Varjojen kaupungit: Suhdesolmuja ja solmukohtia | Alec/Magnus, sekalaisia raapaleita, S

[Solembum]

Author: Sole
Fandom: Varjojen kaupungit
Genre: Romance, Angst, Drama, H/C
Rating: S
Pairing: Alec/Magnus
Disclaimer: VK kuuluu Cassie Clarelle, kappaleet ovat Adam Lambertin

Osallistuu Shuffle- ja Ikäraja10-haasteisiin.

Kappaleet (esiintymisjärjestyksessä): Soaked, Better Than I Know Myself, Naked Love, Did You Need It, Whataya Want From Me, Never Close Our Eyes

Pessimisti
I will take you home

”Anna minä vien sinut kotiin asti, edes tämän yhden kerran”, Magnus oli sanonut Alecin päästäessä irti tämän kädestä sammuneen katulampun alla. Magnus oli yrittänyt tarttua hänen käteensä uudestaan, mutta hän oli vetänyt sen pois tämän ulottuvilta. Hän ei ollut tahtonut irrottaa otettaan Magnuksen kädestä toista kertaa. Ensimmäinen oli tehnyt jo liian kipeää.

Sammunut katulamppu oli räpsähtänyt päälle ja taas pois päältä. Päälle, pois, päälle, pois. Ja sitten se ei ollut enää syttynyt, tekoaurinko räpistellyt sateen mustaksi maalaamalla asvaltilla.

”Ei tänään”, Alec oli vastannut ja astunut askelen kauemmas Magnuksesta. Velhon jalat olivat seuranneet hänen jalkojaan, kengän astuneet hänen kengänpohjiensa kuvioihin märällä asvaltilla.

”Ei tänäänkään”, Magnus oli sanonut surullisesti ja tullut niin lähelle häntä, että oli voinut kumartua suutelemaan hänen huuliaan koskettamatta häntä mistään muualta.

”Ehkä huomenna”, Alec oli vastannut ja hymyillyt varovasti.

”Ei huomennakaan”, Magnus oli sanonut, ja Alec oli ajatellut tämän olevan ikuinen pessimisti.

Vaikka hänen vikansahan se oli, hän oli tehnyt Magnuksesta pessimistin.

Itkupilli
But you're the only one that knows me better than I know myself

Magnus tuntee Alecin paremmin kuin hän tuntee itsensä, se on varmaa. Hän ei ole edes tahtonut tuntea itseään niinä kahdeksanatoista vuotena, jotka hän on käyttänyt syyttämällä maailmaa kaikesta siitä paskasta, jota se on kaatanut hänen niskaansa. Vasta Magnuksen tavattuaan hän on päättänyt tutustua itseensä, siihen säälittävään täysi-ikäiseen itkupilliin, joka käyttäytyy kuin olisi vasta täyttänyt kahdeksan ja jolla on uhmaikä.

Magnus tietää, milloin hän surullinen ja vihainen, milloin hän tahtoo huutaa maailmalle sen olevan paska paikka. Ja Magnus antaa hänen huutaa, huutaa niin kovaa, kun hän vain pystyy. Kun hänestä ei enää lähde ääntä, Magnus vetää hänet syliinsä ja sanoo kaiken olevan kunnossa, vaikka mikään ei olisi. Suukottaa hänen mustia hiuksiaan ja kalpeita poskiaan, väittää sen muutuvan paremmaksi huomenna.

Se ei koskaan muutu, mutta silti Alec tuntee olonsa paremmaksi tietäessään, että Magnus aikoo olla hänen vieressään huomennakin.

Chihuahua
Take it off

Magnuksen rakkaudessa on niin paljon sellaista, jonka Alec tahtoisi vain riisua pois. Kaikenlaisia krumeluureja, joiden tämä luulee näyttävän hyvältä. Ulkonäkö, tekohymy, kosketukset, joiden on tarkoitus olla hänelle uusia ja ihmeellisiä, mutta jotka todellisuudessa eivät tunnu miltään.

Alec tahtoisi silittää Magnuksen hiuksia ilman lakkaa, suudella tämän huulia ilman että hänen omat huulensa värjäytyisivät milloin punaisiksi, milloin violeteiksi, mustiksi, sinisiksi, valkoisiksi. Katsella, kuinka tämä räpyttäisi silmiään, joiden yläluomilla ei olisi paksuja rajauksia ja ripsissä mascarakokkareita.

Alec tahtoisi Magnuksen rakastavan häntä, ei vain leikkivän leikkiä, jossa hän on tämän lelupoikaystävä, reikäiseen villapaitaan ja polvista puhki kuluneisiin farkkuihin puettu chihuahua.

Hymynaama
It was the spotlight - - shining so bright

Magnuksen asunto on puoliksi tyhjä. Alec on kerännyt tavaransa ja sullonut ne pahvilaatikoihin, jotka ovat pinossa eteisessä. Tämä on pakannut niihin puolet heidän yhteisestä elämästään, joka on kestänyt kolme vuotta, kaksi kuukautta ja yhden päivän. Nyt se on ohi, ja Magnuksen sydän tuntuu niin painavalta, että hän pelkää sen putoavan vatsaansa.

Kun Alec lopulta lähtee, Magnuksesta tuntuu kuin aurinko olisi sammunut, suuri keltainen parrasvalo taivaalla, joka on hymyillyt heille kokonaiset kolme vuotta, mutta lakannut hymyilemästä viimeisten kahden kuukauden aikana. Hymy on pudonnut sen pyöreiltä kasvoilta, ja hänen sydämensä putoaa hänen vatsansa läpi.

Alecin pahvilaatikot ovat poissa ja Alec niiden mukana. Magnus ei tiedä, minne Alec on mennyt, ja yrittää uskotella itselleen, ettei välitä. Hän viettää päivänsä maaten sängyssä sen vasemmalla puolella, Alecin puolella, joka tuoksuu Alecilta, onnellisuudelta. Hänen oma vuoteenpuolikkaansa haisee surulta ja itkulta, siksi hän lakkaa nukkumasta sillä ja siirtyy painaumaan, joka on jäänyt patjaan Alecin vartalosta.

Joka aamu Magnus avaa sälekaihtimet toivoen auringon alkaneen taas paistaa ja Alecin tulleen takaisin pahvilaatikoineen, mutta koskaan Alec ei tule.

Tomaattiviipaleet
What do you want from me, what do you want from me

”Mitä sinä tahdot minusta?” Alec oli kysynyt ensimmäisenä aamupäivänä, jonka hän vietti Magnuksen asunnossa katsellen, kuinka tämä paistoi itselleen munakasta ja hänelle tomaattiviipaleita. Hän oli jo syönyt aamupalaa Instituutilla, mutta oli sanonut: kyllä kiitos Magnuksen kysyessä, tahtoiko hän puolet munakkaasta tomaattien lisäksi.

”Kaikenlaista”, Magnus oli vastannut ja kysynyt: ”Mitä sinä sitten tahdot minusta, Alexander?”

”En tiedä”, Alec oli vastannut rehellisesti, ”Tietäisinkin.”

Alecin leikatessa tomaattiviipaleet lautasellaan neljään osaan Magnus oli puhunut kissastaan, josta oli tullut röyhkeä syntymäpäiväjuhliensa jälkeen. ”Vaikka todellisuudessa sillä ei edes ollut syntymäpäivää”, Magnus oli myöntänyt hänelle imeskellen teelusikkaa, jolla tämä oli sekoittanut kahviaan, ”tahdoin vain syyn pitää juhlat, ja Miau sattui ensimmäisenä silmiini – mikä täydellinen tekosyy, eihän se edes osaa puhua ja sanoa vieraille, että täyttää kaksi vasta ensi vuonna.”

Alec oli kuunnellut Magnuksen puheripulia sanaakaan sanomatta ja syönyt kaikki tomaattinsa ja munakkaan puolikkaan. Puoliltapäivin he istuivat yhä keittiössä ja Magnus jatkoi puhumista ja joi välillä jäähtynyttä kahviaan. Alec oli alakanut hymyillä. Hänestä oli mukana kuunnella Magnusta.

Kun Alec oli lopulta sanonut, että hänen pitää lähteä, Magnus oli sanonut: ”Seuraavalla kerralla kun tulet kylään ja minä kysyn sinulta, mitä tahdot minusta, vastaat: poikaystävän, onko selvä?”

Alec ei ollut uskaltanut nyökätä, mutta tuli kuitenkin takaisin jo seuraavana päivänä.

Akvaario
Fight the sleep in your eyes

Magnus makaa Alecin sylissä ja napsauttaa sormiaan. Hänen sormenpäihinsä syttyvät siniset kipinät, jotka valaisevat huoneen kuin akvaarion lappu. Katossa liplattavat laineet, kipinät varisevat peitolle leikkien kalaparvea.

Alec siristää silmiään ja painaa kasvonsa Magnuksen niskaan. Magnus kietoo toisen käsivartensa Alecin ympärille ja mumisee tämän korvaan tahtovasa valvoa koko yön. Alec äännähtää hiljaa, eikä Magnus saa selvää, onko se okei vai pelkkä ei ilman o:ta ja k:ta.

”Sammuta se valo”, Alec pyytää ja takertuu sormillaan hänen paitansa rinnustaan.

”Mutta jos sammutan sen, sinä nukahdat”, Magnus huomauttaa ja levittää sormiensa haralleen. Uudet kipinät nuolevat hänen sormenpäitään ja kimpoilevat peitolta kohti kattoa. Hän liikuttaa etusormeaan ja saa ne piirtämään ilmaan pieniä ympyröitä. Hän vilkaisee Alecia, joka on kohottanut päätään ja katselee silmät suurina kipinöiden piirileikkiä, joka muuttuu tanssiksi Magnuksen huitaistessa ilmaa kädellään.

He valvovat katsellen kipinäkalojen uiskentelua makuuhuoneessa kunnes auringonsäteet livahtavat sisään sälekaihdinten raoista ja ne muuttuvat sinisistä vihreiksi.

”Voidaanko nyt mennä nukkumaan?” Alec kysyy ja haukottelee.

”Voidaan”, Magnus sanoo, puristaa kipinät nyrkkiinsä ja kietoo toisenkin käsivartensa Alecin ympärille.

[Heinis]

Mä tuun todistamaan, ettet sä onnistunut säikäyttämään mua! Koska puhuit tästä fandomista, päätin tulla stalkkaamaan että mitä sä oot siitä kirjoittanut. Tykkään lyhyistä teksteistä, joissa ei selitellä liikaa, joten valikoin nämä sillä perusteella. Shuffle-haaste on muutenkin mielenkiintoinen, kun biisit vaikuttavat usein aika paljon tekstiin. Mä en sitten tunne tätä fandomia yhtään, joten ei saa nauraa mun tietämättömyydelle!

Pessimisti
Mulla ja kaikkitietävällä kertojalla on pienimuotoinen suhdekriisi, koska meen aina sekasin, jos on vähääkään monimutkaisempi lause, jossa puhutaan eri henkilöistä. Sen takia luin ton alun monta kertaa. En vielä tässäkään vaiheessa ole varma, EIKUN OLENPAS. Äkillinen ymmärrys iski, hehee. Ei iskenytkään, nyt ymmärsin sen taas toisin päin. Eli Alec on joskus joutunut päästämään irti Magnuksesta, eikä haluaisi enää tehdä sitä uudestaan? Tai sitten se ei välitä Magnuksesta yhtä paljon kuin Magnus välittää siitä, mutta se ei haluaisi satuttaa Magnusta, joten kädestä irti päästäminen sattuu Aleciakin. Tai jotain? Tunnen itseni harvinaisen hitaaksi, äh :'D

Tykkäsin tuosta katulampusta. Jo pelkästään sen itsensä takia, kuvailun takia, mutta myös sen vertauskuvan (jonka mä ainakin onnistuin tuosta tulkitsemaan) ansiosta. Ajattelin, että samalla, kun katulamppu sammuu lopullisesti, sammuu myös Magnuksen toivo saada saattaa Alec kotiin sinä iltana.

Vaikka hänen vikansahan se oli, hän oli tehnyt Magnuksesta pessimistin.

Ensimmäisellä lukukerralla juuri tuo lopetus avasi tämän mulle. Älä naura, jos menee metsään, mutta ajattelin niin, että Magnus rakastaa noista kahdesta enemmän, tai sitten Alec ei vaan osaa välittää tai rakastaa yhtä paljon, vaikka haluaisikin. Ja vaikka tässä käy sääliksi Magnusta, joka ei saa kaipaamaansa vastarakkautta ja on jo oikeastaan turtunut siihen, niin riittää mulla silti sympatiaa Alecillekin. Se ei selvästikään tarkoituksella satuta Magnusta ja potee huonoa omatuntoa siitä, että on tehnyt sille noin. Tiivistävät lopetukset ovat sellaisia lopetuksia joista pidän: vaatii vähän taitoa, että voi tiivistää koko tekstin yhteen virkkeeseen.

Pahoittelut, että tästä tuli vähän sekavampi selostus, mutta oikeastaan se on hyvä. Tykkään juuri tällaisista teksteistä, joita on pakko pohtia ja joista löytää joka lukukerralla jotain uutta (saattaa se tietysti johtua mun hitaudesta tajuta asioita mutta meitä molempia varmaan imartelee enemmän jos sovitaan että sä oot vaan hyvä kirjoittamaan noin?). Tykkään analysoida ja tulkita, ja sä olet hyvä piilottamaan tekstiin kaikkea löydettävää, tai ainakin kirjoittamaan tekstiä, josta voi löytää kaikkea mielenkiintoista, vaikkei se löydös olisikaan ihan sun tarkoittama. Kaikesta omasta sekoilustani huolimatta siis tykkäsin tästä!

Itkupilli

Magnus tuntee Alecin paremmin kuin hän tuntee itsensä, se on varmaa. 

En tiedä, onko vika mussa, vai onko tuo viittaus vähän epämääräinen. Koska mä mietin hetken, että tarkoitetaanko tässä että Magnus tuntee Alecin paremmin kuin itsensä vai että Magnus tuntee Alecin paremmin kuin Alec tuntee itsensä. Päädyin jälkimmäiseen, mutta vähän aikaa kyllä arvoin sitä.

Ja Magnus antaa hänen huutaa, huutaa niin kovaa, kun hän vain pystyy. 

Kuin? Ja kuinin eteen ei muistaakseni tule pilkkua.

Nyt musta tuntuu, ettei mulla ole tästä paljoa sanottavaa. En oikein onnistunut löytämään sitä punaista lankaa tästä; oliko se ehkä se, että Magnus tuntee Alecin hyvin vaiko se, että Magnus pysyy Alecin luona kaikesta huolimatta? Tai ehkä se onkin joku yhdistelmä, sellainen, että Magnus pysyy Alecin turvana, vaikka tunteekin Alecin paremmin kuin kukaan muu. Ehkä Alec haluaa sen takia tutustua itseensä, koska Magnuskin on tehnyt niin ja Alec haluaa tietää, miksi Magnus pitää siitä. En tiedä, mutta on mukava pohdiskella. Lopetuksesta tuli kuitenkin sellainen olo, että Magnus on siinä vieressä huomennakin, vaikka Alec olisi miten kamala. Ja siitä taas tuli yhtäaikaa lohdullinen ja surullinen olo, koska henkilökohtaisesti en usko, että kukaan jaksaa pysyä vieressä ikuisesti päivästä toiseen. Toisaalta tuo puhuu sen puolesta mutta niin. Sekavat tunteet, jee. Sori, en osaa tätä tulkita kovin hyvin, mutta kuten toivottavasti huomaat, tämä herätti silti tunteita ja se on aina positiivista.

Chihuahua
Jotenkin en edes osannut ihmetelle tuota nimeä, vaikka ehkä olisi pitänyt :D Mutta siis sehän sopi tähän mainiosti. Se ja lopun chihuahua-kommentti auttoivat yhdessä ymmärtämään tämänkin. Sulla on joku taito laittaa aina loppuun joku koukku, joka selittää koko tekstin, ja täytyy sanoa että tykkään siitä ja paljon. Haluaisin uskoa, että Alec on tässä Magnukselle muutakin kuin asuste, joka näyttää hyvältä, mutta Alecin näkökulmasta kirjoittaminen tekee sen uskomisesta vaikeaa. Jos Magnuksella on aina meikkiä ja hiukset hyvin laitettu, se selvästi välittää siitä, miltä näyttää ulospäin. Äh, haluun mä silti ajatella että Alec dramatisoi ja Magnus rakastaa sitä oikeasti. En osaa kommentoida tätäkään kovin syvällisesti, aivot väsyy, mutta tykkäsin tästä ja luultavasti palaan tämän pariin vielä vähän virkeämpänä.

Sori, skippaan Hymynaaman koska alkaa tosissaan väsyttää ja haluan kommentoida tuota seuraavaa, se oli niin suloinen :3

Tomaattiviipaleet

– - mutta oli sanonut: kyllä kiitos Magnuksen kysyessä, tahtoiko hän puolet munakkaasta tomaattien lisäksi.

Mä en oikein osaa päättää, mitä mieltä olen tuosta kaksoispisteestä. Se tuntuu jotenkin tarpeettomalta. Vaikka ymmärrän kai, mitä sillä haetaan, mutta äh. En tiiä.

”Vaikka todellisuudessa sillä ei edes ollut syntymäpäivää”, Magnus oli myöntänyt hänelle imeskellen teelusikkaa, jolla tämä oli sekoittanut kahviaan, ”tahdoin vain syyn pitää juhlat, ja Miau sattui ensimmäisenä silmiini – mikä täydellinen tekosyy, eihän se edes osaa puhua ja sanoa vieraille, että täyttää kaksi vasta ensi vuonna.”

Tästä tulee nyt pelkkää lainausta, mutta oli pakko lainata koko höpinä. Tuollaiset randomjutut ovat ihania ihan oikeassakin elämässä, mikä tekee niistä vielä ihanampia ficeissä. Niitä ei ole aina niin helppo keksiä, joten on aina kiva, että joku on saanut keksittyä sellaista tekstiin (taikka varastanut oikeasta elämästä kuten minä aina). Sitä paitsi Miau on aika hieno nimi kissalle.

Mä en oikein osaa löytää tästä mitään hirmu syvällistä merkitystä, mutta en kyllä ole yrittänytkään, koska tykkään tästä ihan näin muuten vain. Keittiössä istuminen ja jutustelun kuunteleminen on söpöä ja mukavaa ja Alecia hymyilyttää joten niin. Tomaatit tuntuvat vähän randomeilta, mutta toisaalta, ne ovat päässeet otsikkoonkin. Ja mä haluan ajatella, että tuolla aamiaisella oli suurempikin merkitys: Alecin ei olisi tarvinnut syödä, mutta syöminen oli hyvä tekosyy jäädä vielä hetkeksi ja sitten pidemmäksikin aikaa.

Hymyilin Magnuksen viimeiselle repliikille aika fiksusti. Siitä saa sen kuvan, että nuo kaksi ovat tunteneet pidemmänkin aikaa, molemmilla on ollut tunteita toisiaan kohtaan, mutta ne eivät ole saaneet asiaa eteenpäin. Nyt Magnus kuitenkin haluaa vihdoin asiaan selvyyden, tai ehkä se on jo selvä sille, mutta se haluaa sen olevan Alecillekin selvä. Ja tykkään jälleen kerran lopetuksesta. Siitä voi tulkita, että Alec on kuitenkin jo pidemmän aikaa halunnut myös saada asiaa eteenpäin ja nyt, kun Magnus tuolla lailla melkein uhkasi, että seuraavalla kerralla jotain tapahtuu, Alec menee heti seuraavana päivänä uudestaan kylään. Nyt mulle iski taas se ongelma etten osaa kirjoittaa ajatuksiani järkevästi, mutta kyllä mä jotain tuosta lopusta tajusin! Se antaa ymmärtää, että huomenna niistä tulee poikaystäviä (hetkonen, kai Magnus on mies?) ja onnellinen loppu hihii. Tosiaan tykkäsin tästä, koska Magnus oli niin söpö. Ja ehkä vähän muutenkin.

Alec oli alakanut hymyillä. Hänestä oli mukana kuunnella Magnusta.

Siinä vielä pari typoa.

Haluaisin kommentoida vielä Akvaariotakin, mutta alkaa väsyttää niin paljon, etten osaisi ajatella kunnolla. Joten ehkä tyydyn näihin ja pahoittelen, jos tuli sekava kommentti. En jaksa edes lukea sitä läpi, koska nukkuma-aika koitti, mutta toivottavasti saat jotain irti! Ja toivottavasti tajusit että tykkäsin näistä kaikista, haluisin kehua enemmänkin mutta sitten siitä tulisi vain tyhmää ihkuttamista mun rajalliset kommentointitaidot tuntien :D
Loppuoffiksi pitää vielä todeta, että koska oon hieman neuroottine tapaus, oon pohtinut että kai mä annoin mun numeron oikein sulle. Vaikka tarkitsin sen kymmenen kertaa, pelkään että se meni väärin :'D koska ei ole yhtään sopivaa antaa vääriä numeroita.

[Solembum]

Heinis: Jei, en onnistunut säikäyttämään sua sitten ihan niin pahasti :3

Kiitos hurjasti pitkästä kommentista, oon nyt lukenut sen jotain neljä kertaa ja mulla on kestänyt siksi vastata, että en ole oikein tiennyt, mitä voisin vastata, koska mulle tulee tyhmä olo aina kun yritän aloittaa kirjoittamaan vastausta, josta tietdän tulevan niin helvetin paljon laaduttomampi.

Ihan ensimmäiseksi sanon, että suositten oikeasti lukemaan Varjojen kaupungit, se oli mun ykkösfandon puolitoista vuotta, ja on hyvää ficcausmateriaalia. Kannattaa tosin lopettaa osaan kolme, johon sarjan olisi alunperin pitänyt loppua...

Hih, teit tosi hienoja tulkintoja ja kaikkea, ja itseasiassa nämä kaikki raapaleet oli vähän sellaisia, että tulkinnat ja päätelmät saa tehdä itse, eli en mene sanomaan mikä oli oikein ja mikä väärin, koska näissä ei varsinaisesti ole oikeaa ja väärää. Olin tosi otettu erityisesti siitä, että tykkäsit katulampusta, mietin sitä pisimpää tuossa ensimmäisessä raapaleessa ja päätin kuitenkin sitten jättää sen sinne, vaikka se vähän erosikin muusta tekstistä.
Kiitos kun korjailit ajatusvirheitä ja typoja, korjaan ne tekstiin heti kun ehdin. Ja kiitos epäselvyyksin huomauttelusta, myönnän että niitä löytyi, koska shuffle ja koska minä joka lähden helpommastakin sivuraiteille : D

Luen varmasti tämän kommentin vielä sata kertaa, ja ainoa asia, jonka enää osaan sanoa on, että Magnuksella on ihan canonissakin kissa, jonka nimi on Miau! Puhemis Miau on söpöin kissa ikinä :3

Älä naura, jos menee metsään, mutta ajattelin niin, että Magnus rakastaa noista kahdesta enemmän, tai sitten Alec ei vaan osaa välittää tai rakastaa yhtä paljon, vaikka haluaisikin.

...eihän sun tarvitse edes lukea koko sarjaa kun tajusit koko Malecin idean jo nyt!