Nimi: Kauniimpana kuin koskaan aiemmin
Kirjoittaja: Kuurankukka
Fandom: Brokeback Mountain
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angstista draamaa
Vastuunvapaus: En omista mitään, enkä hyödy tästä rahallisesti.
A/N: Kuuntelin eilen hyvin pitkästä aikaa Irinaa, ja sain sitä kautta omituisen inspiraation. Kirjaa en ole vielä lukenut tästä kyseisestä fandomista, mutta leffaa rakastan ihan suunnattomasti. Kirjoitettu siis Alman näkökulmasta, ja niitä kommentteja rakastan.
Kauniimpana kuin koskaan aiemmin
Mitä hyvänsä ajattelin koskaan Ennisin olevan tai tulevan olemaan, se ei ollut homoseksuaali. Miehen kanssa pettäjä, valehtelija, raskas syytös sanalla petturi. Perheellinen isä ja rakastava aviomies sinä olit vain alussa, juuri siihen hetkeen asti kun saatoin lopultakin luottaa suhteemme, yhteisen elämämme kestävyyteen. Et ollut täydellinen edes silloin (ennen suudelmaa), mutta en kai minäkään ollut. Rakastitko minua lopulta koskaan? Sillä minä rakastin sinua, Ennis, ja yritin kovasti tehdä parhaani. Tein kaikkeni vuoksesi, meidän molempien takia, lapsiakin ajattelin; mikään ei silti riittänyt. Sillä sinä valitsit miehen ohitseni, eikä mikään romahduta kaltaistani naista pahemmin.
Nähdä kaksi miestä yhdessä, kuin liimattuna toisiinsa; kaikkea sitä kuorruttaa käsittämätön intohimo ja lämpö, tukahdutettu totuus ja kiireisyys, jälleen näkemisen riemukin. Olin todella kuvitellut, uskonutkin jopa että meidän suhteemme olisi sellainen, tahtonut uskoa siihen että kaikki oli hyvin. Mutta minä näin onnen kääntöpuolen, kolikon varjokohdan suoraan ikkunastani. Näin yllättäen suoraan sisällesi, näin Jackin sisälle ja näin itseni sisälle. Suurta petosta ja valhetta kaikki, miten sinä voit tehdä niin? Miksen minä, Alma, koskaan riittänyt sinulle?
Suudelmassa oli sellaista syvyyttä, johon minä en koskaan edes vahingossa sukeltanut, sellaista omistamista jota ei vielä nytkään ole nykyisessä elämässäni. Sinä teit kaiken selkäni takana, kun luulit, etten tiedä. Sinä kehtasit tulla vielä takaisin sisälle se mies mukanasi, esitellä lyhyesti ja lähteä. Estä Ennis, älä päästä häntä lähtemään, kirkuivat aivoni, mutta turhaan. Yritykseni oli niin heikko, ettet edes harkinnut jääväsi kotiin. Kertomaan ja todistamaan, että olin nähnyt vain hassua unta. Sinä olit löytänyt toisen (en tiennyt että jo kauan sitten), paremman henkilön sydämesi valituksi. Sen toisen, Jackin kanssa sinä lähdit pois, ja älä luule etten tiennyt minne. Pelkkä ajatuskin sai minut oksentamaan myöhemmin illalla, seuraavana aamuna se sai minut polttamaan lähes kaiken tupakkamme kohti taivaita, sinä et huomannut sitä etkä mitään muutakaan. Paitsi Jackin, mikään muu ei sopinut enää maailmaasi.
Heti kun totuus tuli tietooni, se näytti lähestulkoon naurettavan selvältä. Teidän suhteenne; haistoin sen tyynyllä sinun noustuasi sängystä (aavistus vieraasta partavedestä, varmasti Jack), tiesin sen kun et vastannut katseeseeni edes puoliksi, ja tunsin siitä, kun et käynyt enää viereeni niin kuin ensimmäisinä kuukausina (hyvinä). En kyennyt elämään sellaisen tietoisuuden kanssa, että mieheni oli pettäjä, avioliiton rikkoja joka lankesi toisen miehen syliin, ennemmin kuin kauniin ja kuuliaisen vaimonsa.
Enkä edes tiedä, oletteko te yhdessä enää. Sinun ja Jackin suhde oli täynnä käsittämätöntä vaarallisuutta, pelkoa paljastua, välimatkojen tuomaa rasitetta harteilla, pelkkiä lyhyitä kohtaamisia. Mutta silti, sen kaiken minä olisin ottanut omakseni jos olisin vain saanut. Nähtyäni sinut siinä alhaalla, tajusin, ettei minulla ollut enää merkitystä. Elämän yksi päätarkoituksistani oli riistetty rikki ja siirretty teidän nälkäisille huulillenne.
Aikaa on kulunut, enkä enää edes tiedä missä olet, mitä sinulle kuuluu (ennen kaikkea oletko Jackin kanssa vieläkin), eikä vihan olemassaolo lakkaa. Syvin katkeruus, joka on lukossa jossain pintapuolisten ajatusten takana, halu kostaa löytyy samasta paikasta; turtumus vähän lähempänä. Mutta niin paljon kuin vihasinkin suhdettanne ja inhoan edelleen, en voi kaikesta pahasta huolimatta lakata kokonaan rakastamasta sinua. Olithan sinä kuitenkin ensimmäiseni, lapsieni alulle laittaja, ja silti se joka jätti minut yksin. On myös olemassa yksi asia, jota vihaan itseäni ja sinuakin enemmän.
Se, kuinka kauniita te olitte.