Sopraanosoinnut, S

[foxtrot]

Kirjoittaja: foxtrot
Beta: Bbuttis, kiitos ♥
Tyylilaji: haparoivaa romantiikkaa ja vähän synkkäilyä
Ikäraja: S
Paritus: George/Luna
Vastuunvapaus: Rowlingin maailma ja hahmot, joiden tarinaan tykkään sekaantua.
Yhteenveto: Luna avaa ovensa ja sydämensä, kun George kiipeää sisään vuosien takaa.
Haasteet: Het10, Kerää kaikki hahmot (Luna Lovekiva), Rare10, Ficlet 300 (Alku)

A/N: Mökkeilyviikon tuloksia ja ensimmäinen ficlet liian pitkään aikaan. Bbuttis on niin fluff että siirappi tihkuu näytöstä läpi näppäimistölle ja saa mutkin kirjoittamaan jotain, minkä voi laittaa teehuoneeseen. (Tämä on oleellinen maininta).

SOPRAANOSOINNUT

Kello kahdeksan jälkeen soivat tuulikellot, helkkyvät melkein pelokkaasti aamutuulen ensimmäisessä hengenvedossa. Luna avaa ovensa ja sydämensä, kun George kiipeää sisään vuosien takaa. George hymyilee varovaisesti oudonmakuiselle teelle – ja toisinaan, melkein ohimennen (muttei niin vahingossa, että se voisi olla sattumaa) hän hymyilee vielä varovaisemmin Lunalle.

Luna on jossain, puhuu appelsiini-pinaattikeksilleen (George piilottaa omansa taskuun) ja lentää omissa sfääreissään. Niin hän joskus ennenkin katosi Georgen ulottumattomiin, mutta tuli aina takaisin poskenhipaisulla, kädenpuristuksella. Mutta nyt George ei uskalla koskea.

Ääneen he puhuvat säästä, kuulumisista, ystävistä, edellissyksyn vilustumisista.

Tärkeät sanat valuvat suupielistä seinille ja lattioille niin hiljaa, että tuskin kuulevat niitä itsekään – tiedätkö että minulla on vieläkin joka päivä ikävä, tiedätkö, että minä en tarvinnut sinua vain sulkemaan pois Fredin jättämää ikävää, tiedätkö, että minä vieläkin –

Luna yrittää etsiä Georgen kasvoilta jotain erilaista. Ovatko kaikki pisamat edelleen paikoillaan, onko nenä yhtäkkiä vino vasemmalle eikä oikealle? Mutta se on edelleen sama George, läpikotaisin, ei joku oudoksi muuttunut tuntematon. George, joka oli lähtenyt kotoa, kun ei ollut kestänyt enää tuttuja kasvoja, jotka jatkoivat elämäänsä. Ja Luna, joka oli sanonut ehkä sinun pitäisi mennä yksin. Hyvästi Lontoo, huomenta Bangkok, Minnesota, Madrid, Perth, Lyon, Sao Paulo.

Hyvästi, Luna.

Huomenta, ikävä.

Hyvästi, George.

Huomenta, ikävä.

Luna saattaa Georgen eteiseen. Hiljaisuus soi.

Luna avaa ovensa ja sulkee sydämensä (mutta takaovi jää aavistuksen raolleen, koska nyt jos ei koskaan –).

”Minulla on ollut ikävä”, Luna sanoo Georgen selälle juuri ennen kuin hän kaikkoontuu. Niin yksinkertaisesti, toteavasti kuin aina ennenkin, että voisi melkein kuvitella sanojen tulevan vasta nyt, koska ne on vain unohdettu aiemmin.

George kääntyy ja sulkee Lunan syliinsä.

”Minullakin –”, mutta sen enempää George ei osaa sanoa ääneen. Ei vielä sillä kertaa.

Koti on siellä missä sydän on, Georgen sormet mumisevat Lunan selällä, niskassa, aamunvalkenemisen värisillä pisamilla olkapäillä.

Päästäessään irti George painaa Lunan otsalle lupauksen. Kun hän kaikkoontuu, ovi jää auki. Luna kiirehtii ikkunalta ikkunalle ja avaa niistäkin jokaisen kunnes tuuli puhaltaa koko talon läpi, ravistelee sen pölyttynyttä luurankoa ja soi nurkissa.

Taustalla tuulikello nauraa sopraanosointuja, ja Luna solmii oman hymynsä sen lomaan. Lopulta tuuli puhaltaa senkin pois ja tuo naurun tilalle.

[Aionka]

Kammenttikompanjasta yötäpäivää!
Olipas kiva! Minulle ainakin maistuu tällainen siirappi.

Tykkäsin tosi paljon sanaleikittelystä. Ainoa sanapari, jota vähän vierastin, oli mumisevat sormet... Juutuin sellaisia sormia pohtimaan.
Mulle tulee aina tällaisista leikittelevistä teksteistä mieleen, että ne pitäisi ääneen lukiessa lukea aina vain nopenevalla tahdilla, kunnes sitten kliimaksissa pysähdytään. Mulle tuli tästä lisäks mieleen monta kymmentä vuotta vanha, Happy End-nimisen bändin biisi "Sayonara Amerika, Sayonara Nippon".

Luna sopii fluffailuun kyllä hyvin kun se on niin sympaattisen outo. Miksiköhän se käski Georgen lähteä maailmalle yksin, olisi mennyt mukaan! Jäin muutenkin vähän taustoja miettimään. Mukava, lyhyt teksti, joka antoi tilaa ajatella.

[Crywell]

Aaapuaaa.... Siis oikeasti, ei voi olla näin kaunista tekstiä! Hui. Yritä nyt sitten tässä keksiä jotakin sanottavaa, mutta pakkohan tällaiseen tekstiin nyt on edes jotakin sanottava!
Tämä oli niin kaunis.
Ensinnäkin pari: Luna/Geroge on tuttu ja ihana paritus, joka vastoin kaikkia maailman kummallisuuksia toimii ihan järjettömän hyvin. Rakastan lukea näistä kahdesta, he käyvät vaan yksiin niin hyvin, niin hiton hyvin! Oioi! Ja sinä vasta olitkin saanut heidät tähän loistavasti, solminut sanoilla tähän ihanaan tarinaan. En oikeasti tiedä mitä sanoa.

Aukaisin tämän tosiaan tuolta kommenttikampanjasta, hyvä että niin tein. Aivan tajuttoman kaunista! (Tiedän hokevani tätä, hrrpmh, mutta se oli!) Sanat sopii kaikki niin hyvin yhteen, selkeää, ei liian kiemuraista tekstiä, mutta kuitenkin kauniisti, runollisesti polveilevaa. Ui, ui, me likes!

George hymyilee varovaisesti oudonmakuiselle teelle – ja toisinaan, melkein ohimennen (muttei niin vahingossa, että se voisi olla sattumaa) hän hymyilee vielä varovaisemmin Lunalle.

Ihana ♥

Luna on jossain, puhuu appelsiini-pinaattikeksilleen (George piilottaa omansa taskuun)

ihana pieni, jotenkin tosi Luna ja Goerge kohta. Hyi apua, appelsiini-pinaattikeksi : D ...vai pitäisikö maistaa? Ehkä se olisikin...? Mjäh.
Ja lopetuskin oli jotain liian upeaa: se tapa jolla viittasit takaoveen ja kun sitten Luna juoksi ympäriinsä avaamassa ikkunoita ja ovia ja kaikkea. Ihanan romanttinen ja suloinen tämä oli, kiitos kauheasti lukunautinnosta ♥

[Upsila]

Apua hei. Tälläisiä kauniisti kirjoitettuja tekstejä pitäisi lailla kieltää - melkeinpä tuli alemmuuskompleksi tätä lukiessa, jestas kun joku osaa. Itselläni kirjoitusinto on ollut takussa jo pitkään ja vähän sitä harmittelinkin; tätä tekstiä lukiessa tuli kuitenkin niin kivalle tuulelle, että ehkäpä se intoilu kirjoittamiseen palaisi joskus tässä lähiaikoina.

Mutta joo, mitenhän tästä jatkaisi. Kaikki on vain niin kaunista tässä teksissä, että taisin jäädä hiukan sanattomaksi muutenkin. Otsikko on myös tajuttoman ihana ja omaperäinen, sopraanosoinnut, miten joku voi tälläisiä keksiä oikeasti?

Luna/George on myös kerrassaan upea paritus. Lämmin, turvallinen ja ihana. Kummatkin erilaisia luonteeltaan, mutta silti niin sopivia yhdessä, täydentämässä toista. Kirjoitit heistä niin kauniisti myös, että oi sentään. Tekisi mieli lainata koko tekstin tähän kommenttiin.

Olen aina muutenkin tykännyt hirmuisesti tavastasi kirjoittaa! Osaat nimittäin tuoda tarinan eloon hyvin kauniilla ja silkkisellä tavalla. Tunnelma, kuvailut, yksityiskohdat - kaikki vain soljuu yhdessä tasaisena ja sileänä yhdessä. Ja tämän ficin idea, oioioi. Ei voi kuin ihailla.

Georgen ja Lunan suhde tuotiin todella hyvin esille tässä. Kaikki on aluksi pientä epäröintiä, katse ja ehkä toinenkin, mutta siitä tietystä asiasta ei puhuttu. Ei uskallettu toimia, mutta salaa hymyiltiin toisilleen ja oltiin lähekkäin. Tärkeät sanat valuivat pois huulilta eikä uskallettu koskea, mutta lopulta onneksi sekin korjaantui. Oltiin sylikkäin, vieressä, läsnä, yhdessä - ikkunat auki, jotta tuuli toisi lopulta naurun taloon ja pyyhkisi luurangot pois nurkista.

Haluaisin lainata loppuun vielä jonkun pätkän (tai ehkä useammankin), mutta tykkään niin monesta kohdasta, että en osaa päättää, haha.

Mutta ei tässä muuta kuin, että kiitos aivan suloisesta ja ihanasta lukukokemuksesta! ♥

[Vanilje]

Yritin tuossa kirjoittaa sitä yhtä ficciä Lavenderista ja Parvatista, mutta näköjään otinkin vähän taukoa ja päädyin kommentoimaan tätä. Tosin ehkei sekään niin huono juttu ole, kun tänään viimeksi taisin voivotella sitä miten kommentointi on viime aikoina jäänyt niin kovin vähälle. Tästäkin ficistä kun oli silloin puhetta ja minuu jäi kovasti kiinnostamaan kokonaisuus (pariin kertaan oonkin jo käynyt vilkuilemassa, mutta kommenttiin asti ei tullut koskaan ehdittyä) niin että täällä sitä nyt ollaan. : P

Ja tää oli kyllä ihan äärettömän söpö! Tietyllä haikeusvivahteella toki, mutta ehkä se päällimmäinen tunne, joka tästä jäi, oli nimenomaan se keveän suloinen tunnelma. Ja ehkä se ei niin kummakaan ole, onhan tää ficci kuitenkin teehuoneessa! Mutta niin, itselle tää paritus on vähän uudempi (äärettömän söpö sellainen kuitenkin!), mutta silti se sopi tähän ficciin niin hyvin kun vaan voi. Ehkä se kertoo jotain taitavasta kirjoittajastakin, joka saa tekstin tuntumaan näinkin aidolta. Jotenkin kaikki nuo jutut tekstissä tuntui sopivan tälle parille ja omalla tavallaan kuvaavan sitä näiden suhdetta. Tää myös tuntui hyvin perustellulta, tuli sellainen olo että tiesi koko ajan mitä on tapahtunut tätä ennen ja miten näin kahden suhde on muuttunut aikojen kuluessa. Tai sellainen fiilis miulla oli lukiessa. : ) Samoin tuo pointti minkä Upsilakin kommentissaan sanoi, että tämä paritus on jotenkin niin turvallinen ja lämmin omalla tavallaan. Samoin tässä ficissä huokui tietyllä tavalla kevät, tai jotenkin siitä tuli ihan sellainen fiilis! Melkein pystyin jo haistamaan kevätilman tuoksun kun Luna kiersi avaamassa kaikki talon ikkunat. ♥

Kirjoitustyylistä on ehkä vähän turha edes mainita, koska tykkään siitä vaan niin paljon! Tietyllä tapaa siinä on levottomuus ja rauhallisuus (ainakin tämän tekstin kohdalla) sopivassa tasapainossa ja teksti kulkee kivasti eteenpäin. Jotenkin se on vaan sellaista soljuvaa. Toki siellä välillä on niitä vähän erilaisempiakin sanavalintoja, joita joutuu joskus lukemaan uudestaan ja miettimään, mutta se tuo vaan kivan lisän tekstiin! Mutta niin, toisaalta juuri pidän selkeämmästä tekstistä, mutta sitten taas joskus sellainen vähän leikitteleväkin teksti kiehtoo, etenkin jos kirjoittajaa osaa sen taitavasti toteuttaa. If you got the point. Ja siun kohdalla siitä nyt ei oo epäilystäkään. : D (haha no joo, edellinen pointti on ehkä vähän turha, koska tää on vaan niin siun ominta tyyliä, että ei se nyt oikein voi toimimattakaan olla!)

Tykkäsin muuten tuosta appelsiini-pinaattikeksistä yksityiskohtana. En tiedä maistuisiko sellainen lopulta kovinkaan hyvältä, mutta erikoisuudessaan se kuvasti myös sopivasti Lunan luonnetta. Jollakin tavalla se oli niin erilainen, ihan kuin Lunakin, oman tiensä kulkija. (samoin se toi hyvän lisän, kun kerrottiin, miten George piilottaa oman keksinsä taskuun)

Äh, tästä kommentista tais tulla vähän sekava ja taisin unohtaa joitakin pointteja mitä oli tarkoitus mainita, mutta eh joo. Kokonaisuudessaan kiitokset tästä pienestä tekstinpätkästä! Se toi paljon hyvää mieltä ja kirjoitusinspiraatiotakin! Tämä oli ihanan kaunis ja suloinen, tällaisia nättimyksiä voisi lukea enemmänkin. ♥

[FractaAnima]

Tämä on niin herkkä, että kyyneleet tulvahtivat häiritsemään näkökenttää.
Tuuli ja tuulikellot, ikävä ja hiljainen, mutta tavallaan seesteinen tilanne. Kaikki tukee toisiaan ja yhdistyessään tämä on mielettömän tunnelmallinen. Kuvailu antaa lukijalle luvan piirtää mieleensä omanlaisen talon. Minun mielessäni se on harmaasävyinen lautalattioineen, ja aamuaurinko maalailee sitä keltaisella ja oranssilla. Viileä kesä tai lämmin kevät.

Kiitos tästä.
-Frac

[foxtrot]

Ainoka, siirappi on hyvää pieninä annoksina. Itse ajattelin niin, että Luna halusi Georgen menevän yksin, jotta hän saa selviteltyä ajatuksensa, oppii taas tuntemaan itsensä - Luna olisi ehkä muistuttanut itsekin liikaa siitä, mikä oli ollut ja mennyt, ja olen aina ajatellut, että sodan jälkeen George tarvitsi ainakin aluksi paljon tilaa. Mutta ehkä jätän selittelyt tähän - lukijana kun on usein melkein hauskempaa miettiä itse kuin kuulla kirjoittajan ajatukset samasta kohdasta. Kiitos kommentistasi! ♥ (Yritin etsiä mainitsemaasi laulua, mutta ääh, ei löytynyt. Harmi, olisi ollut kiva kuulla se!)

Crywell, oioi, olin muistaakseni raitiovaunussa kun luin kommenttisi, ja jos joku kanssamatkustaja sattui tuijottelemaan naamaani sillä hetkellä, niin mahtoi pelästyä äkkiä kasvoille levinnyttä jättivirnistystä, ilahduin mielettömän paljon kommentistasi! Luna/George on ihana paritus ja on oikeasti hassua, miten kaksi niin randomia hahmoa sopii niin hyvin yhteen, hih. Appelsiini-pinaattikeksi, haha, tykkään liittää Lunaan kaikkia kummallisia ruokia ja makuja. (En tiedä, söisinkö sellaista itse. Maistaisin ehkä varovasti reunasta...) Kiitoskiitos itsellesi ihanan hymyilyttävästä kommentista! ♥

Upsila, oi, kiitos kehuista, ihanaa, että teksti oli mielestäsi kaunista ja että pidät kirjoitustaidostani - apua, tässähän melkein punastuu! Luna ja George tosiaan täydentävät toisiaan ja ovat muutenkin tavattoman hurmaava pari (ei ihme, että olen innostunut Luna/Georgen kirjoittamisesta yhä enemmän viime aikoina). Eäh, en osaa sanoa mitään, menin oikeasti sanattomaksi kauniista sanoistasi! (Äläkä turhaan alemmuuskomplekseja ota; sen verran, mitä olen tekstejäsi lukenut, niin sanoisin kyllä että niin mielettömän nättien tekstien kirjoittajan on turha ottaa yhtään mitään komplekseja.) Toivottavasti kirjoitusintosi palaa ja kiitos kaunis suloisesta kommentistasi! ♥

Vanilje, hih sinä ♥ Luna/George (eheh miksi tuntuu siltä, että hehkutan tätä jokaisessa kommenttivastauksessa...) on tosiaan nimenomaan hirveän söpö ja ihana ja lämmin paritus ja tykkään siitä hurjasti - sitä saisi olla paljon enemmänkin (vink vink)! Mahtavaa kuulla, että kevät tuntui läpi; sitä hainkin, ja muutenkin tämä on vähän keväthaikailutunnelmissa kirjoitettu, ehkä se siksi livahtikin rivien väliin. Ja se, että paritus ja teksti tuntuivat perustelluilta on myös upeaa: varsinkin lyhyemmissä teksteissä ja ei-canon/rareparitusten kohdalla on kiva selittää vähän lähtökohtia, että paritus tuntuu aidolta, mutta jättää paljon tilaa lukijallekin. Tyylikehuihin en osaa vastata oikein mitään paitsi kiitoskiitos, oon hurjan otettu ja taas aivan sanattomana täällä ja ja! Eikä ollut yhtään sekava kommentti (ainakaan jos vertaa tähän vastaukseen...). Kiitos kun kommentoit ja puspus ♥

FractaAnima, kiitos kauniinkauniista kommentistasi, sanasi jättivät minut hämilleni: ihanaa kuulla, että pidit noin paljon! Talosi muistuttaa minunkin mielikuviani ja on muutenkin hurmaava harmaine sävyineen ja aamuauringon maalitahroineen. Kiitos vielä itsellesi! ♥

[Antelope]

Voi apua, miten uskomattoman kaunis teksti!

Eksyin tänne, koska sinä olet kiva ja suloinen, ja koska olen katsellut tätä jo aikaisemmin, koska otsikko on niinniin ihana, että tahtoisi ryövätä sen, niin päätin nyt vihdoin lukea tämän, kun on aikaa kommentoidakin (ja olen tänään muutenkin kommentoinut niin on hyvä fiilis!)! Luna/George on myös tosi suloinen, ihana ja oikeastikin toimiva paritus. En ole ehkä tajunnut sitä aiemmin, mutta he vain sopivat niin mutkattoman täydellisesti yhteen. Toki, he ovat erilaisia - Luna sellainen hassu unelmanmetsästäjä, George surumielinen keppostelija (surumielinen ainakin sodan jälkeen). Ja minulle tuli nyt kauhea hinku kirjoittaa nyt tätä paritusta, hih.

Voi että, miten pidän sinun kirjoitustyylistäsi! ♥ Käytät sanoja niin kauniisti; tuulikellot, appelsiini-pinaattikeksit, edellissyksyn vilustumiset oli kaikki niin hienoja ja upeita, että äää. Ja kun ne kaikki on niin Lunaa. Minulla ei ole mitään vaikeuksia kuvitella Lunaa ja Georgea harmaasävyisen talon sisällä keittiöpöydän ääressä juomassa kummallisen makuista teetä, appelsiini-pinaattikeksejä ja juttelemassa niitä näitä - ei mistään kovin tärkeästä, vaan rennoista asioista, koska kumpikin on kuitenkin sen verran epävarma. Tykkään siitä miten sekoitat sydäntäsärkevää kaipausta, vaikka toinen istuu vastapäätä ja sitten niin suloista fluffia, että meinaa sulaa lammikoksi. Ne on kuitenkin sillä tavalla tasapainossa, eikä mitenkään oudosti ristiriidassa.

Olen jotenkin aivan rakastunut, kun ficeissä mainitaan kaupunkien nimiä ja sellaista, ja tässäkin pidin hirmuisesti. Miten George ja Luna olivat yhdessä jollain tavalla, George ei kestä paineita ja surua. Hän pyytää Lunaa mukaansa, mutta Lunakin on ehkä hieman epävarma kuitenkin, saattaa ajatella, että kaikki oli vain Fredin takia, eikä lähde - tahtoo ehkä oppia tuntemaan itsensä jälleen sellaisena kuin oli ennen. Pidin siitäkin, miten George ei kuitenkaan jäänyt vain Lunan takia, se kertoi siitä, miten he olivat molemmat epävarmoja suhdestaan ja kaikesta siitä.

Ja voi, tuo miten kuvastit tuota hyvästi Luna, huomenta ikävä, minä vain tykkään - paljon. Voi että, kaikki tässä ficissä oli hienoa, ja tästä kommentista tuli kyllä nyt harvinaisen sekava ja tuntuu, että unohdin yli puolet siitä, mitä minun piti sanoa. No kuitenkin, kiitos tästä upeasta ficistä, hih. ♥