Title: For the things I love you
Author:Steffi
Fandom: Fantastic Four/Spider-Man crossover
Rating: K-11
//Kupla lisäsi ikärajan otsikkoon.Genre: romance, drama, crossover
Pairing: Johnny Storm/Peter Parker, Gwen Stacy/Peter Parker
Disclaimer: En omista kyseisiä henkilöitä, vaikka kyllä todellakin haluaisin. En hyödy tai ansaitse, paitsi sen kirjottamisen tuoman ilon.
A/N: Joo oli aivan mahtava tuo uusin Spider- Man elokuva ja oli pakko saada kirjoittaa jotain. Ongelmahan tässä vain on se, että alan tykkäämään taas yhdestä het-parituksesta, mikä ei oikein ole mun tapaista ja varsinkaan hyvä, kun oon aina ollut Johnny/Peterin kannattaja. Mutta tätä oli kiva kirjoittaa, vaikka tästä tulikin nyt tällainen sutaisu vaan, ehkä joskus lisää tällä parituksella
“Niin nätti tyttö.”
“Hän on.”
“Miksi et pyytänyt ulos?”
”En voi.”
”Miksi et?”
”En ole hyväksi hänelle.”
”Peter Parker, jos täällä on jokin varmaa, niin se, että sinä olet hyvä poika.”
Huokaisen ja lähden huoneeseeni tai ainakin olen menossa sinne päin, kun tielleni ilmestyy este.
”Kuulin, mitä tätisi sanoi. Hän on oikeassa,” Johnny sanoo.
Hän nojailee rennon näköisesti kädet puuskassa huoneeni oveen, mutta silti hänen katseessaan on jotain, mikä näkyy hänen esitetyn rentoutensa läpi.
”Johnny kuule, älä viitsi,” sanon ja kävelen oveani kohti.
Johnny liikahtaa sivuun, jotta saan oven auki ja kävelee perässäni sisään.
”Hän on oikeassa, Peter.”
”Ehkäpä, mutta…,” lauseeni keskeytyy, kun Johnny painaa minut seinää vasten.
”Minä tiedän, että rakastat häntä, enkä halua olla esteenä tielläsi,” Johnny kuiskii kaulaani suudelmien välissä.
”Tämä ei oikein… aja sitä tarkoitusta.”
Johnny vetäytyy minusta ja istuutuu sängylleni.
”Ei. Mutta ihan tosissaan Peter… tiedän, että olet rakastunut häneen.”
”Johnny… Minä…,” En oikeastaan osaa lopettaa lausettani.
En koska toisaalta hän on oikeassa, mutta toisaalta minä lupasin ja en haluaisi luopua hänestä. Johnny istuu sängylläni ja katsoo vaativilla sinisillä silmillään minua.
”Olen tuntenut sinut jo niin kauan. Se, että olet nyt rakastunut oikeasti, ei tarkoita sitä, että me emme voisi olla enää kavereita. Ja sitä paitsi, ilman minua, et luultavasti olisi selvinnyt sieltä katolta, joten en todellakaan voi jättää sinua vahtimatta.”
”Tarkoittaako tuo nyt sitä, että en ole rakastanut sinua oikeasti? Koska sitten olet täysin väärässä,” sanon hieman loukkaantuneena.
Mies, jota olen rakastanut niin kauan ja kenen kanssa olemme aina olleet kavereita, väittää yhtäkkiä, että en ole rakastanut häntä oikeasti koskaan, kai siitä saa loukkaantua.
”Tarkoitan vain, että et ole rakastanut minua koskaan tällä tavalla. Niin kuin tätisi sanoi, Gwen on kaunis ja olisitte varmasti hyväksi toisillenne. Minunkin täytyisi lähteä kotiin Peter. En ole nähnyt Sue tai muita pitkään aikaan.”
”En minä halua, että sinä lähdet.”
”Kyllä minä tulen takaisin, pakkohan minun on suojella sinua,” Johnny naurahtaa.
”Mitä minun sitten pitäisi tehdä?” Kysyn hieman epätoivoisena, hän on kai oikeasti jättämässä minut.
”Löytää se oikea rakkautesi ja tehdä hänet tyytyväiseksi ja pelastaa aina välillä maailma.”
”Ei kauheita vaatimuksia.”
”Ei, vaikeita lupauksia. Mutta sinähän lupaat, eikö vain?”
”Niin kai sitten…,” Huokaisen, miksi minun pitää aina mennä lupaamaan asioita, mitä on niin vaikea toteuttaa.
”Hyvä,” Johnny sanoo, kävelee luokseni ja painaa huulensa huulilleni.
Suljen silmäni ja yritän pitkittää ja syventää suudelmaa, mutta niin nopeasti kuin Johnny suudelmaan tulikin, hän lähtee siitä pois. Ja pian ainoa todiste hänen täällä käymisestään, on aukinainen ikkuna, seuraavan talon katolla lentävä liekkimies ja lämpö huulillani.
***Olen taas kerran myöhässä tunnilta, opettaja ei varmasti arvosta.
”Kappas Parker, taasen myöhässä.”
”Anteeksi. Lupaan, että ei tule toistumaan,” lupaan kiiruhtaessani paikalleni.
”Älä tee lupauksia, mitä on vaikea pitää,” opettaja hymähtää ennen kuin jatkaa opetustaan.
Gwen istuu edessäni yhtä kauniina kuin aina.
”Mutta ne lupaukset ovat parhaita,” kuiskaan hänelle ja näen kuinka hymy kohoaa hänen huulilleen.
Ikkunan ulkopuolella näen tutun tummahiuksisen miehen naurahtavan ja kävellen pois pudistellen päätään ja tiedän, ettei minun tarvitse odotella kauaa ennen kuin kuulen taas Johnny Stormista. Joskus minä niin rakastan asioita, mitä hän pistää minut tekemään.
