Sateenvarjon alle mahtuu kaksi | K-11 | slash

[NicuQ]

Nimi: Sateenvarjon alle mahtuu kaksi
Kirjoittaja: Pyry
Genre: slash, oneshot
Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: Mikhail & Joose
Summary: Ihmiset sanovat, että heillä on erityinen suhde ja termi kirpaisee Mikhailin sydäntä joka kerta, vaikka hän tietää ettei se merkitse mitään. Eiväthän ihmiset tiedä, eihän Joose tiedä.
A/N: Jipii, orignaalislashia jälleen minulta. Osallistuu Slash10 2.0 - haasteeseen.


Synkkä, sateinen syysaamu. Voi, kuinka Mikhail rakastaakaan niitä. Sitä ilman raikkautta ja sumua, joka ilmestyy aina sateen lakattua piiskaamasta lehdittömien koivujen oksia. Kuinka hän rakastaakaan sateenvarjoja ja niiden suomaa suojaa kastumiselta. Sitä tunnetta, kun ohi kävelee saman sateenvarjon alla kulkeva pariskunta. Se pienen pieni kateus, joka hänen sydäntään vihlaisee toisten onnea katsellessa.

Ja hänellä on kädessään turkoosi sateenvarjo, jota hän ei saa kenenkään kanssa jakaa. Tai, no, ei ole kyse saamisesta vaan pikemminkin uskaltamisesta. Ja sitähän Mikhail kaipaa eniten. Taitoa punoa ajatukset sanoiksi ja sopivan verran rohkeutta kysyäkseen hänen tärkeimpäänsä saman sateenvarjon alle. Koska Joosehan niin rakastaa sadepäiviä.
   
                 "Gotta hate this! Mun sateenvarjo jäi taas kotiin!" Joose kohottaa kätensä liioitellun dramaattisesti ilmaan. Mikhail antaa pienimuotoisen hymynkareen käväistä huulillaan. Kun hän katselee edessään seisoskelevaa mustahiuksista nuorukaista, hän muistelee aikaa, kun Joose oli vielä hänen. Siis todella hänen.

Kun Joose ei ollut vielä hankkinut sitä jumalattoman suurta kaveriporukkaa ja kerännyt valtavaa suosiota tyttöjen keskuudessa. Silloin, kun Mikhail oli Joosen ainoa ystävä, tuki ja turva. Mihail muistelee myös auringonkukkien keltaisia terälehtiä ja auringonpaisteen valaisemia, Joosen ruskettuneita kasvoja. Mikhail muistelee Joosen äidin valmistamia kolmiovoileipiä, joita he söivät aina kesäisin rannalla, kukkakuvioisella viltillä mahdollisimman varjoisassa paikassa.

Niitä palaneita olkapäitä ja käsivarsia, joista valitettiin seuraavat kaksi yötä aikuisten hyssyttelevien lauseiden säestämänä. Kuinka Mikhail kaipaakaan niitä viattomia kesäpäiviä, kun he molemmat olivat olleet vasta mitääntietämättömiä lapsosia. Silti kirkas kesäpäivä ei ole Mikhailin varhaisin muisto Joosesta ja hänestä.

Hän muistaa myös ne kamalat sadepäivät, jotka he viettivät tylsistyneinä sisällä pelaillen lautapelejä. Voi, kuinka Joose vihaakaan sadetta. Silti poika on niin kamalan hajamielinen jättäessään aina sateenvarjon kotiin.
"Hei, läheks mäkkäriin koulun jälkeen?" Mikhail kuulee Joosen kysyvän äänen, jota hän niin kovasti salassa rakastaa ja vaalii.

"En mä varmaan", Mikhail vastaa mahdollisimman välinpitämättömänä, hilliten aivan mahdottoman suuren riemun äänessään, ettei herättäisi minkäänlaisia epäilyjä. Tosin kuka nyt epäilisikään mitään hänestä ja Joosesta? Hehän ovat molemmat miespuolisia ja kaiken lisäksi parhaita kavereita. Ihan luonnollistahan se on lähteä kavereiden kesken syömään roskaruokaa. Joosen ilme muuttuu näytellyn murjottavaksi.

"Tulisit nyt", Joosen hymy houkuttelee Mikhailia mukaansa tämän tapittaessaan Mikhailia niillä ruskeilla nappisilmillään anovana. Kuinka Mikhail voisi muka kieltäytyä kutsusta, kun se noin lausutaan?
"No okei", Mikhail myöntyy ja Joose kiljahtaa innoissaan.

"Nähään sit siin kakkostalon katoksen alla, selvä?" Joose ryntää tiehensä vastausta odottamatta ja vilkuttaa Mikhailille energisenä, kuten aina. Mikhail vilkuttaa takaisin, kuten aina ja ympärillä olevat nuoret tirskuvat hieman Joosen kovaäänisyydelle ja lapsenomaisuudelle. Mikhail pitää sitä sööttinä.
   
                 Mikhail huomaa istuvansa pirtelö vasemmassa kädessään mäkkärin pöydässä Joosea vastapäätä. Mikhail ei pidä pirtelöstä, se on aivan liian makeaa hänen makuunsa. Silti Mikhail teeskentelee nauttivansa juomastaan, koska Joosekin siemailee suklaapirtelöään suorastaan riemuissaan.
"Hei, Miksu, onks sulla tyttöystävää?" Joosen kysymys saa Mikhailin lähes tukehtumaan vaniljapirtelöönsä.

Miksi toinen kysyy tuollaisia nyt? Mikhail köhii Joosen nauraessa hänen tempaukselleen. Hän tuntee olonsa typeräksi, kun oli reagoinut sillä tavalla normaaliin kysymykseen.
"Mitä sä tollasia kysyt?" Mikhail saa laukaistua vastakysymyksen ja pyyhkii suunpielissään olevia pirtelöläikkiä servettiin, tuijottaen samalla leveästi virnistelevää Joosea.

"Mietin vaan, kun oot kuitenkin tollanen ori", virnistys levenee lähes ärsyttävälle tasolle. Mikhail ei kuitenkaan ajattele sen olevan niinkään ärsyttävä, kun on jo tottunut Joosen näyttäviin ilmeisiin.
"Ori?" Mikhail kohottaa aavistuksen verran toista kulmakarvaansa ja Joose naurahtaa.

Hän on aina pitänyt taitoa suuressa arvossa, osittain siitä syystä, ettei itse osaa kohottaa vain yhtä kulmakarvaansa kerralla.
"No katos tytöt tarvii hellän orin, ne ei tyydy pelkkään kaniiniin", Joose alkaa lauleskella laulua äänekkäästi keskellä McDonaldsia ja Mikhailin on painettava kätensä pojan suulle, että saa tämän lopettamaan.
"Okei, tajusin jo, voit lopettaa laulamisen", Mikhail huokaa ja Joose siirtää hänen kätensä pois suultaan.

"No, mut onks sulla?" Joose toistaa kysymyksensä, eikä Mikhail todellakaan tiedä, mitä pojan päässä liikkuu. Ilmeestä, saati toisen kasvoilla komeilevasta virnistyksestä ei saa mitään irti, se on varma.
"Ei ole", Mikhail kutittaa leukaansa ja Joosen osaksi sopii lapsellinen tuhahdus. Hitto, mun kasvoja kuumottaa.

"Ihan tosi? Vaikka oot tollanen hellä ori-" Mikhail keskeyttää Joosen aikomukset alkaa taas laulamaan kiusoittelevalla hymyllä.
"Mitä? Ootko mustasukkanen?" Mikhail kysyy muka vitsillä, vaikka odottaakin vastausta tosissaan.
"Entäs jos oonkin?" Joose vastaa ja alentaa päätään. Mitä? Sinä? Mustasukkainen? Hei?

Mikhail on juuri sanomaisillaan jotakin, mutta Joose ehtii naurahtaa hermostuneena väliin.
"Just kidding!" Joose huudahtaa äkisti, kohottaen kätensä jälleen ilmaan. Mikhail on vuosien varrella ehtinyt jo huomata, että poika tekee niin aina ollessaan hermostunut.

Hei, tiedätkö? Tiedätkö, kuinka oon aina ...

Joose hymyilee valloittavasti.

... rakastanut sua ja tota sun hymyäsi?

Mikhailin sydäntä vihlaisee ja hän näyttää hetken kärsivältä. Joose kallistaa päätään ja pojan kasvoilta paistaa ilmiselvä huoli. Mikhail pinnistää hymyn huulilleen ja vakuuttaa kaiken olevan kunnossa. Ettei hän vain jaksa enää juoda pirtelöä ja Joose naurahtaa. Niin, hänhän otti kuitenkin suurimman mahdollisimman koon.
   
                 Ihmiset sanovat, että heillä on erityinen suhde ja termi kirpaisee Mikhailin sydäntä joka kerta, vaikka hän tietää ettei se merkitse mitään. Eiväthän ihmiset tiedä, eihän Joose tiedä. Eihän kukaan tiedä, että niinä ohikiitävinä hetkinä, jolloin Joose katsoo Mikhailia suoraan silmiin ja kysyy unohtaisiko tämä hänetkin joskus, Mikhailin tekee mieli itkeä.

Se on naurettavaa. Kuin Joose halaisi häntä takaa ja asettaisi kätensä Mikhailin silmille sanoen: "Arvaa kuka." Aivan kuin Mikhail kykenisi koskaan unohtamaan hänet, tai hänen pehmeää, täydellisen sointuvaa ääntään. Mutta eihän Joose sitä tiedä, eikä välttämättä edes uskoisi, jos Mikhail sen ääneen sanoisi. Eihän Joose tiedä.
   
                 "Miksu, pääsenks mä sun sateenvarjon alle?" Joose kysyy äkkiarvaamatta ja Mikhail hätkähtää. Mitä ihmettä? Miksi Joose kysyy sitä nyt? Ei, älä hätiköi, Mikhail saa hengityksensä tasaantumaan. Ei pidä vedellä johtopäätöksiä ilman perusteellista ajattelua. Joosehan vihaa sadetta, se on se syy. Ei hänellä mitään taka-ajatuksia tuossa pyynnössään ole. Niin, ihan peruskuraa, miks mä ajattelen kaiken näin homomaisesti? Joose hyökkää Mikhailin kylkeen kiinni ja Mikhail säpsähtää.

"Mitä hittoa?" Mikhailin huulilta karkaa yllättynyt älähdys. Joose hymyilee hänelle.
"Tää on pieni sateenvarjo, me ei mahduta muuten olemaan tän alla molemmat", Joose selittää ja Mikhail tajuaa oitis epäilyksensä täysin vääriksi. Hän ei voi estää pientä pettymystä sydämessään, mutta ravistelee sitten nekin, surunsekaiset tuntemukset pois ja hymähtää. No, ainakin hän saa kulkea saman sateenvarjon alla Joosen kanssa.

Mikhail säpsähtää jälleen, kun Joose painaa päänsä hänen olkapäälleen.
"Joose, mitä sä säädät siinä?" Mikhail änkyttää ja saa Joosen hymyilemään vinosti.
"Älä yritä, Miksu. Game is over", Joose lausuu ja Mikhail tuntee kylmien väreiden kiirivän selkäpiitään pitkin.

Tietääkö Joose? Miten? Hei? Mikhail tuijottaa hymyilevää Joosea sanomatta sanaakaan, odottavana ja sanoinkuvaamattoman kauhistuneena. Mikhail haluaa vain pysyä lähellä Joosea ja viimeiseksi hän nyt toivoisi toisen vihamieheksi päätymistä. Joosen silmät polttavat Mikhailia sillä hetkellä kuin kekäleet, eikä poika keksi mitään sanottavaa.
"Luulitko sä oikeesti, että oisin niin tyhmä, etten huomais? Sä katot mua eri tavalla, kuin muita jätkiä. Et kato silleen ees tyttöjä! Miten mä en muka ois huomannut?" Joose siristää silmiään ja Mikhail yrittää änkyttää jotakin vastaukseksi.

Peli on todellakin menetetty. Mitä Joose tekisi? Löisi häntä? Alkaisi vihaamaan häntä? Molempia?
"Sä se oot aika kiero lapsi, Miksu", Joose hymähtää ja suukottaa Mikhailin yllätykseksi hänen poskeaan. Mikhail vilkaisee salamana parhaaseen ystäväänsä, joka näyttää hieman ujostelevalta ja miettivältä samanaikaisesti. Mikhailin kasvoja kuumottaa.

"En tiiä mitään tälläsestä, mut sä oot mulle tosi tärkee", Joose lausuu ja punehtuu itsekin. Siinä he sitten seisoskelevat, vieretyksin saman sateenvarjon alla, punaisina kuin tomaatit. Mikhail kietoo toisen kätensä Joosen ympärille ja vetää toista lähemmäs itseään ja Joose hymähtää. Mikhail on kuulemma iso idiootti.

                 "Arvaa kuka", Mikhailin silmiä peittävät Joosen viileät kädet ja hän hymyilee tuolle vanhalle kysymykselle.
"No olisikohan Joose?" Mikhail virnistää ja yhtäkkiä, kun kädet katoavat hänen silmiltään paljastaen sumuisen syysaamun ja Joosen virnistelevät kasvot, maailma tuntuu jälleen paremmalta paikalta elää.

[Drizzle]

Ihana fic, täytyy sanoa♥
 Suloista kuvailua, ja ihania ajatuksia kun Mikhael on niin varma ettei Joose tiedä eikä ikinä pystyis vastaamaan hänen tunteisiinsa Slashia parhaimmillaan

Hihhii, Joose on aika suloinen, tollanen drama queen Ja toi piruilu on aivan ihanaa kans, miten se kiusaa Mikhael -parkaa En kyllä yhtään ihmettele että niistä tuli tommonen söpö pari
  Niin, olihan tää loppu aika arvattavissa, mutta suloinenhan se oli yhtä kaikki. Tykkäsin kokonaisuudesta tosi paljon(:

Rakentava lähtee aina matkoille kun lukee tällasta söpöä, forgive me(: Ja kiitoksia kamalasti tästä lukuelämyksestä! 


~Kiddo-sama
^{Ethän käytä pitkää nickiäni? Kiitos!}

[NicuQ]

Kiddo-sama: Oi, kiitos kommentistasi. Ja eihän sen aina niin rakentavaa tarvi ollakaan, kunhan jättää jälkensä + kirjoittajasta on aina mukava lukea mukavaa palautetta teksteistään (ainakin minusta on). Kiitos kuitenkin paljon kehuista. 

[Melba]

Voi että oli suloista tekstiä! :---) Jotenkin sellaista ihanan vallattoman viatonta. Tykkäsin kyllä.

Tähän alkuun voisin kyllä huomauttaa yhdestä pienen pienestä kielioppijutusta, joka vähän häiritsi. :--D

Sitä ilman raikkautta ja sumua, mikä ilmestyy aina sateen lakattua piiskaamasta lehdittömien koivujen oksia.

Se pienen pieni kateus, mikä hänen sydäntään vihlaisee toisten onnea katsellessa.

Ja hänellä on kädessään turkoosi sateenvarjo, mitä hän ei saa kenenkään kanssa jakaa.

Niitä palaneita olkapäitä ja käsivarsia, mistä valitettiin seuraavat kaksi yötä aikuisten hyssyttelevien lauseiden säestämänä.

Hän muistaa myös ne kamalat sadepäivät, mitkä he viettivät tylsistyneinä sisällä pelaillen lautapelejä.

En tiedä oliko enemmänkin, nämä tuosta alusta kuitenkin nyt poimin. Eli nuo mitä, mikä ja mitkä -sanat tuolla, mun korvaan ainakin kuulostais paremmalta jos ne ois jota, joka ja jotka yms. :---) Voi olla tietysti vähän makuasiakin ainakin joissain tapauksissa.

Niin ja sitten kans tuossa kohdassa ku ne on eka siellä mäkkärissä ja yhtäkkiä kadulla sateenvarjon alla. Mua ainakin vähän häiritsi että missään ei ollut mainintaa (tai ainakaan mun silmiin ei satu) että nyt vaihtui tilanne ja paikka, piti sitten vähän aikaa miettiä että hei mitäs tässä tapauhtuikaan. Paitsi että olihan tuossa tuo sisennys tuossa kappaleen alussa, mutta siihen en ite ainakaan ensin kiinnittänyt huomiota. :--D

Joo no mutta tosiaan. Valikoin luettavani tosi usein mielenkiintoisten otsikoiden perusteella, esimerkiks tässä oli mun mielestä just hyvä, mielenkiintoinen otsikko, joka vähän vihjasikin jo siitä, millaista tekstiä luultavasti on tulossa.
Tässä oli ihan mukavasti kuvailua, enemmänkin olisin halunnut tietää esimerkiksi henkilöistä, jotain pikku yksityiskohtia vaikka. Siitä kans tykkäsin että tässä oli vähän sellainen haaveileva tunnelma, esimerkiks nuo muistelut lapsuudesta ja kaikki tällaiset sopi musta tosi hyvin.
Yhteenvetona voisin vaikka tähän loppuun tiivistää että hyvin kirjoitettu teksti ja hyvin tavoitettu tunnelma, tykkäsin. :--)

[NicuQ]

Melba: Oi, kiitos paljon kommentista. Ja juu, ne olivat tosiaan virheitä. Sen siitä saa, kun kirjoittelee väsyneenä jotakin, mutta on se vaan pakko kun inspa iskee.
Mutta kiitos nyt kehuista ja kaikesta. 

[vaapukka]

oivoi tällaista kelpais lukea aina, tarinan toisensa perään, tä oli ihana! <3 suloinen, lyhyt ja ytimekäs, selkee ja samaistuttava, tui (-------: kirjoitus oli sujuvaa ja kivaa, virheitä löysin muutaman muttei mitenkään häiritsevästi, i really liked! ei oo originaalislashin voittanutta...^^

[Jahma]

Suloiset pojat! Miksu oli niin ihanan hämmentynyt, kun Joose kerto että se tietää awwss...

Ihana syksyinen slashi tänne keskikesän kuumuuteen.

Teksti oli hyvää ja virheitä ei löytynyt, tein ajatusmatkan syksyn sateeseen ja mäkkäriin 

kiittäen
Jahma

[NicuQ]

Varpu: 1. Anteeksi myöhäisesta vastauksesta, koska olen todella kiitollinen kommentistasi. Orignaalislash tosiaan on rakkaus ja muistelen jotenkin korjailleeni niitä virheitä ihan kuumeisesti tuolla keskellä yötä joskus. Mutta kiitos.
Jahma: Kiitos taas kommentistasi! Olen iloinen, että pidät teksteistäni ja jaksat jopa kommentoida niitä. Oh, Mikhail sai lempinimen. Kiitos vain itsellesi taas.

[tomorowr]

Long time, no see. Neh~? :3
Anyway, jälleen löysin pitkäst aikaa sulta jotain uutta! Jeeeeee!! Vaik tää näköjään onkin tosi vanha, lol.

Mä tykkäsin ihan hurrrrjasti, mikä ei sinänsä oo ihme, ku kattoo kirjoittajan tuolta ylhäältä (;

"Gotta hate this! Mun sateenvarjo jäi taas kotiin!" Joose kohottaa kätensä liioitellun dramaattisesti ilmaan.

"Just kidding!" Joose huudahtaa äkisti, kohottaen kätensä jälleen ilmaan.

Rakastin näitä englannin kielisiä lausahduksia mitä Joose heitti ilmoille aina välillä! Muutenkin Joose oli hahmona tommonen ihana höpö ja jotenki tosi vekkuli, tollai naapurinpoika Olipas keharisti selitetty mut ihan sama. :--D Nii, ja samalla se kuitenki oli tuolla lopussa tollanen suloinen ja ujo ja epävarma.

Myös Mikhail oli ihanan herkkä poika kärjistellessään tunteidensa parissa. Onneks sai vastakaikua!

Mä en osaa ymmärtää, et miten sä voit keksiä aina näin omaperäisiä ja kivoja nimiä. Tykkäilen niistä ihan hirveesti! Ja helpottaa muutenkin hahmoihin samaistumista, kun ei oo ne perus Joonatanit ja Kasperit ja muut sellaset, mitä on tosi paljon originaaleissa... Ei sillä, Kasper on tosi suloinen nimi ja tuun varmaan itekin käyttää sitä XD Mut toivottavasti tajusit mun pointin kuitenkin. :--DD

Ite stoori oli tosi virkistävä! Tässä onkin ollu koko päivän armoton helle päällä ja nyt pääsi tollaseen syksyiseen tunnelmaan. (Kyllä, olen syksyn lapsi.) Tykkäilin tästäkin taas ihan hirveesti, toivottavasti törmäilen taas sun teksteihin pian!!

With lots of love, Tomorowr

[NicuQ]

tomorowr: Voi sinua. Kiitos kommentista ja voihan tämä uusikin olla, köh, riippuu lukemisajankohdasta. Muttah! Tykkään juu itsekin raapustuksieni hahmojen nimistä yleensäkin aina ja nämä ovat omat henkilökohtaiset lempihahmoni. Nimien perusteella, köh. Kasperi on söötti nimi. Mutta juu, olen kyllä kirjoitellut jos jonkenmoista slashpätkää, mutta yhtäkään en ole nyt saanut laitettua finiin .. jostakin ihmeen syystä. Lähiaikoina aion kuitenkin raapustella, joten ei huolta. Kiitos siis palautteesta jälleen kerran.

[Ärrikkä]

Nonii viimeinkin luin tän ja aaaaaaaaaaa RAKASTUIN!

Ja mistä ihmeestä sä keksit noit nimii? Tai en ite oo ainakaa törmänny tommosii nimii aikasemmin ja toi lempinimi miksu xDDDD en voinut olla nauramatta, koska niin u know Ja löysin noist molemmista hahmoista jotain samaa sun kaa, ku Joose on sellai ihana lapsenmielinen ja Mikhail, noh vähä sellai ku sinä

Mutta juuh itse tekstiin, rakastuin se oli vaan jotain niin ihanaa :3 Ja Joose on ihana, ku se on just sellai ihana ja vähän lapsellinen. Ja nyt en sit varmaan osaa tehä mitään muutaku hehkuttaa miten ihana, mahtava ja loistava kirjottaja oot ja aaaaaa ..... miten joku voi osata kirjottaa noin hyvin! Noi kaikki pohdinnat ja kaikki ihanaa. Ja toi koko teksti on itse ihanuus, ku Joose tajusi Mikhailin tunteet ja kaikki oi
ihanaa. Joten KIITOSKIITOSKIITOS kun sain lukea tämän!

Ja ainiin sanko joskus lisää tekstejä Kaitsusta ja Tinosta
Niin ja olisi kiva lukea vielä joskus idiootti-triosta xDD

[NicuQ]

Ärrikkä: Woaah! Rakastuit? Kiitos ihan kamalasti noinkin vahvasta ilmaisusta! Eh, mistäkö keksin ... köhköhentodellakaannyysikavereideninimiäköhköh Kuulen vain jossain mukavia/sööttejä nimiä ja ne sitten painuvat mieleeni, että ihan siitä nämä nimet tulevat aina. Ei muuten Mikhail ole lähes ollenkaan samanlainen, kuin minä! Kai. Johtuu vain nimistä. Mutta kiitos hehkutuksesta ja ihkutuksesta ja kehuista ja all that, olen ihan imarreltu taas kommenttisi positiivisesta sävystä. c:

Hmm, Kaitsusta ja Tinosta voisin kirjoittaa joskus lähitulevaisuudessa, mutten lupaa mitään. Ehkä, jos inspa yllättää. Ja ooh, muistat idioottitrion! En kuitenkaan kommentoi tuohonkaan mitään, kun se spin-off odottaa kirjoittajaansa ja ideoita kyllä riittäisi. Eli ehkäpä, ehkäpä. c:

[LoveForever]

Oi oi oi oi oi oi oi oi.. Tää oli ihana Tää oli just semmonen söpö-pikku-oneshot -jutska.. Tää oli oikeesti niin ihana.. Mä oon tääl päi Suomee ihan fiiliksissä! Se oli niin söpöä, kun molemmat oli "punasia, kuin tomaatit" siinä sateenvarjon alla.. Awwwwwww.. Mä en enää tiiä mitä mie tähän kirjotan.. Ehkä viesti tuli jo perille.. Täällä ihan fiiliksissä oleva LF/Rup

[NicuQ]

LoveForever: Oi oi oi oi, kiitos kiitos. Ihanaa, jos pidit. Kyllä minä tuosta jotenkin selvää sain. Ainakin sen, että tykkäilit paljonpaljon ja pojat olivat söpöjä. Kiitos. On aina ihan mahtavaa vastaanottaa ihkutusta ja positiivista palautetta. Eli kiitos sinulle, nyt voin mennä kadulle hyppimään ja virnistelemään vain, koska elämä on mahtavaa ja pojistani tykätään. c:

[jaina]

Tiesitkö että oot niin ärsyttävä ärsyttävä ärsyttävän hyvä! Mun oli tietysti pakko alkaa lukea lisää tekstejä sulta, kun ne kaksi (?) jo aikaisemmin lukemaani olivat hyviä. Ja joo, nyt on sitten kolme jo luettuna ja sustahan on tulossa hyvää vauhtia mun lempioriginaalikirjoittaja! Taidanpa jo tietää siis, ketä äänestän seuraavissa Finipikareissa joulu-tammikuussa! ;-)

Tykkäilin tästä siis ja uskaltauduin otsikon takia lukemaan, vaikka siinä lukikin "slash"! Tuo sateenvarjo-juttu oli vain liian söpö huomiotta jätettäväksi (kuulostaa hassulta, muotoilin tuota sanaa päässäni kauan!). Tämähän oli ihanan syksyinen, ei tullut niinkään kesäinen olo. Hyvä. Paljon dialogia, kiinnostavat hahmot ja puhekieltä. Muy bien. Tykkään kyllä tosi paljon, kun näissä teksteissäsi on tuota mä ja sä-kieltä, koska kirjakieli tällaisissa nuoriin keskittyvissä tarinoissa ei anna yhtä todellisuudenkaltaista tunnetta. Nuo englanninkieliset "gotta hate this" ja muut lausahdukset lisäävät sitä mielikuvaa ja arkisuutta. Aika monet nuorethan kun oikeastikin sujauttelevat sitä englantia arkipäivän lauseisiinsa. Itsellänikin tulee joskus "you know" "oh shit" "girl" yms. puheeseen.

Tykkäsin noista poikien nimistä, varsinkin tuo Mikhail oli tosi jännä. Ei tulisi ihan heti ensimmäisenä mieleen minulla. Joosekin on erikoinen (ja nyt mua hävettää nää mun patrikit ja nicot ja jonit tyhmine tavallisine nimineen!).

Ensimmäinen kappale oli ihana ja hyvin samaistuttava. Sateiset syysaamut ovat kivoja, vaikka tukka menisikin sitten bussipysäkille mentäessä vähän märäksi (mutta it's only school after all!). Voi kuinka suloista olikaan lukea Mikhailin kaipuuta ihmisestä, jonka kanssa voisi yhdessä jakaa sateenvarjon. Jotenkin minulla alkoi heti pyöriä yksi kappalekin mielessä, jonka miellän syksyyn ja talveen. Se esiintyy Gleen kolmoskaudella "Cherish/cherish". I cherish the thought of always having you here by my side... ♥.

Mikhailin ajatukset olivat todellakin tyypillisiä teini-ikäiselle (ja miksei myös vanhemmallekin!). "Ei se voi musta pitää", "mehän ollaan kavereita". Hän oli hyvin varovainen ja piilotteli tunteitaan - jotka eivät sitten loppujen lopuksi olleetkaan kovin piilossa, kun Joose ne huomasikin. Mielestäni tuo loppu tuli hyvin äkkiä, niin kuin että yhtäkkiä se Joose tiesikin toisen pojan tunteet. Tekstihän tosin oli kirjoitettu Mikhailin näkökulmasta ja poika oli sitä mieltä, että Joose ei hänestä pidä. Sen takia nuo Joosen tunnustus tuli ihan lukijallekin yllätyksenä - tavallaan siis todella ovelasti kirjoitettu! En ole ihan loppujen lopuksi varma, häiritsikö tuo loppu niinkään paljoa, koska sehän oli Mikhailillekin kuitenkin yllätys.

Tekstistä todellakin kuvastui sellaiset arkiset teini-ikäisen ajatukset. Mielestäni ne oli saatu todella hyvin esille ja eikä tuo slash haitannut minua edes! Ehkäpä siksikin, ettei se kuitenkaan loppujen lopuksi ollut ihan sellaista slashia, mitä vierastan, vaan sellaista... pehmeämpää ja enemmänkin tunneperäistä, ei fyysistä actionia.

Oot taitava!

[NicuQ]

jaina: Ärsyttävän hyvä kirjoittaja kehui minua ärsyttävän hyväksi. Mitä tästä olisi syytä ajatella? No aloitan vaikka ihan hemmetin isolla kiitoksella kommentistasi ja kehuista. Ihan lempiorignaalikirjoittaja? Hitto, olen liikuttunut ja riemuissani ja mixed feelings. Oi, olisi ihan .. ylimahtavaa, jos äänestäisit. Vähän hassua, kun olin ihan aikeissa äänestää sinua siellä, mutta käyhän se näinkin. Juu, en oikein osaa sovittaa yleispuhekieltä nuorten (enkä oikeastaan sen puoleen aikuistenkaan) suuhun teksteissäni, koska tuntuu luontevammalta kirjoittaa noin. Asia erikseen onkin sitten, jos puhetyyli on osa hahmon persoonaa (kuten eräässä julkaisemattomassa sarjassani). Mikhail on juu ihana nimi ja sen kun huomasin, niin en sitten vain osannut mieltää tuota hahmoa enää Leeviksi tai Oskariksi tai miksikään muuksi. Eh, älä turhaan häpeä, tavallisuuskin on useimmiten ihan jees juttu.

Juu, tuo Joosen tunnustus, hmm. Tavallaan noin on käynyt ihan oikeassakin elämässä, joten tuo ei siis tuntunut minusta oikeastaan yhtään kummalta. Ja kyllähän lähes kaikki arvaavat toisten tunteet, jos toinen vilkuilee salaa ja punastelee äkisti ja tuijottaa haikeana aina kun luulee, ettei ihastuksen kohde huomaa. Mutta siis kiitos! Tulin todella iloiseksi tästä. Ja lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon yrittää sepittää jotakin JMKJ-tekstiisi. Olen kyllä seuraillut ja lukenut viimeisimmän osan, mutta en vain osaa tehdä muuta, kuin vetää kummia analyyseja ja ihkuttaa. Ehkäpä teen sitten niin heti, kun sille tuulelle satun. Valmistaudu siis. :3

[Snouk]

Selasin pergamentinpalaa pitkästä aikaa ja kiinnitin huomiota tän tekstin nimeen, koska sateenvarjot on rakkaus. Jokin etäinen muistikuva on myös siitä, että olisin aiemmin tykännyt joistain teksteistäsi tai ainakin oon jotenkin nimimerkkis mieleen painanut. Jokatapauksessa siinä oli jo ihan riittävästi syytä avata tää enkä pettynyt ollenkaan!

Aluksi olin vähän, että njääh, perus teinislashia ja vielä pelkkää söpöilyä, mutta päätin lukea, kun oli niin lyhyt. Loppua kohden tykästyin, vaikka nimet on mun makuun liian erikoiset, Mikhail on kauhean homo ja Joose muuten vaan höösäävä perusparaskaveri, jota ei saa suudella, vaikka tahtois.

Noista huolimatta pidin siis hirveesti ja yks keskeinen syy lienee toi sateenvarjomotiivi. Kuvailit sadetta kauniisti ja kytkit siihen luontevasti sateenvarjojen käytön, mistä taas saatiin hieno esimerkki parisuhteista ja rakkaudesta, joka taas oli ehkäpä tän fikin pääpointti. Hienoa johdattelua ja söpöä kuvailua indeed. Jaina sanoi aika hyvin seuraavaa, josta olen täysin samaa mieltä:

Tykkään kyllä tosi paljon, kun näissä teksteissäsi on tuota mä ja sä-kieltä, koska kirjakieli tällaisissa nuoriin keskittyvissä tarinoissa ei anna yhtä todellisuudenkaltaista tunnetta. Nuo englanninkieliset "gotta hate this" ja muut lausahdukset lisäävät sitä mielikuvaa ja arkisuutta.

Tällaiset fikit ovat hyviä kenties siksi, että näissä on jotain tosi utopistista. Vaikka onkin täysin realistista ihastua parhaaseen kaveriin ja saada vastarakkautta, on ihanaa aina välillä lukea toisten söpöilystä ja tuollaisista pikkujutuista, joita ei ehkä omassa rakkaudessaan oiekassa elämässä huomaan. Hei cmon, en varmastikaan ole koskaan ajatellut saman sateenvarjon alla kävelemisestä mitään yltiöromanttista, pääasia, että voi ottaa toisen kädestä kiinni ja se hymyilee takaisin. Ehkä joku onkin, en tiedä.

Kiitän tästä kokemuksesta ja iltalukemisesta.

[NicuQ]

Snouk: Apua, kiitos paljonpaljon kommentistasi. Sain siitä jotenkin ihmeellisesti energiaa melko väsyttävän koulupäivän jälkeen. I agree that umbrellas are very lovely, yes. Ilahduttaa kuulla, ettet luettuasi tämän pettynyt tai alkanut pommittamaan minua syytteillä, että tuhlasin elämästäsi yli 5 minuuttia ja sinun on saatava ne takaisin. Juu, kaikkien makuun ei tosiaan nua erikoiset nimet oikein ole, mutta hyvä että tykkäsit silti. Kiitos itsellesi kommentista, tulin ihan älyttömän hyvälle tuulelle tuosta. c: