Tekijä: Haruka
Otsikko: Kerran sibylla, aina sibylla
Fandom: Simoun
Paritus: Aaeru / Neviril
Ikäraja: S
Genre: Femme, romance, drama, fluffy, oneshot
Disclaimer: Kunnia hahmoista kuuluu Hashiba Hayaselle. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Innostuin katselemaan Simounia pitkästä aikaa. Simoun on mielestäni paras tyttörakkaus-anime, joita on tehty, koska siinä keskitytään muuhunkin kuin tyttöjen välisiin suhteisiin. Kirjoittamani ficissä mainitaan animessa tapahtuneita kohtauksia, mutta itse tarina sijoittuu aikaan animen jälkeen ja siihen, mitä Nevirille ja Aaerulle, sarjan pääparille, tapahtui, millaisen päätöksen he tekivät. Ja tuossa tanssikohtauksessa olisi hyvä laittaa soimaan
tämä.
Jos luette, olisi kiva kuulla kommenttia
Neviril istui nurmikolla miettien menneisyyttä, sitä hetkeä, kun he olivat lähteneet Aaerun kanssa Simulacrumista. Hän muisti, mitä heidän toverinsa olivat valinneet käydessään lähteellä, kumpaa sukupuolta heistä oli tullut. Hän muisti, että oli kerran itsekin käynyt lähteellä Eriin kanssa, mutta muuttanut mielensä viime hetkellä.
Nevirilin takaa alkoi kuulua hiljaista musiikkia. Hän käänsi katseensa ja näki Aaerun, nuoren sibyllan, jota rakasti, vaikka olikin ollut aluksi hyvin epävarma tunteistaan. Neviril oli aiemmin rakastanut Amuriaa, pariaan, jonka kanssa hän oli lentänyt Simounilla, suurella koneella, jota kaksi pyörivää moottoria piti ilmassa. Nyt tilanne oli toinen: Simulacrumin ja naapurivaltioiden taistelussa Amuria oli kuollut tai kadonnut ja hänen tilalleen oli tullut Aaeru, josta oli tullut hänen parinsa, kun hän lensi Simounilla.
Aaeru hymyili hiljaa. Neviril katsoi hänen vihreitä silmiään, saparoilla olevia vaaleita pitkiä hiuksiaan ja soittorasiaa, josta hänen kuulemansa musiikki oli peräisin. Aaeru oli kertonut aikoinaan hänelle saaneensa soittorasian muistoksi isoisältään, joka oli kasvattanut hänet ennen kuin Aaeru oli ollut tarpeeksi vanha ruvetakseen sibyllaksi.
- Arvelinkin, että löytäisin sinut täältä, olivat Aaerun ensimmäiset sanat, kun hän sulki soittorasian ja katsoi hämärtyvälle taivaalle.
- Tiedätkö, missä olemme, Aaeru? Neviril halusi tietää.
- En… Luulisin, että jossain toisessa ajassa, jonne Smaragdi Ri Maajon toi meidät, Aaeru vastasi.
Samaa Ri Maajonia Neviril oli yrittänyt sodan aikana Amurian kanssa, mutta epäonnistunut. Sen takia Amuria katosi, kun Neviril oli menettänyt Simounin hallinnan katsoessaan vihollista silmiin. Nevirilin sydäntä vihlaisi, kun hän muisti asian, mutta kipu ei tuntunut enää niin pahalta, kun Aaeru oli hänen kanssaan. Aaeru taisi vaistota, mitä Neviril ajatteli. Hän ei ajatellut paitsi Amuriaa, hän ajatteli heidän tovereitaan, joiden tavoin hän ei ollut halunnut mennä lähteelle ja päättää sukupuoltaan. Aaerukaan ei ollut halunnut mennä lähteelle, hän oli halunnut pysyä sibyllana ja löytää ”toisenlaisen maailman”, josta oli kuullut isoisänsä puhuvan, kun hän oli ollut lapsi. Tytöt olivat rakentaneet majan risuista ja lehdistä ja nukkuneet yönsä siinä, elleivät he tutkineet ympäristöään. Viimeisen parin päivän aikana Neviril oli kuitenkin ollut haluton tekemään niin, hän oli vain ollut paikallaan ja miettinyt menneisyyttä. Hän muisti, miten oli ensimmäistä kertaa lentänyt Aaerun kanssa auringon laskiessa ja pyytänyt häntä viemään heidät korkeammalle kuin tavallisesti, niin korkealle kuin he vain pystyivät lentämään. Hän muisti hetken ennen kuin he olivat karanneet aluksestaan, Arcus Primasta, Simounilla ja heidän toverinsa olivat hyvästelleet heidät, osa kyynelsilmin, osa rohkaisevasti hymyillen. Muutamat heistä olivat kadonneet, luultavasti toiseen ulottuvuuteen niin kuin hekin. Hän muisti, miten hän oli ensimmäisen kerran suudellut Aaerun kanssa. Aaeru oli ollut melko tietämätön aloittaessaan tehtävänsä sibyllana, yhtä tietämätön hän oli ollut rakkauden suhteen, vaikka hän oli ensimmäisistä päivistä lähtien päättäväisesti halunnut olla Nevirilin pari.
Aaeru rikkoi jälleen hiljaisuuden kysymällä yllättäen pehmeästi ja hieman surumielisesti:
- Mietitkö vielä kotiamme, Neviril?
- Joskus mietin, miten isäni voi, vaikka hän ei enää välittänyt päätöksistäni, Neviril sanoi. Aaeru oli istuutunut hänen viereensä ja tullut todella lähelle häntä. Soittorasian hän oli asettanut takkinsa taskuun tai niin Neviril ainakin oletti, koska hän ei enää kuullut musiikkia. Hän ojensi kätensä tarttuen Aaerua kädestä hellästi, mutta Aaeru ravisti kätensä irti kysyen samalla:
- Entä Amuria? Mitäs jos tapaat hänet vielä jossain?
- Aaeru… , Neviril huokasi hieman kärsimättömästi. Hän ei olisi jaksanut keskustella tästä asiasta enää, koska se oli jo loppuun käsitelty ja hän oli vain halunnut unohtaa menneisyytensä lähtiessään yhdessä Aaerun kanssa Arcus Primalta.
- Niin? Aaeru ihmetteli kuullessaan nimensä.
- Tanssisitko kanssani? Neviril pyysi.
Neviril muisti, kuinka he olivat aiemmin ympäristöä tutkiessaan nähneet vanhan rakennuksen, jossa oli levysoitin, samanlainen, joka oli ollut Arcus Primassa. Neviril oli tanssinut vain kerran aiemmin Aaerun kanssa. Hän oli tanssinut useammin Paraiettan, lapsuuden ystävänsä, kanssa Arcus Primalla, jopa aiemmin ennen kuin heistä oli tullut sibylloja. Nyt Paraietta oli tehnyt valintansa, joten hänen tanssiparikseen oli jäänyt Aaeru. Neviril oli opettanut häntä tanssimaan tangoa. Onneksi Aaeru oli nopea oppimaan.
Neviril johdatti Aaerun vanhaan rakennukseen. He kokeilivat sen ovea, joka ei ollut lukossa. Aaeru katsoi häntä kummastuneena.
- Milloin sinä olet löytänyt tämän? hän kysyi.
Hänen kysymyksensä sai Nevirilin nauramaan heleästi. Naurun tauottua Neviri selitti:
- Löysin tämän, kun tulimme tänne viime viikolla. Olemme olleet täällä viikon ja luulen, että meillä olisi mahdollisuus yöpyä täällä, ellet sitten välttämättä halua nukkua taivasalla.
- Mikset kertonut minulle, että olet löytänyt tämän majan? Aaeru ihmetteli.
- Koska epäilin, ettet uskoisi minua, jos kertoisin sinulle. Niinpä päätin pitää tämän salaisuutena, Neviril sanoi hiljaa ja jatkoi:
- Katso! Tuolla pöydällä on samanlainen levysoitin kuin Arcus Primalla oli. Ja musiikki, jota tuolla levyllä on, on myös samaa.
Aaeru mietti hetken, meni sitten levysoittimen luo asettaen neulan kiinni levyyn. Levy alkoi pyöriä ja rahista, mutta rahinan lomasta hän erotti vanhan, kauniin melodian, jonka muisti kuulleensa aiemmin Arcus Primalla. Neviril tuli häntä kohti ojentaen kätensä uudelleen ja pyysi häntä tanssimaan.
- Luulin, että vain Paraiettalla olisi oikeus tanssia kanssasi, Aaeru sanoi muistaessaan, miten hän oli ollut mustasukkainen Nevirilin lapsuuden ystävälle, joka oli suojellut Neviriliä. Joskus Neviril oli ollut pakko eristää omaan rauhaansa muista sibylloista, erityisesti Aaerusta, joka oli ollut turhan innokas ja halunnut olla Nevirilin kanssa muulloinkin kuin vain lentäessään Simounilla.
- Miksi niin luulit? Neviril kysyi kummastuneena, vaikka tiesi vastauksen.
- Koska hän tunsi sinut pidemmältä ajalta kuin minä ja olitte toisillenne niin läheisiä, Aaeru vastasi hiljaa.
Neviril veti vaaleahiuksisen sibyllan lähelleen pudistaen vaaleanpunaisten hiustensa kehystämää päätään.
- Aaeru.. Älä mieti menneisyyttä, sitä, mitä oli silloin. Sinä sanoit, että minun on aika katsoa eteenpäin, Neviril muistutti pariaan.
- Niin minä sanoin… Aaeru muisti.
Aaeru pyöräytti Nevirilin ympäri ja veti hänet lähelleen. Neviril huokasi, tällä kertaa huokasessa oli toisenlainen sävy, jotenkin hellempi ja rauhallisempi kuin aikaisemmin heidän keskustelunsa yhteydessä. Aaeru katsoi hänen sinivihreisiin, suuriin silmiinsä, katsoi hänen siroja kasvojaan, hänen hymyään ja kuunteli hänen kaunista ääntään, joka sanoi hänelle hiljaa:
- Minä rakastan sinua, Aaeru.
- Niin minäkin sinua, Aaeru vastasi painaen huulensa hellästi toisen huulille.
