Nimi: Jälleen toivon
Kirjoittaja: FakeLove
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angst
Paritus: Remus/Sirius, Sirius/James
Yhteenveto: Jälleen toivon, että sinäkin voisit taas rakastaa minua. Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot ja minä sitten otin ja menin taas leikkimään niillä.
A/N: Suhteellisen kauan arkistoissa pölyttynyt ficci, jonka sain nyt haasteen innoittamana tehtyä valmiiksi
Happoradion "Hiljaa niin kuin kuolleet" on toiminut tän innoittajana. (kannattaa kuunnella!) Jajaja Remus on sitten minä-kertojana, jos joku sattuu miettimään.
Jälleen toivon
Makaan jälleen yksin sängyssäni.
Meidän sängyssämme. Et ole vieläkään tullut. Et tullut kymmeneltä, niin kuin lupasit. Mutta minä tiedän missä olet, tiedän kenen kanssa olet. Se repii sydäntäni.
Kuulen kun ovi käy. Yrität liikkua hiljaa, mutta töminäsi herättää melkein koko talon. Suupieleni kohoavat vaimeaan hymyyn. Siitä minä pidin sinussa, siihen osittain ihastuin. Räpellät makuuhuoneemme oven auki ja kömmit makaamaan viereeni. Käännyn sinuun päin.
”Hei Sirius.”
”Ai… oletkin heräillä.” Äänestäsi paistaa pilkahdus säikähdystä.
”Sinä tuoksut väärältä”, kuiskaan tahtomattani.
Vaistoan hämmentyneisyytesi, kun liu’utan itseni sinua vasten. Lainehtivat hiuksesi kutittavat poskeani. Ojennan käteni silittämään niitä. Ne tuntuvat aivan samoilta kuin ensimmäisellä kerralla. En voi olla muistamatta, kuinka koulun pihalla tuuli tarttui niihin ja leikitteli kiusoittelevasti ruskeilla kiharoillasi.
”Minusta tuntuu, että voisin käydä suihkussa…”
Tartun sinua kädestä, anelen jäämään. Pudistat päätäsi, sanot sen olevan pakollista. Olet jo lähdössä.
”Älä mene”, kuiskaan epätoivoisena. ”
Pyydän.”
Sirius pysähtyy, miettii, epäröi hetken – mutta hän palaa luokseni, asettuu uudelleen viereeni. Sukellan tiukemmin kainaloosi, lämpimään syleilyysi.
Petturin syleilyyn.
”Näin on hyvä”, minä kuiskaan. En välitä, koska rakastan, koska olet tärkeä. Suutelen sinua varovasti. ”
Minä rakastan sinua.”
Voin melkein nähdä hymysi hyytyvän, kuvitella ajatustesi harhautuvan Jamesiin - tuntea sen häpeän pistoksen sydämessäsi. Sinä satutat minua, tiedät sen. Ehket halua satuttaa? Monesti olen toivonut, että voisin pysäyttää ajan, jolloin jäisimme ikuisesti aloillemme. Voisin pitää sinut itselläni, eikä minun tarvitsisi enää pelätä sinun menettämistäsi.
Peitän kasvoni rintaasi vasten ja annan sen tukahduttaa kyyneleeni.
Jälleen toivon, että sinäkin voisit taas rakastaa minua.
