RakkausBeta: SuklaaKissa.
Kirjoittaja: Lasisydän.
Ikäraja: Sallittu.
Genre: Romantiikka. Ette uskokkaan, miten hämmästynyt olen.
A/N: Ensimmäiset lauseet putkahtivat päähäni eräänä iltana hampaita pestessä, vaikka parhaat katosivatkin kun pääsin koneelle. Nimi taisi tulla siitä, että Happoradion samanniminen kappale soi juuri silloin päässä. Ystäväiseni SuklaaKissa käski julkaista tämän. Yleensä en kauheasti kirjoita tämän tyylistä, mutta silloin tällöin minultakin syntyy tekstejä, joiden syvällisyyttä en jälkeenpäin käsitä. Tämä taas on jotain sellaista, mitä en tunnista omakseni, tavallistakin vieraampaa...
Ensimmäinen julkaisemani originaali, osallistuu
Vaihda genresi -haasteeseen,
jos tämä kelpuutetaan...
~.^.~
Kai tajuat, että minä luotan sinuun? Etten katso taakseni, koska oletan sinun seuraavan? Etten usko sinun hylkäävän minua ja uskallan siksi olla onnellinen? Että uskon sinun puhuvan totta, kun sanot: ”Minä rakastan sinua.”
Minä olen rehellinen, siksi en pelkää sinun valehtelevan. Minä haluan pitää sinut lähelläni, itselläni, jakaa sinut maailman kanssa vain sen verran, kuin on välttämättä tarpeen. Haluan, että olet minun, koska minä olen jo sinun. Tajuatko?
Kun minä kosketan sinua, tunnen tietäväni, mitä tehdä. Tunnen tekeväni oikein. Kun suutelen sinua, sydämeni laajenee rintani ulkopuolelle, sillä olen onnellinen. Ja katsoessani silmiisi uskon, että olet hyvä; hyvä ihminen, hyvä minun sielulleni.
Joka kerta kun hyvästelen sinut, pelkään sen olevan viimeinen kerta. Kun katson selkääsi kävellessäsi, onneni katoaa vähäksi aikaa kauhun tieltä. Mitä tahansa voi tapahtua. Mikä tahansa voi muuttua. Mutta tähän asti olet aina palannut.
Rakkaani, sinä olet kaikki minulle. Kai sinä nyt vihdoin ja viimein, kaiken tämän jälkeen ymmärrät, miksi seison reunalla juuri nyt?
~.^.~
N. 155 sanaa.