Paritus: Yksipuolinen Bellatrix/Voldemort
Genre: Romance/angst (?)
Ikäraja: S
Disclaimer: En omista Pottereita, kaikki kunnia niistä J.K.Rowlingille.
Haasteet: Osallistuu Yksilön elämänkaari -haasteeseen, Bella on tässä aikuinen.
A/N: Enpäs ole ikinä kirjoittanut mitään näin nopeasti, käytin tähän nimittäin ehkä juuri ja juuri kymmenen minuuttia. :-D Tää on itse asiassa ihan täyttä tajunnanvirtaa, vaikka alunperin aattelin tän olevan vaan luonnos kun inspis iski ihan yhtäkkiä ja halusin saada sen vaan nopeesti paperille. No mutta tällaista tänään, enjoy. :-D
Jotain synkkää, jotain suurta
Rakkaus. Kuinka viattomalta yksi sana voikaan kuulostaa. Mitä se tuo mieleesi? Nuoriparin syleilemässä kevätauringossa, lintujen laulaessa ja auringonsäteiden tanssiessa kukilla ja puiden lehdillä? Kahden rakastavaisen kuiskuttelun ja ilmassa kuplivan heleän naurun sen jälkeen? Kädestä pitämistä, rakkauskirjeitä? Sitä se saattaa tarkoittaa joillekin, mutta ei minulle. Minun rakkauteni on täysin erilainen.
Minun rakkauteni on mustaa verenpunaisella kankaalla, luurankoja kaapissa ja lyijyä sydämessä. Se ei ole romanttista, ei ystävällistä. Se ei ole sellaista, jota tunnetaan perhettä kohtaan. Se on jotain synkkää ja dominoivaa, se on jotain, joka on lähellä mutta kuitenkin niin kaukana, että sitä ei voi koskettaa. Se on kuin mustaa usvaa synkimmässä yössä, näkymätöntä muille mutta totta minulle. Se on jotain määrittelemätöntä, jotain koukuttavaa. Se on jotain suurta.
Se saa minut tekemään asioita, joita en olisi koskaan uskonut tekeväni. Kirousten karatessa huuliltani tiedän sydämeni muuttuvan yhä mustemmaksi ja mustemmaksi, itseni muuttuvan julmaksi petoeläimeksi, joka ei tunne armoa tai inhimillisyyttä. Mutta en voi estää itseäni, sillä se on osa minua nyt. Se on vallannut minut kokonaan, se on suonissani virtaava veri ja ilma, jota hengitän. Se määrää sydämeni lyönnit ja ajatukseni, enkä edes yritä estää sitä. Joku voisi sanoa minua psykoottiseksi, minä määrittelisin itseni rakastuneeksi. Rakkauteni on vain erilaista kuin muiden, sillä missä muut etsivät elämästään rakkautta, minä kirjaimellisesti elän siitä.
Minä rakastan elääkseni, teen tekoni, jotta olisit tyytyväinen minuun. Jotta ehkä joskus rakastaisit minua takaisin. En tiedä tuletko tekemään sitä koskaan, mutta olen valmis odottamaan. Päiviä, vuosia, vuosikymmeniä, koko elämäni ja vielä enemmän. Olen valmis tappamaan niin monta kuin minun täytyy, lausumaan samoja kohtalokkaita sanoja kerta toisensa jälkeen. Olen valmis jatkamaan kunnes sydämeni on kiveä ja murenee paloiksi, mutta vielä silloinkaan en lopeta. En tarvitse sydäntänikään rakastaakseni, sillä toisin kuin muilla, rakkauteni ei asu pelkästään siellä. Lapsena rakastin useita asioita, mutta nykyään sinä olet ainoa, joka merkitsee minulle mitään. Sinä olet prinssini ja ruhtinaani, hyvä ja paha, valo ja pimeys. Oikea ja väärä, vaara ja turva. Sinä olet kaikkeni, ilman sinua en olisi mitään. Ilman sinua minulla ei olisi mitään, sillä en voisi saavuttaa tällaista kenenkään muun kanssa. Olet esikuvani ja jumalani. Sinä olet rakkauteni.
--
