Revitty palasiksi | S | Scorpius/Rose | ns. ystävänpäiväficci

[Lasikuula]

Kirjoittaja: Lasikuula
Ikäraja: S
Paritus: Scorpius/Rose
Genre: het, drama, angst
Yhteenveto: Ystävänpäivä ja kaikki jakavat ihastuksilleen korttejaan, kaikki, paitsi yksi.

A/N: Nimimerkki ystävänpäiväkammoinen täällä kirjoittaa omista peloistaan ficin muodossa! Kertojana toimii Scorpius ja lopussa oleva punatukkainen tyttö on Rose.

Osallistuu Aakkoshaaste II kirjaimella R, sekä FF100 sanalla 071. Rikki

Revitty palasiksi

Hänen hymynsä, hänen huulensa. Älykkyys, toivo, rohkeus. Minä haluan, mutten saa, saisin, mutten uskalla.

Tupapöydät ovat aivan liian pienet, liian ahtaat ja silti liian leveät. Muut uskaltavat jakaa korttinsa, halata ja kertoa 'sinä olit se minun'. Jameskin. Hän uskalsi kertoa Louisille. En ihmettele, hän nyt on tuollainen.

Hymyilet, luet korttia, joka ei ole minun. Minun korttini on musta, siinä on valkoista ja yksi sydän. Se kertoo minusta, kertoo, millainen oikeasti olen. Mutta se on minulla vieläkin. Naurat ystäviesi kanssa, minä kutistun, kuin joku rutistaisi minut kasaan ja heittäisi roskiin. Pakenen, pelkään liikaa.

Yksi. Kaksi. Kortti repeää kolmanteen osaan, neljään ja viidenteenkin. Sen palaset lipuvat maahan pala palalta, leijailevat, tarttuvat tuuleen. Pakenen, jätän rakkauteni sirpaleet maahan, pakenen ja uppoan sänkyni pohjalle. Uppoan sinne, kunnes James tulee, uppoan, kunnes James pakenee, uppoan, kunnes en enää...

Yhden palan poimi punahiuksinen tyttö, nuori nainen, jonka huulet olivat surumielinen viiva. Rose, kertoivat koukeroiset, siistillä käsialalla kirjoitetut kirjaimet.

[Yökulkija]

Mmm... Liian kiva ficci, joten ei pidä odottaa liian järkevää kommenttia. Tai sitten kuljen tällä hetkellä vähän hitaalla.

Mutta siis, tämä oli todella söpö. Tapa, jolla olit kuvaillut ystävänpäivää juuri Scorpiuksen näkökulmasta. Lukeudun itsekin niihin, jotka eivät usko ystävänpäivään, joten välillä oli kiva lukea tällainenkin ei-niin-söpöstelypitoinen ficci.

Minä haluan, mutten saa, saisin, mutten uskalla.

Hieno kohta. Tapa käyttää pilkkuja tekee kohdasta mielenkiitoisen. Muutenkin ficissä oli kivan pohtivia (ei kuitenkaan liian) elementtejä. Ja Scorpiuksesta sen verran, että oli kiva lukea herkemmästä ja tunnepitoisemmasta luihuisesta kuin yleensä. Melko usein Scorpius on liian dracomainen, mutta tässä hän oli selkeästi oma persoonansa. Loistavaa.

Minun korttini on musta, siinä on valkoista ja yksi sydän. Se kertoo minusta, kertoo, millainen oikeasti olen.

En osaa selittää, mutta tuo kortin kuvailu jotenkin iski. Aito kortti ilman turhaa vaaleanpunaista tekokuorrutusta. Ja viimeinen virke ♥.

Uppoan sinne, kunnes James tulee, uppoan, kunnes James pakenee, uppoan, kunnes en enää...

Todella hieno kuvailu. Ja koska kommentin kirjoittaminen takkuaa aika pahasti, sanon vain sen, että tykkäsin ficin ideasta, kuvailusta ja toteutuksesta todella paljon. Ehkä se oli syy ajatuksieni jumiutumiseen.

[Dana Wolf]

Ystävänpäiväficci ilman fluffya, meikä arvostaa! Teksti oli surumielinen, mutta taustalla häilyi kuitenkin jonkinlainen toivo. Tykkäsin erityisesti lopussa siitä että juuri Rose löysi yhden palasen lattialta, vaikka kyseinen juonen käänne ei erityisen uniikki olekaan. Olet osannut kuvailla Scorpiuksen mielenliikkeitä uskottavasti, tosin minulle tulee ficci-Scorpiuksesta aina turhan paljon mieleen Draco. Vaikka kyllähän isällä ja pojalla voi ihan järjellä pääteltynä olla aika samanlainen tapa kokea asiat 

Muut uskaltavat jakaa korttinsa, halata ja kertoa 'sinä olit se minun'. Jameskin. Hän uskalsi kertoa Louisille. En ihmettele, hän nyt on tuollainen.

Kaunein kohta, kuvaa hyvin sitä pelottavinta aspektia ystävänpäivässä - pakkoa myöntää, että välittää jostakusta.

Kiitos tästä.

- Dana

[Lasikuula]

Yökulkija: Oi, olen liikuttunut! Noin paljon kehuja yhdessä paketissa, kiitos todella, todella paljon! 

Dana Wolf: Sisäistitkin tuohon lainaukseesi juuri sen, mitä itse pelkään ja vierastan kaikkein eniten! Hyvä, että asia välittyi myös sinne ruudun toiselle puolelle ja olen todella otettu kommentistasi. Kiitokset

[Narina]

Vau, oon sanaton. Nykyään törmää ihan liian harvoin tällaisiin teksteihin, jotka oikeasti kertoisi jostakin ihmiselle tutusta tilanteesta/tunteesta. Aina vaan kirjoitetaan niistä suurista rakkaudentunnustuksista ja dramaattisista syrjähypyistä sun muista, mutta harvemmin näin arkisista asioista, just omien tunteiden ja välittämisen myöntämisen vaikeudesta. Samaistumispintaa todella riitti - pisteet siitä! :)

Tunnetta tästä löytyi siis kunnolla ja vielä ihanan inhimillistä. Silti tässä oli myös ideaa - ei ollut pelkkää sanahelinää ja tyhjää fiilistelyä. Plussaa myös siitä! ;)

Kirjallinen ilmaisusi on kivan tiivistä. Lyhyitä, ilmeikkäitä lauseita on mukava ja helppo lukea, ja kuvailu toimii hienosti. Sen verran nätti pätkä, että moittimisen aiheita ei löydy. :D Tykästyin, kaikin puolin söpö, haikea ja täydellinen. <3

[Lasikuula]

Narina: Olen kanssasi samaa mieltä! Sellaisia ficcejä löytyy erittäin harvasta ja itsekin lukisi, vaikkapa vain raapaleen mittaisia, aivan mielellään Jos sain tässä tullaisen samaistumisfiiliksen aikaan! Minulle se on jo todella suuri kehu, kiitos siitä! Kiitos kommentistasi muutenkin Se oli ilahduttava ja ylisöpö, lisäksi se innoitti kirjoittamaan yhden pätkän lisää raapale-sarjaani

[Bagshot]

Ihanaa lukea tälläisiä ficcejä suloisesta, mutta ujosta ja syrjitystä Scorpiuksesta, joka on kuin pelkkä Dracon sisin ilman kovaa ulkokuortaan.

En nyt sattumoisen keksi mitään kritiikkiä tästä, tälläiset tarinat vetoavat minuun niin kovasti. 

Ensinnäkin otsikko, aivan ihana. Tarina oli jotenkin pakko lukea mielessään sellaisella hennolla äänellä, tiedättekös? Lukien samalla hitaasti ja keskittyen joka sanaan.

[Lasikuula]

Bagshot: Minustakin on kiva jakaa ficcejä sellaisiin rauhallisesti luettaviin ja nopeasti luettaviin Äänenpainoa on kiva aina vaihdella kans! Kiitokset kommentistasi

[haryu]

Oh là là, ihan uskomaton!! <3<3 Sorpius-nuppunen, voi että kun olisi uskaltanut tää oli niin riipaisevan kaunis että ihan itkettää. *kuivaa silmiä* jokainen lause oli niin älyttömän kaunis ja hieno, että oli äärettömän nautinnollista lukea.

[Lasikuula]

Otaku: Kiitos ihanasta komentistasi  Ehkä Scorpius uskalsi myöhemmin?