Title: Viiden minuutin hiljaisuus
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: S
Pairing: Hermione Granger/Ron Weasley
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, Kaija Koo biisin sanat ja minä mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
Yhtyeen tuotanto (Kaija Koo - Viiden minuutin hiljaisuus)
FF50 sanalla 038.Valo.
Ficlet300 sanalla 11. Arkinen
Kerää kaikki hahmot (Ron Weasley)
Viiden minuutin hiljaisuus
Se tais olla harhaa,
että kun hyppäät,
lähdet ylöspäin putoamaan.
Sitä kaikkensa uhraa
ja ihmiset vain töihinsä pyhiinvaeltaa.
Sitten todettiin,
elämä pidempi on,
jos ei tarvi olla kuolematon.
Hetken huomion sä veit,
mutta maailma siihen pysähtynyt ei,
maailma siihen pysähtynytkään ei.
Voi Ron. Pari vuotta sitten päätit piinasi ihmisten takana, varjoissa. Halusit olla edes hetken legendaa. Edes hetken näkyvillä korkeammalla kuin Harry. Mutta niin kuin sanotaan, ei ylöspäin voi pudota. Kunpa olisit uskonut, ettei maine ole kaikki kaikessa. Ja ettei Harrykaan halunnut olla julkisuudessa. Ei hän valinnut kohtaloaan. No, en halua puolustella Harrya. Oikeastaan kirjoitan tätä sinulle, koska minulla on ikävä. Ihan mielettömän suuri ikävä. Kyllähän minä tiedän, ettet sinä koskaan tule tätä saamaan. Ei taivaaseen ole postiosoitetta. Mutta ehkä aallot tän perille tois, jos laskisin pullopostina sillalta alas. Ehkä siltä samalta sillalta. Eikö kaikki joet virtaa mereen?
Tai ehkä tuulen mukaan tuhkana poltan. Ylös leijaa ja tavoittaa sinut. Sanotaanhan, että terveisensä tuuli toi. Lentääköhän pöllöt taivaaseen asti?
Tänään on taas samanlainen ilta kuin silloin. Kolea, mutta oranssinhehkuinen. Liikenne pauhaa ja lokit raakkuvat. Historia toistaa itseään. Ron, etkö voisi pyytää, että saisit tulla takaisin? Tai hei, miksi et jäänyt haamuksi? Sinä uhkailit sillä niin kovasti. Silloin se nauratti. Nyt se on kovin lohduttava ajatus. Ehkä sinä haahuilet jossain, minä en vain ole vielä löytänyt sinua.
Ron... Vaikka sinä väititkin olevasi varjossa, että elit kaikkien takana, sivuosassa, niin minä haluan, että sinä tiedät, että minulle sinä olit aina pääosassa. Olit minun satuni prinssi, minun kohtaloni, joka ivastaan sitten muuttui. Ensimmäisen vuoden minä hain ja etsin uutta tarkoitusta, kuitenkaan löytämättä. Nyt minä elän. Päivä kerrallaan. Viisi minuuttia kerrallaan. Uskon, että jos kohtalo on, se ohjaa. Jos jotain on tarkoitus tapahtua se tapahtuu, turha totuutta on etsiä.
Kello tulee kohta kahdeksan illalla. Vuotuinen viisi minuuttia alkaa kohta. On niin ironista, että eläessäsi sinä sait kaiken mitä halusit ja halutessasi enemmän hyppäsit sillalta. Nyt sinä saat viisi minuuttia hiljaisuutta vuodessa. Jos sinä tätä kaipasit, niin olisihan sitä meidän tulevaisuudessakin riittänyt, hiljaisuutta. Tuntuu hölmöltä hymyillä. Minä kaipaan niin paljon. Aika kultaa muistot, ja kultaiset muistot valaisevat elämän hämärää matkaa. Minä sytytän kynttilän sinun reitillesi.
Ron, minä rakastan sinua aina.
Se on jotenkin turhaa,
kun viiden minuutin tähden elämänsä antaa
ja aivan pokkana aurinko laskee taivaanrantaan.
Turhan arkinen tilaisuus,
viiden minuutin hiljaisuus.
-Hermione