Author: Sole
Fandom: Varjojen kaupungit
Genre: Angst
Rating: S
Pairing: Alec/Jace, Jace/Clary
Disclaimer: Varjojen kaupungit kuuluu Cassie Clarelle
Summary: Kun Alec näkee Claryn ja Jacen yhdessä, häneen sattuu enemmän kuin koskaan ennen.
Osallistuu Tunne10-haasteeseen tunteella mustasukkaisuus ja Ikäraja10-haasteeseen.
Tajusin, että en ole kirjoittanut tästä kolmiodraamasta vielä tarpeeksi monta ficciä, vaikka rakastan puhua ja riidellä aiheesta millä tavalla ja kuinka paljon Alec oikeasti rakasti ja rakastaa Jacea. Hope you enjoy ja kommenttia, mielipiteitä yms. olisi tiestysti kiva saad!
Enkelimäinen
Kun Clary astuu olohuoneeseen pienenä ja punatukkaisena, pisamakasvoisena ja vihreäsilmäisenä itsenään, Jace nostaa katseensa riimusta, jota on piirtämässä kämmenselkäänsä ja tämän silmät muutuvat kullanvärisiksi tähdiksi. Claryn kapeat kädet sujahtavat farkkujen taskuihin ja huulille nousee pieni hymy. Clary hymyilee Jacelle. Jace puristaa sormensa steelen ympärille, eikä vastaa Claryn hymyyn, vaikka Alec tietää, että tämä tahtoisi. Clary istuu Jacen viereen sohvalle. Jace jatkaa riimun piirtämistä, kuljettaa steelen kärkeä ihollaan, puree alahuuleensa ja näyttää niin rakastuneelta, että Alecia alkaa oksettaa. Hän nousee ylös ikkunalaudalta ja marssii ulos huoneesta. Hän ei tahdo katsella, kuinka Jace ja Clary vilkuilevat toisiaan rakastuneesti. Silloin Jace näyttää aivan liian onnelliselta. Paljon onnellisemmalta kuin Alec voi koskaan olla. Onnellisemmalta kuin hänestä tulee ikinä.
Alec nielaisee turhautuneen huokauksen. Hän ei tahdo olla onnellinen ilman Jacea.
Kävellessään pitkin Instituutin käytävää Alec laati mielessään listan syistä, miksi Jace pitää enemmän Clarysta kuin hänestä. Miksi Jace rakastaa Clarya niin kuin hän tahtoisi tämän rakastavan häntä. Numero yksi: Clary on tyttö, ja Jace pitää tytöistä silloin kun pitää yhtään kenestäkään. Alec ei ole tyttö. Clarylla on siis etulyöntiasema. Alec ei pääse listassaan numero kahteen asti. Hän ei pääse ikinä. Hän ei yksinkertaisesti tiedä, mistä Jace pitää Claryssa. Jace ei yksinkertaisesti pidä muista kuin Isabellesta, Maxista ja hänestä. Ja heistäkin vain silloin, kun tätä huvittaa. Clarya Jace rakastaa. Sen näkee kuka tahansa, paitsi Clary itse. Aleckin, vaikka hän ei tahtoisi. Hän tahtoisi unohtaa sen seikan, että Clary on olemassa. Clary on nähnyt hänen lävitseen, mutta ei näe Jacen. Vaikka Clary on ainoa, jonka kanssa Jace jaksaa pitää katsekontaktia yllä tämän ollessa huoneessa, tämä ei ymmärrä Jacenkin osaavan rakastua. Opetelleen rakastumaan.
Alec on mustasukkainen Clarylle. Hänen kohdallaan Jace ei viitsinyt vaivautua.
Alec avaa huoneensa oven ja lysähtää istumaan lattialle sänkynsä viereen. Vaikka hänen olisi jo pitänyt hyväksyä se tosiasia, ettei hänestä ja Jacesta koskaan tule mitään enempää muuta kuin parhaat ystävät, se tuntuu yhä vaikealta. Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin hän rakastaa Jacea ja tahtoisi tämän itselleen, vaikka tietää täsmälleen, millainen Jace on. Ivallinen, omahyväinen, ailahtelevanen. Pahalle tuulelle sattuessaan sen sijaan vieläkin ivallisempi, omahyväisempi ja ailahtelevaisempi kuin tavallisesti. Jace näyttää enkeliltä, mutta käyttäytyy puolet ajasta kaikkea muuta kuin enkelimäisesti. Toisen puolikkaan tämä nukkuu. Alec taivuttaa niskaansa taaksepäin ja laskee päänsä sängylle. Sininen päiväpeitto painuu kuopalle hänen päänsä alla. Hän puristaa silmänsä kiinni ja näkee edessään Jacen kasvot, kultatukan ja tähtisilmät. Ainoat kasvot, jotka saavat hänet hymyilemään. Hymyilemään oikeasti. Hänen muut hymynsä ovat pelkkiä tekohymyjä. Ja nekin Claryn on onnistunut repiä pois hänen huuliltaan.
Kun Alec näkee Claryn ja Jacen yhdessä, häneen sattuu enemmän kuin koskaan ennen. Hän ei jaksa olla mitään muuta kuin kateellinen.
On kuin Clary olisi vienyt hänen oikeutensa rakastaa Jacea.
Ja mikä tärkeintä, saada vastarakkautta.
