Kirjoittaja Aihe: APH: Rakkauden noutaja, K-11, Oneshot  (Luettu 1270 kertaa)

Aoi Taki

  • ***
  • Viestejä: 71
  • Saa kutsua Lakuksi. :3 (NM on vain randomia~)
APH: Rakkauden noutaja, K-11, Oneshot
« : 15.02.2012 21:39:14 »
Kirjoittaja: Aoi Taki. (Sipi, Aoi, ei Aio. ;D)
Ikäraja: Veikkaisin k-11
Fandom: Axis Powers Hetalia tai pelkkä Hetalia
Varoitukset: Mainitaan alkoholi
Paritukset/hahmot: UK/Englanti ja Amerikka/USA, eli parituksena Amerikka/Englanti (Tekstissä myös mainitaan Francis/Ranska ja Gilbert/Preussi)
Vastuuvapaus: En omista Hetaliaa. Sen omistaa Himaraya. En saanut/saa rahaa tämän tekemisestä.

A/N Kirjoitettu ihastuttavan henkilön syntymäpäivälahjaksi, mutta laitoinpa sitten myös tänne parin henkilön pyynnöstä. :D


Rakkauden noutaja

"Just Dance!" huusi porukka musiikin tahtiin bileissänsä. Erityisesti joukosta erottautui brittiaksentti ja pari muuta, joista toinen kuului preussilaiselle ja toinen tanskalaiselle. Suuri olohuone oli täyttynyt isosta joukosta nuoria miehiä, jotka olivat luvanneet "pitää talon kunnossa". Tietenkin tämä oli kääntynyt korkealla tunnelmalla varustetuksi bileeksi alkoholin saavuttua kehiin. Onneksi tuo albiino oli huolehtinut, että jokaiselle löytyi joku mieluinen lajike. Olivathan kaikki nuoret maailmankuuluisasta Hetalia Akademista.

Seinillä oli saksalaisia tauluja. Keskellä huonetta oli isohko pöytä, jonka päällä oli serpentiiniä, alkoholia, erilaisia lehtiä, pari tupakkaa, sytytin ja jonkun tumman punainen kravatti. Tässä vaiheessa yötä ei enää välitetty, jos jonkun kravatti katoaisi yön aikana. Se tulisi olemaan varmasti yleistä. Ei nuoret kovin fiksuja humalassa olleet.

Kuitenkin edes joku viisas ihminen oli saapunut talon ulkopuolelle hakemaan huolestuneen isän kutsusta tuota brittiä bileistä. Vihreäsilmäinen oli kuulemma sopinut tulevansa takaisin yhdeksäksi ja kello lähenteli kahtatoista jo nyt, vaikka eihän Arthur siitä jaksanut välittää. Amerikkalainen huokaisi syvään ja koputti kolmasti lujaan tummanruskeaan puuoveen kuullen musiikin jyskytyksen jopa seinän lävitse ulos. Sinisilmäinen odotti hermostuneena ystävänsä tulemista ovelle. Alfred ei erityisemmin pitänyt humalaisen Arthurin viemisestä kotiin, vaikka sillä tavoinhan hän sai osoitettua olevansa se sankari, joka oli luvannut pitää kaikista huolta.

"A~rthur~ Se taitaa olla noutajasi", naurahti hopeahiuksinen sohvalta kurkattuansa verhojen välistä ovelle. Arthur veti vielä pitkän huikan pullostansa, mutta nousi sitten horjuen nojatuolistansa. Mies oli sitonut kravattinsa päänsä ympärille ja paidan pari ensimmäistä nappia olivat auki, syytä tämä ei enää edes muistanut. Blondi asteli ovelle onnistuen olemaan kaatumatta tai törmäämättä kenenkään tai mihinkään. Se tuntui jo pieneltä saavutukselta britin avatessa ovea.

"Alfred~!" hihkaisi britti virnistäen. Hän kietoi toisen kätensä pidemmän ympärille lähtien viemään tätä sisälle. Ulkona oli hiukan koleaa, joten vihreäsilmäinen oletti Alfredin tulevan sisälle edes lämmittelemään, ehkä jopa hiukan juhlimaan. "A-Arthur!" inahti Alfred punehtuen hennosti. Hän ei sietänyt Arthurin alkoholista hengitystä ja yrittikin päästä tämän otteesta. "Tulin hakemaan sinut kotiin!" amerikkalainen ilmoitti ja onnistui viimein pääsemän britin heikentyneestä otteesta. "Kotia? Nyt jo? Mitä ihmettä sinä höpiset, "sankari"", Arthur vastasi täysin humalassa vääntäen nimityksen ivallisesti. Juuri kukaan ei oikeasti ottanut tosissaan Alfredin sankarileikkejä, mutta kuitenkin antoivat tuon olla rauhassa.

"Olet taas juonut liikaa", valitti amerikkalainen pitäen huolta, ettei Arthur saanut hänestä enää otetta. Arthur suurin piirtein kaatui, vaikkei ottanut askeltakaan. Britti oli selvästi umpihumalassa ja tilassa, ettei tuon pitäisi jäädä tänne enää hetkeksikään. "Enkä ole~ Nostetaan sinunkin mielentilasi korkealle niin huomaat, etten ole ottanut liikaa", selitti Arthur kuiskaten. Hän otti pari askelta kohti Alfredia ja oli viimeistään silloin aivan Alfredin edessä.

Alfred yritti paeta, mutta tunsi tiiliseinän takanansa. "Arthur! Et viitsisi", yritti amerikkalainen toiveikkaana, mutta Arthur oli jo laskenut kätensä tuon olkapäälle. "En viitsisi mitä?" hän kuiskasi salaperäisesti ja seisoi vaihteeksi täysin suorana - Arthur ei siltikään yltänyt Alfredin pituuteen. "E-et viit-", sinisilmäinen yritti jatkaa, mutta hänen silmänsä rävähtivät auki Arthurin painettua huulensa toisen miehen huulille.

Hetki tuntui kestävän useita tunteja, vaikka todellisuudessa Arthur päästi pidemmästä irti jo kymmenen sekunnin jälkeen. Arthur virnisti ja pyyhki suupielensä kauluspaitansa hihaan. "Ehkä olet oikeassa. Lähdetään", britti naurahti ja veti kätensä niskansa taakse ristiin. Mies oli peruuttanut pari askelta ja katsoi melkein autiota kujaa miettimättä mitään erityisempää. Siksi hän ei huomannut, kuinka amerikkalainen vetäisi vihreäsilmäisen kravatista. Britti kääntyi Alfrediin päin ja sai nyt kokea hämmennyksen Alfredin suudellessa vuorostaan häntä.

Arthur kuitenkin rentoutui nopeasti ja vastasi suudelmaan kiertäen kätensä nyt Alfredin niskan taakse. Tämä tuntui molemmista taivaalliselta, eikä alkoholin lemukaan enää häirinnyt amerikkalaista. Alfred sai tällä kertaa olla se, joka jätti Arthurin nuolemaan huuliansa. "Eiköhän anneta tämän tulla jo julkisuuteen?" kysyi Arthur laskiessa kravattinsa takaisin kaulallensa. "Eiköhän kaikki jo tiedä tästä ilman meidän kertomista", Alfred vastasi hymyillen taas sankarin tavoin. Hän rakasti Arthuria ja Arthur rakasti häntä. Ei siihen muuta tarvinnut lisätä.

A/N Kommentit auttavat jaksamaan inspiraatioiden etsimistä. :33
« Viimeksi muokattu: 11.06.2012 20:13:39 kirjoittanut Kupla »