Neiti Kesäheinä ja Huurrekukka | S | femme, fluffy, tuplaraapale |

[Mort]

Kirjoittaja: Mort
Ikäraja: Sallittu
Genre: Fluffy, femme
Yhteenveto: Minä saatan haaveilla ja unelmoida, eksyä päiväuniini. Sinä pidät minut tässä hetkessä.

A/N: Kaippa tämä jälleen täytyy omistaa Toiveajatukselle, joka kerjäsi luettavaa - jotain, joka pyyhkisi mielestä sen, että hän ei nähnyt Alinaa (Riston (ex-)rumpali) provinssissa. Julmaa. No joka tapauksessa tämä syntyi sitten kaiken seurauksena. Mä olen harvinaisen tyytyväinen tähän.

***

Neiti kesäheinä. Hentoinen. Heinäseni.

Niiksi sinä kutsuit minua. Kutsut edelleen.

Syysmyrsky. Ruska. Huurrekukkaseni.

Niiksi minä nimitin sinua. Nimitän edelleen.

Sinä istut keinussa ja katselet, kuinka puhallan voikukan siemenet lentoon. Saattelen ne tuulen vietäväksi. Huulillasi väreilee hymynkare. Tiedämme molemmat rakastavamme tätä hetkeä. Hetkeä, kun kesä kohtaa syksyn. Hetkeä jolloin lintuaurat suuntaavat etelään, aurinko ei lämmitä enää täydellä teholla ja puut harkitsevat pukeutumista värikirjoon.

Olen pukeutunut kesämekkoon. Punaista ja palloja. Sanoit pitäväsi siitä.

Sinä olet pukeutunut tummiin farkkuihin ja nahkatakkiin. Eikö sinun ole kuuma? Tuskinpa. Sinähän palelet aina.

Olet aina ollut meistä se käytännöllisempi. Kannat vastuun. Minä saatan haaveilla ja unelmoida, eksyä päiväuniini. Sinä pidät minut tässä hetkessä. Ilman sinua en olisi tässä ja nyt.

Kaivat tupakka-askin takkisi taskusta. Katselen, kuinka vedät ensimmäiset henkoset ja näytät tyytyväiseltä. En arvosta suuremmin tuota tapaa, mutta minussakin on vikani. Miksei sinullakin saisi olla? Emmehän me ole täydellisiä.

Olemme sittenkin. Olemme täydellisiä toisillemme. Sanon sen äänen. Hymähdät. Asia jää siihen.

Kävelemme soratien reunaa. Retkemme ovat nykyään hiljaisia, huomattavasti hiljaisempia kuin ennen. Yllättäen vedät minut kainaloosi. Painat huulet poskelleni.
”Olet aivan oikeassa, Heinäseni.”

Noinko kauan sinulla meni ymmärtää asia? Minähän olen – väitän olevani – aina oikeassa. Ja niin olen nytkin.

Sillä heinät ja kukat on tarkoitettu kasvamaan yhdessä.

***

A/N: Kommenttia otetaan vastaan. Ja mukavaa ja rattoisaa juhannusta kaikille.

[toiveajatus]

Miksi mulla oli sellainen olo, että mä olin kommentoinut tätä jo? No mutta kumminkin, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Minulla ei ole mitään kauhen fiksua sanottavaa, paitsi että pidin ihan hirveästi. Kun käytän pieniä, harmaita aivosolujani ja päättelen tekstin henkilöt, pidän tästä vielä enemmän. Tunnelma tekstissä on ihana ja kaikkea. En nyt osaa sanoa sen fiksummin.

Oon aina tykännyt sun tavasta kirjoittaa, sä et tee lauseista niin raskaita ja pitkiä, kuten nykyään monet (minä mukaanlukien) tekevät. Siksi näitä on kiva napostella välipaloiksi ja tulla ääwittelemään sulle sitten meseen.

Noinko kauan sinulla meni ymmärtää asia? Minähän olen – väitän olevani – aina oikeassa. Ja niin olen nytkin.

Tätä mä rakasta tässä ihan ylipaljon, enkä todellakaan tiedä miksi. Jotenkin kuvaavaa ja älyttömän ihanasti kirjoitettu. Toinen suosikki:

Sinä olet pukeutunut tummiin farkkuihin ja nahkatakkiin. Eikö sinun ole kuuma? Tuskinpa. Sinähän palelet aina.

Mä en sano mitään muuta kuin että aaaw. ♥ Lisäksi kaikki mahdollinen päiväuniin eksyminen sun muu, kuulostaakin jo aivan ihanalta.

Mutta ennen kuin tästä tulee ihan sisällötön kommentti, niin hyvää yötä. En minä kuin tunnin tätä väsännyt. :'D Ja vielä; kiitos kaunis tästä, ihanuus. Minä pidän ♥

- toiveajatus

[Mort]

Epona: Suuren suuri kiitos. Kommenttisi saa joka kerta hymyn huulilleni. Mukava kuulla, että tämä maittoi. Mä yleensä nykyään kirjoitan karsitusti ja ilman suurempia kiemuroita. Hienoa jos se tosiaan toimii.

toiveajatus: Mä taas muutuin mössöksi lukiessani tota sun kommenttia ja en osaa sanoa mitään fiksua. Hömnön. Nuunuu. Joo. Kiitos. ♥