Nimi: Muurautunut sydän
Kirjoittaja: FakeLove
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angst
Yhteenveto: Huomaamattaan, ei pysty enää itkemään.A/N: Tää aika tuore, vähän yli raapaleen mittainen teksti on jääny homehtumaan mun kansioon, mutta nyt uskalsin julkasta sen teille. Ja hei, sori, mä en selvästikään osaa kirjottaa just nyt muuta kun angstia
Toivottavasti ei haittaa!
Muurautunut sydän
Äidin lämpimä suudelma otsalla. Isän tyytyväinen taputus olkapäähän. Naurun hetket kavereiden kanssa. Lämpö rakkaansa syleilyssä. Kaikki se on tärkeää - eikä koskaan muista odottaa. Ei muista pelätä, että aikanaan tulee jotain kamalaa.
Kuolema.
Se nappaa sydämen teräviin kouriinsa ja repii pieniksi paloiksi, loputtomaksi paperisilpuksi. Kipu saa ihmisen kärsimään - joillain se lamauttaa koko kehon, joskus jopa mielen. Kaikki tuntuu painajaiselta, joka jatkuu ja jatkuu, joka ei lopu koskaan. Yöstä toiseen ulvotaan palaamaan, toistetaan epäuskoisina kysymystä –
miksi? Oloa yritetään tehdä paremmaksi, paperisilput haalitaan kasaan ja tärisevin sormin aletaan kasaamaan. Mutta jotain puuttuu, kaikkea ei olekaan löydetty. Sydämeen jää kolo.
Ja ennen kuin huomaa, kolo alkaa muurautua umpeen. Sydän muurautuu kiinni, ja hiljalleen, olo paranee, alkaa helpottaa. Jäljelle jää vain arpi. Huomaamattaan, ei pysty enää itkemään, kuin kaikki kyyneleet olisi kulutettu.
Eikä kipu silti koskaan lakkaa.
