Author: firevulpix
Fandom: Naruto & HP
Genre: Huumori, toiminta.
Rating: Enintään k-11
Paring: ei ainakaan yhtään tässä vaiheessa
Disclaimer: En omista Narutoa tai Harry Potteria, ainoastaan omat hahmoni, kuten Katsukin. Narakashi kuuluu kaverilleni, joka on kirjoittanut kaikki Narakashin näkökulmasta olevat katkelmat. Ja tietysti Reshiramin ja Zekromin nimet kuuluvat Nintendolle.
Summary: ”Hänhän on ollut ninjana vasta kaksi päivää, ajattele KAKSI PÄIVÄÄ! Ei hän ole voinut oppia vielä paljoa sen aikana. Sinä olisit siinä aikana ehtinyt vain pieraista! Sehän on ihan sinun syytäsi, kun kuikuilit koko ajan taaksesi, etkä katsonut eteesi!”A/N: Eli keksin tämän kaverini kanssa. Katkelmat kertovat aina kyseisen henkilön näkökulmasta. Mutta toivottavasti pidätte ja kommentit ovat tervetulleita, risut ja ruusut, tämä on minun pisin ficcini. Ensimmäinen, jonka pistän tänne. Virheistä sitten vastaa minä ja kaverini
. Hahmot saattavat olla OoC:ita.
_____________________________________________________________________________________________________________________
Randomia ja lohikäärmeitä:Prologi:
Naruto oli löytänyt Harry Potterin matkallaan tehtävään (Joista tietysti oli AINA myöhässä- periaatteessa, koska Kakashi tuli vielä enemmän myöhässä.) Ryhmään oli liittynyt kaksi uutta jäsentä- Katsuki ja Narakashi (jota kutsutaan lempinimellä Narid).
Luku 1 osa 1:Katsuki: Monta Narutoa juoksi aukiota kohti, varmaan ne olivat varjoklooneja. Naruto oli kaksitoistavuotias ninjaopiskelija, joka tykkäsi pilailla ja voittaa kilpailijansa Sasuken.
”Minne sinulla on hoppu? Ei Kakashi ole vielä paikalla!” huusi Sakura vierestäni. Sakura oli pinkkitukkainen ja avoin ninjaopiskelija, joka osasi muuttaa mielialaansa äärilaidasta toiseen. Esimerkiksi hän ensin saattaa ihailla Sasukea ja kohta suuttuu Narutolle jostain.
Naruton päästyä lähemmäs huomasin mustakaapuisen hahmon, joka oli niin suuren Narutolauman kannettavana.
”Mitä möykkyä sinä kannat, vaikka mitä minä sinun jutuistasi viis veisaan?” sanoi puolestaan Sasuke. Sasuke oli hyvin viileä tyyppi - aina fanilauman ympäröimänä. Sakura oli yksi noista faneista, joka yritti keinolla millä hyvänsä saada Sasuken itselleen - aina epäonnistuen.
”Sinä senkin! No, annan anteeksi tämän kerran, koska nyt on hätätilanne. Löysin mustakaapuisen pojan makaamasta tiellä!” huudahti Naruto hengästyneenä.
Narakashi:Nousin nopeasti ja mulkaisin Narutoa vihaisesti.
”Oletko aivan järjiltäsi?” kysyin. ”Etkö tullut ajatelleeksi, että hän olisi vain pysähtynyt lepäämään?” jatkoin. En ollut juuri nyt juttu tuulella, enkä todellakaan siedä huutamista. Olen viettänyt lähes koko ikäni kuoleman metsässä. Siellä on hyvin rauhallista, tosin joskus kuului sieltä täältä vaimeita tuskan huutoja, kun jättikäärme tai joku chacraa syövä ötökkä-parvi sattuu jonkun onnettoman kulkijan reitille. Nyt kun vielä syntymättömät lohikäärmeeni osoittavat jonkin laista elämää, Naruto tulee ja pilaa niiden rauhallisen synnyin paikan mekastuksellaan.
Suuntasin Narutoon vielä yhden myrkkyä tihkuvan katseen ja nostin repun varovasti selkääni, sekä käänsin Narutolle selkäni, kun marssin kohti metsän rajaa. Siellä kukaan ei voisi häiritä poikasten hiljaista kuoriutumista, ainoana kuuluvana äänenä murtuvien munankuorten hiljainen rapina. Kuinka väärässä ihminen voikaan olla?