3. Leave out all the Rest
I dreamed I was missing
You were so scared
But no one would listen
Cause no one else cared
After my dreaming
I woke with this fear
What am I leaving
When I'm done here
So if you're asking me I want you to know
Draco käveli vauhdilla oleskeluhuoneeseensa sillä Nott ja Avery olivat tulossa hakemaan häntä vartin päästä. Hän pakkasi tavaroitaan nopeasti heitellen niitä arkkuunsa. Kyyneleet sumensivat hänen silmänsä, mutta hän jatkoi silti pakkaamistaan. Ei rakastanut häntä enää? Miten se oli mahdollista? Hermione oli ehkä ainoa ihminen koko maailmassa joka oli aidosti välittänyt hänestä. Miksi hän siis jätti hänet yksin? Koska se oli ainoa tapa suojella häntä hänen isältään.
Flashback”Kalkaros kertoi minulle mielenkiintoisen asian”, totesi Lucius nostamatta katsettaan Päivän Profeetasta.
”Niin mitä, isä?”
”Hän kertoi että sinä olet viettänyt epätavallisen paljon aikaa erään tietyn kuraverisen kanssa.” Dracon sydän lakkasi hetkeksi lyömästä.
”En suosittelisi uskomaan häntä.” Lucius laski viimein lehden käsistään, ja kiersi poikansa selän taakse. Äkillinen lyönti yllätti Dracon. Kipu ei ollut sietämätön, mutta poika tiesi että kohta olisi.
”Kidutu!” Dracon koko ruumis vääntelehti tuskasta, se puukotti joka ikistä hänen kehonosaansa, hänestä tuntui kun hän olisi palanut sisältä päin hitaasti mutta tuskallisesti. Hän avasi suunsa huutoon, huutoon joka ei koskaan päässyt ulos asti. Lucius laittoi sauvansa kaapunsa taskuun, käveli ovelle ja sanoi:
”Lopetat sen kuraverisen tapaamisen, tai minä lopetan sen hänen osaltaan pysyvästi.”
”Kyllä isä.”
/FlashbackDraco suki hiuksiaan epätoivoisena. Hänen oli pakko jättää Hermione, sillä hän ei halunnut tälle mitään pahaa sattuvan. Ja tiesi että Lucius oli tarkoittanut tytön tappamista, ja sitä hän ei voinut ottaa tunnoilleen.
When my time comes
Forget wrong that I've done
Help me leave behind some
Reason to be missed
Don't resent me
And when you're feeling empty
Keep me in your memory
Leave out all the rest
Leave out all the rest
Draco tiesi ettei tulisi elämään kovin kauan enää. Hän vihasi satuttaa ihmisiä, vain siksi että piti itseään heidän yläpuolellaan olevana. Luonne oli tullut yli kasvatuksen, kun hän oli hyväksynyt viimein tunteensa Hermionea kohtaan. Hän muisti sen kuin eilisen.
He olivat seisseet pöllölän portailla lumisateessa. Monen viikon silmäilyjen jälkeen Hermione oli ottanut ensimmäisen askeleen, ja ollut mukava hänelle. Kysynyt mitä kuuluu, mitä suunnitelmia tällä oli joululomaksi. Ja Draco oli omaksi yllätyksekseen vastannut myöskin ystävällisesti, ja kuunnellut tytön omia suunnitelmia kiinnostuneesti. Hän oli viimein ymmärtänyt että hänen tunteensa tyttöä kohtaan olivat muuttuneet ystävästä syvempään, ja halusi että tyttö olisi tuntenut samoin.
”Olen joululomalla aika paljon Viistokujalla, siinä Säilä & Imupaperin vieressä olevassa kahvilassa. Luultavasti jo seuraavana maantaina kello neljä. ” Draco oli sanonut suu virneessä Hermionelle joka punastui.
”Minäkin luulen että olen siellä samoihin aikoihin.”
”Punastuitko juuri äsken? Voi Merlin, en ole koskaan nähnyt Grangeria punaisena”, Draco oli nauranut ja Hermionen punastus oli saanut aivan uusia punaisia sävyjä.
”Älä kuvittele itsestäsi liikoja. Pakkanen vain kiristää poskia.”
”Miten vain sanot, Granger.”
Ja sen maantain jälkeen he olivat tavanneet tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina kahvila oli ollut kiinni, joten he olivat ”sattumalta” törmänneet toisiinsa Matami Malkinin kaapukaupan edessä ja jatkaneet siitä ”sattumalta” samaa matkaa tutkien pieniä puoteja. Vei kuitenkin kauan aikaa ennen kuin Draco oli uskaltanut suudella tyttöä, joka oli jälleen kerran punastunut. Joululoma oli päättynyt, mutta he jatkoivat tapailuaan koulussa. Ja pian hän oli Hermionen kanssa seurustellut avoimesti, kaikkien yllätykseksi. Eräänä yönä, he olivat tavanneet Tähtitornissa, tehdäkseen tähtitieteen läksyä yhdessä. Hermione oli näyttänyt niin kauniilta tuijotellessaan taivaalle, hiukset nutturalla niskassaan ja kädet lantiollaan. Hän oli kiertänyt Hermionen taakse, suudellut tätä niskaan ja kuiskannut: ”Minä rakastan sinua.” Hermione oli jäykistynyt ja Draco ehti epäillä että oli tehnyt jotain väärin, mutta sitten hän kääntyi, suuteli häntä suulle ja kuiskasi rakastavansa häntä myös.
Siitä oli niin kauan aikaa että se alkoi tuntua unelta. Nyt hän oli tilanteessa josta ei pääsisi pois, satuttamatta ketään. Sitten se hiipi hänen mieleensä kuin varkain. Oli keino pysäyttää tämä, tehdä tästä kaikesta loppu.
Don't be afraid
I've taken beating
I've shared what I made
I'm strong on the surface
Not all the way through
I've never been perfect
But neither have you
So if you're asking me I want you to know
Draco otti sulkakynän käteensä ja alkoi kirjoittaa.
Rakas Hermione, hän aloitti, tietämättä miten jatkaa. Jostain hän kuitenkin ammensi rohkeutta, ja vaikka se kuinka sattui, hän kirjoitti sen loppuun.
Rakas Hermione,
Olet ollut minulle elämä. Ilman sinua minä olisin päätynyt pois ihmisten ulottuvilta, henkisesti ja fyysisesti. Annoit minulle kuitenkin syyn jatkaa, ja täytit elämäni, joka oli jo pitkään tuntunut turhalta ja tyhjältä. Mutta sitten jotain tapahtui. Minä petin sinut. Ja se on ainoa asia mitä koskaan olen katunut elämässäni niin paljon. Mutta tiedä se, että tein sen pelastaakseni sinut, en koskaan tarkoittanut vahingoittaa sinua. Älä pelkää, vaan jatka eteenpäin. Rakastan sinua nyt ja aina.
Hyvästi,
DHän taittoi kirjeen ja huusi Dobbya. Kotitonttu ilmestyi hänen vierelleen sekunninsadasosa myöhemmin.
”Niin, herra Malfoy?”
”Vie tämä Hermionelle.”
Tonttu kumarsi ja hävisi poksahtaen paikalta. Draco veti hupun päähänsä ja käveli ulos oleskeluhuoneesta ilman matka-arkkujaan.
Forgetting/all the hurt inside you learned to hide so well
Pretending/someone else can come and save me from myself
Hermione luki kirjettä hädissään. Jotain oli tapahtunut, jotain mistä hän ei tiennyt. Dracon kirje kuitenkin kuulosti viimeiseltä, mitä hän koskaan tulisi kirjoittamaan. Hän tiesi että jotakin oli pielessä, ja päätti etsiä pojan käsiinsä. Hän lähti juoksemaan kohti Luihuisten oleskeluhuonetta.
Draco seisoi tähtitornissa yksin. Hän katsoi alas tornin juurelle, jonne näytti olevan kovin pitkä matka. Mutta sen jälkeen kaikki olisi hyvin.
Luihuisten oleskeluhuoneeseen oli juuri menossa Blaise Zabini, joka kuitenkin seisahtui nähdessään Hermionen itkuiset kasvot. Hän katsoi tätä inhoten ja oli juuri jatkamassa matkaa, kunnes tyttö keskeytti hänet.
”Blaise, oletko nähnyt Dracoa?”
”Voi, luulin että olet päässyt hänestä jo yli. Hän ei halua sinua, tiedätkös?”
”Suu kiinni! Ei ole kyse siitä, vaan ole niin kiltti ja katso onko Draco sisällä!”
Jokin tytön äänensävyssä sai Blaisen huolestumaan. Hän vilkaisi sisälle ja huomasi sen olevan tyhjä, vaikka tiesi Dracon lähtevän viiden minuutin kuluttua kuolonsyöjien matkaan.
”Ei. ”
Nämä sanat riittivät Hermionelle, ja hän purskahti itkuun. Missä hän voisi olla? Hän mietti päänsä puhki, ja sitten hän ymmärsi. Tähtitorni, se oli heidän ikioma paikkansa. Hän otti jälleen kerran jalat alleen ja juoksi kuin henkensä edestä. Kunpa hän vain ehtisi ajoissa.
Draco valmistautui hyppäämään. Hän kuvitteli mieleensä Hermionen lempeät kasvot, ja ajatteli hänen ihonsa pehmeyttä, hänen huuliaan ja silmiään. Hän pystyi kuulemaan hänen äänensä päänsä sisällä, ja kuunteli sitä. Se huusi hänen nimeään, ja kesti hetken ennen kuin hän ymmärsi että hän kuuli sen oikeasti. Hän avasi silmänsä ja katsoi itkuista Hermionea.
”Draco, älä. Älä tee sitä.”
”Se on ainoa mahdollisuutesi. Tiedät mitä tapahtuu jos en tee sitä.”
”Jatkamme elämää?”
”'Mione, tiedät ettemme voi.” Hän vilkaisi vielä kerran Hermionen kasvoja, ja nousi sitten ikkunalle. Tukahdettu huuto kuuli Hermionen suusta. Hän ei voinut menettää häntä, ei vain voinut.
”Draco, minä rakastan sinua. Tule takaisin.” Dracon poskille valui kuumia kyyneleitä, ja hän painoi päänsä.
”Mitä me tekisimme? Jos palaan luoksesi, isäni tappaa sinut, tai joku muu Voldemortin kuolonsyöjistä. Ja sota on tulossa, ja sinä olisit ykköskohde.”
”Minä en välitä, kunhan sinä olet rinnallani.” Draco katsoi hänen kasvojaan, jotka olivat niin tutut. Hän tunnistaisi ne unissaankin. Ehkä sittenkin olisi mahdollisuus selvitä. Draco ei halunnut menettää häntä. Hän laskeutui ikkunalta ja veti Hermionen syliinsä ja suuteli Hermionea, joka kietoi kätensä hänen niskansa taakse ja rutisti häntä.
”Tiedäthän, että teet elämäsi virheen?” kysyi poika.
”Tai sitten parhaan teon ikinä.”
”Minäkin rakastan sinua.”
I can't be who you are
...Linkin Park (jälleen): Leave out all the Restkauhian vähän te kommentoitte
