Hellou,tässä oisi nytten tämä kolmas luku.
3.Osa
Hermione ja Ginny saapuivat uuden yökerhon eteen kymmenen aikoihin. He eivät todellakaan olleet ainoita, jotka tulivat avajaisiin. Monia noitia ja velhoja oli jo jonottamassa sisälle, joten Hermione ja Ginny matkasivat jonon päähän.
”Onpa täällä porukkaa...” Ginny ihmetteli.
”Joo... Näetkö ketään tuttuja? Ihan kuin olisin äsken nähnyt Lunan ja Nevillen”, Hermione sanoi. Ginny katsoi Hermionea ihmeissään.
”Nevillen ja Lunan?! Ovatko he yhdessä?”
”Luulisin... Olihan niillä melkoista säpinää seiskalla.”
”Totta...” Ginny sanoi ja katseli ympärilleen. Vähän matkan päässä hän huomasi tutun näköisen velhon. Ginnyn silmät suurenivat ja hän tökkäsi Hermionea olkapäähän.
”No? ”
”Hermione, katso! Malfoy on tuolla!” Ginny huudahti ja osoitti vaaleahiuksista miestä. Totta tosiaan, siellähän Malfoy seisoi, Hermione voihkaisi mielessään.
”Voi ei, olisihan se pitänyt arvata, että hän tulee tänne...”
”Nyt voit mennä juttelemaan hänen kanssaan!” Ginny ehdotti virnuillen. Hermione katsoi tätä kuin hullua.
”En varmasti!”
”Miksi?”
”No miksi menisin?”
”Koska pidät hänestä!”
”Enkä pidä!”
Hermione huusi virnuillen Ginnylle takaisin. Ja taisi huutaa liiankin kovaa, koska muutama kääntyi katsomaan häneen, myös Draco. Heidän katseensa kohtasivat ja Hermione käänsi nopeasti päänsä Ginnyyn päin.
”Hän huomasi minut...” Hermione sanoi hiljaa. Ginny jatkoi vain virnuiluaan.
**
Draco seisoi jonossa Blaisen vieressä. Porukkaa oli todella paljon ja jonoa oli vielä edessä vaikka kuinka. Draco huokaisi.
”Miksi tämä menee niin hitaasti?”
”En tiedä”, Blaisekin huokaisi.
Draco huokaisi taas ja rupesi katselemaan ympärilleen. Muitakin näytti ärsyttävän pitkä jono. Draco vaipui ajatuksiinsa. Olisiko sittenkin pitänyt jäädä kotiin? Olisi voinut lukea jotakin kirjaa tai sitten vain mennyt nukkumaan, kun olihan hänellä ollut melkoisen kiireinen viikko. Aurorin työ oli raskasta, mutta Draco kuitenkin piti siitä.
Dracon ajatukset katkesivat kun hän kuuli takaansa naisen äänen.
”Enkä pidä!”
Draco kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja tunnisti tämän naisen heti. Hermione. Hän seisoi vähän matkan päästä hänestä. Hermionen ja hänen katseensa kohtasivat, mutta pian kuitenkin Hermione käänsi päänsä vieressään seisovaan naiseen päin.
Draco kääntyi Blaiseen päin. ”Granger on tuolla...”
Blaise katsoi Dracoa kulmat koholla.
”Todellako? Missä?”
”Tuolla takana...”
Blaise kääntyi katsomaan ja vähän aikaa tähyiltyään hän huomasi myös hänet.
”Onko tuo todella Granger?”
”Kyllä on... Hän näköjään on tullut tänne Weasleyn tytön kanssa, häntä ei voi olla tunnistamatta noista hiuksista”, Draco sanoi. Blaise hymähti.
”Nythän sinä voit mennä juttelemaan Grangerin kanssa.”
Draco virnisti pienesti.
”Hän juoksisi varmaan heti pois jos menisin lähellekään häntä, ja miksi minä edes menisin hänelle juttelemaan?”
”No vastahan tänään sinä sanoit, että miten kaunis hän on ja et saa häntä mielestäsi”, Blaise virnisti ja sai Dracon huokaisemaan.
**
Sisälle päästyään Ginny ja Hermione ihailivat paikkoja ja menivät sitten hakemaan tiskiltä juomat itselleen.
”Kaksi omenasiideriä, kiitos”, Ginny sanoi tiskin takana hymyilevälle nuorelle naiselle ja tämä antoi siiderit heille nopeasti. Hörppäillessään siidereitään tytöt lähtivät kiertelemään isoa yökerhoa.
”Tämä on upea!” Ginny sanoi innoissaan ja istahti punaiselle sohvalle.
”Niin on”, Hermione sanoi myöntäen ja istahti Ginnyn viereen.
”Ginny, tuo tummahiuksinen mies on katsellut sinua kauan”, Hermione sanoi hiljaa ja heilautti päätään tähän päin. Ginny katsoi miestä, joka hymyili hänelle heti.
”Mene juttelemaan hänelle!” Hermione yllytti.
”En tiedä...”
”Mene nyt vain, minä menen etsimään naistenhuonetta”, Hermione naurahti ja nousi sohvalta.
Ginnykin nousi ylös ja katsahti mieheen, joka vieläkin katseli häntä, sitten hän kääntyi vielä Hermioneen päin.
”Okei, nähdään tässä joskus 12 aikaan?”
Hermione nyökkäsi hymyillen Ginnylle ja lähti kuljeskelemaan pitkin yökerhoa etsiäkseen naistenhuonetta. Musiikki soi todella kovaa, mutta silti hän oli kuulevinaan kun joku olisi huutanut hänen nimeään. Hän katsoi taakseen, mutta ei nähnyt ketään tuttua. Hän kääntyi jatkaakseen matkaa.
”Hermione! Hermione, odota!”
Hermione kääntyi taas. Nyt hän näki mustahiuksisen silmälasipäisen miehen juoksevan häntä kohti.
”Harry!” Hermione huudahti innoissaan. Harryn saavuttua Hermione luokse he halasivat pitkään.
Irrottauduttuaan he katselivat toisiaan.
”Näytät upealta, Hermione!” Harry sanoi ja katsoi häntä ihaillen. Hermione tunsi kuinka pieni puna nousi hänen poskilleen.
”Kiitos, niin sinäkin, Harry”, Hermione sanoi hymyillen. Harrykin hymyili hänelle.
”Miten sinulla on mennyt?” Harry kysyi ja hörppäsi pienesti omasta juomastaan.
”Ihan hyvin... Tapasin tänään vanhan tutun.”
”Annas kun arvaan...” Harry sanoi muka mietteliäästi. ”Olisiko Draco Malfoy?” hän lisäsi hymyilen. Hermione katsoi häntä ihmeissään.
”Miten...?”
”Draco kertoi minulle äsken, että tapasitte kahvilassa.”
Hermione katsoi Harryä vieläkin ihmeissään ja Harry naurahti.
”Olemme Dracon kanssa haudanneet sotakirveet, olemme samassa työpaikassa. Hänkin on aurori.”
Hermione nyökkäsi ja hymyili pienesti.
”Kenen kanssa olet täällä?” Hermione kysyi.
”Dracon ja Blaisen. Olimme juuri juttusilla kunnes huomasin sinut ja lähdin perääsi”, Harry hymähti virnistäen. ”Entä sinä?”
”Olen Ginnyn kanssa”, Hermione hymyili.
”Ai, en ole nähnytkään häntä... eromme jälkeen”, Harry sanoi vaisusti. ”Missä hän nyt on?”
”Hän meni juttelemaan yhden miehen kanssa...”
”Ai...” Harry sanoi hiljaa ”Jos haluat voit tulla tuonne kanssamme!” Harry sanoi nyt jo paljon pirteämmin.
”En taida...” Hermione sanoi. ”Ainakaan vielä!” hän lisäsi nähdessään Harryn pettyneen ilmeen.
”Okei, mutta minun pitää mennä, toivottavasti nähdään vielä.”
”Joo, nähdään.”
Harry hymyili ja lähti menemään takasin sinne mistä oli aikaisemmin tullutkin. Jonkin aikaa kierreltyään Hermionekin viimein löysi naistenhuoneen.
**
Draco ja Blaise seisoskelivat tiskin luona ja joivat juomiaan.
”Milloin Potter tulee? Ja minne sillä tuli niin kiire?” Blaise kysyi vieressään seisovalta Dracolta.
”En tiedä... Jonkun tytön perään se lähti”, Draco sanoi virnistäen.
Samassa Harry tuli heidän luokseen. ”Hei taas.”
”Kenen tytön perään sinä lähdit?” Blaise kysyi.
”Hermionen”, Harry sanoi ja katsoi Dracoa huvittuneesti. Draco katsoi virnuilevaan Harryyn ja rypisti kulmiaan. ”Mitä?!”
”Eiii mitään”, Harry sanoi naureskellen. Draco tuhahti ja joi lasinsa tyhjäksi.
”Menkää istumaan tuonne pöytään”, Draco sanoi ja osoitti lähellä olevaa pyöreää pöytää, jonka ympärillä oli neljä tuolia. ”Minä tuon juomat”, hän lisäsi ja meni tiskille.
”Kolme isoa pirunviinaa.” Pirunviina oli kaikkein vahvinta juomaa tässä yökerhossa.
Nainen antoi Dracolle pirunviinat räpytellen silmiään ja hymyillen koko hammasrivistöllään. Draco otti isot tuopit naiselta ja tuhahti: ”Kiitos.”
Hän suuntasi pöytään, jossa Harry ja Blaise jo istuivatkin. Draco istui heidän seurakseen ja laittoi tuopit heidän eteensä. Harry katsahti tummanpunaista juomaa isossa tuopissa. ”Mitä tämä on?”
”Pirunviinaa.”
Harry katsoi tätä ihan kauhistuneena.
”Mutta, sitten kun me nämä juodaan, me ollaan ihan humalassa!”
”Niinhän se on tarkoituskin, pitäähän sitä joskus pitää hauskaa!” Draco sanoi ja nosti tuoppiaan.
”Ja nyt katsotaan onko teissä miestä, tehkää perässä”, Draco tokaisi ja kulautti pirunviinan kerralla alas. Draco laski tuopin pöydälle ja irvisti.
Harry katsoi tätä ihmeissään. ”Hullu...”
”No antaa mennä”, Draco virnuili ja katsoi vuoroin perään Blaisea ja Harryä. Hetken kuluttua Blaise ja Harrykin olivat saaneet juotua tuoppinsa tyhjäksi.
Jonkin ajan kuluttua he olivat jo melkoisen humalassa. Draco oli kaatunut ainakin kuusi kertaa tuolilla, Harry oli hävittänyt monia kertoja silmälasinsa ja Blaise ei ollutkaan tehnyt mitään muuta kun nauranut kippurassa Dracon ja Harryn pöljille jutuille. Yhtäkkiä Draco löi nyrkkinsä pöytään. Blaise ja Harry katsoivat häneen ihmeissään.
”Nyt on asia niin, että minä menen juttelemaan Grangerille!”
”Niin sitä pitää!” Harry huudahti ja taputti Dracoa selkään. Draco nousi ylös horjuen.
”Pystytkö sinä edes kävelemään?” Blaise kysyi huvittuneena.
”Pystyin, pystyn”, Draco mumisi ja lähti horjumaan pitkin käytäviä. Vähän aikaa horjuttuaan käytävillä Draco törmäsi punahiuksiseen tyttöön.
”Ai anteeksi... Weasley.”
”No hei, Malfoy...” Ginny sanoi ja katsoi huvittuneena horjuvaa Dracoa.
”Tiedätkö missä Granger on?”
”Viimeksi hän oli ainakin menossa naistenhuoneeseen.”
”Vai niin...” Draco mutisi ja lähti taas hoipertelemaan seinästä tukea ottaen.
Dracon saavuttua oven luokse jossa luki ”naiset”, hän aukaisi oven ja astui sisään. Samassa hän huomasi Hermionen, joka oli peilin edessä siistimässä kampaustaan eikä huomannut Dracon tuloa.
Draco laittoi oven kiinni ja siinä vaiheessa Hermionekin kääntyi katsomaan Dracoon, joka nojasi oveen typerästi virnuillen. Hermione katsoi tätä hämmästyneenä.
”Terve Granger... taas”, Draco sanoi virnistäen ja painottaen viimeistä sanaa.
”Malfoy... mitä sinä teet naistenhuoneessa?”
”Tulin juttelemaan kanssasi”, Draco sanoi ja käveli lähemmäs hämmästynyttä Hermionea.
”Sinä olet ihan humalassa...”
”Ehkäpä, mutta eihän se estä juttelemista”, Draco huokaisi ja läheni Hermionea, joka meni vain kauemmas kunnes törmäsi seinään. Draco tuli aivan hänen lähelleen vartalo melkein kiinni toisen vartalossa ja laittoi kämmenensä seinää vasten estääkseen Hermionen pääsyä pois.
”Nyt et voi karata”, Draco sanoi ja virnisti voitonriemuisesti.
Hermione katsoi järkyttyneenä suoraan jäänharmaisiin silmiin, joista ei enää näkynyt viha eikä inho... vaan jotain aivan muuta... Himo.
Kommenttia??
