Jäähyväiset | Hermione/Severus, S

[FractaAnima]

Title: Jäähyväiset
Author: FractaAnima
Genre: romance-chan-het, AU, drama
Rating: S
Pairing: Hermione/Severus
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
FF100 sanalla 070. Myrsky
Ficlet300 sanalla 3. Loppu
OTP 20 [SK/HG]
Aakkoshaaste II [J]


A/N:
Tämän mukaan keskeinen vuosikurssi suoritti seitsemännen vuoden aivan normaalisti Tylypahkassa.


Jäähyväiset

Tarvehuoneen muodostama piilopaikka oli hämärä. Hermione käveli verkkaisesti ympäri huonetta ja yritti painaa mieleensä joka ikisen pienenkin yksityiskohdan. Hän hiveli sormenpäillään raskaita samettiverhoja, jotka lepäsivät lumotun ikkunan äärellä. Ulkona oli jo valoisaa. Varhaiskesäinen aamu oli sarastanut muutama tunti sitten, mutta kello oli silti vielä vähän. Nuori nainen veti kerta toisensa jälkeen keuhkot täyteen ilmaa, jotta kykenisi hallitsemaan hiljaa nykivän palleansa.

Huoneen takaseinän edessä oli suuri pylvässänky, joka oli verhoiltu samalla samettikankaalla, kuin ikkunakin. Sängyn vieressä mies napitti vaitonaisena paitaansa kiinni. Hän keskittyi kovasti siihen, ettei yksikään nappi jäisi vinoon tai turmeltuisi liian kovista otteista. Hermione katseli miestä ja hymyili haikeasti. Silmät kostuivat tahattomasti, jolloin hänen oli siirrettävä katseensa takaisin lumottuun ulkomaailmaan.

"Kunpa voisimme jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi", nainen huokaisi.
"Minä jäänkin", mies sanoi karhealla äänellään ja viimeisteli viimeisimmän nappinsa asennon.
"Tarkoitin tarvehuonetta, tai oikeastaan tätä meidän - salaista maailmaa", huokaus. "Emmekö voisi vain karata yhdessä jonnekin, elää yhdessä kaukana kaikesta", Hermione nojasi ikkunalautaan ja katseli yläviistoon, jonnekin kauas taivaanrantaan ja kuvitteli sinne mitä kauneimpia paratiiseja.

"Minulla on työni", mies sanoi ykskantaan.
"Niin ja minun täytyy opiskella ja plaa plaa plaa, minä tiedän", Hermione huokaisi. Jossain kaukana romahtivat pilvilinnat, jotka juuri olivat kastettu shamppanjaan.

Mies kampasi hiukan harottavat hiuksensa takaisin mustaksi siluetiksi kasvojensa ympärille. Hän on niin rauhallinen, Hermione ajatteli ja tunsi kuinka hänen sydämensä kiihdytti sykäyksiään. Kyyneleet pyrkivät ulos kammioistaan, mutta nainen nieleskeli niitä ankarasti. Ei mitään itkuisia hyvästejä sitten, kaikuivat hänen rakastettunsa sanat muistin kolkoissa käytävissä.

"Tämä kai loppuu tähän", mies sanoi, otti hellästi kiinni Hermionen leuasta ja nosti naisen katseen omansa tasalle. Hän näki vettyneet silmät. Jossain kovan haarniskan alla miehen rintaa puristi. Hän katsoi Hermionea tiukasti silmiin ja suuteli hänen huulia hellästi. Suudelma maistui jäähyväisiltä.

Seitsemästä vuodesta Hermione jäisi kaipaamaan vain näitä hetkiä salaisen maailman uumenissa. Kaikki muu oli merkityksetöntä. Hän rakasti tätä miestä.

"Minä ra- "
"Sinun täytyy nyt mennä", mies sanoi. Hänen kylmää päättäväisyyttään vastaan ei voinut kiemurrella. Hermione sulki raolleen jääneen suunsa ja kääntyi ovelle. Tarttuessaan ovenkahvaan häneen iski valtava tarve saada edes jokin toivon murunen.

"Severus?" hän kuiskasi hiljaa. Mies katsoi häntä kysyvästi. Nainen kääntyi ovella ja katsoi Severuksen syviin mustiin silmiin, jotka olivat myrskyisemmät kuin koskaan ennen. Nainen pelästyi, mutta kätki sen itseensä.

"Ehkä vielä joskus tapaamme?" Hermionen kysymys leijui ilmassa pitkään. Hiljaisuus kosketteli hänen vartaloaan nipistellen. Nainen kääntyi takaisin ovelle, avasi sen ja juuri kun hän oli sulkemassa sitä, mies vastasi.

"Ehkä"

Hermione hymyili urheasti rakastajalleen ja katosi sulkien oven perässään.

Severuksen silmissä riehuvat myrskyaallot pirskoivat suolaisimmat pisarat hänen poskilleen.

"Minäkin rakastan sinua"

[Kuurankukka]

Suosikkitertusta päivää! Olen jo hetken aikaa salaa stalkannut noita uusimpia Severus/Hermionejasi, ja koska tykkäsin tästä sen verran paljon niin päätin tulla kommentoimaan Uusia Severus/Hermioneja löytyy muutenkin aika vähän, joten hienoa että vaikutat kirjoitttavan ihan ahkerasti tällaisia pikkushotteja niistä kahdesta. Mutta nyt itse ficciin.

Hyvähän tämä oli, ei siinä mitään. Siitäkin huolimatta että jäähyväiset aiheena on oikeasti kliseinen - otsikkokaan ei valitettavasti luvannut mitään muuta kuin ne jäähyväiset, tykkäsin tästä siis siitä huolimatta. Yksi syy tähän oli vanhan suosikkiparituksen lisäksi se, että tässä oli paljon hienoja, korvaan kivan tuoreelta kuulostavia ilmaisuja ja kuvailuja. Yksi oli esimerkiksi tuo shamppanjaan kastetut romahtavat pilvilinnat; todella hyvin keksitty tuokin. Ja sitten myös tuo toiseksi viimeinen lause, aivan mahtava kyynel/itkemisvertaus! Kirjoitusvirheitäkään tästä ei löytynyt, ja mielestäni tämä toimi oikein hyvin tällaisena yksinkertaisena, melko helppolukuisena mutta toki myös "kauniina" tekstinä. Pidin myös siitä, kuinka kuvasit Severusta ja Hermionea. Hermione oli tässä juuri niin vahva ja kypsä kuin voin kuvitellakin, kun ei sortunut ainakaan kovin näkyvästi kyyneliin ja pystyi vieläpä hyväksymään ikävän tilanteen. Severuksen kohdalla taas pidin siitä, ettei hän halunnut nähdä Hermionen itkevän, jotenkin se vaan kuuluu ihanaisen liemimestarin hahmoon, kuten myös tuo tietty rauhallisuus/hiljaisuus/ilmeettömyys. Vaikka tuo lopun rakkaudentunnustus olikin aika tavallinen, arvostin sitä ettei Severus saanut/halunnut sanoa sitä Hermionelle suoraan.

Ficci, vaikka lyhyt olikin, herätti melkoisesti kysymyksiä. Miten, miksi, miksei, milloin? Jäin miettimään sitä, miten ja milloin pari oli päätynyt yhteen. Eniten vaivasi kuitenkin se, miksei pari voinut jatkaa yhdessä oloaan? Joo, ymmärsin tuon työn ja tulevat opiskelut, mutta olisihan niillä voinut olla vaikka yhteinen kesäloma edessä? Ja koska Hermione on ficin aikana jo täysi-ikäinen, Severuksen iänkään ei pitäisi olla varsinainen hidaste. Ja sitten häiritsi ehkä hieman tuo nainen sanan käyttö Hermionesta; vaikka rohkelikko täysi-ikäinen oli, en silti näe hahmoa vielä naisena. Mutta joo, ei pitäisi keskittyä liikaa tällaisiin yksityiskohtiin Ja ei, ei ficci ollut siis missään nimessä huono! Jatka ihmeessä Severus/Hermionen kirjoittamista, niin tulen lukemaan. Kiitos tästä!

[FractaAnima]

Kuurankukka kukkuu. Kirjoittelen myös pidempää tällä parituksella, pikku ficletit ovat vain pieniä inspiraatiopurskahduksia. Kiitän hirmuisesti kommentistasi ja olen iloinen, että se herättää kysymyksiä. Olen siis saanut aikaan jotain vaikutusta lukijoissa.