Tulen huomenna teelle [S, femme]

[Haava]

Author: Haava
Beta: Ei ole.
Genre: femme, one-shot, angst, romance, draama, jotain
Pairing: Iisa/Aura
Rating: S
Summary: Iisa meni takaisin olohuoneeseen, jostain kuului hiljaista tärinää. Tyttö jätti puhelimen värinähälytyksen huomiotta ja jatkoi parvekkeelle napaten nojatuolin selältä kuluneen nahkatakin mukaansa. Sen taskussa oli tupakkaa.
Disclaimer: Kaikki on minun.
Warnings: Ei ole.
A/N: En tiedä miksi julkaisen tämän. Kirjoitin tämän jo jokunen hetki sitten, mutta tänään etsin tämän uudestaan käsiini ja mietin että miksipä ei. Alunperin tämä oli joku henkilökohtainen dystopiani, nyt tämä oli jokseenkin terapeuttista lukea ja muokata uudelleen. Tiedän että tämä on vähän päätön ja epämääräinen ja kaikkea ja apua, mutta kuitenkin. Otsikko ei luonnollisesti liity tekstiin mitenkään mutta en keksinyt mitään ja joo. Tällä mennään. Kommentit olisi ihan todella, todella hirmuisen kivoja.

Tulen huomenna teelle

Iisa vaelsi tyhjästä huoneesta toiseen kuin aave. Hän mittaili olohuoneen lautalattiaksi naamioitua laminaattia ja perässä kulki pieni oranssi kissa joka sanoi nau ja miau koko ajan uupuneempana. Tänään Iisa ei jaksanut kääntyä ympäri ja silittää. Tänään oli ensimmäinen päivä kissan hankkimisen jälkeen kun se ei saanut kaipaamaansa huomiota.

”Häivy, Katti”, Iisa komensi eikä kissa ollut uskoa korviaan. ”Kuulit kyllä, mene pois. Hus.”

Katti sanoi surkeasti mau eikä liikahtanutkaan. Iisa seisoi hetken paikallaan ennen kuin kumartui ja nappasi kissan syliinsä. Kissa ehti kehrätä tyytyväisenä sen lyhyen hetken kun tytöllä kesti kävellä makuuhuoneeseen, eikä tajunnut mitä tapahtui ennen kuin valkoinen ovi suljettiin suoraan sen pienen vaaleanpunaisen kuonon edestä. Oven takana alkoi sydäntä särkevä ulinakonsertti ja ovi tömähteli hiljaa saranoillaan kissan raapiessa sitä ulospääsyä anoen. Vuokraisäntä ei ilahtuisi.

Iisa meni takaisin olohuoneeseen, jostain kuului hiljaista tärinää. Tyttö jätti puhelimen värinähälytyksen huomiotta ja jatkoi parvekkeelle napaten nojatuolin selältä kuluneen nahkatakin mukaansa. Sen taskussa oli tupakkaa.

*

Seuraavana päivänä ovikello soi. Katti kyyristeli naulakon alla kiilusilmät palaen; se ei pitänyt vieraista. Iisa harkitsi hetken avaamatta jättämistä mutta tassutteli lopulta kuitenkin alistuneena ovelle ja päästi tulijan sisään.

Se oli Kielo. Ihana pitkätukkainen Kielo kukkamekoissaan, Iisa oli aina halunnut olla sellainen, muttei koskaan osannut. Tukankin kasvattaminen loppui siihen että kyllästytti liikaa ja poikamitta teki paluun jo ennen kuin suortuvat ylsivät edes olkapäille.

Katti uskaltautui pois piilostaan ja sanoi hiljaa purr, se piti Kielosta. Niin piti Iisakin, mutta sillä hetkellä tytön läsnäolo oli vähän liikaa. Kielo näki aina kaiken.

”Mitä sulle on tapahtunut?” oli tietenkin ensimmäinen kysymys. Iisa vilkaisi alaspäin ja katse törmäsi samoihin vaatteisiin, joita tyttö oli pitänyt jo viimeiset kolme päivää ainakin. Myös nukkuessaan. Iisa ei uskonut tuoksuvansa kovin hyvältä ja virnisti laimeasti ja nolostuneena.

”En ole ihan edustuskunnossa juuri nyt”, hän vastasi välttelevästi ja paljaat jalat läimivät lattiaa tytön kiirehtiessä keittiöön vedenkeittimen luo. ”Teetä?” hän huikkasi kenkiään riisuvalle Kielolle ja yritti kuulostaa siltä reippaalta tytöltä joka joskus oli ollut.

”Joo, kiitos”, Kielo sanoi tullessaan perässä keittiöön. ”Mä olen yrittänyt soittaa. Ja lähettää viestejä.”

”Ai, mun puhelin on rikki”, sanoi Iisa huolettomasti ja kaivoi kaapista mangoteepusseja ja hunajaa. Sitten hän otti toisesta kaapista kaksi muumimukia, Mymmelin ja Nuuskamuikkusen. Hän joi aina Nuuskamuikkusesta.

”Tässähän se on”, keittiön pöydän ääreen istunut Kielo sanoi ja painoi epäilevästi löytämänsä kännykän keskinäppäintä. Näyttöön syttyi valo ja Kielon toinen kulmakarva kohosi paljonpuhuvasti kun hän käänsi katseensa puhelimesta Iisaan.

”Ai, se toimii sittenkin”, Iisa punastui ja kaatoi vettä kuppeihin teepussien päälle ennen kun toi ne pöytään.

Kielo avasi näppäinlukon.

”Sulla on neljätoista avaamatonta tekstiviestiä joista varmaan puolet on multa sekä viisi vastamaatonta puhelua, jotka on varmaan kaikki multa. Mitä tapahtuu?”

Iisa hämmensi teetään tarkkaavaisesti keskittyen eikä kohottanut katsettaan. Katti puski pöydän alla piskuista päätään hänen nilkkaansa vasten ja sanoi hurr, Iisa otti pöydällä olevasta paketista keksin pudottaen sen pöydän alle ja toivoi, ettei kissa kuolisi siihen. Tai no, samapa tuo.

”Missä Aura on?”

Voilà, ajatteli Iisa ja kohotti katseensa Kielon silmiin.

”Se lähti.”

Kielo kakoi hetken teekuppinsa yllä ennen kuin ähkäisi:

”Miten niin lähti?”

”Kyllä sä tiedät. Se puhui siitä aina. Sillä on unelmia. Se meni katsomaan maailmaa”, Iisa töksäytteli väkinäisesti ja pudotti toisen keksin pöydän alle Katin alkaessa jälleen kerjätä huomionosoituksia.

”Mä… en tiedä mitä sanoa”, Kielo sanoi maistellen ajatusta päässään ja katsoi surkeana vastapäistä seinää.

”Ei sun tarvitse sanoa mitään”, Iisa lupasi ja upotti katseensa mangoteen pyörteilevään pintaan. Yhtäkkiä ei tehnytkään enää yhtään mieli mitään niin makeaa.

*

5 vastaamatonta puhelua
Kielo (4)
Aura (1)

14 lukematonta viestiä

3.10.2011 klo 18:01
Lähettäjä: Kielo

Jos mä tulen huomenna teelle, saanko lainata sun muistiinpanoja psykologiasta?

3.10.2011 klo 21:59
Lähettäjä: Aura

Istuin lentokoneessa jonkun kiinalaisen miehen vieressä. Olen ostanut jo ihan liikaa levyjä (vaikkei niitä voikaan olla ikinä liikaa) ja pari tosi mielenkiintoista kirjaa. Mun asunto on nätti. Mulla on jo nyt ikävä sua.

4.10.2011 klo 12:38
Lähettäjä: Kielo

Saitko mun viestiä eilen? Voinko tulla kylään?

4.10.2011 klo 19.18
Lähettäjä: Kielo

En mä sitten tullut.

4.10.2011 klo 23:25
Lähettäjä: Aura

Kaikki on melkein vielä nätimpää kuin mä kuvittelin. Mulla on näköala kattojen yli, tämä asunto on seitsemännessä kerroksessa. Toivon etten tipahda vahingossa parvekkeelta. Mulla on vieläkin ikävä sua.

5.10.2011 klo 12:00
Lähettäjä: Kielo

Ottaisitko sä mut tänään vastaan?

5.10.2011 klo 16:47
Lähettäjä: Aura

Mitä sulle kuuluu?

5.10.2011 klo 18:56
Lähettäjä: Kielo

Ei sitten.

5.10.2011 klo 20:42
Lähettäjä: Aura

Sano jotain. Kiltti. Mä haluan tietää, ettet sä ole kuollut.

5.10.2011 klo 21:56
Lähettäjä: Kielo

Jos sä et vastaa mulle mitään huomiseen mennessä niin tulen kylään joka tapauksessa.

6.10.2011 klo 01:56
Lähettäjä: Aura

Älä vihaa mua. Jooko.

6.10.2011 klo 10:38
Lähettäjä: Kielo

Sulla on kolmeen asti aikaa sanoa jotain.

6.10.2011 klo 14:32
Lähettäjä: Aura

Mulla ei ole edes kivaa täällä enää kun sä et sano mitään.

6.10.2011 klo 14:42
Lähettäjä: Kielo

Nähdään kohta.

6.10.2011 klo 23:59
Vastaanottaja: Aura

En mä vihaa sua. Anteeksi.

*

Katti istui sohvatyynyllä elämäänsä kyllästyneenä ja katseli kuinka Iisa makasi lattialla silmät kiinni ja yritti unohtaa itseään musiikkiin. Musiikki oli niin kovalla että bassot tuntuivat tärähtelyinä iholla ja rinnassa, Katti sanoi sopiviin väleihin miu ja pöyhisteli karvojaan.

Postiluukku kolahti jossain.

3.11.2011

Hei Iisa.

Mä asun muutaman kilometrin päässä tämän postikorttikuvan maisemasta. Käyn aina joskus tuolla kukkulalla, siellä tuulee tosi kovaa. Leikkasin mun hiukset pois. Tai no, on niitä jäljellä vielä ehkä pari senttiä. Mulla on myös kiva hattu, sä varmaan tahtoisit tällaisen myös.

Täällä on kylmä. Ei varmaan silti yhtä kylmä kuin Suomessa.

Voiko Katti hyvin?

Rakkaudella,
Aurasi

   P. S. Ikävä.

*

Kielon käsi silitti Katin oranssia turkkia ja Katti kehräsi kuin viimeistä päivää. Hellyydenosoitukset, joita sille oli ennen osoitettu aina kun se ikinä keksi kerjätä ja useimmiten muulloinkin olivat vähentyneet käytännössä nollaan ja nyt kissa nautti täysin rinnoin kun joku halusi edes kerran helliä sitä. Kielo ei tosin näyttänyt keskittyvän puuhaansa erityisen täysillä, tyttö tuijotteli kaukaisuuteen ja sanoi sitten vaimealla äänellä:

”Sä et voi jatkaa noin.”

Iisa kohotti päätään sohvatyynystä ja katsoi kysyvästi Kieloa.

”Sun pitää elää.”

”Mähän elän”, Iisa puolustautui ja haroi takkuista tukkaansa. Hän oli jopa käynyt aamulla suihkussa, nyt leikkausta kaipaava ruskea pehko jopa näytti hiuksilta jälleen. Tai ainakin olisi näyttänyt jos Iisa olisi vielä jaksanut harjata ne.

”Niin varmaan”, Kielo tuhahti. ”Koska sä viimeksi poistuit tästä talosta? Ketä muuta kuin mua sä olet viime kuukauden aikana nähnyt?”

”Kävin maanantaina kaupassa. Ja ei mulla ole muita kavereita. Kaikki loput keiden kanssa mä aiemmin hengasin oli Auran kavereita”, Iisa huomautti ja painoi kasvonsa takaisin koristetyynyyn. Se oli aika kova eikä ollenkaan mukava, mutta Iisa ei oikein jaksanut piitata.

”Sä voit lähteä mun kanssa vaikka shoppailemaan huomenna”, Kielo maanitteli ja yritti hymyillä kannustavasti. Katti tökki kuonollaan vaativasti kättä, joka oli valahtanut kissan selältä sohvalle tytön reiden viereen, mutta silitys ei jatkunut.

”En mä tykkää shoppailusta”, Iisa mumisi jostain sohvatyynyn uumenista.

”Tykkäätpä. Varsinkin mun kanssa”, Kielo hymähti ja taputti Iisan pörröistä päälakea.

”Mene pois”, Iisa vinkui ja Kieloa hymyilytti ihan oikeasti. Muutaman viikon takainen Iisa ei olisi edes jaksanut protestoida. Se Iisa olisi vain jättänyt tulematta ja kieltäytynyt laittamasta kenkiä jalkaansa.

”Hienoa, mä tulen hakemaan sut huomenna yhdeltä. Ole valmis”, Kielo varoitti ja lähti hyräillen eteiseen. Parin minuutin kuluttua ovi kävi ja Katti sanoi muutaman kerran tyytymättömästi nau suljetun ulko-oven edessä. Sitten se meni vihaisena naulakon alle nukkumaan ja näki pahoja unia koska kukaan ei tullut taaskaan silittämään sitä uneen.

*

Aura soittaa.

”…Moi.”

”Moi… Mä vaan… Kai sä olet ihan kunnossa?”

”Joo. Entäs sä?”

”Olen mä. Mitä kuuluu?”

”Ei mitään. Mun pitää ruokkia Katti nyt.”

”Ai. Saanko mä sanoa yhden jutun ihan nopeasti vielä ennen kuin sä menet?”

”Anna tulla.”

”Mä tulen kotiin ensi viikolla.”

”…”

”Sano jotain.”

”Missä on koti?”

”Aluksi varmaan äidin luona. Sen jälkeen jossain muualla, en mä tiedä vielä.”

”Ai.”

”Nähdäänkö me?”

”…”

”Iisa?”

”Nähdään.”

*

Lentokenttä oli täynnä väkeä, mutta vain yhdellä tytöllä oli kirkuvanpunainen takki ja maailman kaunein hymy. Iisaakin olisi hymyilyttänyt ellei olisi itkettänyt niin paljon, hän tärisi kauttaaltaan ja tuijotti lähestyvää hahmoa paikoilleen jumiutuneena. Vähän kuin joku olisi liimannut hänen jalkansa lattiaan, mutta unohtanut pakottaa loputkin vartalosta liikkumattomaksi.

”Iisa”, Aura sanoi tervehdyksen sijaan ja tarkkaili varoen toisen kasvoja. Ne olivat unohtuneet pelokkaansekaiseen ilmeeseen, joka ei ilmiantanut minkäänlaista ilahtuneisuutta Auran paluusta.

”Entä jos…” Iisa sanoi vaimeasti kun hiljaisuus oli jo melkein muuttunut painostavasta sietämättömäksi ja Aura oli alkanut vilkuilla pakoteitä.

”Mitä? Sano vaan”, Aura kannusti toisen viivytellessä vaivautuneena ja otti varoen askelen lähemmäs. Iisa ei väistänyt.

”Vaan suutele mua nyt, jooko?”

Auran kasvot valaistuivat hymyyn, joka oli ensin epäröivä ja muuttui sitten puhtaasti onnelliseksi. Hän kuroi viimeisetkin sentit umpeen ja antoi hymynsä sulautua Iisan omaan, liikautti huuliaan varovasti ja antoi toisen kätensä vaeltaa ylös niskaan hiussuortuvien joukkoon.

Iisa melkein unohti vastata suudelmaan ilon pulputessa suoniin ja jänteisiin, hän vain oli siinä ja kuunteli kuinka palaset loksahtelivat hiljaa takaisin paikoilleen.

”Aiotko sä mennä uudestaan pois?” Iisa kysyi niin lähellä Auran kasvoja, että silmät oli vaikea erottaa kahdeksi.

”En mä ehkä ihan heti”, Aura henkäisi otsa vasten toista ja Iisa kiersi kätensä niin tiukasti tytön ympärille, ettei tämä olisi päässyt lähtemään vaikka olisi halunnutkin.

Ei sillä että Aura olisi halunnut.

[Haava]

Emily Black, ihanaa huomata kommentti tässä tekstissä! Olin jo vaipua epätoivoon kun ketään ei tuntunut kiinnostavan, mutta onneksi tulit pelastamaan mut. (:

Hienoa että pidit otsikosta, oikeastaan mäkin olen näin jälkeenpäin oppinut tykkäämään siitä, vaikka se aluksi tuntuikin niin hurjan asiaankuulumattomalta. Kiva että tekstin rakenne miellytti myös, tätä oli hirveän helppo kirjoittaa kun saattoi aina tunkea viestejä ja postikortteja ja muita tuonne väleihin, ei tullut missään vaiheessa sellaista kovin pahaa "mitenköhän tätä nyt jatkaisi" -oloa.

Kiitoksia kovasti myös hahmokehuista ja ihanaa kun mainitsit Katin! Se oli todellakin mun ehdoton lempihahmo koko tämän kirjoittamisen ajan, oon toivottoman rakastunut kissoihin ja kun ei ole omaa, niin pitää ottaa sitten mielikuvituskissoista kaikki irti. :'D (Miksi tuo kuulosti vähän epäilyttävältä...) Mukavaa että loppu miellytti myös, mä vähän epäröin sen kanssa kun se oli kuitenkin sen verran kliseinen ja ennalta-arvattava, mutta en kai mä nyt voinut antaa noille surullista loppua. ):

Kiitos ihan hirmuisen paljon ihanasta kommentistasi, se ilahdutti kovasti! Ihanaa että tykkäsit. (:

[Haruka]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa...

Oon lukenut sulta aiemmin RPF:ää, vaikka en oo kommentoinutkaan. Pitää nyt heti ensimmäiseksi sanoa, että tykkäsin tuosta otsikosta. Ja mun sydämeni suli varmaan lopullisesti ainakin Iisan epävarmaan hahmoon, kun kerroit, että tytöllä on kissa. Kissat on ihania, vaikka halutessaan myös rasittaviakin.

Oliko siis Iisa ja Aura seurustelleet aiemmin ja Aura oli lähtenyt sitten maailmalle ja jättänyt Iisan Suomeen vai tiesikö Aura entuudestaan Iisan tunteista? Hahmoina kumpikin tyttö jäi hieman etäiseksi, etenkin Aura, vaikka siitä kerrottiinkin tuossa Iisan ja Kielon keskustelussa ja viesteissä jonkin verran. Ihanat nimet tytöillä myös on, mun on pakko sanoa tähän väliin

Ja kuten Emily Black sanoi mä tykkäsin myös tästä tekstin rakenteesta. Tää oli sujuvaa ja näin voisi oikeasti tapahtua.

Mä oon pahoillani, etten osaa kommentoida tän rakentavammin tätä, mutta tykkäsin ja siksi kiitos tästä.

-Haruka

[Haava]

Haruka, ooh, Kommenttikampanjasta! Melkoista, mun tekstejä kun ei yleensä löydy vastaavista paikoista (etenkään kun en itse harrasta kauheasti tekstieni mainostamista tai mitään). Myönnän että Iisa ja Aura jäivät jokseenkin etäisiksi tässä, mutta tämä oli niin selkeänä mun päässä niin jotenkin ehkä kuvittelin että ihmiset näkee pinnan alta kaiken mitä ei sanota. Olisi varmaan pitänyt syventää hieman... Mutta tosiaan, tytöt asuivat yhdessä ja seurustelivat ja Iisa jäi yksin niiden yhteiseen kämppään kun Aura lähti. Oletan kuitenkin että ne erosivat tai vähintään muuttivat suhteen jotenkin vapaamuotoisemmaksi ennen Auran lähtöä. Kiva että tykkäsit nimistä, niitä oli kiva keksiä. (: Kiitos kun kommentoit, se ilahdutti!

[Odile]

Tykkäsin kovasti tässä hahmoistasi. Kielo ja Aura olivat erityisen mukavia ja Katti oli välillä vähän sydäntäsärkevä painajaisineen.
Minunkin huomioni kääntyi tässä tekstissä ensin otsikkoon, ja päätin sitten lukea tämän. (Lisää kehuja otsikosta ) Pidin myös paljon tuosta tekstiviestikeskustelusta, se oli hyvin asemoitu ja muotoiltu ja se tuntui yllättävänkin luontevalta.

[Haava]

faux pas, kiva että tykkäsit hahmoista, munkin mielestä ne oli aika ihania. (: Mukavaa että otsikko ja tekstiviestikeskustelu miellyttivät myös, hirmuisen kiva että päädyit myös kommentoimaan! Kiitos. (:

[Okakettu]

Et voi edes kuvitella, kuinka käsittämättömän paljon ilahdutti päästä lukemaan sinulta pitkästä aikaa originaalitekstiä. Olen kaivannut hirmuisesti kirjoituksiasi, ja nyt tämän pariin otteeseen lukeneena ajattelin, että osaisin ehkä viimeinkin kommentoida. Ehkä. Rakentava tosin saattaa hukkua ihkutuksen alle, mutta teen parhaani. : 3

Alkusanoikseni voin kai todeta, että tämä oli taattua Haavaa ja siksi siis aivan loistava. Kirjoitustyyli ja hahmot olivat kaikki erittäin sinua; arkisenkaunis, hienoja yksityiskohtia mutta myös oivaltavia huomioita sisältävä teksti, henkilöt jotka Emily Blackin sanoin ovat tämäntyyppiseen tarinaan aivan täydellisiä. Ylipäätäänkin koko tarinan asetelma oli juuri sellainen, millaisia tykkään nykyään lukea – sekoitus alakuloisuutta ja herkkyyttä, kaunis mutta samalla erittäin todenmakuinen kuvaus muutaman ihmisen elämästä. Tämä ei ollut millään tasolla liian höttöinen tai dramaattinen, vaan jotenkin hirmuisen aito ja nimenomaan siksi niin viehättävä.

”Ei sun tarvitse sanoa mitään”, Iisa lupasi ja upotti katseensa mangoteen pyörteilevään pintaan. Yhtäkkiä ei tehnytkään enää yhtään mieli mitään niin makeaa.

Okei, tykkäsin koko tekstistä hirmuisesti, ja on vaikea poimia vain tiettyjä lempikohtia, mutta jostakin syystä esmes tuo oli sellainen josta tykkäsin (tosin, koska olen huono, en osaa selittää miksi).

Rakennetta ovat muut kehuneet, ja samaa hehkutan myös minä. Tarinankuljetus tekstiviestien ym. avulla voi olla aika haastavaa, mutta sinä sait sen toimimaan.

Iisa oli hahmona erittäin samaistuttava, mutta tytöistä ehkä parhaiten mieleeni jäi Kielo. Hän tuntui omalta osaltaan tasapainottavalta tekijältä Auran ja Iisan hiukan kipuilevassa tarinassa, ja minusta noin muutenkin oli fiksu ratkaisu, että tekstissä tosiaan on tuollainen kolmas osapuoli – Kielon piristysyritykset toivat tarinaan, hmm, jonkinlaista miellyttävää raikkautta, vaikka ihan hyvinhän tämä olisi voinut keskittyä kuvaamaan pelkästään Auraa ja Iisaa ilman muita. Aura jäi kolmikosta kaikkein etäisimmäksi, mutta minusta se oli vain luontevaa kun ottaa huomioon, mikä hänen roolinsa tarinassa on.

Ja sitten, Katti. Katti oli ihana ja sopi tähän tarinaan jotenkin hirmu nerokkaasti – on melkein hassua, kuinka pelkällä eläinhahmolla sait tähän jotain todella persoonallista ja omaa. Harvoin olen lukenut finissä tekstejä, joissa lemmikkieläimen rooli tekstissä on näin hyvin toteutettu. Katti ei jäänyt pelkäksi koristeeksi tai ”kivaa tässon kissa”-huomioksi (…öh?), vaan sen läsnäolo tuntui kokonaisuuden kannalta hirveän tarpeelliselta. Ensinnäkin jo se huomio, miten Katti on omalla tavallaan yhteydessä Auraan (se on kaksikon yhteinen kissa, näin käsitin?), luo omanlaisensa jännitteen, kuten sekin että Katin käytöksessä ja tavassa jota sillä kohdellaan heijastuvat Iisan tunteet yms yms. Toisekseen, rakastin tapaa jolla Katista kirjoitit. Oli jotenkin hirmuisen sympaattista, että Katti aina ”sanoi” sitä ja tätä, se inhimillisti kissaa hyvällä tavalla.

Parin minuutin kuluttua ovi kävi ja Katti sanoi muutaman kerran tyytymättömästi nau suljetun ulko-oven edessä. Sitten se meni vihaisena naulakon alle nukkumaan ja näki pahoja unia koska kukaan ei tullut taaskaan silittämään sitä uneen.

Tuo kohta on oiva osoitus Katin merkityksellisyydestä tässä tarinassa. Ja muutenkin hirmuisen aaaww.

Loppu oli minusta melkein yllättävän valoisa, mikä ei silti ollut mikään huono juttu.  Olit kirjoittanut sen käsittämättömän kauniisti, (”Iisa melkein unohti vastata suudelmaan ilon pulputessa suoniin ja jänteisiin, hän vain oli siinä ja kuunteli kuinka palaset loksahtelivat hiljaa takaisin paikoilleen.”), niin että kokonaisuudesta jäi hyvä mieli. Aaaww vielä toisen kerran.

Jotenka, kuten selväksi varmaan tuli, tykkäsin tästä ihan hirmuisenkamalanvaltavasti. ♥ Hirmuisen hienoa että julkaisit tämän.

[Haava]

Onpa jännää kun tähän tällä tavalla alkoi tulvia kommentteja hirveän pitkän hiljaisuuden jälkeen. Mutta, kivaa.

Okakettu, voit uskoa, että mua ilahdutti vähintään yhtä paljon saada sulta kommenttia kuin sua ilmeisesti tämän lukeminen! Hirveän hankalaa yrittää vastata mitään, ää, mitähän tässä oikein sanoisi tuollaisen ylistyksen jälkeen. Hih.

Pakko sanoa, että mäkin tykkään Kielosta hurjan paljon, enimmäkseen varmaan koska se on tosiaan tuollainen ihannetyttö jollainen ehdottomasti tahtoisin olla ja samalla hahmoista ainoa joka ei perustunut hiukkaakaan kehenkään kenet tuntisin (tai itseeni). En itse asiassa edes muista, mistä koko Kielo tuli, mutta loppujen lopuksi se tuntui erittäin tarpeelliselta hahmolta ja ihanaa jos joku muukin kuin mä tykkäsi siitä. (: Ihanaa myös se, että pidit Katista, se on tosiaan mulle ehdoton lempihahmo tässä, koska se on KISSA ja sen saattoi pistää tekemään kaikkia kissamaisia juttuja ja voi että, kissat vain on ihan liian kivoja. Hienoa, ettei se jäänyt pelkäksi "kivaa tässon kissa" -huomioksi, koska alunperin se taisi olla koko tarinassa ihan vaan että siinä nyt olisi kissa. :'D Mukavaa että tykkäsit lopusta myös!

Kiitoksia ihan hurjasti kun viitsit kommentoida, oli ihanaa päästä lukemaan ajatuksiasi tästä! Kuten jo sanoin, ilahdutti. ♥

[Haava]

Guadaloupe, heh, mulla on vähän se ongelma että aina on pakko olla jollain tapaa erityisiä nimiä ja uskon kyllä että on jokseenkin epäuskottavaa että pienessä joukossa on noin monta epätavallista nimeä. :'D Ei voi minkään, ehkä ensi kerralla raaskisin antaa jollekulle vähän normaalimman nimen. Mukavaa että hahmot kuitenkin muuten miellyttivät! Ja voi, kivaa kun lainasit juuri tuon kohdan, pidin siitä itsekin aika paljon. Kiitoksia ihan hurjasti kommentistasi, ihanaa kun tykkäsit!

[Ringa]

Miksi, voi miksi, miksi Finissä ei oo sellasia tykkäys-nappeja niin kuin Feississä? Tai sellaisia suosikkitähtiä niin kuin Twitterissä. Tai Tumblrin sydämiä. Koska tää tartteis sellasen, koska mä en halua ikinäikinäikinä kadottaa tätä. Pitää varmaan imuroida jonnekin koneen syvimpiin syövereihin ja sitten pimeinä, tuulisina iltoina, yksin isossa kartanossa tuulen vinkuessa nurkissa käynnistää tietokone ja... Joo.
Mä ehdin jopa avata tän pari kertaa ennen tätä, vilkaisin paria ekaa lausetta ja olin, että  . Nyt mulla oli liian tylsää, vaikka ulkona paistaa aurinko ja mä voisin tehdä vaikka kerrankin jotain hyödyllistä, mutta mä vaan lagitan sisällä lukemassa tätä uudestaan ja uudestaan ja etsimässä niitä parhaita paloja lainattavaksi ja kirjoittamassa liian pitkiä lauseita. Hmm.
Ensin mä ajattelin, tai oletin, miten vaan, että Aura ja Iisa on eronnut (tai ehkä ne eroskin. Ne ei vaan lopun kohtauksessa tuntunut siltä) ja sellanen jäkättävä ääni vänisi mun päässäni heti Kielosta lukiessaan, että joojoojoo, tää on niin tätä, nyt se Iisa ihastuu siihen ja ah ja voih. Mutta niin ei käynyt! Hihhihii.

Kissa oli aivan ihanan mahtavan surkea hahmo. Mun kävi sitä niin kovin sääliksi, että oikein sattui, kun se ignoorattiin niin tylysti. Hassu juttu, miten voi lukea, että ihmisiä tapetaan ja hakataan ja niille sanotaan pahasti, mutta sen ohittaa olankohautuksella, mutta ootas, kun jollekin eläimelle tapahtuu jotain... Siinä tulee tippa linssiin ja tekee mieli kiljua, että miksei tää teksti oo K-18 ja salasanasuojattu ja miksi mä edes luen tätä.
Aura ärsytti ja ihastutti mua suunnattomaksi. Siitä jäi jotenkin sellainen vähän välinpitämätön ja tunne-elämässä kömpelö mielikuva. Että se ei välttämättä edes tajunnut, mitä teki Iisalle tolleen vaan lähtiessään. Mutta toisaalta se tuli takaisin oltuaan aikansa pois, eli joo.
Iisa oli vähän tollanen hölmö ja tunteellinen, muttei yllättäen yhtään ärsyttävä. Se oli maissa, mutta sä et suurennellut sitä tekstissä sillä tavalla ärsyttävästi, että lukija alkaa jo toivomaan, että herranjestas, hyppää vaikka kaiteelta, mutta älä enää angstaa. Viimeiseksi mä säästän hahmoista Kielon, koska se oli mun lemppari. Tuli mieleen sellainen järjettömän lempeä ja pehmoinen vaaleahiuksinen äitihahmo ja lopulta mä huomasin toivovani, että se olisi sittenkin ollut se Iisan nainen. Sniff. Toisaalta Aura ja Iisa on juttu ja Kielo ja Iisa ei välttämättä ois, ne olis ehkä liian täydellisiä yhdessä. En mä tiedä.

Tästä jäi aivan ihana, vähän haikea fiilis, enkä mä enää tiedä, mitä mä olen selittänyt tässä kommentissa, mutta jotain mä olen selittänyt ja hyvä niin. Näin hyviä tekstejä on loppujen lopuksi aika harvassa, joten mä olen iloinen, että sä julkaisit tän ja mä vieläpä luin tän. Tosin se hyvän määritelmä on varmasti kaikilla erilainen. Mulla tää kuitenkin oli ehdottomasti hyvä. Kieli ei ollut mitenkään kaavoihin kangistunutta, teksti vaikutti huolitellulta ja mietityltä ja sittenkin jotenkin rehellisen taiteelliselta. Ja mä en nyt onnekseni tarkoita sellaista raivostuttavaa ylitaiteellisuutta, johon oon siihenkin joskus törmännyt ja jota nähdessä tekee aina käydä antamassa pieni opastava litsari kirjoittajan poskelle. Enivei, kiitoksia tästä. Nyt mun on parempi mennä rauhoittumaan ja lukea tää hetken päästä uudestaan ja toivoa, että pääsen uudestaan tähän fiilikseen.

Edit // Pakko vielä mainita! Luin nyt samaan syssyyn illalla noita sun MCR-ficcejä, jotka ei myöskään olleet missään nimessä huonoja, mutta silti, vau, mikä kehityskaari tässä ~vuoden sisään on tullut!

[Haava]

Ringa, oho. Olipa hämmentävää saada tällainen palvontakommentti, ihanhan tässä menee hämilleen enkä oikein tietäisi mitä tähän nyt sitten pitäisi vastata. Hui.

Musta on ensinnäkin jotenkin ihan hurjan hämmentävää että joku kuvitteli Iisan ja Kielon päätyvän yhteen. :'D Mitä ihmettä. Ehkä se johtuu siitä että itse tiesin taustatarinan koko ajan ja vasta sun kommentin jälkeen tätä uudelleen lukiessa tajusin että eihän lukijat edes tiedä mitä on tapahtunut ennen kuin Kielo on jo kuvioissa omana ihastuttavana itsenään. Mun mielestä Iisan ja Kielon suhde on silti ihan tosi platoninen niin tuntui hassulta kuulla että joku ajatteli että niistä tulisi pari! Enkä edes usko että niistä tulisi hyvä pari. Kummaa.

Sitten musta olisi myös ihana kuulla tuo sun taiteellisuuskommentti, mua itseäni ärsyttää aivan suunnattomasti kaikki mahdollinen liian pitkälle viety tekotaiteellisuus (jota itse en toki ole koskaan harrastanut örrrrr...) niin oli tosi hienoa kuulla että tämä oli susta ihan silleen "oikeasti" taiteellinen. Sitten menin ihan veteläksi noista muistakin kehuista, hurrpurr nyt kehrään kuin Katti konsanaan kun sitä silitetään. Eikun. Mutta niin, kiitos kaikesta mitä sanoit, olen ihan otettu ja äää. Hih.

Ja hienoa kuulla että olen kehittynyt! Musta se on vähän hassua, sillä en ole kirjoittanut oikeastaan paljon mitään kuluneen vuoden aikana, mutta ehkä mun aivot on sitten tehnyt itsekseen sitäkin enemmän töitä ja kypsytelleet mun kirjoitustaitoja jotka ovat nyt sitten valmiina puhkeamaan kukkaan... Tai jotain. Musta tuntuu että tämä on vähän kummallinen kommenttivastaus.

Mutta. Ihanaa kun kommentoit, kiitos oikein hurjan kovasti! ♥

[vaapukka]

Tä oli sen verran ihana että sai mut taas pitkästä aikaa rakastumaan femmeen, mulle käy aina niin (ainaki originaaleissa) et aattelen et 'blääh ei femmeä tylsäää' ja luen vasn slashia omnom ja sit kun eksyn lukemaan femmejä, rakastun ihan täysiä. Ehkä pelkään lukee femmee koska se on jotenkin niin liian samaistuttavaa mulle, tytölle, ja slash on sillee eksoottisempaa... No anygays, luin tätä sun nois lähetetyis viesteis, enkä nyt voinu olla kommentoimatta jotain tällasta.

Mut kauheen usein mulle ei käy niin kun tän kanssa, että nään ja ymmärrän ja tulkitsen näin selkeesti hahmot joista luen mielessäni ja tiiän miltä ne näyttää, yleensä ne on vaa sellasia epämääräsyyksiä. Tässä tulkintani;
 Iisa oli selkeesti se yks poikatyttö jonka näin festareilla tanssimassa tennareissaan, sellanen haaveilija joka ihastuu helposti eikä oikeen osaa käsitellä tunnejuttuja ja tykkää rentoilusta. Kielo on sellane hippi, pitkä ja pitkäkiharakultaruskeatukkanen vähän menninkäismäinen kaunotar, joka on kusessa Iisaan ja on sitä ehkä vuoden pari vanhempi, eikä se tykkää Aurasta. ja Aura on bisse kultablondikiharatukkanen lyhyt menninkäisprinsessa joka ei tarkota pahaa mut on niin villi et tuppaa satuttamasn ihmisiä ja on niin charming että saa melkeen kaiken mitä haluaa. Aura ja Kielo vois olla siskoksii, joil on vaan erittäin kylmät välit. Katti on kisu jonka Aura halus välttämättä ostaa koska se oli niin söpö mut jätti sen kylmästi Iisalle.

Ja nyt en oikeen tiiä mikä kaikki näist mun aivoituksist on 'canonia' ja minkä keksin ite. Et älä hämmenny liiaks, voi olla et nä mun tulkinnat on ihan ristiriidassa kaiken kans, oikeesti tyyliin Kielo ja Iisa on siskokset? Mut must se on vaan tosi positiivinen ja hieno juttu et sun tekstis herättää mun mielikuvituksrn ja ajatukset ja samaistun hahmoihin ja joo, rakastuin jok'ikiseen.

Teksti oli sujuvaa ja moitteetonta, nautittavaa luettavaa, ei tarvinnu niinkun ajatella mitään tökkimisiä... En ollu loppuun ihan tyytyväinen, kun Aura jotenkin musta kaikessaihanuudessaan ei ansaitse Iisaa, mutta kaunis loppu anyway. Oon vaan sitä mieltä et Aura ei osaa pysyä Iisan luona kauaa, vaikka Iisa lähtis sen mukana maailman ääriin. Oivoi. En pahastuis jos tälle tulis jatko-osa ja Iisa ja Kielo sais toisensa...? hohoo ehkä kirjotan ite tästä ficin.

Oon aika tyytyväinen kun ny sain näinkin pitkän ja asiapitoisen kommentin aikaseks! Täst jäi tosi harmoninen ja kaunis fiilis, vaiks todellisuudes aurinko on jossain ihan piilossa ni mun pää on valoisa kun Auran hiukset loistaa siel kultasina kun aurinko! Aijai oot loistava kirjottaja kun saat vaan tekstillä lukijat tuntemaan tällasta, uupeeaaa. (maininta tähän väliin, en muista koska oisin ollu viimeks ite niin ihastunu et tuntisin perhosii mahassani, mut ficejä yms. lukiessa tunnen ihastumisen ihanan fiiliksen harva se viikko kun samaistun stoorien pikku sankareihin jotka ihastuu mun unelmien miehiin ja naisiin.... hehee. )Se siitä asiapitosuudesta. Oot mahtava!

ps. Voisin lukea tän kohta uudestaan ja koittaa sitten kommentoida coolisti ja rakentavasti tekstiä ja sen laatua, koska siitäkin on niin paljon sanottavaa, ja kehuttavaa! kun Gua/Lupuskin sai siitä noin hienom kommentin irti niin kyllä mäkin haluun

[Haava]

Varpu, femmeen kannattaa kyllä rakastua, mä en paljon muuta luekaan. :'D

Hih, oli hassua lukea sun hahmotulkintoja! Iisa meni aika nappiin, mutta Kieloa ja Auraa en kyllä ihan allekirjoita. Mutta kiva jos sulle heräsi noin selkeät mielikuvat hahmoista, jokainenhan tulkitsee tavallaan ja musta on kiva kun kerroit tulkintasi mullekin, niitä on mielenkiintoista lukea. (: Mutta ei, ketkään ei ole sisaruksia keskenään ja Iisa kyllä halusi kissansa ihan itse, mun päässä tämä menee vähän niin että Kielo on Iisan paras kaveri, mutta ne hengaili aika paljon yhdessä myös Auran kanssa. Joka tapauksessa Kielo on Iisalle se luottohenkilö ja ainoa Auran ja Iisan yhteisistä kavereista joka "jää jäljelle" kun Aura lähtee. Ja jotain sellaista. Mutta edelleen, kivaa jos sulla näitä omia spekulointejasi! Kiitoksia kun kerroit ne mullekin. (:

Loppu on itse asiassa tällä hetkellä munkin mielestä vähän asiaankuulumaton, kirjoitan parhaillani erästä pidempää originaalia tähän liittyen (en täysin samaa tekstiä mutta Iisa draamoineen on yksi päähenkilöistä) ja en ole ihan varma miten pidemmässä tarinassa tuon lopun saisi toimimaan ilman että Aura olisi kamala bitch ja Iisa ihan tossu kun ottaa sen noin vaan takaisin. :'D Että en tiedä. Mutta sen tiedän, etteivät Kielo ja Iisa kyllä saa toisiaan! Mä en vain näe niiden välillä mitään muuta kuin ystävyyttä ja musta on hassua kun niin moni on ihan täysillä parittamassa niitä. Hassut. :'D

Ihanaa kun kirjoitit noin pitkän kommentin, sitä oli ilo lukea ja nyt mulla on hyvä mieli kun ihmiset käyttää aikaansa mun tekstien spekuloimiseen ja vielä kertoo tulkintansa mulle! Että kiitos ihan hurjasti kun kommentoit ja hirmu ihanaa kun tykkäsit, kiitos. (:

[Nyyhti]

Kauheeta tulla tänne kilometrikommenttien jälkeen, mutta tulenpa kuitenkin (:

Otsikko oli aivan ihana, enkä tajua, miten se ei muka liittyisi tekstiin. Sehän oli melkeinpä kantava teema, ei nyt ihan täysin koko ficin läpi, mutta olennaisesti kuitenkin. Lisäksi otsikko oli tosiaan aivan ihana, ja vaikka se herättikin mielenkiinnon, se ei kuitenkaan loppujen lopuksi kertonut yhtään mitään itse tekstistä.

Hahmot sinänsä olivat mielestäni aika stereotypisiä, jos niin nyt voi sanoa. En kuitenkaan missään nimessä pitänyt hahmoja yksipuolisina, ja vaikka kaikkien "määräävä luonteenpiirre" tuli hyvin pian esiin, teksti kuitenkin piti otteessaan ja lukeminen oli antoisaa alusta loppuun. Minusta yksikään hahmoista ei jäänyt etäiseksi, vaan kaikista kerrottiin kaikki olennainen, jotta lukija pysyi hyvin mukana. Vaikka kyseessä oli näin lyhyt teksti, yksikään hahmoista ei tehnyt sellaisia ratkaisuja, joiden jälkeen lukija olisi jäänyt ihmettelemään, että tuo ei sopinut hänen luonteelleen yhtään. Toki tietynlainen yllätyksellisyys on hyväksi, mutta minusta Auran kotiinpaluu oli tässä ihan riittävä juonenkäänne - samoin kuin se, että Iisa antoi saman tien kaiken anteeksi (tosin liittyykö se sitten luonteenpiirteeseen ja hahmon yllättävään toimintaan, no, ihan sama ).

Tekstiviestit olivat aivan ihania, toivat eloa tarinaan. Mietin, että niistä olisi saanut vielä aidompia hymiöiden kera, mutta toisaalta hymiöt olisivat tökkineet tekstin seassa pahasti. Parempi siis ilman (:

Yleensä en kestä lukea tekstejä, jossa on Kielon kaltainen/kaltaisia hahmoja, eli päähenkilöllä on ah-niin-hyvä tukiverkosto, joku pitää huolta vaikka kävi mitä. Jostain syystä tässä se ei kuitenkaan häirinnyt yhtään. Lisäksi pidin tämän arkisuudesta, siitä, että vaikka Aura oli lähtenyt ja elämä loppunut, Kielo silti vain pyysi shoppailemaan ja Iisakin alkoi toipua tilanteesta. Ja sitten Aura tuli takaisin, ja kuka tietää, milloin lähtisi seuraavan kerran. Happily ever after jäi siis saavuttamatta, kuten oikeassakin elämässä.

[Haava]

nominal, oih, kommentti! Ei kannata yhtään kauhistella noita muiden kilometrikommentteja, oli tuo sunkin oma ihan riittävän pitkä. :'D

Hienoa että otsikko miellytti, mäkin olen näin ajan myötä alkanut pitämään siitä enemmän, vaikka aluksi se tuntui vähän tönköltä. Ihanaa kun hahmoista tykkäsit myös, oli kiva kuulla ajatuksiasi niistä! Mulla on itse asiassa näistä hahmoista pidempi tarina tekeillä, joten hyvä että hahmot sun mielestä toimii, toivottavasti ne toimii siinä pidemmässäkin sit. :'D Ja joo, usein tekstiviesteissä on hymiöitä, mutta jotenkin pidän tätä aika kirjakielisenä tekstinä niin ei tullut mieleenkään laittaa hymiöitä sinne... Hyvä jos kelpasivat ilmankin!

Kiitos hurjan paljon kommentistasi!