Ficin nimi: Jonain kauniina päivänä
Kirjoittaja: Riella
Tyylilaji/Genre: Draama / Angst ?
Ikäraja: Sallittu
Summary: Ei tähdet oo ikuisia.Jonain kauniina päivänä
Mun nimi on Moona. Se ei varmaan sano sulle mitään. Mutta sanooko Clarice Klein? Veikkaan että tiedät kuka se on. Se olen mä.
Mä asun Töölössä, Nervanderinkadulla. Mun asunto on pieni, siinä on vain kaksi ikkunaa. Ne on vanhanaikaisia erkkeri-ikkunoita, joiden ikkunalaudalla mahtuu hyvin istumaan. Mun asunnossa on kahvinkeitin, patja, kitara ja läppäri. Muuta mä en tarvi. Vaatteet mä oon ripustanu kirppikseltä haetulle rekille.
Mut heitettiin ulos himasta kun mä olin kuustoista. Mun faija kuoli kun mä olin seittemän ja mutsin uus mies ei ollu mun lemppari-ihmisiä. Mä oon asunu omillani nyt kolme vuotta.
Mä oon vaikee ihminen. Mä tiedän sen. Mä oon aina tullu paremmin toimeen jätkien ku tyttöjen kans. Ne on jotenki paljon suorempii, mutkattomampii. Niitä ei haittaa jos mä joskus jätän puhelimen äänettömälle koko päiväks tai en ilmesty kouluun.
Mä en oo koskaan pyytäny ketään jäämään. Ja ainoo, kuka silti jäi, oli Dan. Joka aamu se soittaa mulle ja käskee mut ylös. Se jaksaa kuunnella mun marinoita studiosta ja managerista ja tuottajasta vaikka loputtomiin. Kun mut heitettiin ulos himasta, se otti mut niille, se autto mua ettii asunnon ja se raahas mut studiolle koelauluihin, vaikka mä kuinka vastustelin.
Mä esittäydyn uusille ihmisille aina mun omalla nimellä. Mä oon Clarice vain studiossa ja lavalla. Sillon mä nostan kasvoilleni naamion, hymyilen ja nautin elämästä.
Ja kun mä avaan mun asunnon oven, heitän avaimet summanmutikassa jonnekin ja kiipeän ikkunalaudalle, mä päästän naamion valahtamaan. Mä en oo Clarice. Enkä haluakaan olla. Clarice on tähti. Tähti, jolla ei oo omaa elämää, se on olemassa vain ihmisten mielissä.
Mä en halua päästää irti Moonasta. Moona on mun tukipilari, se joka nappaa mun käsistä kiinni just ennen kun oon syöksymässä pohjattomaan kuiluun.
Koska jonain päivänä niin käy. Ei tähdet oo ikuisia. Tähdet putoo ja sammuu.
