Fandom: George R. R. Martinin "Tulen ja Jään Laulu".
Ikäraja: S //Kupla korjasi ikärajamerkintöjä.
Paritus: Epäsuora Jon/Sam, paremminkin ystävyysficci.
Vastuuvapaus: En omista mitään. Paitsi tarinan. Mutten hahmoja.
A/N: Olen lukenut kirjat englanniksi, joten oli todella outoa kirjoittaa ficciä siitä suomeksi.
----
Samwell Tarly ei ollut koskaan aikaisemmin tuntenut itseään yhtä orvoksi kuin nyt. Jon Snow, hänen ainoa ystävänsä oli kadonnut, todennäköisemmin kuollut, eikä kukaan muu kuin Mormont suostunut puhumaan hänelle. Toisaalta, hän oli sokean miehen apulainen, joten heidän oli pakko puhua. Tämä masensi miestä entisestään.
Sää kylmeni päivä päivältä ja Sam kaipasi yhä enemmän omaa soppeaan Muurilla. Eniten hän kuitenkin kaipasi niitä pimeitä yövartioita Jonin ja tämän suden kanssa. Kylmästä tuulesta ja säästä huolimatta ne hetket olivat olleet täynnä pitkiä keskusteluja, täynnä naurua. Mutta nyt niitä ei enää tulisi. Jon on kuollut ja Ghost isäntänsä mukana.
Grenn ilmestyi paikalle keskeyttäen Samin ajatusvirran. “Mormontilla on asiaa, sir Possu. Paras kieriä nopeasti paikalle tai Chett paistaa sinut elävältä. Ainakin saisimme kaikki suuhumme jotakin syötävää”, Grenn virnisti pahansuovasti eikä Sam voinut kuin kipittää nopeasti pois kohti Mormontin telttaa. Hän oli kokonaan yksin. Eikä sille näyttänyt tulevan loppua.
