänyt reittini varrelle.
Kulautin haalean maitokahvin valumaan alas kurkustani ja yskin kun pisara sitä leijui häviävän pienen hetken ajan keuhkoissani. Saastaisissa tervan tummentamissa keuhkoissani.
”Teillä on syöpä neiti Koskinen.”
Niin sanoivat lääkärit toisensa perään. Hoidetaan sitten, olin tokaissut nauraen, kysymättä keneltäkään.
Sille polulle hiuksenikin jäivät, peruukin ostin mutta huomattuani että ihmiset karttoivat minua ilman hiuksia poltin sen siinä toivossa että itsekin palaisin.
Mutta en palanut, jäin juomaan neljältä aamuyöllä maitokahvia kanssasi. Sinä olit pyytänyt minua jäämään, sanoit että sinun takiasi jos ei muuten.
Enhän minä elämääni sinun vuoksesi elänyt. Silti minä jäin. Paranin ja en parantunut.
Hymyilin, mutta sisällä ajattelin vain kuinka kamalaan maailmaan minä jäin. Kuinka hirveää oli olla olemassa, kun ei ollut täydellinen.
Kun oli olemassa muttei ollut, oli häilyvä varjo siitä mitä oli kaksi kesää sitten sunnuntaina.
Ja kun vaaleanruskea neste värjäsi valkoisen mattosi kupin luiskahtaessa läpinäkyvästä kädestäni, ja kun kaaduin sen seuraksi, hymyilin voitonriemuisesti.
Huomenna minä en jäisi.
