Kirjoittaja Aihe: Monta polkua kuljettavaksi K-11 (Kelmific) 4 LUKU 11.7.  (Luettu 4515 kertaa)

missdobby

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
MONTA POLKUA KULJETTAVANA

Nimi: Monta polkua kuljettavaksi
Kirjoittaja(t): MissDobby
Oikolukija/Beta:3 luvusta etteenpäin Chelsey!!!
Tyylilaji/Genre: Fluff ,Action, Draama
Ikäraja: K11
Vastuuvapaus: Hahmot ja paikat omistaa J.K. Rowling, enkä saa tästä rahallista korvausta, vaan kirjoitan omaksi iloksi.
Päähenkilöt/Paritus: James/Lily, Sirius/OC + muita
A/N: Elämäni ensimmäinen ficci (Tai ylipäänsä mikään kirjottelu juttu)! Älkää heti tuomitko, kommentteja ja rakentavaa palautetta toki toivon.



1 LUKU

UUSI SAAVUTUS

Taas yksi sateinen aamu Britanniassa oli alkamassa ja pienessä makuusalissa poikajoukko oli heräilemässä. Uusi lukuvuosi oli alkanut Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa.
Ensimmäisenä ylhäällä oli James, komea tummatukkainen nuorukainen, joka ystävineen aloittaa tänä aamuna viimeisen vuotensa Tylypahkassa. 
Hän haroi hiuksiaan ja haukotteli voimakkaasti. Pojan kasvoilla oli typerä virne, viimeöisen unen ansioista. Unessaan hän oli juuri saanut raikuvat suosion osoitukset koko koululta ja itse koulun rehtori oli kätellyt häntä mahtavasta toiminnasta. Väkijoukosta, hänen syliinsä oli myös juossut kaunis punatukkainen neito, joka oli suikannut suukon pojan poskelle.
Jamesin haaveilun lopetti lyhyeen kuitenkin yläpediltä lentävä tyyny, joka singahti suoraan pojan päähän. ”Lopeta tuo typerä virnuilu” Kajahti Jamesin parhaan ystävän Siriuksen ääni. ”Ja selitä mikä sinua heti aamusta hymyilyttää? Taasko niitä unia?” James kääntyi katsomaan ystäväänsä, jonka pää oli nyt tullut näkyviin yläsängyltä.
”En tiedä mitä tarkoitat NIILLÄ unilla, mutta niitä ne kai oli” James vastasi ja hörähti hieman. Ajatus siitä, mitä Sirius mahdollisesti ajattelisi hänen niistä unistaan, tuntui hyvältä. James venytteli vielä käsiään ja nousi ylös sängystä. Poika nappasi taikasauvansa pöydältä ja heilautti sitä, saaden näin Siriuksen leijumaan yläilmoissa nilkastaan.
”Oi kiitos vanha kuoma, en olisikaan jaksanut itse nousta sängystä.” Sirius hekotteli ilmassa leijaillen ja katseli huvittuneena ystäväänsä.
”Mitä turhia kiittelemään, mitä vain vuoksesi Anturajalka” James tokaisi ja päästi ystävänsä mätkähtämään takaisin sängylle. ”Olen tänään avuliaalla tuulella, saatan vaikka pestä selkäsi jos pyydät kauniisti” Kuului pieni naurun hörähdys ja Sirius hyppäsi alas sängyltään. James vaikutti iloiselta tänä aamuna ja se lupaili hyvää, Siriuksella oli nimittäin mielessään pari erittäin oivaa kepposta.
 Pojat vetivät kaapunsa päälle ja Sirius viimeisteli itsensä vielä heilauttamalla taikasauvallaan hiuksiaan kohti. 

Huoneen kaksi muutakin poikaa Peter ja Remus alkoivat viimein heräillä ystäviensä mekastukseen. Kun he olivat saaneet viimein kammettua itsensä ylös sängyistään, Sirius ja James olivat jo valmiita päivän koitoksiin. Remus Lupin, joka yleensä heräili ajoissa, oli lukenut miltei koko viimeyön uutta kirjaansa Ihmissusista ihmisten parissa. Poika haukotteli makeasti ja laahusti matka-arkulleen etsimään vaatteitaan. ”Huomenta” Remus mumisi hiljaa ja sai vastaukseksi ystäviensä pirteät huomenet.
Sillä aikaa kun hiljainen Peter ja väsynyt Remus aloittelivat aamupuhteitaan, James ja Sirius päättivät lähteä aamiaiselle suureen saliin. Sirius nimittäin ajatteli että olisi parempi, kun Remus ei olisi kuuntelemassa hänen uusimpia suunnitelmiaan. Remuksella oli ikävä tapa lyödä taikasauvoja poikien rattaisiin.

Kun pojat olivat päässeet ulos makuusalista, Sirius alkoi heti kertoa uusia ideoitaan ystävälleen.
”Olen ajatellut asiaa jo jonkin aikaa” Sirius aloitti innoissaan, Jamesin kuunnellessa tarkkaavaisena. Vaikutti siltä että nyt olisi suunnitelmissa jotain isoa.
”Uskon että olen nyt selvittänyt meitä pitkään jo vaivanneen ongelman” Sirius jatkoi, kertomatta kuitenkaan kaikkea kerralla. Poika nautti suuresti ystävänsä kiinnostuneesta ja tiedonjanoisesta ilmeestä.
”Älä piinaa, vaan anna tulla nyt!” James sanoi innostuneena kuulemaan mistä Sirius puhuu.
”Kaksi sanaa kuomaseni, Tyttöjen makuusali” Sirius kuiskasi hiljaa.
Jamesin silmät laajenivat innostuksesta, aivan niin kuin Sirius oli odottanutkin.
”Mahtavaa” James mumisi hullunkiilto silmissään, enemmän itselleen kun Siriukselle. Monta sataa ideaa ilmestyi pojan mieleen. Tätä he olivat jo kauan koettaneet selvittää. Välillä he olivat jo luovuttaa ja hyväksyneet tosiasian, että tyttöjen makuusaliin ei vain pääse.
”James!” Sirius jatkoi hieman vakavammalla äänellä. ”Tämä antaa meille kuitenkin suuren vastuun ja en halua että käytämme tätä turhiin retkiin makuusaliin”
Jamesin ilme sumeni hieman ja otsa rypistyi, mistä Siriuksen yhtäkkinen tiukkapipoisuus johtui, tämä olisi loistava tilaisuus vaikka mihin ja Sirius halusi nyt pilata sen!
Sirius röhähti nauramaan suureen ääneen ja osoitti sormellaan ystävänsä rypistynyttä naamaa.
”HAHAA! Luulitko että olin tosissani! Meillä on nyt kaikki avaimet käsissämme ja minulla on jo ensimmäinen suunnitelma valmiina!”
James huokaisi ja naurahti itsekin, Sirius oli saanut jälleen vedätettyä häntä.

Aamiaisen ja aamun ensimmäisten tuntien jälkeen pojat olivat kerääntyneet kirjastoon kuulemaan Siriuksen suuren suunnitelman.
”Remus!” Sirius aloitti ehkä hieman syyttävällä äänellä ja katsoi ystäväänsä suoraan silmiin. ”Sinä et saa nyt pilata meidän muiden iloa ja turmella minun vaivalla kehittämääni loistavaa suunnitelmaa.” Remus huokaisi hieman. Joka lukuvuosi piti aloittaa samalla tavalla, kehittää joku hullu kepponen, jonka avulla tehtäisiin opettajien elämästä hankalaa. Ja tänä vuonna Lupin oli johtajapoika. Hänellä on entistä enemmän vastuuta ystävien pidättelyssä.
”Lupaan käsi taikasauvallani, että en pilaa mitään.” Remus sanoi ja hänen mielessään pyöri ristiriitaiset ajatukset, vastuu ja ystävä, ne eivät mahdu samaan lauseeseen.

Viimein päästiin asiaan ja Sirius alkoi kertoa, miten tyttöjen makuusaliin pääsee. Kelmit olivat tosiaan tehneet kaikkensa pyrkiessään sisään. He olivat koettaneet päästä portaat animaageina. Yrittäneet leijuttaa toisiaan sisään, mutta portaiden yläpäähän oli muodostunut näkymätön seinämä, josta vain tytöt pääsivät läpi. Kelmit olivat jopa varastaneet Kuhnusarvion monijuomalientä ja muuttaneet itsensä tytöiksi, mutta sekin idea oli mennyt pieleen. He olivat myös tutkineet joka nurkan ja kulmauksen salakäytävien toivossa, mutta mitään ei ollut löytynyt.
”Meidän täytyy mennä ylös vain yhdessä jonkun tytön kanssa” Sirius supisi, jotta kukaan lähettyvillä olevista ei kuulisi sitä. Nyt kun Sirius oli kertonut teoriansa, se tuntui liian yksinkertaiselta ja Jamesilla oli jo vastalause valmiina.
 ”Anturajalka, etkö muista kuinka kuljin Lilyn kanssa portaita ja törmäsin samaan seinämään, kuin leijuttaessa” Jamesin into alkoi hiipua, taas uusi epäonnistunut teoria. Sirius ei kuitenkaan lakannut hymyilemästä, hänellä oli nimittäin teoria tätäkin varten.
Sirius alkoi kertoa pojille malttamattomana, kuinka hän oli ajattelematta kulkenut ylös tyttöjen makuusaliin yhdessä kuudesluokkalaisen Maggien kanssa. Juju piilikin siinä, että tytön ja pojan välillä ei saa olla tunteita tai tulee seinä vastaan.
”Eli jos kuljemme ylös tytön kanssa, joka ei ole kiinnostunut meistä ja toisinpäin, pääsemme sisään.” Sirius lopetti juhlallisesti, hän ei ollut kuitenkaan kertonut koko totuutta, riittää jos tyttöä ei kiinnosta.
Pojat naureskelivat tyytyväisinä ja James aloitti puheen ensimmäisenä. ”On vain aika vaikea löytää tyttöjä, jotka eivät ole meistä kiinnostuneita.” Pojat naureskelivat yhdessä hyvän tovin ja jopa Remus näytti olevan hyvin mukana juonessa.
Kelmit sopivat, että seuraavana iltana Sirius ja James odottelisivat näkymättömyysviitan alla viimeisten tyttöjen nukkumaanmenoa ja seuraisivat näitä ylös. Sitten heillä olisi koko yö aikaa tutkia tyttöjen makuusaleissa.
« Viimeksi muokattu: 18.05.2015 05:10:59 kirjoittanut Kaapo »

~Lilies~

  • ***
  • Viestejä: 11
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific)
« Vastaus #1 : 16.05.2012 16:23:39 »
Tää on hyvä!! Lisää vaan  :D

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific)
« Vastaus #2 : 16.05.2012 18:41:47 »
Ensimmäinen ficcisi?

Ei kuule aivan heti uskoisi. Sinulla on hyvä kirjoitustyyli, ja mukavan rennosti tarinakin luvussa edistyi. Ei siis ollut lähes yhtään ns.väkinäistä tai teeskenneltyä kohtaa koko luvussa.

Juoni on mielestäni hyvä. Enpä ole ennen törmännyt ficciin, jossa olisi tuollainen keino päästä tyttöjen makuusaleihin! Paras kohta luvussa oli mitä luultavimmin tuo poikien aamu. Se sai kyllä hymyilemään! ;D

Lainaus
Remuksella oli ikävä tapa lyödä taikasauvoja poikien rattaisiin.
Tässä olit mielestäni hienosti hoksannut muuttaa yleisen sananlaskun "velho-muotoon".

Jatkoa jään odottamaan!
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

missdobby

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific)
« Vastaus #3 : 17.05.2012 15:09:21 »
Ihanaa kommentteja !!

~Lilies~: En voi kai muuta sanoa kuin kiitos ja mukava, että tykkäät!

Myself: Kiitoskiitoskiitoskiitos! :) En tiedä mitä sanoisin, mutta kiitos! On ihana kuulla, että sitä ei huomaa, että tämä on ensimmäiseni. Pelkäsin hieman, että tästä ei tule mitään. Tälläiset kommentit antavat ihanasti itseluottamusta jatkolle!

Chelsey: Kiitos paljon ja  olet aivan oikeassa! Minulla pitää löytää joku hyvä betta, koska olen sokea kirjoitusvirheilleni sekä vielä lukihäiriöinen :D Se tietenkin harmittaa, koska tykkään kirjoitella. Jatkossa aijon vielä itsekkin koittaa terästäytyä oikeinkirjoittamisen kanssa! Kiitos vielä!

tipe

  • luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 58
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific)
« Vastaus #4 : 17.05.2012 18:49:37 »
 Hei!

 Mun mielestä tää vaikuttaa hyvältä ja niin edespäin. Tykkäsin kirjoitustyylistäsi:)

Lainaus
Kelmit olivat tosiaan tehneet kaikkensa pyrkiessään sisään. He olivat koettaneet päästä portaat animaageina. Yrittäneet leijuttaa toisiaan sisään, mutta portaiden yläpäähän oli muodostunut näkymätön seinämä, josta vain tytöt pääsivät läpi. Kelmit olivat jopa varastaneet Kuhnusarvion monijuomalientä ja muuttaneet itsensä tytöiksi, mutta sekin idea oli mennyt pieleen. He olivat myös tutkineet joka nurkan ja kulmauksen salakäytävien toivossa, mutta mitään ei ollut löytynyt.

Miten ihmeessä pystyn kuvittelemaan tuon? :D

Jatkoa odotellen,

hiphei!!!
oikeesti mun pitäis olla opiskelemassa

          ----------------------

ava by kaapo

missdobby

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific)
« Vastaus #5 : 18.05.2012 19:08:01 »
A/N: Hiphei!! Mukava kuulla että tykkäsit :)
Makaan nyt sairaana kotona, joten halusin nyt piristää itseäni lisäämällä uuden luvun. Seuraavaa lukua pitää odottaa hieman kauvemmin.
Lisää kommentteja toivon sitten!!


2 LUKU

VARMA TYTTÖ

Kello oli miltei 12 ja Sirius odotti malttamattomana rohkelikkojen oleskeluhuoneessa, vielä istuskelevien tyttöjen lähtöä nukkumaan. James ja Sirius olivat kyyhöttäneet viitan alla yhdessä, lähes kaksi tuntia. Paikat alkoivat puutua, sillä viitan alla ei ollut paljon mahdollisuuksia liikkua. Pojille alkoi tulla myös tukalan kuuma, siinä kylki kyljessä istuskellessa. Sirius nuuhkaisi hieman ilmaa ja tunsi nenäänsä leijailevan pistävän hien hajun. Ei Siriusta hiki häirinnyt, olihan hän tottunut asumaan kolmen pojan kanssa, mutta odottaminen harmitti. Poika kirosi hiljaa tyttöjä, jotka vieläkin hihittelivät päät yhdessä ensimmäisen päivän juoruja. James ja Sirius eivät uskaltaneet edes puhua keskenään, etteivät tytöt vain huomaisi heitä. Täydessä hiljaisuudessa ja liikkumatta istuva kaksikko alkoi käydä nyt jo hyvin levottomaksi. James alkoi liikehtiä hieman ja tuijotti tuimasti kahta tyttöä, melkein kuin yrittäisi pakottaa katseellaan heidät nukkumaan.

Yhtäkkiä Sirius hätkähti hereille ja tunsi lämpimän käden suunsa päällä. Hän käänsi katseensa ja näki vakavan Jamesin vieressään, sormi suunsa edessä. Sirius oli ilmeisesti nukahtanut ja James oli herättänyt tämän, tyttöjen lähtiessä liikkeelle. James ilmeisesti luotti, että Sirius pysyisi nyt hiljaa ja otti kätensä hitaasti pois ystävänsä suun edestä. Pojat nousivat niin hiljaa ylös kuin vain pystyivät ja lähtivät jo portaiden alapäähän ehtineiden tyttöjen perään. Kaikki sujui niin kuin Sirius oli olettanutkin. Voitonriemuinen virne naamallaan Sirius astui ylätasanteelle. ”Jes” Sirius suhahti, mutta vaikeni heti tyttöjen kääntyessä katsomaan mistä ääni kuului. Molemmat kuitenkin pudistelivat vain päätään ja jatkoivat matkaa makuusaleihin. Viimein Sirius kääntyi Jamesiin päin ylpeän näköisenä, mutta pettyi pahasti nähdessään ystävänsä yhä seisomassa viimeisellä portaalla. Siriuksen voitonriemu karisi ja vaihtui huvittuneisuudeksi, kun hän lopulta tajusi tilanteen. James näytti hieman hämmentyneeltä ja lopulta viittoi Siriukselle, että heidän pitäisi palata alas.
 
Seuraavana aamuna Sirius heräsi siihen, kun Remus tökki häntä sauvalla otsaan. ”Herää Anturajalka! Haluan tietää kaiken viimeöisestä.” Sirius oli vielä vähän tokkurassa, mutta avasi kuitenkin silmänsä. ”Eipä ole paljon kerrottavaa Kuutamo.” Sirius sanoi ja naurahti ”Kuten James eilen sanoi, on vaikea löytää tyttöjä, jotka eivät ole kiinnostuneet kelmeistä.”

Aamupalalla kelmit istuivat päät yhdessä, supisten uutta suunnitelmaa. ”Minulla on varma tyttö.” Sirius sanoo vakuuttavan näköinen ilme kasvoillaan. ”Varma? Luulin että kaikki tytöt ovat sinulle varmoja, Anturajalka.” James virnuili. ”Tarkoitin tyttöjen makuusalinpääsyn kannalta Sarvihaara. Maggie, hän ei ole varmasti kiinnostunut yhdestäkään meistä.” Sirius katsoo ystäviään, jotka nyökkäävät hyväksyvästi. ”Menemme siis Maggien perässä makuusaleihin ja odotamme siellä kunnes tytöt nukahtavat” James kertaa vielä suunnitelman ääneen. ”Ja toivomme myös että Maggie ei ole salaa rakastunut minuun, kuten kaikki muut tytöt” James naurahtaa ja nostaa ylpeän näköisesti päätään, saaden samalla paahtoleivästä päähänsä. ”Älä rehvastele Sarvihaara” Sirius tiuskaisee hieman liiankin äkäiseen sävyyn. ”Minähän vain vitsailin Anturajalka.” James naureskeli ja katsoi ystäväänsä tietävän näköisenä. ”Et kai vain ole rakastunut! HUUU!” Siriuksen ilme muuttui hetkessä ja hän alkoi nauraa suureen ääneen. ”Sitä päivää joudut odottamaan vielä pitkään, kuomaseni” Sirius jatkaa naureskelua. ”Tai voinhan minä myöntää, rakastan kaikkia naisia.” Koko nelikko repesi nauruun. James selvisi naurukohtauksesta ensimmäisen.  ”Suunnitelma tyttöjen makuusali toteutetaan siis tänä yönä.” James vielä kertaa ja kaikki nyökkäävät.

Maggie istuu ystävänsä Bellan kanssa takkatulen ääressä, pelaamassa velhoshakkia. Tytön vaaleat olkapäille ulottuvat hiukset, kimaltelivat kauniisti takkatulen loisteessa. ”Oletko nähnyt Roderickia viime aikoina?” Bella kysyy hiljaisella äänellä ystävältään. ”Shh! Älä puhu siitä täällä!” Maggie suhahtaa hieman tuima ilme kasvoillaan ja jatkaa ”Sinunkaan ei pitäisi tietää siitä, enkä ymmärrä miten näit meidät. Olimme varmassa piilossa, luulisin”.  Tytöt ovat hetken hiljaa ja Bella koittaa vielä varovasti sauvallaan jäätä. ”Johtuuko se siitä että Rock on Luihuinen.” Vastaukseksi tyttö saa ystävänsä tuiman katseen ja vihaisen tiuskauksen ”En halua puhua siitä ja mistä lähtien hän on ollut sinulle Rock?” Maggie katsoi epäillen ystäväänsä joka väisti katsekontaktin. ”Ajattelin, että sinä kutsut häntä niin.” Bella sanoi hiljaa. ”Sillä ei ole mitään merkitystä ja tämä aihe jää nyt tähän. Lähetti C5!”  Tytöt jatkoivat pelaamista, eivätkä he palanneet enää aiheeseen.

Jälleen kerran James ja Sirius kyyhöttivät nurkassa, näkymättömissä viitan alla. He olivat juuri hetki sitten lähteneet makuusaliinsa ”nukkumaan”. He katselivat piilopaikastaan takan edessä peliään lopettelevia tyttöjä ja olivat varmoja siitä, että tänään he onnistuisivat. Heidän suunnitelmanaan oli tänä yönä hieman säikytellä ja Jamesin toivomuksesta he keskittyisivät Lily Evansiin. He olivat kuitenkin sopineet aloittavansa varoen, ensimmäisellä retkellä ei ole hyvä jäädä kiinni. Lopulta tytöt nousivat lattialta ja suuntasivat kohti makuusalia. James ja Sirius nousivat yhtä aikaa ylös nurkastaan ja lähtivät kiireesti perään. James piti katseensa tiukasti tytöissä ja näytti jännittyneeltä. Sirius tuntui olevan tyynempi ja hiippaili kylki kyljessä ystävänsä kanssa pitkin portaita, tyttöjen perässä. Kun James ja Sirius viimein nousivat viimeisen portaan ylätasanteelle, tuntui kaikki liiankin helpolta ja aikaisemmat yritykset pyrkiä tyttöjen makuusaliin naurettavilta. Nyt he olivat viimein tehneet sen, saavuttaneet sen viimeisenkin etapin. James ja Sirius katsoivat tosiaan virnuillen, he molemmat ajattelivat samaa asiaa, nyt he hallitsevat koko koulua. He suuntasivat vielä tyttöjen perässä kuudesluokkalaisten makuusaliin ja vilahtivat ovesta tyttöjen perässä.  Olisi helpompaa odottaa tyttöjen nukahtamista makuusalissa kuin ahtaassa portaikossa, missä paljastuminen olisi liiankin mahdollista.

Lopulta tytöt kömpivät sänkyihinsä ja hetken odottelun jälkeen näyttivät nukahtaneilta. Ennen kuin pojat uskalsivat riisua viittansa ja aloittaa tutkimisen, Sirius lähetti pienen poksahtavan valon säteen sauvastaan huoneeseen. Yksikään tyttö ei reagoinut siihen, joten James ja Sirius nyökkäsivät toiselleen ja riisuivat viitan. ”Aloitetaan täältä” Sirius kuiskasi hiljaa ystävälleen ja he lähtivät liikkeelle. Ensimmäisenä pojat siirtyivät kylpyhuoneeseen, jossa he vaihtoivat tyttöjen hammasharjojen tilalle hammasharjoiksi naamioituja torakkaterttuja. Kun tytöt alkaisivat pestä hampaitaan, heidän hammasharjansa muuttaisivat muotoaan. Sillä taattaisiin varmaa kirkumista. James ja Sirius hymyilivät toisilleen. Seuraavaksi he siirtyivät takaisin makuusalin puolelle. ”Eiköhän tämä riitä täällä” James kuiskaa, tieto siitä, että hänen on mahdollista päästä katsomaan nukkuvaa Lilyä, saa pojan kiireiseksi. Sirius nyökkäsi hennosti ja ottivat viitan lattialta ja pukivat sen taas päälleen. Sirius katsoi huonetta ja näytti hetken epäröivältä, he lähtivät kuitenkin suuntaamaan kohti ovea, mutta ovella Sirius tarttui vielä ystävänsä hihaan. ”Vielä yksi juttu” Sirius supisi hiljaa, ja lähti johdattamaan ystäväänsä kohti nukkuvan Maggien sänkyä. Sirius kumartui Maggien ylle ja kuiskasin tämän korvaan hiljaa ”Sirius Musta.” Tyttö ei herännyt, liikahti vain hieman ja mumisi jotain. Sirius virnisteli itsekseen ja kääntyi lähteäkseen huoneesta. Lähtiessään ovea kohti, James kuitenkin potkaisi jalkansa johonkin, ilmeisesti sängynjalkaan ja karjaisi kivusta. Sirius painoi kätensä Jamesin suun eteen, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Kun he kääntyivät ympäri, pimeässä heidän edessään seisoi Maggie takasauva kohotettuna heitä kohti.

Maggie oli ollut syvässä unessa ja nukkunut rauhallisesti, kunnes yhtäkkiä hän säpsähti hereille kovan huudon takia. Maggie ponnahti ylös sängystään ja sieppasi taikasauvansa. Hän osoitti taikasauvallaan pimeyteen, mutta siellä ei näkynyt mitään. Maggie tiiraili ja tiiraili mutta mitään tavallisesta poikkeavaa huoneessa ei näkynyt. Tyttö tunsi kuitenkin vahvasti jonkun ulkopuolisen läsnäolon. Hän kohotti katseensa ja näki muiden tyttöjen yhä nukkuvan sikeästi sängyissään. Hän ei halunnut herättää ja säikyttää muita, joten hän kuiskasi hiljaa ”Onko täällä joku? Näyttäydy.” Mitään ei tapahtunut. Kaksi asiaa poukkoili tytön mielessä, oliko hän seonnut vai oliko huoneessa todella joku. Tyttö palasi sänkyynsä, mutta ei laskenut sauvaansa yöpöydälle, vaan piti sen visusti lähellään. Hetken kuluttua hän jo nukahti uudestaan.

Sirius uskalsi taas hengittää, kun Maggie oli nukahtanut. Pojat olivat pysyneet liikkumatta siihen asti, että tyttö lopulta nukahti. James oli hetken jo luullut, että Maggie näki heidät, mutta niin kuin tavallista he selvisivät säikähdykselle. ”Pitäisikö meidän lähteä takaisin.” James kuiskasi ystävälleen. ”Et kai sinä nyt ala jänistää Sarvihaara?” Sirius kuiskasi haastavasti ja virnuili ilkikurisesti. James pudisti päätään ja hymyili. ”Mennään.” James raotti varovasti huoneen ovea ja he livahtivat portaisiin. Pojat olettivat seitsemäsluokkalaisten makuusalin olevan ylhäällä, joten he lähtivät kulkemaan portaita hiljaa kohti seuraavaa etappia. Pian pojat saapuivat ylimpään kerrokseen ja käänsivät ovenkahvaa. Ovi ei kuitenkaan auennut, joten James kaivoi taikasauvan kaapunsa sisältä ja napautti hennosti ripaa. Pieni kilahdus kuului ja ovi aukeni narahtaen. Sirius ja James hiippailivat hiljaa sisään ja katsoivat ympärilleen. Huoneessa oli hiljaista, lukuun ottamatta yhden tytön äänekästä kuorsausta. Pojat vaihtoivat merkitseviä katseita ja riisuivat näkymättömyysviitan. Sirius siirtyi penkomaan tyttöjen matka-arkkuja, kun taas James siirtyi ihailemaan nukkuvaa Lilyä. Tyttö näytti uskomattoman kauniilta siinä nukkuessaan, punaiset hiukset sekaisin tyynyllä. ”Luulin, että meidän piti tehdä jäynää.” Kuului Jamesin korvanjuuresta hiljainen ääni, joka sai Jamesin säpsähtämään.  James kääntyi virnuilevan ystävänsä puoleen ja kuiskasi tälle ”Itse halusit supatella nukkuvien tyttöjen korvaan, omaa nimeäsi Anturajalka” James sanoi ja pojat hymyilivät typerän näköisinä toisilleen. ”Ainiin, järjestelin tyttöjen tavaroita.” Sirius kuiskasi iloisesti ja James käänsi katseensa pimeään makuusaliin. Vaikka olikin hämärää, hän erotti tyttöjen alusvaatteita leijailemassa ilmassa ja lattialle viskottuna. ”Oletko harkinnut uraa sisustajana? Pidän todella tyylistäsi.” James kuiskaa ystävälleen ja pidätteli naurua. ”Eiköhän työmme ole täällä tehty.” James sanoi hiljaa ja loi vielä kaipaavan katseen, nukkuvaan Lilyyn. Sirius lähti etsimään näkymättömyys viittaa pimeästä huoneesta ja James kaivoi taskuistaan jotain. Poika varmisti, että Sirius ei katsoisi häneen päin ja laski esineen kädestään Lilyn tyynylle. James vielä kumartui tytön ylle ja kuiskasi oman nimensä tämän korvaan. ”Mennään.” Sirius suhahti ystävälleen ja pojat poistuivat tyttöjen makuusaleista, molemmat iloisesti hymyillen.
« Viimeksi muokattu: 20.05.2012 15:46:29 kirjoittanut missdobby »

MiNi

  • Vieras
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 2 LUKU 18.5!!
« Vastaus #6 : 18.05.2012 19:57:29 »
Minäkin nyt kommentoin  ;D. En kommannu heti ekaan lukuun vaan halusin ensin tietää, minkälainen tämä on.

Lainaus
Tässä luvussa kieli oli jo selkeämpää ja sujuvampaa, eikä minuakaan häirinnyt oikein mikään.

Almoust samaa mieltä... Häiritsi vain, että kaikki oli yhdessä pötkössä... Esim. tämä kohta:

Lainaus
Aamupalalla kelmit istuivat päät yhdessä, supisten uutta suunnitelmaa. ”Minulla on varma tyttö.” Sirius sanoo vakuuttavan näköinen ilme kasvoillaan. ”Varma? Luulin että kaikki tytöt ovat sinulle varmoja, Anturajalka.” James virnuili. ”Tarkoitin tyttöjen makuusalinpääsyn kannalta Sarvihaara. Maggie, hän ei ole varmasti kiinnostunut yhdestäkään meistä.” Sirius katsoo ystäviään, jotka nyökkäävät hyväksyvästi.

Olisi parempi näin:

Aamupalalla kelmit istuivat päät yhdessä, supisten uutta suunnitelmaa.
”Minulla on varma tyttö.” Sirius sanoo vakuuttavan näköinen ilme kasvoillaan.
”Varma? Luulin että kaikki tytöt ovat sinulle varmoja, Anturajalka.” James virnuili.
”Tarkoitin tyttöjen makuusalinpääsyn kannalta Sarvihaara. Maggie, hän ei ole varmasti kiinnostunut yhdestäkään meistä.” Sirius katsoo ystäviään, jotka nyökkäävät hyväksyvästi.

Ihan vain helpottaisi lukukokemusta jos olisi väsynyt ;D. Ja saisi luvusta pidemmän näköisen ;).

Lainaus
Seuraavana aamuna Sirius heräsin siihen, kun Remus tökki häntä sauvalla otsaan.

.... heräsi....

Ja sitten aina välillä oli preesenssissä ja välillä imperfektissä... Käytän samaa esimerkki kohtaa

Aamupalalla kelmit istuivat päät yhdessä, supisten uutta suunnitelmaa.
”Minulla on varma tyttö.” Sirius sanoo (preesenssissä) vakuuttavan näköinen ilme kasvoillaan.
”Varma? Luulin että kaikki tytöt ovat sinulle varmoja, Anturajalka.” James virnuili (imperfektissä).
”Tarkoitin tyttöjen makuusalinpääsyn kannalta Sarvihaara. Maggie, hän ei ole varmasti kiinnostunut yhdestäkään meistä.” Sirius katsoo (preesens) ystäviään, jotka nyökkäävät hyväksyvästi.

Se häiritsi aina välillä... Kannattaa valita kummalla kirjoittaa ;)

Mutta nyt lopetan rakentavan ja ruikutan jatkoo ;D

MiNi (jonka kuuluisi kirjoittaa fikkiään...)

missdobby

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 2 LUKU 18.5!!
« Vastaus #7 : 18.05.2012 20:20:57 »
Rakastan saada kommentteja ja vastata niiihin! :)

Chelsey: Kiitän ja kumarran.. koitan kehittää itseäni koko ajan.. Toivotaan että seuraavassa luvussa teksti olisi vielä parempaa!

MiNi: Ompa hyvä, että on olemassa kaltaisiasi ihmisiä :) Huomasin itsekkin nyt tuo muotojen vaihtelun :D Olen miettinytki, että mikä minulla tekstissä välillä tökkii! Kiitos, että huomautit!
Juuh tosiaan jäi laittamatta nuo riviasetukset tuohon, kun oli liika kiirus lähetellä sitä tänne!! Jäi sitten tuo teksti tommoseksi pötköksi... (Laitetaanko kuumeen piikkiin ;) )
Ja tosiaan enssimmäistä ficciä viedään ja kehitettävää on ja koetan parantaa joka luvulla! JA kiitoskiitoskiitos vielä, että palautetta tulee ja vinkkejä parantamista varten!


MissDobby!

~Lilies~

  • ***
  • Viestejä: 11
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 2 LUKU 18.5!!
« Vastaus #8 : 20.05.2012 11:31:31 »
Oii taas ihana luku! :) lisää vaan  :D

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 2 LUKU 18.5!!
« Vastaus #9 : 20.05.2012 20:51:37 »
Tännekkin on tullut jatkoa, jee!

Pitää sanoa, että toinen luku oli mielestäni mielettömästi parempi kuin ensimmäinen! Tässä saatiin asiat kunnolla vauhtiin! ;D

On hauska kuulla, miten kolmannessa luvussa tytöt reagoivat noihin kepposiin... Ja luultavasti Maggiekin kertoo jollekin yöllisestä kokemuksestaan.

Nyt ei repimälläkään pysty laittamaan mitään rakentavaa  kommenttia, mutta sitä vain, että jatkoa jään odottelemaan innolla!

Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

tipe

  • luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 58
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 2 LUKU 18.5!!
« Vastaus #10 : 25.05.2012 15:09:26 »
  Moi!
 
Tykkäsin tästäkin, ihania nämä kelmit<3.:)

Niin jamesmaista, että odottaa innolla pääsyä katsomaan nukkuvaa Lilyä<3.

En suurempia kirjoitusvirheitä bongannut, kuin pari pilkkuvirhettä, ja sitten se aikamuotojuttu, josta MiNi jo huomauttikin, se jotenkin häiritsi välillä. Muuten tosi hyvä!:)

Lainaus
”Oletko harkinnut uraa sisustajana? Pidän todella tyylistäsi.”

Nauroin, nauroin ihan hirveästi. Kiitos!

Ja kiitos vielä uudelleen, jatkoa odottaen,

hiphei!!!
oikeesti mun pitäis olla opiskelemassa

          ----------------------

ava by kaapo

missdobby

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 2 LUKU 18.5!!
« Vastaus #11 : 26.05.2012 14:17:08 »
~Lilies~: Kiitos jälleen :)

Myself: Hyvä jos olen onnistunut parantaa! Pyrin siihen koko ajan! Jatkoa on pian luvassa!

Hiphei!!!: Kiitoskiistokiisto :) Hyvä että saan surkealla huumorintajullani edes jotain hauskaa kirjoitettua :)

onski: Kiitos ymmärryksestä ja tosiaan minulla onkin nyt beta hankittuna :) Seuravaassa luvussa sitten toivottavasti kaikki on paremmin!
Niin ja tosiaan tiedän tuon makuusaleihin menemisen epärealisuuden. Mutta ajattelinkin asian niin, että kun he kulkevat ylös tyttöjen kanssa, portaa eivät voisi muuttua mäeksi. Ihan vain sen takia että tytöt ovat yhtä aikaa portaissa! :) Muutenhan tytötkin liukuisivat aina alas.

missdobby

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 3 LUKU 28.5.
« Vastaus #12 : 28.05.2012 20:42:39 »
A/N: Tässä olisi jälleen utta tekstiä! Toivottavasti nautitte :)

3 LUKU

OUTOJA UNIA

Maggie heräsi säpsähtäen. Hän pysähtyi hetkeksi miettimään viime yötä. Olikohan kaikki ollut unta, vai oliko hän oikeasti herännyt keskellä yötä huutoon? Oli miten oli, yö oli ollut kummallinen. Hän oli nähnyt outoa unta Sirius Mustasta. Aivan kuin tytön päässä jokin olisi yöllä kuiskinut Siriuksen nimeä, vieläpä tämän äänellä. Mitähän se mahtoi tarkoittaa? Maggie venytteli vielä käsiään ja haukotteli. Tyttö ojentui sitten ottamaan sauvaansa yöpöydältä, mutta se ei ollut siinä. Maggie hyppäsi hätääntyneenä ylös sängystään ja katseli ympärilleen. Lopulta hän tajusi puristavansa taikasauvaa vasemmassa kädessään. Tyttö katseli hetken sauvaa puristavaa kättään ja mietti. Hän oli siis herännyt keskellä yötä. Joku oli siis mahdollisesti ollut makuusaleissa. Mitä jos se oli joku paha? Ehkä se oli kuolonsyöjä, mörkö tai SIRIUS MUSTA! Tyttö naurahti hieman itselleen ja hölmölle ajatukselleen. Sirius oli tullut hänen mieleensä vain unen takia. Hän puhuisi kuitenkin asiasta vielä Bellalle, joka osasi aina auttaa ja oli luotettava ystävä. Maggie päätti unohtaa viimeyön hetkeksi ja laahusti pesemään hampaitaan. Hän olisi ensimmäisenä valmis aamiaiselle, koska muut vielä nukkuivat. Tyttö otti hammasharjansa ja näpäytti sauvallaan tahnan sen päälle. Hetken aikaa harjattuaan Maggie tunsi suussaan jotain outoa. Tyttö katsoi hammasharjaansa, ehkä tahnassa oli jotain vikaa, mutta vika ei ollut tahnassa vaan siinä, että hän pesi hampaitaan torakkatertulla. Lopulta muutkin tytöt heräsivät Maggien kiljuntaan.

Lily heräsi tyttöjen makuusalissa kirkaisuun. Kaikki tytöt nousivat pöllähtäneen näköisinä sängyistään ja katselivat ympärilleen.
”Mitä on tapahtunut?” Lilyn paras ystävä Holly kysyi hätääntyneen näköisenä.
”En osaa sanoa. Se kuului alakerrasta.” Lily sanoi ja haukotteli voimakkaasti.
”Ehkä jonkun kuudesluokkalaisen kynsi katkesi”, Holly sanoi ivalliseen sävyyn. Holly ei ollut jostain syystä koskaan oikein tuntunut pitävän nuoremmista. Lily vain kohautti harteitaan ja alkoi kaivaa kaapua matka-arkustaan.
”Lily.. Lily… Lily… LILY!” Holly tökki Lilyä kylkeen ja hoki tämän nimeä.
”MITÄ?” Lily tiuskaisi, sillä kylkeen tökkiminen tuntui ikävältä. ”Joku on käynyt täällä!” Holly sanoi hiljaa ja viittoili ympärilleen. Koko makuusalien lattia oli täynnä vaatteita ja ilmassa leijui tyttöjen alusvaatteita. Kaikki muut seiskaluokkalaiset tytöt poimivat vaatteitaan lattialta. Ilmeisesti kaikkien paitsi Lilyn vaatteet oli levitelty.
”Sinäkö tämän teit?” Holly kysyi ja katsoi ystäväänsä huvittuneena.
”EN! Miksi sinä minua epäilet?” Lily sanoi hätääntyneesti ja nosti kädet heidän väliinsä torjuvasti.
”Sinä olet ainoa, jonka vaatteet ovat yhä nätisti arkussa.” Holly sanoi, mutta ei hän tosissaan Lilyä epäillyt.
”Ehkä joku yritti lavastaa minut? Ehkä kuutoset?” Lily sanoi ja tiesi, että Holly olisi heti valmis uskomaan kuutosluokkalaisista pahaa.
Lily kääntyi takaisin matka-arkkunsa puoleen ja alkoi kaivaa vaatteitaan samalla, kun Holly paasasi vieressä: ”Ne olivat varmasti kuutoset. Niiden täytyi olla. Ne ovat niin hermoja raastavia. Meidän täytyy kostaa!” Lily vain mumisi vastaukseksi ja kuuli sivukorvalla, kuinka Holly alkoi kehittää kostosuunnitelmaa. Lily nosti hieman päätään ja pyöritti silmiään. Samassa auringonvalo heijastui johonkin kimaltavaan. Lily käänsi katseensa sänkyynsä ja huomasi tyynyllä jotain, joka ei ollut hänen. Lily nousi ylös ja kurottautui ottamaan pienen korun sängyltään. Se oli kaunis, kultainen, leijonan pään muotoinen kaulakoru. Lily nosti sen kasvojensa tasalle ja ihaili sitä. Hän muisti, kuinka oli katsellut sitä viimevuonna Tylyahossa. Lily muisti myös, kenen kanssa oli ollut silloin.
”James”, Lily sanoi itsekseen.
”Anteeksi mitä?” Holly katsoi ystävänsä kysyvän näköisenä.
”Öhääh ei mitään”, Lily yritti epätoivoisesti.
”Älä pidä minua idioottina. Kerro nyt? Mitä Jamesista?” Holly oli kuullut Lilyn sanat selvästi.
”Hmm.. Luulen että Kelmit tekivät tämän”, Lily aloitti varovasti. ”Tai ainakin James ja Sirius.” Tyttö tiesi, että James ei menisi mihinkään, eikä tekisi mitään ilman Siriusta. He menivät tyttöjen tavoin jopa vessaan yhdessä.
”MITÄ! Oliko Sirius täällä viimeyönä?” Hollyn silmät kiiluivat innostuksesta. Tyttö oli ihastunut tai paremminkin saanut pakkomielteen Siriuksesta heti ekaluokalla.
”Rauhoitu! Mutta joo, niin minä uskon.”
”Mutta miten? Miten pojat ovat voineet päästä ylös?” Holly katsoi ystäväänsä tiukasti.
”Älä minulta kysy, mutta tuntuu, että kelmit pystyvät mihin vain”, Lily huokaisi. Hän ei vieläkään ollut suostunut myöntämään, että James oli ihana. Ja se, että James oli tullut keskellä yötä tyttöjen makuusaliin tuomaan hänelle korun, oli suloista.
”Haloo! Lily, mihin sinä jäit?” Holly huhuili. Lily oli jäänyt ajatuksiinsa jumiin, ja Holly oli jaaritellut pitkät pätkät, jotain omia juttujaan.
”Kostosuunnitelma, Lily! Kosto!” Holly sanoi leveästi hymyillen.
”Kosto? Mutta me voidaan jäädä kiinni?” Lily sanoi hätääntyneenä. Ei hän ollut sellainen tyttö, joka keskellä yötä hiippailisi poikien makuusalissa kostoretkellä, EHEI!
”Hieman seikkailumieltä pyydän!” Holly intoili. Lily tiesi jo nyt, että hänen olisi pakko suostua ennemmin tai myöhemmin, mutta Lily päätti, että olkoon se myöhemmin.

Seitsemäsluokkalaisten poikien makuusalissa, jossa yleensä tähän aikaan oli vielä hiljaista, olivat nyt selvästi juhlat käynnissä.
”Tunnen itseni voittajaksi!” Sirius sanoi leveästi hymyillen.
”Minä tahdon mukaan ensikerralla.” Remus sanoi hiljaa. Hänkin haluaisi olla joskus mukana jossain suuressa. Yleensä hän oli joukossa vain se fiksu. Ei Remus kadehtinut Siriusta tai Jamesia eikä halunnut olla kuin he, mutta hän seikkaili yleensä vain täysikuunaikaan, eikä muistanut siitäkään yleensä paljoa.
”Ohhoh! Kuutamo! Missä saarna käytöstavoista ja muusta semmoisesta, mistä minä en ymmärrä mitään?” James kysyi uteliaana.
”Äh! Tahdon vain nähdä miltä siellä näyttää. Ketä nyt ei kiinnosta nukkuvat tytöt?” Remus kysyi varovasti.
”Viedään Kuutamo sinne täysikuun aikaan!” Sirius sanoi ja naureskeli. Kukaan muu ei kuitenkaan nauranut.
”Tuo ei ollut hauskaa, Anturajalka.” Remus sanoi totisena.
”Tiedän tiedän. Se olikin vain vitsi!” Sirius katsoi ystäviään, jotka kaikki olivat vakavia.
”Anna anteeksi Kuutamo! Saat heittää minua jollain kirouksen aamiaisella, niin että kaikki tietää kuka määrää?” Sirius jatkoi vielä ja virnuili.
”Selvä! Sovittu! Anteeksipyyntö hyväksytty”, Remus hymyili. ”Sovittu?”

Aamiaisella Remus keholeijutti Siriusta ja onnistui haalimaan jälki-istunnon kaikille heille neljälle. Aamun ensimmäisellä tunnilla Sirius loihti viereisen pöydän, korpinkynsityttöjen tuolit leijailemaan, ympäri luokkaa ja ansaitsi tästä hyvästä jälki-istuntoa itselleen ja myös Jamesille. James sai jälki-istunnon sillä perusteella, että hän oli aina jotenkin osallinen Siriuksen temppuihin. Seuraava tunti oli yrttitietoa. Se sujui ilman ongelmia, jos ei lasketa sitä, kun James sai Lilyn punastumaan kehumalla tämän ”uutta” kaulakorua, ja Lily kaatoi kolme ruukkua lattialle.  Viimeiset tunnit sujuivat normaalisti. James onnistui hankkimaan vielä yhden jälki-istunnon itselleen ja Siriukselle kaatamalla täyden padallisen syylärohtoa Luihuisen huispausjoukkueen kapteenin, Roderickin, niskaan. Roderickin naama turposi yliannostuksen takia, ja pojille määrättiin jälki-istuntoa kahdelle illalle.
”Kuusi iltaa jälki-istuntoa. Ei huono saldo yhdelle päivälle”, James tuumi iloisesti. Ensimmäinen viikko oli sujunut hyvin, ja pojat olivat saaneet paljon aikaan. Viikko oli hyvä lopettaa haalimalla jälki-istuntoa useammalle illalle.
”Yksi tänään ja loput ensi viikolla”, Sirius jatkoi iloisesti. Sirius muisti monesti paremmin omat jälki-istuntonsa, kuin oppitunnit.

Illalla kaikki neljä kelmiä lähtivät rohkelikkojen oleskeluhuoneesta kohti palkintohuonetta, jossa heidän oli määrä suorittaa jälki-istuntonsa Voron valvonnassa. Pojat saapuivat palkintohuoneeseen hieman myöhässä ja siitä hyvästä Voro aikoi pitää heidät siellä miltei koko yön.
”Siivoatte koko huoneen ja kiillotatte jokaisen pokaalin. ILMAN TAIKAA!” Voro jyrisi ja jäi tuijottamaan rivissä seisovaa poikaporukkaa. ”NYT!” Voro ärähti, ja pojat aloittivat siivouksen.

Pimeällä käytävällä seisoi tyttö yksinään. Häntä olisi voinut luulla patsaaksi, sillä hän seisoi paikallaan liikahtamatta. Ei olisi voinut uskoa, että hän odotti jotakuta. Hän ei vilkuillut ympärilleen, seisoi vain ja tuijotti pimeää käytävää. Pian käytävällä alkoi kuulla hiljaista askelten ääntä. Käytävällä seisova tyttö perutti, käytävällä olevaan syvennykseen, ja pimeys nielaisi hänet kokonaan. Tyttö ei tunnistanut henkilöä, joka käytävää kulki, ja pysyi hiljaa piilossaan. Hänellä ei ollut lupaa olla siellä niin myöhään. Tuntematon hahmo kulki tytön ohi vilkaisemattakaan syvennykseen. Tyttö odotti vielä tovin, ennen, kuin tuli esiin pimeydestä.
Pitkältä tuntuvan hiljaisuuden jälkeen, tyttö kuuli taas hiljaisten askelten ääntä. Se olisi hän. Tyttö tunsi pojan tämän askeleista. Pian pojan hahmo tuli jo näkyviin pimeällä käytävällä. Kun poika viimein pääsi tytön kohdalle, tyttö tarttui tähän ja veti pojan syvennykseen. Pimeydessä turvassa katseilta tyttö tarrasin pojan takaraivosta ja suuteli tätä voimakkaasti. Pari vaihtoi intohimoisia suudelmia ja lopulta irtaantui toisistaan.
”Et varmaan kutsunut minua tänne vain tämän takia”, Pojan käheä ääni kuului pimeydestä.
”Älä yritä olla vitsikäs”, Tyttö sanoi kylmällä äänellä.
”On viimeisen tulikokeen aika.” Tytön kylmä ääni jatkoi hyvin hiljaa.
”Nyt jo?” Pojan ääni oli myös hyvin hiljainen.
”Et kai ole tullut toisiin aatoksiin?” Tyttö kysyi tyynesti ja siirtyi aivan kiinni poikaan.
”Onko minulla vaihtoehtoja?” Poika sanoi hiljaa ja hieman pelkoa äänessään.
”Enpä usko!” Tyttö naurahti ivalliseen sävyyn.
”Tiedät tehtäväsi ja sen toteutus alkaa nyt”, tyttö sanoi ja katsoi pimeydessä poikaa silmiin. Pimeässä oli vaikea nähdä, mutta pojan silmissä oli pelkoa. Paljon pelkoa.
”Nyt sinulla on tilaisuutesi tulla oikeaksi kuolonsyöjäksi”, tyttö jatkoi, ja hänen äänensä oli muuttunut hieman hellemmäksi.
”Voimme viimein olla yhdessä. Tähän olemme tähdänneet koko viime vuoden”, tyttö jatkoi ja silitti pojan kasvoja.
”Kyllä”, poika vastasi hiljaa, mutta todella hän olisi halunnut juosta vain pois. Poika siveli tytön pitkiä tummia hiuksia ja huokaisi hiljaa.
”Tehtävä on hoidettu huomiseen mennessä”, poika sanoi hiljaa ja jo lähdössä, mutta tyttö tarttui tämän käteen.
”Mutta toinen tehtäväsi jatkuu kuten tähänkin asti”, tyttö sanoi hieman inhoa äänessään.
”Rakastan sinua”, tyttö kuiskasi vielä pojalle ja suuteli tätä kiihkeästi. He irtaantuivat toisistaan ja jähmettyivät paikoilleen. Jostain läheltä kuului selviä askeleen ääniä ja epämääräistä höpinää. Tyttö painoi pojan seinää vasten ja alkoi suudella tätä uudestaan.
Pian käytävälle astui nelihenkinen poikaporukka, joka naureskeli yhdessä jollekin.
Pojat hiljenivät kuitenkin huomatessaan pimeässä syvennyksessä kiihkeästi suutelevan parin.
”Salainen tapaaminen yössä. Meidän ei kai olisi pitänyt nähdä mitään”, Sirius sanoi naureskellen ja ihmetteli, miksi pariskunta ei hätkähtänyt ja kääntänyt katseitaan vaan jatkoi vain suutelua.
”Öhh me jätämmekin teidät sitten rauhaan”, James sanoi ja tuntui olevan yhtä hämmentynyt kuin Sirius. He jatkoivat matkaansa ja alkoivat naureskella tuolle kiihkeälle parille, joka heidän takanaan erosi hiljaa toisistaan ja lähti eri suuntiin.

Makuusaleihin päästyään Sirius aloitti ensimmäisenä: ”Tunnistiko kukaan niitä?”. Kaikki tuntuivat pyörittelevän päitään.
”Tytöllä oli ainakin tummat pitkät hiukset.” James sanoi tietävän näköisenä.
”Huu! Tuosta onkin apua, meidän koulussahan ei ole, kuin pari tummatukkaista.” Remus ivaili takaisin ystävälleen.
”Kiihkeitä ne ainakin oli. Olisin luullut poikaa Siriukseksi, mutta hän oli meidän kanssamme.” James sanoi naureskellen. Pojat nauroivat kaikki ja lähtivät yhdessä tuumin nukkumaan, sillä kello oli jo paljon.
« Viimeksi muokattu: 29.05.2012 21:21:53 kirjoittanut missdobby »

tipe

  • luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 58
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 3 LUKU 28.5.
« Vastaus #13 : 30.05.2012 18:38:31 »
uiuiuii, ihanaa, uus luku!

Ihana James, ku anto Lilylle sen korun! <3<3<3

Lainaus
”Kuusi iltaa jälki-istuntoa. Ei huono saldo yhdelle päivälle”

Eipä niin. :)

Huihuihui, nyt jännittää, et keitä ne tyttö ja poika oli!

Kiittäen ja innolla jatkoa odottaen,

hiphei!!!
oikeesti mun pitäis olla opiskelemassa

          ----------------------

ava by kaapo

missdobby

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 4 LUKU 11.7.
« Vastaus #14 : 11.07.2012 16:36:29 »
A/N: Pahoitteluni siitä että tässä on kestänyt näin kauvan.. Olen ollut koko viime kuun ulkomailla, joten jos se jotain selittäisi :S Mutta seuraava lukukin on jo valmis, että ehkä sekin pian tulee sitten.
Niin ja en ole kovinkaan tyytyväinen tähän lukuun, mutta seuraava luku on mielestäni hyvä! Ja se korvaa sitten tämän luvun huonouden JOOKOS? :)

Ihana kun on tullut kommenttejakin!

HIphei!!!: Eiköhän se pian selviä ketkä ne siellä pimeydessä kuherteli tai juoni tai mitä ne nyt tekiki :)

Onksi: Veikkaillahan aina saa! Se vaan on sitten eri asia menikö se oikein vai ei ;D Selviää vaan lukemalla! JA kiitos kun tykkäät!

Chelsey: Ilman sinua tästä ei tulisi mitään joten kiitos kiitos ja kiitos! Tykkään sinusta kamalan paljon ja jos nyt tässä luvussa niitä virheitä ei niin kauheasti olisi :P Toivotaan!


4 LUKU

KUOLEMA JA KIKATUSTA

Viikonloppu oli sujunut koko Tylypahkassa tavalliseen tapaan läksyjen ja kaiken muun puuhastelun parissa. Aika oli lentänyt kuin siivillä, ja seuraava opiskeluntäyteinen viikko alkoikin liian nopeasti.

Opettajilla ja koulun muulla henkilökunnalla viikonloppu ei ollut ollut niin tavallinen. Ongelmia oli ollut paljon normaalia enemmän. Ennustuksen opettaja Professori Palmen oli saanut surmansa oudoissa olosuhteissa. Koko koulun henkilökunnalla oli ollut täysi työ piilottaa tämä ikävä tapahtuma, joka kuitenkin viikonlopun jälkeen jotenkin aukeaisi oppilaille. Opettajien olisi ollut mahdotonta selvittää yhtäkkinen ennustuksen opettajan puuttuminen. Rehtori oli tehnyt kaikkensa saadakseen sijaisen ja onnistunutkin siinä. Nyt opettajakunnan tarvitsisi vain päättää, mitä oppilaille kerrotaan ja mitä ei. Koko kuolemantapaus oli niin eriskummallinen, että oli vaikea määritellä oliko uhka jatkuva. Jokaisella opettajalla oli oma ajatuksensa tapahtuneesta, joka tapauksessa murha oli ensimmäinen ajatus. Tekijästä ei kenelläkään vain ollut minkäänlaista aavistusta.

 Maanantaiaamun ensimmäiset tunnit olivat olleet järkyttävän pitkäveteisiä. Maggie haukotteli raskaasti yrittäen samalla keskittyä kuuntelemaan opettajan tasaisen tylsää ääntä. Tunnin aiheesta tytöllä ei ollut mitään tietoja ja ajatukset alkoivat harhailla muualle. Maggiella oli oma pieni salaisuus, josta tiesi vain hänen paras ystävänsä Bella. Maggie ei olisi oikeastaan halunnut Bellankaan tietävän, vaikka kertoi tälle yleensä kaiken. Maggie seurusteli, tai tapaili tai miten sitä nyt voisi kutsua, salaa Luihisen huispaisjoukkueen kapteeni Roderick Crainea. Suhteen salaaminen oli ollut Maggien oma ajatus, mutta hän oli varma, että Rock halusi myös salata sen. Koko edeltävä viikonloppu oli kuitenkin mennyt ilman salaisia tapaamisia, sillä Rock oli saanut perjantaina liemitunneilla jotain rohtoa niskaansa, ja turvonnut aivan muodottomaksi. Rock oli siis viettänyt koko viikonlopun sairaala siivessä, eikä Maggie halunnut mennä tapaamaan häntä niin julkiseen paikkaan. He olivat kuitenkin saaneet sovittua, että maanantai-iltana he voisivat viettää aikaa yhdessä. Mitä enemmän Maggie odotti iltaa, sitä tylsemmiksi ja puuduttavammiksi tunnit muuttuivat. 

"Herätys!" Bella kiljaisi Maggien korvaan ja tyttö säpsähti rajusti hereille.
"Mitä, mitä nukahdinko minä?" Maggie hätääntyi ja koetti äkkiä saada itsensä taas tilanteen tasalle. Koko luokka huone oli tyhjentynyt ihmisistä ja paikalla olivat enää vain Bella ja Maggie.
"Ummistit silmäsi vain hetkeksi, eli nukuit koko tunnin”, Bella sanoi hilpeästi hymyille ja jatkoi, ”Uneksit kai Roderickista."
"Pidä pienempää suuta! Mutta myönnettäköön, hän saattoi käydä mielessäni."
Maggie tulistui lähes aina, kun Bella otti Rockin puheeksi, mutta turhaahan hän ystävälleen äksyili. Niinpä tyttö teki sopimuksen itsensä kanssa, että lopettaisi sen. Seuraavan kerran, kun Bella mainitsisi Rockin, he puhuisivat tästä ihan asiallisesti.

Rohkelikkotornissa seiskaluokkalainen poikaporukka pulisi taas päät yhdessä jostakin selvästikin salaisesta.
"En tiedä, mistä on kysymys, mutta kuulin, kun Mcgarmiwa ja Lipetit puhuivat siitä", Remus Lupin supisi hiljaa ystävilleen.
"Mitä ihmeellistä siinä on, Kuutamo, että joku vanha tanttana opettaja kupsahtaa?" James ihmetteli kulmat kurtussa, "En pitäisi tuota kovin merkittävänä uutisena."
"Murha, Sarvihaara, murha!" Lupin tulistui, kun James vähätteli hänen uutistaan.
Kerrankin hän oli kuullut jotain ensimmäisenä. Lupin oli jopa varma, että jos Sirius olisi kertonut tätä uutista, James olisi ensimmäisenä ollut innoissaan tutkimassa tapausta. Ei Lupin mustasukkainen ollut, häntä vain ärsytti, kun hän ei saanut enempää arvostusta.
"Okei, okei! Älä huuda rakas Kuutamo. Olisit heti sanonut, että kyseessä on näin suuri uutinen", Sirius sanoi rauhoittelevaan sävyyn.
Sana murha oli kuitenkin saanut porukassa aikaan sitä elämää ja kiinnostusta, jota Remus olikin odottanut. Pojat alkoivat tehdä suunnitelmaa, miten ja keneltä saisivat lisätietoa, ja tehtiin myös pieni luettelo mahdollisista epäillyistä.
Maanantaiaamupäivän aikana yhdelläkään luokalla ei ollut vielä ollut ennustuksen tunteja, mutta iltapäivällä oppilaille selviäisi, että vanha ennustuksen opettaja oli korvattu uudella. Syy jäi vielä tietenkin hämäräksi, mutta opettaja uskoivat oppilaiden pääsevän pian oikeille jäljille. Oppilaille ei kuitenkaan kerrottaisi mitään ja vedottaisiin vain siihen että Professori Palmen oli vanha ja ehkä hänen aikansa oli nyt. Murhasta tai sen epäilyistä ei puhuttaisi halaistua sanaa. Niin koko koulu ja sen oppilaat olisivat paremmassa turvassa. Tai niin ainakin henkilökunta uskotteli itselleen. Lapset olivat liian herkkiä kuulemaan sellaisia asioita.
Maanantaipäivän viimeisten tuntien jälkeen päivällisellä pulistiin jo kovaa vauhtia vaihtuneesta ennustuksen opettajasta. Juttuja ja tarinoita siitä miksi opettaja oli vaihtunut, tai mitä professori Palmenille oli tapahtunut, oli liki main sata liikkeellä. Murhaa epäiltiin, tukehtumisesta oli muutama tarina, oli myös tarinoita, joissa professori ei ollut ollenkaan kuollut. Korkealentoisimmissa jutuissa professori Palmen oli saanut pureman ihmissudelta ja vaelsi nyt täysikuun aikaan linnan pihamaalla vaanimassa öiseen aikaan luvatta liikkuvia oppilaita. Nämä jutut oli liikkeelle laittanut tietysti Sirius. Hänestä oli hauska kuunnella oppilaiden kauhistelua asiasta ja vielä hauskempaa oli se, että linnan pihalla täysikuun aikaan todella liikuskeli ihmissusi, mutta ei suinkaan professori Palmen.

Kelmit istuskelivat keskenään päivällispöydässä ja vuorotellen kehuivat Siriuksen loistavaa ihmissusitarinaa, kun Lily saapui suureen saliin ystävänsä Hollyn kanssa. James pomppasi samassa ylös pöydästä ja riensi Lilyn luokse.
”Minun kanssani sinun ei tarvitse pelätä. Lupaan suojella sinua hengelläni!” James julisti juhlallisesti Lilylle ja polvistui tämän eteen.
 Lily punastui hieman ja suhahti Jamesille, että tämän piti nousta ylös lattialta.
Holly puolestaan hymyili Jamesille ja kysyi: ”Olisiko mahdollista, että Sirius suojelisi sitten minua?”
James nousi lattialta ja hymyili: ”Ihan loistava ajatus, Sirius varmasti innostuu. Me pidämme teistä huolta.”
Holly innostui valtavasti ja sai vain vaivoin pidettyä riemunkiljahdukset sisällään ja vastasi Jamesille hymyillen: ”Lilyllä ja minulla onkin nyt heti paljon turvallisempi olo!” Lily nyökkäsi hieman vaivautuneena ja sai pienen hymyn aikaiseksi. Ajatus siitä, että hän viettäisi tämän "suojeluasian" puitteissa enemmän aikaa Jamesin kanssa, tuntui hyvältä. Lilyä myös jännitti mihin niin tiivis yhdessäolo johtaisi. Ei hän ollut vielä valmis tunnustamaan ihastumistaan Jamesille. Eikä hän ainakaan haluaisi seurustella. Ei nyt.
James palasi pöytään muiden kelmien luokse Lily ja Holly vanavedessään. Istuutuessaan Siriuksen viereen James kuiskasi hiljaa tämän korvaan: ”Mitä ikinä seuraavaksi kuuletkin, hymyile vaan ja esitä innostunutta.” Sirius katsoi ystäväänsä hieman epäillen, mutta nyökkäsi kuitenkin.
James kääntyi muuta seuruettaan kohti ja aloitti iloisesti. ”Minä lupasin näille neidoille, että minä ja Sirius suojelemme heitä”, James sanoi ja jatkoi, ”Näin pelottavien tapahtumien jälkeen, on hyvä pitää yhtä, ihmissusia liikkuu vapaana ja murhia tapahtuu vai miten se nyt menikään.”
”Minä en usko sitä ihmissusi juttua!” Lily sanoi kovaan ääneen ja ehkä hieman uhmakkaasti.
”AIJAA! Menepä sitten täysikuun aikaa pihamaalle niin katsotaan käveleekö se susi vastaan vai ei!” Sirius puuskahti ja sai siitä hyvästä Jamesin kyynärpäästä kylkeensä.
Lily ja Sirius vaihtoivat äkäiset katseet ja kääntyivät sitten poispäin toisistaan. Sirius ei sietänyt hänen loistavien juttujensa epäilemistä.
”Minä ainakin uskon siihen. Se kuulostaa niin jännittävältä”, Holly sanoi Siriukselle lempeästi hymyillen.
Sirius hymyili tytölle takaisin, Holly nousi juuri pari pykälää pojan arvostelu asteikossa. Ehkei Holly ollutkaan hullumpi tyttö.
”Hyvä, että täällä on sentään jotain älykkäitä ihmisiä”, Sirius sanoi ja iski silmää tytölle.
Tästä Holly sai järkyttävän kikatuskohtauksen, ja Sirius oli entistä enemmän mielissään.
James taas näytti hapanta naamaa, koska Sirius oli saanut kommentillaan Lilyn pahalle tuulelle, ja tyttöä oli vaikeampi liehitellä vihaisena.
Ateria syötiin loppuun hiljaisuuden vallitessa, ja sitten koko porukka lähti ylös rohkelikkotorniin. Sirius, James, Lily ja Holly viettivät koko illan tiiviisti yhdessä. Lopulta Siriuksen hermot kuitenkin paloivat Hollyn jatkuvaan kikatukseen, ja Hän päätti ottaa pienen tauon.
”Minulla on pari koulujuttua hoidettava, joten menen tästä kirjastoon”, Sirius aloitti.
James kurtisti kulmiaan, koska tiesi, että Sirius ei todellakaan ollut menossa kirjastoon.
”Voin tulla avuksi”, Holly sirkutti.
”Ei kiitos, tässä jutussa tarvitsee keskittymistä, ja sinun kanssasi en osaisi keskittyä”, Sirius sanoi ja hymyili puolihymyä tytölle, joka taas kikatti. Sirius kääntyi kannoillaan ja poistui muotokuva-aukosta rauhalliseen ja kikatusvapaaseen käytävään.

Vihdoinkin päivä oli kääntynyt iltaan, ja Maggie oli selvinnyt puuduttavista ja pitkistä oppitunneista. Hän oli nyt matkalla salakäytävään, josta tuskin kukaan tiesi. Poikkeuksena olivat tietenkin kelmit, mutta Maggie ei halunnut ajatella kelmejä nyt, kun oli menossa salaiseen tapaamiseensa.
Maggie syöksähti sisään salakäytävään heti, kun kivihirviö siirtyi pois edestä. Sisällä hänet ottivat kiinni voimakkaat miehen käsivarret.
Kädet olivat hellästi tytön ympärillä, ja Maggie tajusi vasta nyt, miten oli kaivannut tätä. Hän painautui lähemmäs miestä ja alkoi käsillään etsiä tämän niskaa. Salakäytävässä oli pimeää, joten kädet hapuilivat hetken ilmaa enne kun löysivät paikkansa. Tyttö tunnusteli miehen niskaa ja tunsi hiuksia, jotka eivät sinne kuuluneet. Rock oli kai kasvattanut hiuksensa, Maggie ajatteli. Tyttö siveli hellästi miehen niskaa ja kuiskasi tämän korvaan: ”Mitä olet tehnyt hiuksillesi?”
”En mitään, tai no pesin ne eilen.”
 Miehen ääni oli tuttu, mutta ei kuulunut oikealle henkilölle.
Maggie irrottautui miehestä ja siirtyi kauemmas, sen verran kuin ahtaassa käytävässä pystyi. Hän nappasi myös sauvansa esille.
”Valois!” Maggie puuskahti ja näki nyt sauvansa valossa seisovansa vastakkain kenenkäs muunkaan kuin Siriuksen kanssa.
Sirius hymyili typerän näköisenä.
”Odotitko jotakuta toista?”
Maggie oli nyt ahdistettuna nurkkaan, eikä tyttö tiennyt miten toimisi. Jos hän olisi myöntänyt odottaneensa eri henkilön vastaanottoa, koko salasuhde olisi paljastunut. Toinen vaihtoehto olisi ollut esittää, että hän oli tiennyt koko ajan pojan olleen Sirius. Se tuskin menisi läpi, sillä eihän Sirius mikään idiootti ollut, mutta mitä Maggie menettäisi yrittämällä? Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua?
Maggie päätti siis toteuttaa suunnitelmaa numero kaksi.
Tyttö siirtyi lähemmäs Siriusta ja sanoi hempeimmällä äänellään kaksoispiste: ”En, mutta sinä pilasit herkän hetken pelleilyllä.”
Sirius meni hieman hämilleen, hän ei todellakaan ollut odottanut Maggien vastaavan noin. Yleensä tytöt olivat Siriuksen käsittelyssä sulaa vahaa, mutta Maggie oli aina ollut poikkeus. Nähtävästi Maggie ei voinut lopulta enää vastustaa Siriusta ja tämän viehätysvoimaa. Poikaa kuitenkin harmittivat tytöt sanat herkän hetken pilaamisesta. Kukaan tyttö ei ikinä ennen ollut syyttänyt häntä sellaisesta. Sirius kuitenkin kokosi itsensä nopeasti. Hän siirtyi nyt aivan kiinni tyttöön ja kuiskasi tämän korvaan: ”Anteeksi, korvaan sen sinulle.”
Ennen kuin Maggie ehti vastata, hän tunsi Siriuksen huulet omillaan. Suudelma ei ollut huono, mutta Maggie joutui silti taistelemaan, ettei olisi työntänyt poikaa pois. Suudelmasta kieltäytyminen olisi vesittänyt koko hyvin toimineen suunnitelman. 
Tytön mielessä myllersi monta tunnetta yhtä aikaa. Hän tunsi hirveää syyllisyyttä Rockia kohtaan. Hänhän tavallaan petti poikaa, vaikkakin yritti vain pelastaa heidän salaisuutensa. Maggie kuitenkin päätti viedä roolinsa kunnialla loppuun ja vastasi Siriuksen suudelmaan niin hyvin kuin osasi.  Samalla tyttö päätti mielessään, että ei enää koskaan suutelisi Siriusta. Tytön mielessä pyöri myös se, missä Rock oli, ja miksi hän ei ollut ilmestynyt paikalle, sekä se, että milloin suudelma loppuisi. 

MiNi

  • Vieras
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 4 LUKU 11.7.
« Vastaus #15 : 13.07.2012 20:23:49 »
Oi mahtava uusi luku ^^. Teksti oli sujuvampaa mutta löysin kaksi virhettä.

Lainaus
mutta turhaahan hän ystävälleen äksyili.

turhaanhan

Lainaus
Lopulta Siriuksen hermot kuitenkin paloivat Hollyn jatkuvaan kikatukseen, ja Hän päätti ottaa pienen tauon.

hän pienellä

Kuolema, salasuhde, Lily ihastunut sekä muita juttuja yhdessä luvussa :D. Minun piti aluksi vilkaista vähän ja lukea sitten kännykällä loppuun. Mutta sitten se olikin jo loppu. Aa.. hupsis! ;D

Lainaus
Niin ja en ole kovinkaan tyytyväinen tähän lukuun, mutta seuraava luku on mielestäni hyvä! Ja se korvaa sitten tämän luvun huonouden JOOKOS?  :)

Luku oli mainio! Mutta jos seuraava luku on kerran sinun mielestäsi hyvä niin minkälainen se sitten oikeasti on? PARAS! ♥ :D.

Jatkoa. Äkkiä. Pian. Heti. Nyt. Tällä punaisella minuutilla. Jooko? ;D

MiNi

tipe

  • luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 58
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 4 LUKU 11.7.
« Vastaus #16 : 07.08.2012 15:15:26 »
Mainiota!

Miten joku voikin saada näin onnistuneesti laitettua yhteen lukuun sekä murhan, ihastumisen, salasuhteen sekä vielä kaikkea muuta yhtä upeaa, ilman, että siitä tulee typerä, siitä luvusta?
Kerro mullekkin!

Lainaus
HIphei!!!: Eiköhän se pian selviä ketkä ne siellä pimeydessä kuherteli tai juoni tai mitä ne nyt tekiki

Oliks ne Maggie ja se sen poikaystävä? Vai oonko väärässä?

Lainaus
”Minun kanssani sinun ei tarvitse pelätä. Lupaan suojella sinua hengelläni!” James julisti juhlallisesti Lilylle ja polvistui tämän eteen.
 Lily punastui hieman ja suhahti Jamesille, että tämän piti nousta ylös lattialta.
Holly puolestaan hymyili Jamesille ja kysyi: ”Olisiko mahdollista, että Sirius suojelisi sitten minua?”
James nousi lattialta ja hymyili: ”Ihan loistava ajatus, Sirius varmasti innostuu. Me pidämme teistä huolta.”
Holly innostui valtavasti ja sai vain vaivoin pidettyä riemunkiljahdukset sisällään ja vastasi Jamesille hymyillen: ”Lilyllä ja minulla onkin nyt heti paljon turvallisempi olo!” Lily nyökkäsi hieman vaivautuneena ja sai pienen hymyn aikaiseksi. Ajatus siitä, että hän viettäisi tämän "suojeluasian" puitteissa enemmän aikaa Jamesin kanssa, tuntui hyvältä. Lilyä myös jännitti mihin niin tiivis yhdessäolo johtaisi. Ei hän ollut vielä valmis tunnustamaan ihastumistaan Jamesille.

Sorry pitkä lainaus, mutta mun mielestä tää oli tosi hyvä kohta. Hienoa, että Lily on ihastunu Jamesiin, mutta musta se sais kyllä kohtapuoliin sen tunnustaa...

No, oli miten oli, kiitän tästä ja jään seuraavaa odottelemaan:)

Kiitos!

hiphei!!!
oikeesti mun pitäis olla opiskelemassa

          ----------------------

ava by kaapo

missdobby

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 5 LUKU 28.8
« Vastaus #17 : 28.08.2012 18:44:39 »
A/N: Kiitos kaikille kommenteista! Pahoittelen myös, että olen antanut odottaa näin kauvan. Minulla oli pieniä ongelmia työkalujen kanssa... Tunteet myös ovat olleet vähän ristiriitaiset tätä kirjoitellassa.

Uusi luku siis tässä! Toivottavasti pidätte!

5 LUKU

ÖISIÄ TAPAAMISIA


Tylypahkan koulun ylle oli laskeutunut paksu sumu. Tumma öinen taivas värjäsi koko koulua ympäröivän sumun mustaksi. Ilma oli kolea. Mustahiuksinen tyttö seisoi pimeällä käytävällä ja tuijotti ulos ikkunasta. Hän ei nähnyt pihamaata, koska sumu oli niin tiheä.

Käytävät olivat tänä yönä tavallistakin pimeämmät. Osalla käytävistä oli valaisemassa leijuvia lyhtyjä, mutta tyttö oli valinnut tarkoituksella käytävän pätkän, jossa niitä ei ollut.

Hetken kuluttua tyttö kuuli kahden henkilön askeleet. He saapuisivat siis yhdessä. Tyttö oli salaa toivonut, että ehtisi olla hetken kahden pojan kanssa, mutta nähtävästi turhaan.

Tyttö kääntyi tulijoita kohti ja nyökkäsi näille tervehdykseksi. He kulkivat hetken yhdessä ja siirtyivät suojaan kuvakudoksen taakse.
”Saitko sen?” mustatukkainen tyttö kysyi hiljaa.
”Kyllä”, poika kuiskasi.
Tyttö ojensi kätensä poikaa kohti.
”Minä huolehdin sen pimeyden Lordille”, pojan kanssa tullut tyttö sanoi ja taputti kaapunsa taskua. Tyttö oli hieman pidempi ja heitä kumpaakin vuoden vanhempi.
”Tiedät varsin hyvin, että minun on määrä luovuttaa se!” mustatukkainen tyttö kivahti hieman liian kovaa hiljaisessa linnassa.
”Lordia ei kiinnosta keneltä hän sen saa, kunhan saa”, pidempi tyttö sanoi ja loi halveksivan katseen mustatukkaiseen tyttöön.

Pian pojan hiljainen ääni keskeytti tyttöjen vihaisen tuijotuksen.
”Luuletteko, että hän on vihainen?”
”Mistä?” tytöt sanoivat yhteen ääneen.
”Koska suunnitelma ei mennyt niin kuin piti”, poika sanoi yhä hiljaa kuiskaten.
”Luuletko todella, että pimeyden Lordi jää suremaan jonkun vanhan eukon kuolemaa?” pidempi tyttö sanoi halveksintaa äänessään.
”En”, poika vastasi ja käänsi katseensa mustatukkaiseen tyttöön.
”Uskon Lordin olevan tyytyväinen, koska sait sen mitä tarvitsimme”, mustatukkainen tyttö sanoi hiljaa ja kääntyi sitten vielä toisen tytön puoleen, ”saat luovuttaa muiston Lordille, minulla on muutakin tärkeää puuhaa.”
”Selvä,” tyttö sanoi ja poistui salakäytävästä.
He kaksi olivat samalla puolella, mutta vihasivat toisiaan melkein enemmän kuin vihollisiaan.
”Minunkin on parasta mennä”, poika kuiskasi ja suuteli sitten tyttöä hellästi.
”Älä mene vielä”, tyttö kuiskasi pojalle äänessään sellaista pehmeyttä, jota poika ei ennen ollut kuullut. Poika pysähtyi ja tarttui tytöstä tiukasti kiinni, hän painoi tytön seinää vasten ja suuteli intohimoisesti tämän kaulaa. Pari valui seinää pitkin lattialle ja poika kuiskasi tytön korvaan: ”Rakastan sinua.”

Muutaman tunnin kuluttua pari poistui salakäytävästä ja jatkoi kumpikin omaan suuntaansa. Poikaa hymyilytti, mutta hänen mielessään pyörivät myös viikonlopun tapahtumat. Vaikka hän kuinka koetti sulkea ne pois, hän upposi niihin jälleen.

Hän oli seisonut ennustusluokan alapuolella ja odottanut, että professori lähtisi tavalliseen tapaan iltakävelylle. Kun professori Palmen oli viimein kivunnut alas ennustustornista, poika oli syöksynyt tämän luokse vakava ilme kasvoillaan.
”Minulla on sinulle tärkeää asiaa, voimmeko puhua?” poika kysyi kiireesti. Jos joku näkisi heidät siinä, koituisi ongelmia.
”Toki toki, mennäänkö ylös?” professori kysyi ja ohjasi heidät ennustusluokkaan.
”Mitä asiasi koskee?” professori kysyi ja ohjasi heidät istumaan sellaiseen osaan luokkaa, missä poika ei ollut ennen käynyt.
”Muistoa”, poika sanoi hiljaa ja jatkoi, ”sinun muistoasi.”
Professorin kasvot muuttuivat hieman kalpeiksi.
”Tiedät varmaan, että en voi antaa sitä sinulle,” hän sanoi hieman pelkoa äänessään.
”Sitten minun on kai suostuteltava sinua”, poika sanoi kylmällä äänellä ja kohotti sauvansa.
”Odota!” professori Palmen huudahti ja jatkoi, ”sinun ei ole pakko ryhtyä siihen, sinussa on niin paljon hyvää.”
Poika naurahti kolkosti ja tiuskaisi: ”Vai hyvää! Katsotaan kuinka paljon hyvää näet minussa tämän jälkeen.”
Poika heilautti sauvaansa kohti professoria ja huusi: ”KIDUTU!”
Professori kaatui maahan ja huusi järkyttävällä äänellä. Poika säpsähti huutoa ja muisti, että ei ollut eristänyt luokkaa ääniltä. Hän käänsi sauvansa kohti lattiaa ja professori lopetti huutamisen.
Poika katseli hetken aikaa massaa makaavaa vanhaa opettajaansa, kääntyi sitten kohti luokkaa ja heilautti sauvaansa pari kertaa. Nyt opettaja voisi huutaa vaikka koko yön, eikä kukaan kuulisi.
”Joko sinulle riittää,” pojan kylmä ääni kaikui autiossa luokkahuoneessa.
”Jätätkö minut henkiin, jos saat muistosi?” maassa makaava ja hengästynyt professori kysyi hiljaa.
”Kyllä”, poika sanoi ja jatkoi, ”jouduin kuitenkin muuntelemaan muistiasi hieman.”
Opettaja nousi kontalleen ja katsoi poikaa: ” Toisitko sauvani siitä pöydältä?”
Poika otti sauvan ja lähti opettajaa kohti, hän ojensi sauvan professorille ja sanoi: ”Jos yrität mitään, joudun kiduttamaan sinua uudestaan.”
Poika toivoi, että ei joutuisi tekemään sitä enää. Koko tämä tilanne oli pojalle hyvin epämieluinen. Hän halusi sen olevan vain pian ohi.
Professori otti pojan ojentaman sauvan ja painoi sen ohimolleen. Poika ojensi pienen kristallipurkin ja professori laittoi muistonsa sinne. Poika laittoi purkin kannen kiinni ja sujautti sen huolellisesti kaapunsa taskuun.
Hän kääntyi sitten kohti professoria, joka nyt vapisevin käsin ja yhä väsyneenä kidutuksen jälkeen kohotti sauvaa poikaa kohti.
Poika oli kuitenkin nopeampi, kuin vanha ja väsynyt Professori.
”Kidutu”, poika ärähti ja professori Palmen alkoi taas huutaa. Poika tuijotti professoria suoraan silmiin hampaat kiristyneinä yhteen. Hän katsoi, kuinka opettaja kärsi ja huusi. Yhtäkkiä huuto kuitenkin lakkasi, ja professori ei enää liikkunut. Poika jähmettyi paikoilleen ja laski sauvakätensä. Hän tuijotti nyt maassa myttynä makaavaa opettajaansa, joka ei liikahtanutkaan. Oliko poika todella tappanut hänet? Tappoiko kidutuskirous? Hän siirtyi lähemmäs maassa makaavaa vanhaa professoria ja katsoi tätä silmiin. Silmissä oli tyhjä katse, eikä nainen näyttänyt hengittävän. Poika kokeili vielä tämän pulssin, jota ei tuntunut. Hän oli tappanut opettajansa. Pojan ensimmäinen uhri, ensimmäinen murha.
Poika katseli hätääntyneenä ympärilleen. Mitä hän tekisi? Hänen olisi pakko naamioida tapahtunut jotenkin, onnettomuus tai jotain. Poika oli ottanut opettajan olalleen ja kantanut ikkunan luokse. Hän tiputtaisi opettajan tornista. Hän ei tiennyt miten se vaikuttaisi onnettomuudelta, mutta muutakaan hän ei keksinyt. Kun homma oli viimeistelty, poika poistui paikalta omaan makuusaliinsa. Tehtävä oli suoritettu.


Nyt poika makasi vieläkin hereillä äänettömänä sängyssään ja tuijotti kattoa. Juuri hetki sitten hän oli elänyt elämänsä parhaita hetkiä salakäytävässä, mutta silti hänen mielessään olivat vain sen kamalan yön tapahtumat. Hän olisi tahtonut unohtaa ne, hän olisi tahtonut unohtaa tämän kaiken. Hän ei halunnut itselleen tällaista kohtaloa. Ainoa syy, miksi hän nyt oli tässä, oli tyttö salakäytävässä. Mustat hiukset ja niin kauniit iloiset kasvot. Ei hän koskaan ollut iloinen tai hurmaava, kun he tapasivat salaa yössä. Tyttö oli yleensä vain kylmä ja kova. Mutta tänään, tänään tyttö oli hetken ollut erilainen, ei kylmä eikä kova, vaan kaikkea muuta. Poika uskoi rakastuneensa heti ensi silmäyksellä tuohon tyttöön, kun tämä saapui tähän kouluun. Hän oli niin kaunis ja niin iloinen ja hurmaava. Mutta sitten tyttö veti pojan mukanaan tähän. Pojan vanhemmat olivat varmasti ylpeitä, mutta hän itse ei halunnut tätä. Ainut syy oli se tyttö ja enää poika ei olisi voinutkaan lähteä. Hänen kädessään oli merkki siitä mitä hän oli nyt ja mitä hänen tuli olla loppuelämänsä. Kaikki se yhden tytön takia. Mutta se oli sen arvoista. Poika oli valmis tekemään mitä vain tuon yhden tytön tähden. Hän oli valmis olemaan kuolonsyöjä.

MiNi

  • Vieras
Vs: Monta polkua kuljettavaksi K-13 (Kelmific) 4 LUKU 11.7.
« Vastaus #18 : 28.08.2012 20:25:47 »
//Chelsey pilkunviilaus on intohimoni :). Virheet kyllä ymmärtää ♥

Ja lukuun :). Tämä oli erilainen ja kiehtova luku. Todella hieno ja en nyt osaa kuvailla :). Jatkoa toivon vielä :)

MiNi