Awawaw hihi!
Reaktio on siis edelleen tämä yli-innostunut ja sydänsilmäinen (ja väsynyt) otus, joten hyvin onnistunut fic tämä siis todellakin on. George/Luna on vain niin nätti ja luonnollinen, jotenkin tosi tosi tasapainoinen paritus, molemmat kun lukeutuvat minun silmissäni kaikista eniten niiden hahmojen joukkoon, jotka ovat luonnollisia ja aitoja, sellaisia, joiden tunteet, luonteenpiirteet ja reaktiot tuntuvat luonnollisilta. Esimerkiksi George, joka on hulvaton ja hyvin huumorintajuinen, on hyväsydäminen, mutta saattaa usein vitsinä pilkata kaikkea vähän hassua ja kummallista, eikä hänelle tulisi aluksi mieleenkään ajatella Lunaa muuna kuin oikkuna. Tyttö on yhtä aikaa suloinen ja outo, ja vasta kun George äkkää tämän viehkeän puolen, tajuaa hän, että on koko ajan pilkannut Lunassa niitä joitain söpöjä piirteitä - ja George on ihana ollessaan jotenkin tosi neuvoton ja potiessaan huonoa omatuntoa siitä, mitä on aiemmin tytöstä ajatellut. Näiden kahden tarinassa kaikki ei siis vain mene kaavalla poika tapaa tytön, vaan on vähän mokia ja häpeää ja vähän kaikkea.
Luna on sinun ficeissäsi aina jotenkin satumainen, enemmänkin häivähdys kuin todellinen, ja pidän siitä. Tapa, jolla kuvaat tyttöä, on sädehtivä: Luna on aina jossain matkalla, jotenkin hänessä on sellainen olo niin kuin katselisi jotakin viehkeää ja valkoista, hyvin hohtavaa, vähän ehkä hidastettuna. Hän on sellainen valonvälkähdys katselijan silmissä, ja pidän tavasta, jolla kirjoitat hänet sellaiseksi. Se on tosi kaunista! Silloin varsinkin ymmärtää muiden hahmojen tavan ajatella hänestä, sillä vaikka Luna on sievä ja mielenkiintoinen, onhan hän hyvin tavoittelematon ja jotenkin outo, kuitenkin. Georgen mietteet Lunasta olivat jännät, sillä hän tavallaan tajuaa yhtä aikaa Lunaa ja silti ajattelee hänen olevan erityisen lisäksi myös erityinen, ja tietää, ettei koskaan tule ihan täysin ymmärtämään kaikkea. Siksi pidin hirmuisesti tuosta kohdasta, jossa puhuttiin tähdistä: Lunan kysymys oli todellakin hyvin lunamainen, mutta erityisen hienoa oli se, miten George todella osasi vastata hänelle oikealla tavalla vaikkei vastausta tietänytkään - se tekee kaksikosta ihanan.
Tässä oli tosi kaunista kuvailua, enkä oikein osaa valita suosikkipätkääni. Ensimmäinen osa oli juuri se sellainen kimaltava ja satumainen, mutta sitten taas toisessa puhuttiin tähdistä (joille kuolen aina, oiii) ja niin. Pidin niistä molemmista kovasti, niissä oli hiljainen ja levollinen tunnelma, sellainen, joka sopi Lunan ja Georgen tarinaan hyvin. Kolmas pätkä ei vakuuttanut ihan samalla tavalla; ehkä se laskeutui siitä höttöisestä ja untuvaisesta maailmasta realistisempaan kerrontaan tai ehkä siinä oli liikaa kliseitä, jotenkin se oli ehkä tylsempi ja latteampi kun se tuli kahden todella, todella kauniin ja mukaansakietovan raapaleen jälkeen. Hassua siinä on se, että se ei ollut millään tavalla huono tai mitään, mutta kai se oli vain niin erityylinen ja eri maailmasta kuin kaksi ensimmäistä osaa, ettei sopinut tähän ihan niin hyvin. Mutta kolmiosaisena tämä toimi hyvin, sillä näin tarina pääsi tavallaan loppuun asti ja hahmot ja tapahtumat sekä syyt ja seuraukset saivat lisäinfoa.
Tosi nätti tämä fic (miksi tätä nyt pitäisi kutsua kun tässä on nämä kolme, öäh). Shufflehaaste on aina sinänsä aika vaikea, että biisit tosiaan ovat helposti niin eri maailmoista jolloin myös teksti pätkii, mutta tämä onnistui mielenkiintoisista (: D) biisivalinnoistaan huolimatta tosi hyvin. Ihana ja kaunis, juuri sopivaa myöhäisiltaista luettavaa ja varsin hymyilyttävää! Ihanaa. ♥