Nimi: Sininen
Kirjoittaja: nnora
Ikäraja: S
Pituus: 216 sanaa, ficlet
Genre: fluff, het
Hahmot/paritus: Luna/Neville
Vastuunvapaus: Kaikki Pottermaailman tunnistettava kuuluu J.K. Rowlingille, tämän ficin juoni/teksti on minun enkä saa rahaa tästä. Biisit eivät ole minun.
Haasteet: Shuffle III, biiseillä Jedward - Celebrity, Muse - Invincible, Adam Lambert - Trespassing.
A/N: Osallistuin Shuffle-haasteeseen koska halusin kirjoittaa jotain söpöä Luna/Nevilleä, joka on yksi mun OTP vaikken juuri lue sitä. Tämä on kirjoitettu siis shufflella eri satunnaistoistolla satunnaisten biisien aikana ja mä olen ehkä saattanut leikkiä lauseenjärjestyksellä, sijoittanut pisteitä minne sattuu jne. eikä teksti välttämättä ole kaikista järkevimmän kuuloisinta teksteistäni, mutta mun mielestä se kaikki sopii lyhyeen Luna-fluffiin hyvin. Ensimmäinen pätkä kuuluu yhteen, mutta se on kirjoitettu kyllä kahden kappaleen aikana. Ne näytti tyhmiltä erotettuina. :/ Enkä nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa minkäänlaista summarya, joten koittakaa selvitä ilman sitä.
Katse kiiti salin läpi.
Vihertävän siniset silmät löysivät kohtaajansa - vaaleansinisen. Tummanvaaleat hiukset löysivät vaaleat. Neville tuijotti herkeämättä Lunaa aamiaispöydässä, vaikkei tämä katsonutkaan takaisin. Hän katsoi lumoutuneena Lunaa, joka erottui selkeästi korpinkynsimassasta värikkyydellään ja erilaisuudellaan. Retiisikorvakorut roikkuivat jälleen Lunan korvissa. Luna oli kietonut laihan kätensä lämmittävän teekupin ympärille ja luki silmät harittaen lehteä.
Neville kaatoi kurpitsamehua lasin sijasta pöydälle. Lähellä istuvat rohkelikot nauroivat ja Neville punastui. Joku loitsi kuurausloitsun pöytään.
Lunan vieressä istuva tummahiuksinen siro korpinkynsityttö oli huomannut Nevillen tuijotuksen ja sanoi Lunalle jotakin. Luna kohotti katseensa lehdestä Nevilleen. Vaaleille kasvoille syttyi hymy. Kaunein hymy, minkä Neville oli koskaan nähnyt tai tulisi näkemään. Luna vilkutti hänelle vaaleansiniset silmät tuikkien. Neville kohotti kätensä ja heilautti sitä vähän, hymyillen typerästi. Luna oli kaunein ihminen, jonka Neville oli nähnyt. Maailman kaunein, varmasti. Sisältä sekä ulkoa, Lunalla oli kultainen sydän.
Lunaa hän rakasti, hän oli siitä varma. Luna oli hänen kaikkensa.
***
Hänen ei tarvinnut kysyä, millainen Luna oli tai miten hän puhui. Hänen ei tarvinnut kysyä, halusiko Luna sinisen vai punaisen pöytäliinan. Neville tiesi. Neville tiesi Lunan haluavan sinisen pöytäliinan. Taivaansinisen. Luna piti sinisestä. Hän piti myös kaikista muista väreistä, mutta sininen oli kaikista ihanin, paras, rakkain. Luna halusi siniset pöytäliinat heidän häihinsä. Ja siniset pöytäliinat siellä olikin.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain lainattua. Sininen oli niitä kaikkia.
***