Author: Sca
Genre: drama, angst, romance
Pairing: Daphne/Theodore
Summary: Rakkaus ei olekaan niin yksinkertaista, kuin Daphne oli luullut.
Rating: Sallittu
Disclaimer: En omista hahmoja, vaan leikin vain niillä. Enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Aloitin tämän kirjoittamisen melkein heti osallistuttuani ficlet300-haasteeseen ja sainkin aika nopeasti valmiiksi, mutta tämä on seisoskellut koneellani aika pitkään, koska en ole millään keksinyt tälle nimeä. Nyt tällä on nimi ja pienen muokkailun jälkeen ajattelin julkaista. En tiedä, onko tuo nyt vieläkään se oikea nimi, mutta sillä mennään. Jokainen ficlet (pituudeltaan about jotain vajaasta sadasta sanasta kahteensataan) osallistuu siis erillisenä ficlettinä ficlet300:n ja kyseisen ficletin sana on ilmoitettu sen alussa. Ja osia tulee olemaan viisi, julkaisen ne varmaan aika reippaaseen tahtiin. Kommentit olisivat kivoja ^^
Palapelin palasia
1. 209 - Pettymys
Daphne antoi itsensä itkeä heti päästyään paikkaan, jossa voisi olla yksin. Vaaleahiuksinen tyttö vajosi polvilleen tyhjälle käytävälle jossain kuvakudosten takana mahdollisimman kaukana muista ja alkoi itkeä entistä kovemmin kuullessaan äitinsä ivallisen äänen päässään.
“Tyttöseni, minähän sanoin, ettei sinun pidä rakastua, nyt näit sen itsekin, se ei kannata.”
Niin, hänen äitinsä oli oikeassa. Oli kerrassaan typerää antaa itsensä rakastua varsinkaan Theodore Nottin kaltaiseen poikaan. Theodore oli salaperäinen, komea ja osasi olla halutessaan romanttinenkin. Olisihan Daphnen pitänyt tajuta, että se merkinnyt mitään, vaikka he illan hämärässä olivatkin päätyneet kahdestaan metsien lomaan ja vaihtaneet muutaman suudelman.
Kaikki Daphnen äidin neuvot miehiin liittyen toistuivat tytön mielessä, sekoittuivat hänen mielikuvitukseensa ja kuulostivat ivallisemmilta ja raaemmilta kuin ne olivat alun perin rouva Greengrassin suusta tulleina olleet.
“Älä rakastu, edes vaikka tietäisit, että tulet menemään hänen kanssaan naimisiin. Tulet vain pettymään, typerä tyttö. Ei rakkautta ole olemassakaan, ymmärrätkö?”
Ajatus siitä, että vaikka Theodore ei haluaisikaan häntä, tämä saattaisi silti joutua hänen kanssaan naimisiin puhdasveristen sopimusavioliittojen takia, aiheutti hetkittäin Daphnelle outoa mielihyvää. Vain hetkittäin, harvoin. Yleensä hän tunsi vain epätoivoa. Vaikka avioliitto saataisiinkin järjestettyä - se oli hyvin todennäköistä, sitä oli suunniteltu Daphnelta ja Theodorelta salaa vuosia, Daphne oli sattunut vahingossa kuulemaan vanhempiensa keskustelevan siitä - Nottien kanssa, ei Daphne voinut pakottaa Theodorea rakastamaan häntä.
“Älä turhaan odota pääseväsi avioliittoon, jossa rakastaisitte toisianne yli kaiken, se on vain utopia. Älä edes haaveile saavasi unelmiesi prinssiä tai kuvittele kaiken loksahtavan paikoilleen kuin palapelin palaset.”