Title:
Cherry PinkAuthor: Emma Grant
Translator: Paju
Beta: Arte, kiitos!
Rating: PG/
K-11Pairing: Ginny/Luna
Genre: femslash, romance, fluff
Summary: Ginny learns she's been grist for the Hogwarts rumor mill.
Kirjoittajalta on saatu lupa kääntämiseen.
Disclaimer: This story is based on characters and situations created and owned by JK Rowling, various publishers including but not limited to Bloomsbury Books, Scholastic Books and Raincoat Books, and Warner Bros., Inc. No money is being made and no copyright or trademark infringement is intended.
T/N: Idea tähän taisi lähteä kokeilunhalusta. Englannin tunteja lukuun ottamatta kääntämiskokemus oli nollassa ja ajatus alkoi houkuttaa. Sattui sitten tällainen sopivan lyhyt ja suloinen ficci eteen ja siitä se sitten lähti, ja saatan jopa kokeilla siipiäni toistamiseen.
Kommentteja ja ajatuksia tästä otetaan mieluusti vastaan!
~*~
“Siis mitä sanoit?” Ginny sopersi.
Neljäsluokkalainen luihuinen, jonka nimeä Ginny ei sillä hetkellä pystynyt muistamaan, kääntyi ja virnuili. ”Sanoin, että siellä se Weasleyn horo menee.” Hänen ystävänsä tirskuivat. Ginny tuijotti häntä äimistyneenä, tietämättä mitä vastata.
Luna nykäisi häntä hihasta. “Lähdetään”, hän kuiskasi.
Ginny laittoi kätensä puuskaan ja mulkoili joukkoa luihuistyttöjä täysin tietoisena siitä, että lähes jokainen korva Säilässä ja Imupaperissa oli kuulolla. ”Mitä tuokin tarkoittaa?”
Oli tytön vuoro kääntyä tuijottamaan äimistyneenä. ”Minusta se on ilmiselvää”, hän vastasi vilkaisten syrjäsilmällä ystäviään. Yksi heistä, hevosennaamainen tyttö, kikatti.
”No, sitä se ei ole”, Ginny totesi suoristautuen täyteen pituuteensa. Ei se ollut kummoinenkaan saavutus, mutta parasta mitä hän sillä hetkellä pystyi tekemään.
Joukon johtajan silmät välkähtivät, aivan kuin hän olisi odottanut sellaista mahdollisuutta. ”Weasley, kaikki tietävät, että olet lutka. Kaikki pojat puhuvat niistä ällöttävistä asioista, joita teet. He jopa sanovat, että harjoittelet kotona veljiesi kanssa.”
Ginny tunsi punan nousevan kasvoillensa. Hän tiesi, että pian hänen kasvonsa olisivat samanväriset kuin hiuksensa, muttei välittänyt. Jälkeenpäin hän oli keksinyt ties kuinka monta ovelaa vastausta, joita olisi voinut käyttää, mutta sillä hetkellä hänen mielensä oli pelottavan tyhjä.
“Kaikki puhdasveriset suvut eivät harjoita rituaalista sukurutsaa, kuten omasi”, Luna sanoi, aavemaisen rauhallisella äänellä.
”Kuulitteko jotain?” tyttö kysyi ystäviltään. ”Luulin jo hetken, että sillä kahelilla Lööperi Lovekivalla oli otsaa puhua minulle.” Muut tirskuivat.
Ginny hapuili sauvaansa. Hän voisi kirota nuo tytöt unohduksiin, jos vain tahtoisi. Se kuitenkin takaisi hänelle jälki-istuntoa kuukaudeksi. Hän voisi tehdä heistä selvää myöhemmin, kun he eivät osaisi odottaa---
Luna nykäisi hänen hihaansa toistamiseen, tällä kertaa voimakkaammin. ”Ginny, meidän ei tarvitse kuunnella tätä.” Ginny tuijotti vastustajiaan vihaisesti, mutta antoi kiskoa itsensä pois.
”Säälittävää”, hän kuuli yhden tytöistä toteavan. ”Hänen ainoa ystävänsä on tuo luuseri.”
Ginny sulki silmänsä, antaen Lunan johdattaa hänet pois kaupasta. Hän pystyi kuulemaan toisten Tylypahkan oppilaiden tukahdutetut kikatukset ympärillään, eikä voinut kuin teeskennellä, ettei välittänyt.
Aurinko paistoi kirkkaasti hänen kasvoilleen heidän astuessaan kiireiselle Tylyahon pääkadulle. Ginny avasi silmänsä ja iski käden otsaansa. ”Vittu”, hän mutisi.
”Sellaistahan ne puhuvat”, Luna huokaisi.
Ginny kääntyi katsomaan häntä, epäuskoisena. ”Sinä siis tiesit tästä?”
”Voi kyllä”, Luna vastasi, ja hänen äänensä omaksui tavanomaisen uneksuvan sävyn. ”Mutta minä en välitä, mitä teet poikaystäviesi kanssa. Ei se minulle kuulu.”
”Ei se sinulle...” Ginny puri hampaansa yhteen. “Ja mitä minun sitten oletetaan tehneen?”
Luna hymyili ja kallisti päätään. ”Tahdotko mennä Hunajaherttuaan? Ostan sinulle jäätelösoodan.”
Ginnyn huulet puristuivat ohueksi viivaksi. Asian täytyi olla paha, jos Luna tahtoi helpottaa sen kuulemista makealla. Hän nyökkäsi, ja he lähtivät hiljaisuudessa kävelemään katua alas.
Ginnyn päässä pyöri hänen adrenaliinitasonsa palatessa normaaliksi. Hän kyllä oli huomannut, että viime kuukauden aikana häneen oli suhtauduttu jotenkin kankeasti, muttei olisi koskaan osannut odottaa mitään tällaista. Olihan häntä pyydetty aika monille treffeille viime aikoina, ja hän oli laittanut luokkalaistensa kylmäkiskoisuuden kateuden piikkiin. Hänen tapaamansa pojat olivat kuitenkin menettäneet kiinnostuksensa häneen, kun hän oli tehnyt selväksi, ettei ollut kiinnostunut etenemään suutelemista pidemmälle.
Ginny puri huultaan, kun palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Hän voihkaisi, saaden Lunan vilkaisemaan häntä kummallisesti.
Luna työnsi Hunajaherttuan oven auki, ja he astuivat sisään. Hihitys pyyhkäisi huoneen yli, ja Ginny tuli hyvin tietoiseksi siitä, että suurin osa kaupassa olijoiden huomiosta oli kohdistunut häneen. Jotkut oppilaat kuiskailivat keskenään ja kikattivat, luoden salavihkaisia katseita hänen suuntaansa. Toiset tuijottivat avoimesti, kuin odottaen hänen tekevän jotain törkeää.
Hän silmäili huonetta uhmakkaasti, katsoen viimein joukkoa kuudesluokkalaisia rohkelikkoja, jotka istuivat nurkassa. Dean Thomas ja Seamus Finnigan virnuilivat hänelle. Neville Longbottom näytti vain kiusaantuneelta. Hän vältteli Ginnyn katsetta, tuijottaen sen sijaan teekuppiinsa.
Ginny mietti, tuntuiko Harrysta aina tältä.
“Mitä haluaisit?” Luna kysyi, yrittäen selvästi harhauttaa hänet.
”En mitään”, Ginny sihahti, kääntyi ja marssi ulos ovesta.
Hän kulki katua ylös, nurmikkoisen puiston läpi, mäen päälle. Hän pysähtyi huipulle, selkä käännettynä kylää kohti, ja kietoi kätensä ympärilleen. Hän ei aikonut itkeä. Ei minkään niin typerän kuin tämän takia.
“Teitkö oikeasti yhtään noista asioista?” Luna kysyi, hänen takaansa. Ginny kääntyi ja näki hänen nojaavan puuta vasten.
”En edes tiedä, mitä he väittävät minun tehneen!” Ginny näpäytti.
”No, on paljon huhuja”, Luna aloitti. ”Erään mukaan hoitelit Ernie MacMillanin liemiluokassa. Ja tahdoit Blaise Zabinin sitovan sinut luihuishuivilla ja nuolevan suklaakastiketta päältäsi.”
”Se ei ole totta!” Ginny huudahti, astuen häntä kohti. ”Mikään niistä ei ole totta! En ole tehnyt mitään, olen vieläkin neitsyt.” Hän hautasi kasvonsa käsiinsä. ”Voi luoja.”
”Ja on huhu, jonka mukaan otit Deanilta sekä Seamukselta yhtä aikaa suihin heidän makuusalissaan”, Luna jatkoi, aivan kuin hän ei olisi kuullut Ginnyn puheista sanaakaan. ”Sen kuulin Dennis Creeveyltä.”
Ginny päästi ärtyneenä kätensä putoamaan. ”Sitä ei tapahtunut, Luna, minä vannon.” Hän piti tauon. ”Kertoiko Dennis tuon?”
Luna nyökkäsi. ”Hän väittää nähneensä sinun menevän kuudesluokkalaisten makuusaliin ja sitten Seamusin sekä Deanin tulevan ulos myöhemmin, siitä naureskellen.”
Ginny tunsi ärtymyksensä kasvavan uudestaan. “Tahdotko tietää, mitä oikeasti tapahtui? Menin etsimään veljeäni, ja näinkin heidät kaksi, makaamassa sängyllä ja runkkaamassa keskenään.” Lunan kulmat kohosivat, ja Ginny otti askeleen lähemmäs. ”He olivat todella nolostuneita nähdessään minut, joten pyysin anteeksi ja lähdin. Siinä kaikki. Kumpikaan heistä ei voinut katsoa minuun viikkoon."
Luna nojasi päätään puuta vasten ja tuijotti Ginnyä unelmoiva ilme kasvoillaan. ”Et oikeasti tehnyt yhtään noista asioista?”
”En tietenkään”, Ginny voihkaisi. ”En voi uskoa, että luulit niin.”
Luna kohautti olkapäitään. ”Sinulla on oikeus tehdä mitä tahdot. Ihailin sinua, itse asiassa.”
“Ei ihme, että niin monet pojat ovat olleet viime aikoina niin kiinnostuneita minusta. Ja sekä Ron että Harry ovat vältelleet minua. Luulisi että edes veljeni puolustaisi minua.”
”Pojat ovat sillä tavalla outoja”, Luna myönsi.
”Vihaan poikia”, Ginny sihisi. ”Ne ovat aika turhia, eivätkö olekin?”
Luna hymyili ja vaihtoi asentoaan puuta vasten. ”Joo”, hän vastasi. Jokin hänen äänessään sai Ginnyn katsomaan häntä. Lunan hiukset ryöppysivät hänen olkansa yli, ja perhosen muotoinen solki - jota Ginny niin inhosi – kimalsi auringonvalossa. Luna nuolaisi huuliaan.
”Täysin turhia.”
Ginny siristi silmiään. “En ole koskaan kuullut sinun olleen kenenkään kanssa”, hän totesi. ”Kuinka oikein voit tietää?”
Lunan hymy oli salaperäinen, ja hänen poskensa punehtuivat suloisesti. ”No… Asia on niin, että... Tykkään enemmän tytöistä.”
Ai. Ginny hätkähti, ja mietti miksi ei ollut tajunnut asiaa aikaisemmin. Hän puri huultaan, harkiten. Hän piti Lunasta ja luotti häneen. Luna oli todella kaunis, etenkin juuri tällaisena, auringonpaisteessa. Ginny kyllä oli miettinyt, millaista olisi seurustella tytön kanssa.
Tuulenpuuska leyhäytti Ginnyn hametta, nostaen sitä. Yksinäinen vaaleanpunainen kirsikankukka leijaili alas ja jäi kiinni Lunan hiuksiin. Ginny kurkotti ottamaan sen pois, ja Luna jähmettyi.
“Tiesitkö”, Ginny sanoi, nojautuen lähemmäs. “Taidan tietää erään keinon kumota kaikki nuo juorut.”
”Niinkö?” Luna kysyi. Hänen äänensä vapisi aavistuksen. Hän on hermostunut, Ginny tajusi.
Ginny nyppäisi vaaleanpunaisen kukkasen hänen hiuksistaan ja kuljetti sen Lunan poskea pitkin hänen huultensa yli. Luna sulki silmänsä. Ginny nielaisi yllättyneenä, kuinka hänellä oli tällainen vaikutus toiseen ihmiseen.
”Jos kaikki ajattelisivat, etten välittäisi pojista ollenkaan, ehkä he tajuaisivat, etteivät nuo huhut ole totta.”
Luna avasi silmänsä uudelleen. ”Kuinka saisit heidät uskomaan, ettet välitä pojista?” Hänen äänensä oli hiljainen, ei paljon kuiskausta kuuluvampi.
Ginny epäröi hetken. Hän piti Lunasta, eikä halunnut satuttaa häntä. Ehkä tämä oli huono idea. Lunan huulet erkanivat aavistuksen, eikä Ginny voinut kuin tuijottaa. Kirsikanpunaiset, kosteat ja varmaankin pehmeät, ja…
Hän nojautui eteenpäin, antaen kättensä tarttua Lunan kaapuun. Luna vapisi, mutta hänen siniset silmänsä olivat kiinnittäneet katseensa Ginnyyn, huulensa kutsuvina.
Lunan huulet olivat pehmeät, lämpimät ja niin erilaiset kuin kenenkään pojan, jota Ginny oli suudellut. Heidän huulensa koskettivat toisiaan, ja sitten epävarmasti erkanivat. Lunan kielen liike hänen omaansa vasten sai jonkin Ginnyn sisällä kipristelemään ihanasti.
Tuulenhenki puhalsi heidän välitseen, ja Ginny tunsi Lunan hameen pyyhkäisevän hänen paljasta reittään, kutittaen niitä pieniä karvoja, joita hän ei koskaan jaksanut loitsia pois. Hän painautui lähemmäs, antaen kättensä sujahtaa Lunan kaavun sisään, kapean vyötärön ympärille. Luna ynähti ja rentoutui hänen otteessaan, pienet rinnat painautuivat Ginnyn omia vasten.
He suutelivat pitkään, lopettaen vasta kuullessaan ääniä lähistöltä. Ginny astui taaksepäin, ja pyyhki suunsa kämmenselkäänsä katsellen ympärilleen.
Luna virnisti. “No, ainakin huhu siitä, että olet hyvä suutelija, on totta.”
Ginny nauroi. ”Minä olen saanut paljon harjoitusta viime aikoina.” Hän tunsi punastuvansa. ”Anteeksi. Se taisi olla täydellisen tahditonta.”
”Ei se mitään”, Luna vastasi, hymyillen leveästi. ”Ei haittaa.”
Ginny puri huultaan. ”Hienoa.”
”No, mitäs sitten?”
Ginny hätkähti. ”Mitä?”
”Sanoit, että sinulla on idea juorujen kumoamiseksi.”
”Ai. Joo.” Ginny huoahti ja hymyili. “Tahdotko edelleen ostaa minulle jäätelösoodan?”
Luna virnisti. ”Taidan tietää, mitä sinulla on mielessäsi.” Hän työnsi itsensä kauemmas puusta ja ojensi kätensä. Ginny tarttui siihen ja hymyili heidän sormiensa kietoutuessa yhteen.
~*~
Hunajaherttuassa katseet olivat jälleen kohdistuneet heihin, mutta Ginny ei oikeastaan välittänyt. Hän siemaisi jäätelösoodaansa, hymyili ja nojautui pöydän yli suutelemaan Lunan jäätelönmakuisia huulia. Heidän ympärillään kuiskailtiin, mutta hän ei kääntynyt katsomaan. Hänen katseensa ajautui Lunan olan yli ja kohtasi Nevillen katseen, joka istui yhä nurkassa epäuskoisten Deanin ja Seamuksen seurassa.
Neville iski silmää, ja Ginny virnisti.
