Kuin pikkupoika
Ikäraja: S
Paritus: Filius/Remus
Genre: Drama
Lukijalle: Tuplaraapale! Pakollisista sanoista (lempeä, pehmeä ja outo) kiitos deboralle ja Sirina Blackille.
Hälyisessä pubissa tuoksui lakattu puu. Matami Rosmerta pujotteli sulavaliikkeisesti pöytien välissä, nosteli tyhjiä kermakaljapulloja ja kolpakoita pyöreälle tarjottimelle – vilkaisten välillä ovelle tervehtiäkseen jotakuta juuri saapunutta kanta-asiakasta.
Ulkona pyrytti lunta niin kiivaaseen tahtiin, että sisään astelleet jättivät pienen, sulavan lumikinoksen pubin kynnykselle.
Filius Lipetit istui nurkkapöydässä edessään tuliviskillä terästetty kahvi ja muutamia pergamentteja. Hän selaili niitä muka keskittyneesti, mutta nosti katseensa aina, kun kuuli oven käyvän. Filius tunsi kahvin pehmeän aromin voimakkaana nenässään. Hän hörppi juomaansa ja rypisteli lautasliinan kulmaa malttamattomana.
Outo, mutta monien vuosien takaa tuttu tunne nosti hymyn hänen kasvoilleen. Lukiessaan kahdeksatta kertaa läpi samaa pergamenttiliuskaa ja vilkuillessaan uteliaana ovelle hän tunsi olevansa jälleen kuin hermostunut nuori. Kinos kynnyksellä suli vesilammikoksi, ennen kuin oven yläpuolella roikkuva kello jälleen kilahti.
Filius tunnisti sisään astelleen velhon lempeät kasvot. Mies katseli hetken aikaa ympärilleen, ennen kuin huomasi nurkkapöytään asettuneen kollegansa. Hän nosti kätensä tervehdykseen ja Filius tunsi sydämensä hypähtävän innostuksesta.
”Iltaa, professori”, tulija tervehti.
”Kas, professori Lupin”, Filius sanoi – yrittäen tavoitella ääneensä huoletonta sävyä, joka ei paljastaisi, että hän oli istunut odottamassa toista jo useamman tunnin.
Matami Rosmerta pujotteli miesten luo ja otti vastaan Remuksen tilauksen. Kun hän kysyi, tahtoisiko herra Lipetit kenties seitsemännen kahvikupillisen, tunsi Filius punastuvansa kuin pikkupoika.
