Nimi: Värinäkö
Kirjoittaja: turkinpippuri
Beta: Munis <3
Ikäraja: S
Paritukset: yksipuolinen Susan/Hannah (Hannah/Ernie, Susan/yllätys)
Genre: romance, draama, jotain?
Summary: - ja luottamusharjoituksissa kaatuivat silmät kiinni toistensa käsivarsille (Hannah oli ainoa, johon Susan pystyi luottamaan).
Haasteet: Femme10 vol. 3, Neljän tuvan haaste (Puuskupuh), Räpellyksen one-shot -haaste
A/N: Voisin luoda uuden genren, turkkisgenren. Kirjoitan nimittäin aina sellaisia ficcejä, joita on turhauttavaa yrittää luokitella mihinkään, joten tuohon genreen voisivat sisältyä ne kaikki. Mutta joo, Facebookin Räpellys-ryhmässä haastettiin kirjoittamaan one-shot yhdessä päivässä ja sisällyttää siihen lause ”ja yhtäkkiä kaikki oli kirkasta hänelle”.
(Meinasin laittaa otsikoksi Värisokeus, mutta valitsinkin tämän, sillä se tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa.)
***
Susanin peilistä heijastuva kuvajainen muuttui joka päivä. Joinakin päivinä Hannah oli sanonut Susanille jotain sellaista, jota Hannah itse ei edes muistanut seuraavan päivänä, mutta joka värjäsi Susanin helakan punaiseksi. Jonain päivinä Hannah taas vietti koko päivän hihittäen Ernien seurassa ja silloin Susanin peilikuva harmaantui.
Sitten taas oli tällaisia päiviä, joiden väriä ei oikein pystynyt päättelemään. Susan katseli numerologian luokan ikkunasta ulos. Hannahilla oli taikaolentojen hoidon tunti. Tyttö oli vetänyt ruskeat hiuksensa saparoille ja näytti kauhistuneelta joutuessaan taluttamaan jotain hurjan näköistä ja välillä räjähtelevää olentoa pitkin pihaa. Jos Susan olisi valinnut taikaolentojen hoidon numerologian sijaan, hän olisi varmaan pyörtyillyt joka toinen tunti. Mutta silti hän olisi ollut mieluummin ulkona Hannahin seurassa kuin kuunnellut professori Vektorin mielenkiintoista, mutta niin teoreettista opetusta.
(Susanin unelmointi haittasi välillä hänen keskittymistään opetukseen ja johti usein siihen, että hän joutui lainaamaan muistiinpanoja vieressään istuvalta Justinilta. Ne kopioituaan hän vaipui takaisin mietteisiinsä.)
Susan käytti hyväkseen kaikki mahdollisuudet olla Hannahin seurassa. Albuksen kaartin kokoontumisissa Susan hakeutui aina Hannahin viereen, toivoen Harryn muodostavan heistä parin. He harjoittelivat yhdessä suojeliuksia (Hannah kannusti Susania, jonka loitsinta oli haparoivaa) ja luottamusharjoituksissa kaatuivat silmät kiinni toistensa käsivarsille (Hannah oli ainoa, johon Susan pystyi luottamaan).
Ernie näytti kopioineen Susanin taktiikan: joskus poika tunkeutui röyhkeästi Hannahin ja Susanin väliin ja sai aina Hannahin huomion käännettyä itseensä. ”Tiesitkö, että Kielletyssä metsässä asustaa ainakin kaksisataa eri taikaolentolajia?” Hannahin silmät kirkastuivat kiinnostuksesta ja ihailusta. Susan vaihtoi taas väriä, tällä kertaa hän muuttui kateudesta vihreäksi.
Harmikseen Susanin oli myönnettävä, että hän ymmärsi Hannahia. Jos Susan olisi ollut Hannahin asemassa, niin kyllä hänkin pitäisi enemmän Erniestä. Ernie oli monin tavoin parempi kuin Susan: hän oli komea, hauska, nokkela ja – mikä tärkeintä – vastakkaista sukupuolta. Susan oli hiirulainen Ernien rinnalla, hän häviäisi pojalle ilman muuta. Ja oli jo hävinnyt. Hannah vietti lähes jokaisen vapaan hetkensä Ernien kanssa. He kävivät yhdessä oppitunneilla, istuivat vierekkäin, tekivät läksyjä yhdessä. He olivat valvojaoppilaitakin yhdessä.
Mutta oli olemassa paikka, johon Ernie ei päässyt. Tyttöjen makuusali. Siellä Hannah oli täysin Susanin. Muiden tyttöjen nukkuessa he hiipivät toistensa sänkyihin, juoruilivat ja piirsivät toistensa käsiin perhosia ja kukkia. Niinä hetkinä he olivat ainoita, jotka olivat olemassa. Vain Susan ja Hannah. Susanjahannah, ei Erniejahannah.
Susan imi niitä hetkiä itseensä. Yritti olla jokaisessa sekunnissa täysillä mukana, niin että pystyisi jälkeenpäin muistamaan kaiken sen. Aamulla, kun Ernie kaatoi Hannahin mukiin mustaa teetä, Susan muisteli yöllistä onnellisuuttaan.
Susan tuijotti ajatuksissaan omaa kahvikuppiaan ruskeilla silmillään. Yhtäkkiä hän havahtui ääneen, joka kuului hänen vieressään istuvan Justinin suusta: ”Susan? Susan! Herätys, unikeko, tunti alkaa kohta!”
Ja yhtäkkiä kaikki oli kirkasta hänelle. Se, miten Justinin käsiala oli todellisuudessa hyvin epäselvää, mutta hänen muistiinpanonsa olivat alkaneet selkeytyä sitä enemmän mitä useammin hän oli lainannut niitä Susanille. Tarjoutunut lainaamaan.
Susan tajusi, kuinka sokeaksi Hannah oli tehnyt hänet. Hannah valitsisi kuitenkin Ernien. Susan voisi yhtä hyvin päästää Hannahista irti ja antaa Justinille mahdollisuuden.
”Läht-”, Susan änkytti vaaleanpunaisena. ”Lähtisitkö joku päivä Tylyahoon kermakaljalle?”
Justinin hymy kirkasti Susaninkin kasvot. Siitä päivästä lähtien Susanin peilikuva oli keltaisen, oranssin, turkoosin ja muiden kauniiden värien värinen.
