Kirjoittaja: Invisiblegirl
Nimi: 3 kertaa kun Draco itki jouluna
Paritus: Hieman Lucius/Narcissa (tosi vähän)
Rating: S
Genre: Drama
Summary:
Draco tuijotti puuroa haluttomasti. Enää se ei näyttänyt niin hyvältä kuin silloin, kun hän oli sen kattilasta ottanut. Toinen reuna oli puuroinen ja hänen sormilleen oli tippunut sitä myös. A/N: FF100:seen sanaan
rikki,
Jouluhaasteeseen ja
3 kertaa kun... -haasteeseen. Toivottavasti pidätte!
*****
3 kertaa kun Draco itki jouluna
Ensimmäinen kertaPikkuinen Draco nosti juuri puurolautastaan pois pöydältä, jossa kattila oli. Puuro oli todella kuumaa, ja poika yritti pitää lautasesta mahdollisemman pienellä otteella kiinni. Lautanen poltti hänen pieniä sormiaan, mutta samaan aikaan se oli myöskin painava. Hiljaa hän nosti jalkojaan kevyesti toisen eteen tasapainoillen lautasen kanssa. Keittiön lattian matto oli karkea ja jarrutti hänen jalkapohjiaan. Kieli keskellä suuta hän pääsi ovensuuhuun josta näki ruokasaliin tiputtamatta lautasta. Narcissa Malfoy istui pöydän ääressä kohentelemässä viininpunaisia servettejä. Draco olisi halunnut niiden olevan tavallisen punaisia, mutta Lucius oli mutissut jotain rohkelikon irvikuvasta saaden hänet perumaan puheensa.
Vielä pari askelta, ja hän olisi perillä. Kynttilät lepattivat pöydällä kauniisti, poika lumoutui katsomaan niitä. Hän otti vielä askeleen katsomatta mihin astui, ja matonreuna tarrasi hänen jalkaansa. Puurolautanen keinahti rajusti vasemmalle, poika älähti ja yritti nostaa sitä takaisin tasapainoon. Uhkaavasti hän itsekin alkoi kaatua vasemmalle...
Narcissa oli salamannopeasti juossut pojan luokse kohotti puurolautasta. Vaikka hän oli reagoinut nopeasti, puuroa tippui matolle. Kuului vain ääni ja Dracon katse kiinnittyi mattoon. Lautasen reuna oli puurossa, mutta lautanen oli nyt turvallisesti pöydällä. Pidätellen kyyneliä poika istui paikalleen suureen pöytään samaan aikaan kun Narcissa kutsui paikalle kotitontun, joka siivosi sotkun matolta nopeasti.
Draco tuijotti puuroa haluttomasti. Enää se ei näyttänyt niin hyvältä kuin silloin, kun hän oli sen kattilasta ottanut. Toinen reuna oli puuroinen ja hänen sormilleen oli tippunut puuroa myös.
Samaan aikaan hänen isänsä juoksenteli ympäri kartanoa. Tämän kasvot olivat alkaneet uhkaavasti punertaa, ja hän puristi taikasauvaansa uhkaavan kovaa. Hän penkoi laatikoita, hyllyjä, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Seuraavaksi hän kirmasi ruokasaliin, käveli nopeasti pöydän ohitse, katsoi Dracon puurolautaseen, ja sitten se tapahtui.
Hänen puristamansa taikasauva jäi kiinni pöytäliinaan. Pöytäliina lähti liukumaan eteenpäin suurella nykäyksellä, eikä Draco osannut reagoida mitenkään ennenkuin puurolautanen iskeytyi hänen vatsalleen. Kuuma puuro valui alaspäin saaden hänet sävähtämään kivusta.
Poika alkoi itkemään lohduttomasti.
Toinen kertaDraco juoksi portaita alaspäin. Hänen askeleensa kaikuivat suuressa aulassa. Päästyään portaat alas ja käännyttyään jyrkästi vasemmalle hän törmästi johonkin. Tämä jokin haisi kissoilta, vanhalta, väkevältä sitruunanhajuiselta hajuvedelta ja lialta, jota löytyi paikoista, jota ei oltu pesty moneen vuoteen. Ummehtuneelta.
Täti alkoi oitis lepertelemään hänelle siitä, kuinka portaissa ei juoksennella, laskeutuen polvilleen pojan tasolle. Hänen hengityksensä haisi vahvilta sitruunapastilleilta, joita täti kantoi suuressa, kulahtaneessa käsilaukussaan ja tarjosi aika kaikille. Kukaan ei pitänyt niistä, mutta ottivat silti aina yhden kohteliaasti. Poika käänsi päänsä pois lemahduksen suunnalta ja sai märän suukon poskelleen. Poskeen tarttui vuosia vanhaa huulipunaa.
Poika sieti tätiään vain koska isä oli suostunut ostamaan hänelle jästien mainostaman sähköjunaradan joululahjaksi. Nytkin hän toisteli mielessään sanaa junarata, junarata, junarata, mutta se tuntui toimivan joka kerralla vähemmän. Hänen oli pakko paeta paikalta niin nopeasti, kun hän pystyi.
Poika pinkaisi suureen olohuoneeseen missä kuusi oli. Hän näki lahjaröykkiön, pehmeitä, suuria, pieniä ja värikkäitä paketteja. Draco alkoi arvuuttelemaan mikä niistä oli junarata. Hän päätyi kahteen vaihtoehtoon. Joko suuri, valkoiseen lumihiutalepaperiin kääritty lahja tai vihreä, hopeisella rusetilla varustettu paketti. Hän oli juuri ravistamassa toista paketeista, joka tuntui kuulostavan ihan junaradalta, kun täti pelmahti huoneeseen. Hänen hajuvetensä haisi kilometrien päähän, mutta poika oli ollut niin lumoissaan paketeista, ettei ollut huomannut.
Täti juoksi innoissaan kohti joulukuusta, mutta ei huomannut leluluutaa, joka oli jäänyt pojalta huolimattomasti lattialle. Täti hymyili suuret, punaiset huulet ja keltaiset hampaat näkyen. Hänen epäonnekseen hänen korkokenkänsä jäi kiinni luutaan ja se kamppasi hänet. Täti oli juuri kaatumassa melkein pojan päälle, kun tämä tajusi pelastaa itsensä ja heitti paketin pois käsistään. Kuului vain pahanenteinen räsähdys, ja Draco avasi silmänsä. Täti makasi maassa silmät ympäripyöreinä, ja hänen allaan näkyi revennyt lahjapaketti, jonka kyljestä törrötti pala junaa, joka oli mennyt täysin lyttyyn tädin rysähdettyä koko painollaan sen päälle.
Narcissa kuuli poikansa itkun toiselta puolelta kartanoa saakka.
Kolmas kertaNarcissa, Lucius ja Draco olivat koristelemassa kuusta. Tänä vuonna, Narcissan vaatimuksesta, he koristelisivat sen ensimmäistä kertaa itse. Draco oli vasta lapsi, joten häntä kiinnosti kaikki kiiltävä ja välkehtivä. Joulukoristeet kuuluivat samaan ryhmään, joita hän tuijotti silmät kiiltävinä. Kultaiset joulupallot olivat siistissä järjestyksessä laatikossa, ja ne säihkyivät kynttilöiden valossa. Poika otti haltioituneena yhden niistä käteensä ja katsoi silmät innosta kiiltäen sitä perinpohjaisesti.
Varovasti poika piti sitä kämmenellään ja käveli kuusen luo. Hän asetti sen yhdelle alimmista oksista, sillä poika oli vielä niin lyhyt, ettei ylettynyt muihin. Hän taivutti oksaa niin, että koriste meni siihen, ja katsoi innostuneena kuinka se näytti kauniilta kuusta koristaen.
Innosta ympäriinsä pomppien hän otti toisen pallon eri laatikosta. Tällä kertaa se oli tummansininen ja kauniin kiiltävä. Uteliaisuudesta pakahtuen hän mietti, mitä pallojen sisällä oli, mutta ei kehdannut kysyä sitä vanhemmiltaan. Asia tuntui itsestäänselvyydeltä, jota hän itse ei vain tajunnut.
Seuraavaksi poika asetteli paikalleen kauniin enkelin, joka soitti silmät säihkyen huilua. Se oli hauras ja erittäin vanha, joten poika käsitteli sitä kunnioittavasti ja rauhallisesti. Äiti ja isä raivostuisivat, jos hän rikkoisi sen. Joten Draco oli erittäin varovainen, ja sai sen kauniisti kuuseen. Pojan vanhemmat olivat saanet oman osansa jo valmiiksi, enää jäljellä oli kultainen tähti, joka oli lumottu sädehtimään kauniimmin kuin mitkään muut tähdet. Poika oli tuijottanut sitä silmät kiiluen, mutta ei ollut saanut koskea. Nyt hän seurasi sen välkehdintää täysin lumoutuneesti.
Narcissa ehdotti, että Draco saisi laittaa tähden paikalleen. Poika nosti katseensa innokkaasti ja nyökytteli rajusti isälleen, joka mulkoili häntä. Narcissa intti, että pojan olisi kiva laittaa tähti paikalleen, tehtäisiin siitä vaikka perinne.
"Ja mehän emme mitään perinteitä ala pitämään!" mies ärähti ja alkoi leijuttamaan tähteä kohti kuusta. Draco polki jalkaa, huusi ja riehui, mutta ei mitään vaikutusta. Tähti oli viimein paikallaan, eikä hänen vastahankaisuudellaan ollut mitään vaikutusta. Lucius oli järkkymätön.
Draco alkoi itkemään nähdessään tähden kuusen latvassa.
