Ikäraja: S
Genre: Angst
Varoitukset: Viittauksia parisuhdeväkivaltaan
Haasteet: Yhtyeen tuotanto -haaste (biisillä Stronger)
A/N: Jostain syystä en saa tällä hetkellä kirjoitettua kuin angstisia raapaleita, eli tässä taas yksi sellainen.
--
En sun nukkesi enää
Oli tyhmää olettaa, että me voisimme välillemme rakentaa jotain pysyvää, vankkaa, aitoa. Mä rakastuin suhun ensisilmäyksellä, susta en sitten tiedäkään. Rakastitko sä mua edes koskaan? Koska jos rakastit, niin miksi sä sitten mua kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan satutit?
En riittänyt sulle, en ollut sulle koskaan tarpeeksi. Tarpeeksi kaunis, tarpeeksi hoikka, tarpeeksi täydellinen. Sä pidit mua otteessasi, lankesin sun silkkisiin sanoihin yhä uudestaan. Sä sait mut ansaan, en osannut sanoa sulle enää vastaan. Sun sanat oli samettia mun korville, oli ne sitten totta tai ei.
Alussa sä olit mulle hyvä, olin ruusu ja sä olit mua ruokkivaa vettä. Mutta pikkuhiljaa osat vaihtui, susta tuli ruusu ja mä jäin sun varjoon. Pian olin sulle pelkkä räsynukke, pelkkä koriste, jota saatoit mielin määrin riepotella ympäriinsä ja jolle pystyit purkamaan kaiken sisälläsi vellovan vihan.
Sä et koskaan välittänyt siitä mitä mulle kuului, olin sulle vain jotain nättiä, pelkkä nukke, jolla leikkiä. Kun eihän nukella ole tunteita, sitä saa lyödä ja haukkua, ei se välitä. Ei se välitä, kunhan vain välillä puhut sille lempeitä sanoja ja kerrot kuinka kaunis se on.
Mä yritin monta kertaa lähteä, ja lähdinkin, mutta aina palasin takaisin. Sä uhkailit satuttavasi itseäsi, vieritit jälleen kerran kaiken mun syyksi. Olin niin sun lumoissa, etten ymmärtänyt, että vain käytit mua hyväksesi, kerta toisensa jälkeen. Odotin sua usein kotiin iltaisin, valvoin katsellen ulko-ovea, olin kuin koira joka odottaa omistajansa saapuvan. Mutta aina tulit kotiin vasta kun yö oli vaihtunut aamuksi, ja sydämeni särkyi aina hieman lisää, kun kerroit nauraen, kuinka taas olit herännyt toisen naisen vierestä.
Vuosia syytin itseäni kaikesta siitä tuskasta, jonka mulle aiheutit. Syytin itseäni siitä kun katkaisit kylkiluuni, syytin itseäni siitä kun pidit keittiöveistä kurkullani ja ilmeenkään värähtämättä uhkasit painaa sen syvemmälle. Pidin sitä kaikkea omana syynäni, en ollut ollut tarpeeksi hyvä sinulle. Ajattelin, että sinulla oli siihen oikeus, kuten nuken omistajalla on oikeus määräillä nukkeaan miten haluaa.
Ja kun viimeisen kerran hakkasit mut henkihieveriin, ymmärsin vihdoin, että on aika lähteä. Vaikka tiesin, että tekosi olivat väärin, olisin halunnut antaa sulle anteeksi, jälleen kerran. Vielä pitkään sen jälkeenkin syytin itseäni, puolustelin sua mielessäni, yritin tehdä teoistasi oikeutettuja. Olisin tahtonut palata luoksesi, mutta en voinut. Minua kiellettiin. Ja ensimmäistä kertaa aikoihin se et ollut sinä, joka minua kielsi.
--
