Ensimmäinen naisten Bundesliigakauden megakohtaamisista Potsdam-Frankfurt on sitten ohi ja siitä on selvitty - mutta vain hädin tuskin. Okei, siis tiedän että nää ottelut on usein ne kaikkein ratkaisevimmat ja niissä on ihan hitosti latausta ja panosta pelissä, ja että draamaa on tarjoiltu ennenkin... mutta jos se draama käy tästä vielä paljon dramaattisemmaksi, niin siellä rupee tulemaan ruumiita, ihan totta.
En mä tiedä, en koskaan uskonut että mulla voisi olla Frankfurtin voiton jälkeen tällanen olo. Sellanen "nyt tää ei mennyt kyllä ihan niin kuin ois pitänyt"-fiilis. Peli oli vielä 88. minuutilla tasan 1-1 ja no... ei tasapeli mikään miellyttävä tulos olisi ollut, mutta kummallakin joukkueella oli ollut omat paikat ja myös tuuria kun omissa ei ollut soinut enempää, että että. Ei se vääryys olis ollut. Ja sitten kaksi Turbine Potsdamin pakkia hyppää puskemaan samaa palloa ja päät räsähtää yhteen ja kummaltakin tais tyyliin haljeta kallo, ainakin siellä verta roisku. Niitä elvyteltiin siinä ainakin kymmenisen minuuttia ennen kuin ne saatiin paareilla kannettua ulos sieltä. Peli oli siinä vaiheessa viis minuuttia yliajalla ja käytännössä seuraavasta tilanteesta Frankfurt teki sen voittomaalin. Siis Lira Bajramaj teki. Siis Turbine Potsdamin entinen tähtihyökkääjä Lira Bajramaj (ja melko varmasti tämän jälkeen seuran kaikkien aikojen luopio). Tuuletuksesta ei kyllä ollut jälkeäkään ja muija näytti enemmänkin siltä kuin olisi halunnut vaan kuolla pois koko tilanteesta. Ja SIITÄ kaksi minuuttia eteenpäin niin Bajramaj kannettiin ite paareilla pihalle, kun jalka väänty johonkin aivan luonnottomaan asentoon. Ja ymmärrän kyllä, ettei Potsdam-fanit olleet sillä hetkellä ihan ilosimmillaan, mutta ei mun mielestä silti pelaajalle buuata, kun se kannetaan jumalauta paareilla ulos. Ei niin vaan tehdä, sillä voi oikeasti olla joku tosi pahasti hajalla.
Joten joo, peli päättyi jämptisti siinä ajassa 90 + 10 ja mä istun edelleen tässä ja yritän käsittää, mitä tapahtu. Enkä uskalla edes ajatella, millanen päivä siitä kehkeytyy kun Potsdam saapuu Frankfurtin kotipeliin. Toivon hartaasti, että tää nyt oli tällanen aallonpohja kaikin puolin ja myös erotuomaritoiminnan osalta, johon en jaksa edes pureutua tässä vaiheessa, ja että ens vuonna nähtäisiin sitten vaan kahden huippujoukkueen välinen tasokas jalkapallomatsi, jollainen se tänäänkin oli aina siihen 88. minuutille asti.
