Kirjoittaja Aihe: Muistijäljet || Sirius/James, S  (Luettu 5652 kertaa)

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Muistijäljet || Sirius/James, S
« : 22.02.2012 17:52:54 »
Author: Haava
Beta: Ei ollut
Genre: angst, ficlet, slash
Pairing: Sirius/James
Rating: S
Summary: Jostain syystä Sirius ei kuitenkaan vihaa sitä, miten Jamesin huulet maistuvat aina kahvilta.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa maailman ja hahmot, enkä tee tällä rahaa.
Warnings: Ömm. Ei varmaan.
A/N: Hei. Mä olen ehdottomasti erittäin pahassa ruosteessa ja pelottaa kauheasti julkaista tämä, mutta päätin olla harkistematta ja saamatta kriisiä ja no tuota. Minä ja mun angstit olemme näemmä täällä taas. En oikeasti muista koska viimeksi olisin kirjoittanut yhtään ficciä Potter-maailmasta (tai no muistan, mutta sitäkään en julkaissut), joten tässä ei ole sitten minkään valtakunnan laatutakeita tai mitään muutakaan. Kommentit olis toki kivoja ja enemmänkin.

Muistijäljet

Parvekkeella on kylmä. Siriuksen kädet tärisevät, kun hän yrittää sytyttää savuketta, viisi tulitikkua menee hukkaan ennen kuin hän viimein onnistuu. Paljaat jalat käpristelevät vasten liian viileää betonia ja kauluspaidasta on auki tarpeettoman monta nappia.

Parvekkeen ovi narahtaa, hiljaiset askeleet saavuttavat Siriuksen hetkessä. Ennen kuin Sirius ehtii edes hengähtää, tupakka on jo ryöstetty häneltä ja James vetää sen savua syvälle sisäänsä. Puhaltaa sitten harmauden Siriuksen kasvoille.

”Sinä jäädyt”, sanoo James ja läpikelaa Siriuksen pikaisella katseella suojattomista varpaista pörröisimpänä sojottavaan hiussuortuvaan asti. Sitten hän palauttaa savukkeen suoraan Siriuksen huulten väliin.

Sirius imee savuketta posket lommoilla eikä tunne enää kylmyyttä. Tai ei ainakaan välitä siitä. Jamesin tukka on sotkuinen, niin kuin aina, ja takaa heijastuvat asunnon valot saavat hänet hohtamaan. James hymyilee toisella suupielellään ja peruuttaa sitten pois parvekkeelta.

Sirius heittää savukkeen rautaisen kaiteen toiselle puolelle jaksamatta tumpata sitä ja toivoo, ettei juuri vahingossa sytyttänyt jonkun iltalenkillä olevan mummon permanenttia palamaan. Sen tehtyään hän astelee ovelle itsekin ja tavoittaa Jamesin keittiössä.

”Mitä sinä teet?” Sirius kysyy kahvinpuruja mittaavalta Jamesilta, vaikka näkeehän hän sen nyt itsekin.

”Keitän kahvia”, tokaisee James puolihuolimattomasti ja laittaa liikaa kahvinpuruja. Jamesin keittämä kahvi on aina vahvempaa kuin Siriuksen.

”Tähän aikaan? Kello on melkein kymmenen”, Sirius ihmettelee. ”Sinä et nuku koko yönä.”

”Se vähän oli tarkoituksenakin. Etkä muuten nuku sinäkään”, sanoo James se tummasti kujeileva pilke silmäkulmassaan, jota Sirius vuosien varrella oppi ensin rakastamaan ja sitten pelkäämään.

”Ai”, Sirius toteaa vaimeasti ja katselee kuinka kahvinkeitin suodattaa mustaa myrkkyä, jota James niin rakastaa. Sirius oli aina enemmän teeihmisiä, vaikkei sitä ehkä heti päältä päin arvaisi.

Keittiö on hiljaa kahvinkeittimen rauhoittavaa porinaa lukuun ottamatta. James nojaa tiskialtaaseen kädessään jo valmiiksi kaksi kuppia. Toisen pinnoitteesta on lohjennut palanen, mutta ne ovat molemmat ruskeita ja kuluneita.

Sirius ei koskaan juo niistä kupeista jos James ei ole hänen kanssaan.

On kuolemanhiljaista, kun kahvinkeitinkin lakkaa tuottamasta taustameteliä ja Siriukselle tulee kiire kolauttaa Jamesin hänelle ojentama kuppi mahdollisimman kovaa pöytään. Hän ei ihmettelisi, vaikka siihen olisi tullut toinenkin särö.

He juovat kumpikin kahvinsa mustana, ilman sokeria. James ei koskaan kakistele, vaan osaa juoda kahvinsa lähes yhdeltä seisomalta melkein edes hengittämättä välissä. Siriukselta menee kauemmin, hän vihaa kahvin kitkerää makua suussaan ja sitä miten James aina pakottaa hänet juomaan sitä.

Jostain syystä hän ei kuitenkaan vihaa sitä, miten Jamesin huulet maistuvat aina kahvilta.

”Tule”, käskee James ja vetää Siriuksen ranteesta makuuhuoneeseen. Jos James olisi joku muu, Siriusta ärsyttäisi miten häntä määräillään omassa kodissaan. Mutta ei se ole kukaan muu kuin James.

Hetken Siriuksen tekee mieli vastustella kun James muitta mutkitta kaataa hänet pitkälleen liian kapealle sängylle ja painautuu itse päälle.

”Lily...” muistuttaa Sirius niin heikolla äänenpainolla, että se ällöttää häntä itseäänkin.

”Ei ole mitään Lilyä”, James murahtaa melkein vihaisesti ja painaa hampaillaan ärtyisän muistijäljen Siriuksen kaulaan. Merkitty ei voi olla vavahtamatta.

Eikä Sirius osaa muuta kuin antaa Jamesille jälleen kerran unohduksensa.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 08:12:20 kirjoittanut Beyond »
Oh sadness I'm your girl

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Muistijäljet || Sirius/James, K7
« Vastaus #1 : 11.05.2012 20:58:57 »
cassable, oi että miten ilahduin kun tähän oli tullut kommentti! Olin ihan epätoivoinen kun tämä ei ole saanut ainuttakaan kommenttia, vihdoin siihenkin tuli korjaus. Kiitos. En oikein tiedä mitä vastata, mutta oli hienoa saada noin pitkä kommentti, hih. Ihanaa että pidit Siriuksen ja Jamesin suhteesta tässä, sekä mainitsemistasi yksityiskohdista. (: Ei kai tässä muuta. Kiitos hirmuisesti kun kommentoit!
Oh sadness I'm your girl

Funtion

  • Vieras
Vs: Muistijäljet || Sirius/James, K7
« Vastaus #2 : 09.07.2012 17:29:37 »
Mmh, vielä viimeinen ficci, jota kommentoin sulle. Luen kyllä mielelläni originaalejakin, ei siinä mitään, mutta jospa menisin välillä penkomaan muidenkin kirjoittajien tekstejä ettei niille tuu paha mieli.

Sirius heittää savukkeen rautaisen kaiteen toiselle puolelle jaksamatta tumpata sitä ja toivoo, ettei juuri vahingossa sytyttänyt jonkun iltalenkillä olevan mummon permanenttia palamaan.
LOL. Nauroin, kiitos tästä! Ihanaa miten sait tungettua huumoriakin ficciin, sillä huumori on yksi vaikeimmista lajeista.

Jamesin keittämä kahvi on aina vahvempaa kuin Siriuksen.
Koska ylitulkitseminen on parasta ja sitä rataa, mä tykkäsin tästä ilmauksesta! Jotenkin tuli mieleen, miten James muutekin oli vähän vahvempi kuin Sirius… ehkä se ilmenee niillä kahdella juuri kahvipurujen määrässä (anna mun hukkua tähän suloiseen mielikuvaani äläkä tuu pilaamaan sitä).

Keittiö on hiljaa kahvinkeittimen rauhoittavaa porinaa lukuun ottamatta.
Oi! Mä tykkäsin siitä, miten keittiö on hiljaa eikä keittiö on hiljainen. Ihan kuin keittiö osaisi puhua mutta nyt se vaan on hiljaa… mmh. <3

”Ei ole mitään Lilyä”, James murahtaa melkein vihaisesti ja painaa hampaillaan ärtyisän muistijäljen Siriuksen kaulaan. Merkitty ei voi olla vavahtamatta.
Eikä Sirius osaa muuta kuin antaa Jamesille jälleen kerran unohduksensa.

Huuu mä oon sulaa vahaa!

Tää oli ehdottomasti kaikista paras sun kaikista teksteistä, jota mä nyt menin lukemaan. Unohdus ja muistaminen, jälleen kerran vastakohdat napikkain, otsikko kerta kaikkiaan huumaava, muistijäljet, eikä ole mitään Lilyä, voiko sen paremmin enää sanoa?

Sun kirjoitustyylis oikeesti! Mä oon sanonut tän jo aiemmin, mutta mä rakastan sitä! Miten sä osaatkin! Nyt mua ärsyttää kahta enemmän, kun sulla ei oo muita ficcejä jotka voisin lukea (tai siis oli sulla joku Rakkauden kiemuroista mutta mä en pidä sen nimestä joten en lue sitä ainakaan nyt. Ja niin, Severus/Remusta löytyy kans mut mä en jaksa lukee inhokkiparitustani — ainakaan vielä). Vitsi mä niin toivoisin, että voisin vaan tökkiä sua yksärein ja pakottaa sut kirjoittamaan jotain ihanaa, tääkin on ilmestynyt helmikuussa, eikä sulla taida olla sen jälkeen mitään muita ficcejä tullut? Jaoptjgoaubiszjlbgt maailma on epäreilu! Miks mä ees menin lukemaan sun tekstejäs! Nyt mua ärsyttää!

Toivottavasti osaat ottaa vihaisen avautumiseni kehuna sun kirjoituksias kohtaan. Niin ja kiitos vain tästäkin, nyt mun rupes tekee mieli kahvia (taidan keittää). Kiitos ihan hurjasti, tää teksti oli taas jotain mieletöntä! <3

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Muistijäljet || Sirius/James, K7
« Vastaus #3 : 09.07.2012 17:42:35 »
fierté, erittäin ystävällistä kertoa että tämä oli viimeinen kommentti tältä erää, niin en turhaan jatka epätoivoista lukemattomien aiheiden stalkkailuani tämän enempää. :'D Ja muuten, ne molemmat ficit jotka jätit lukematta on aika hyviä (ja se originaali myös), jos omista teksteistään näin saa sanoa. Etenkin Rakkauden kiemuroista -ficciä suosittelisin lämpimästi kun kerran näistä muista pidit, vaikka sen nimi onkin hieman hölmö. (: /mainostus

Hih, ihanaa että kirjoitustyylini miellytti tässäkin tekstissä ja hienoa jos pidit tätä parhaimpana, oletan että se tarkoittaa mun kehittyneen niistä aiemmista teksteistä, joiden julkaisemisesta on kulunut kuitenkin jo useampi vuosi. Tietenkin saat pommittaa mua vihaisilla yksäreillä ja vaatia kirjoittamaan lisää, mikäli sulla on sitten myös antaa mulle paritus ja joku inspiraationlähde tekstiin, sitten syntyisi varmaan lisää ficcejä sun iloksesi. :'D (No ei sun oikeasti tarvitse. Ellet halua!)

Vihanpurkauksesi oli kovin suloinen ja otin sen kyllä jonkinlaisena kunnianosoituksena kirjoituksiani kohtaan. :'D Kiitos hurjasti kun piristytit päivääni kommenteillasi, olet aika ihanuus! ♥ Hyviä kahvihetkiä. (:
Oh sadness I'm your girl