Ficin nimi: Anomuksia ja anteliaisuutta
Kirjoittaja: hedge14
Genre: romance
Ikäraja: K-11
Summary: "Jos kehtaisit pyytää, antaisin itseni." Tuplaraapale.
-
Miksi sinä vaadit minulta mahdottomuuksia? Et ainoastaan kuuta taivaalta vaan myös jokaista tähteä, jonka olen ehtinyt taivaankanteen kirjailla. Etkö tiedä, että ne antavat lämpöä monille olennoille, jotka sitä tarvitsevat? Voisin kyllä muuten antaa ne sinulle lahjaksi.
Pyydä jotain helpompaa.
Pyydä hiekkaa maailmankaikkeuden kosteimmalta aavikolta, kalaa kuivimmasta merestä. Pyydä kukkasia jääkauden painon alta, jäätä syvimmän tulimeren keskeltä. Antaisin sinulle syntymän ensimmäisen atomin.
Jos kehtaisit pyytää, antaisin itseni.
Rakastan...
Minä pyydän katseellani monia asioita; suudelmaa korvanpieleeni, kevyttä kosketusta poskelleni. Pyydän enemmän sanoillani, valheita, joita usein ryhdyt toteuttamaan. Pyysin kuuta ja annoit minulle kuunvalon purkitettuna kaukoputken sisään.
Tahdon sinut viereeni.
Anelin sinut armaakseni, sain sinut jotenkin lumottua, vaikka taikavoimani olivat ehtyneet. Tartuit minuun ja minä tartutin sinuun tuoksuni. En koskaan kehdannut pyytää, että et lähtisi.
Joka kerta kun katoat sormieni ulottuvilta, sydämeni pysähtyy. Kuitenkin palaat ja annat tekohengityksen keholleni, ennen kuin kuolen.
Ei tarvitse pyytää. Annat jo kaiken.
...sinua.
He kietoutuvat yhteen ja maistavat toisiaan. Luovuttavat kaiken epävarmuuden ja pelon, kietovat itsensä toistensa lohtuun ja lämpöön. Ei tarvitse vilttiä, kun iho on kiinni ihossa ja yötä lämmittää uhrauksen hehku.
He ihastuvat jokainen ilta uudelleen ja kihlaavat sielunsa yhteen suitsukkeen tuoksussa. Rakkaus on lempeä heidän silmissään ja sormissaan.
Palvovat toisiaan, kaksi rakastavaista tähtilampun valossa.