Otsikko: Palava talo
Kirjoittaja: cooperaur
Fandom: True Blood
Paritus: Eric/Godric
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: Hahmot kuuluvat Charlaine Harrisille ja HBO:lle.
A/N: Myöhässä tästä(kin) junasta, mutta ei se mitään. Mun oli pakko päästä jotakin pientä rustailemaan näistä kahdesta, niin upeaksi näiden kahden välinen tarina on sarjassa tehty. Kirjoitin siis pienen pätkän yöstä ennen Godricin kuolemaa.
Osallistuu
Slash10 2.0.
Palava talo
Sinä yönä Eric tunsi olevansa lähempänä ihmisyyttä kuin koskaan aikaisemmin. Katsellessaan pilven takaa paljastuvan kuunvalon kietovan pimeän huoneen syliinsä ja valaisevan hänen vieressään lepäävän pedon tatuoinnit, kuolleen olennon tarpeeton hengitys väreili pelosta ja surusta. Tunteista, joista Eric oli päättänyt luopua jo vuosisatoja sitten.
Suru oli surua, joka pelkäsi pahinta, ja vaikka Eric yrittikin tukahduttaa sitä, se nousi palaksi hänen kurkkuunsa. Pala oli kuin palovaroitin, jota ei yrityksistään huolimatta saanut sammumaan, se varoitti Ericille että hän oli menettämässä kaiken. Hänen kotinsa palaisi poroksi, eikä Eric voisi kuin katsoa voimattomana vierestä.
Turhaantuneisuus sai Ericin puristamaan lakanan tuskastuneena nyrkkiinsä, äänettömien, veristen kyynelten valuessa hänen poskilleen, mutta Godric ei liikahtanutkaan, ei vaikka Eric tiesi lakanan rahinan ja veren tuoksun rekisteröityvän hänen aisteihinsa. Toisen piittamattomuus sai Ericin voimaan pahoin, hän hädin tuskin hillitsi ulos pyrkivää suruaan.
Lopulta Godric huokaisi. Huokauksessa oli sitä samaa surua, jonka Eric tunsi sisällään, mutta se ei ollut peloissaan. Päinvastoin, se oli täynnä odotusta ja jopa iloa. Sen kuullessaan Ericistä tuntui kuin hänen lyömätön sydämensä olisi herännyt eloon vain kuollakseen murheissaan uudelleen.
Tuntiessaan käden hakeutuvan omaansa Eric puristi sitä lohduttomasti, tietäen ettei enää ehtisi tarttua siihen tarpeeksi lujaa. Godric veti hänet lähemmäksi, kietoen Ericin käden ympärilleen, ja pienen hetken Eric saattoi kuitenkin kuvitella pystyvänsä siihen, pystyvänsä hiljentämään palovaroittimen ja pelastamaan talonsa. Mutta tietäen sen olevan vain illuusiota, Eric sulki silmänsä ja rukoili että saisi palaa mukana.
”Minä rakastan sinua” hän kuiskasi epätoivoisesti ja jäi kuuntelemaan musertavaa hiljaisuutta.
Kunpa hän vain olisi palannut kotiin aikaisemmin.
